Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikenikäiset ihmiset, entiset ja nykyiset miniät, anopit ja äidit kokevat tarpeelliseksi kirjoittaa omista kokemuksistaan, kertoo, että ongelma on ajaton. Katsoin juuri elokuvasarjan Katariina Suuresta, joka toteutti tällaisen lapsenryöstön. Hän otti haltuunsa poikansa pojan, ja tämä sattui 1700-luvulla. Sillä oli takuulla seurauksia jopa historiallisestikin.
Tajusin juuri itsekin tästä keskustelusta, minkälaista vahinkoa seuraa, kun ihmiset sekaantuvat aikuisten lastensa elämään liikaa. Isäni isä oli oman äitinsä pilaama suosikkilapsi. Ainoa poika sai kaiken, ja oli erittäin ilkeä ja väkivaltainenkin isä ja appi. Se trauma seuraa vielä minuakin, vaikka yritän pyristellä siitä irti. Ja ikää on jo. Ei pidä vähätellä toisten kokemuksia.Ei ihminen lopulta niin erilainen ole, vaikka aika kulkeekin eteenpäin. Samat kivut ja ongelmat tuntuvat olevan nykyäänkin.
Narsistin lapsi ei ole isoäitinä narsistinen, jos on tiedostanut olevansa narsistin lapsi.
Totta puhut, enkä tätä kyllä tarkoittanutkaan. Lähinnä tarkoitin, että esim. ihmissuhteissa samanlaisia ongelmia on ollut aiemmin, ja niitä on ihmisillä tänäkin päivänä.
Aina on ollut narsisteja ja persoonallisuushäiriöisiä, kyllä. Nykyään ei onneksi enää vanhemmat ole isovanhemmista riippuvaisia, kuten entisissä yhteiskunnissa.
Totta. Olen monta kertaa luojaani kiittänyt, ettei ole pakko asua monen sukupolven kesken samassa talossa tai pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Normaali ihminen tajuaa milloin toinen on lujilla, valvonut, väsynyt ja säätää omaa käytöstään sen mukaan.
Rajaton, narsisti, pers häiriöinen jne taas näkee tilaisuuden perseillä.
Jos mietit kumpaa käytöstä sinuun on kohdistunut, tiedät ylireagoitko vai saatiinko sinut vain uskomaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Tuntuu, että tämä Rajaton on ihan koko lähisuvulle jonkinlainen... en edes tiedä, mikä. Ei olla miehen kanssa ainoita, joita kohtaan on toiminut noin. Ihmiset ovat olleet raivona tämän ihmisen selän takana, mutta minä ainoana, ehkä tyhmänä, olin se joka ei osannut olla vain hiljaa. Ja melkoiseksi maalitauluksi sitten jouduin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Tuntuu, että tämä Rajaton on ihan koko lähisuvulle jonkinlainen... en edes tiedä, mikä. Ei olla miehen kanssa ainoita, joita kohtaan on toiminut noin. Ihmiset ovat olleet raivona tämän ihmisen selän takana, mutta minä ainoana, ehkä tyhmänä, olin se joka ei osannut olla vain hiljaa. Ja melkoiseksi maalitauluksi sitten jouduin.
No mitä ihmettä sinä nyt enää mietit, että oliko syy sinun?
Hiljaa voi olla mutta pitää visusti myös etäisyyttä. Tuollainen ihminen ei sanomalla muuttu yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Tuntuu, että tämä Rajaton on ihan koko lähisuvulle jonkinlainen... en edes tiedä, mikä. Ei olla miehen kanssa ainoita, joita kohtaan on toiminut noin. Ihmiset ovat olleet raivona tämän ihmisen selän takana, mutta minä ainoana, ehkä tyhmänä, olin se joka ei osannut olla vain hiljaa. Ja melkoiseksi maalitauluksi sitten jouduin.
No mitä ihmettä sinä nyt enää mietit, että oliko syy sinun?
Hiljaa voi olla mutta pitää visusti myös etäisyyttä. Tuollainen ihminen ei sanomalla muuttu yhtään mitenkään.
Sitä vain joskus miettii, onko itse syypää, hullu, vai mikä..
Näin me ollaan koitettu nykyään tehdä, ja se on onneksi toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Tuntuu, että tämä Rajaton on ihan koko lähisuvulle jonkinlainen... en edes tiedä, mikä. Ei olla miehen kanssa ainoita, joita kohtaan on toiminut noin. Ihmiset ovat olleet raivona tämän ihmisen selän takana, mutta minä ainoana, ehkä tyhmänä, olin se joka ei osannut olla vain hiljaa. Ja melkoiseksi maalitauluksi sitten jouduin.
No mitä ihmettä sinä nyt enää mietit, että oliko syy sinun?
Hiljaa voi olla mutta pitää visusti myös etäisyyttä. Tuollainen ihminen ei sanomalla muuttu yhtään mitenkään.
Sitä vain joskus miettii, onko itse syypää, hullu, vai mikä..
Näin me ollaan koitettu nykyään tehdä, ja se on onneksi toiminut.
Kyllä mäkin mietin aikoinaan, että mikä minussa on vikana,kun en vaan millään tasolla tullut toimeen anoppini kanssa. Se suurin ongelma oli se, että yritin tulla toimeen anopin kanssa omaan henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju hirviöminiöille. Aivan huikea idea :) Oma anoppini pääsisi valittamaan kuinka kastejuhlissa oli kermakakun lisäksi "outo kakku" eli lime-valkosuklaajuustokakku. Pulla puuttui ja ihan turhaan oli suolaista tarjottavaa, kuulemma pulla ja kermakakku on tarpeeksi ja kaikki tykkää niistä.
Sitten tietysti kaikki perus "en saa hoitaa vauvaa joka päivä, en saa mennä miniän vaatekaapille, miniä ei tykkää kun käyn siivoamassa salaa... Kaiken teen hyvää hyvyyttäni kun miniä ei osaa mitään".Miniä kiusaa 3 kk vauvaa, kun ei anna appelsiinimehua tuttipullosta!
Poikakin mennyt tähän kilpavarusteluun mukaan. Pitää olla kaukalo autoon ja ei kelvannut nuorelle parille vuonna 1976 mun esikoiselle ostetut vaunut, vaikka ihan hyvät olivat vielä. Varta vasten hillottu 40 vuotta ulkovarastossa lapsenlapsia varten.
Ei kelvannut pojalle nimeksi Kustaa (isäni nimi), ei mitään kunnioitusta sukua kohtaan!
Ai muuillekin kerrotaan vauvan nimi valmiiksi. Appiukko kävi kolmesti ilmoittamassa, että lapsestamme tulee Jukka, se on hyvä nimi jopa vuonna 2018. Ei tullut Jukkaa vaan lapsi sai vanhemman suomalaisen nimen ja tästä ollaan saatu kuulla ristiäisten jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tänne ketjuun aiemmin kirjoitellut rajattomasta anopista. Olen yrittänyt miehelle rautalangasta vääntää että miksi hän on rajaton ja mikä ei ole ns normaalia kanssakäymistä. Mies on vaan suuttunut mulle ettei hänen äitinsä ole laisinkaan rajaton.
Toissa tapaamisella mies oli kertonut äidilleen ettei lähde meidän pihalta pois lapsen kanssa vaan heidän tulisi leikkiä meidän pihalla. "Joojoo". No sitten seuraavalla kerralla tästä anoppi innoissaan kertoo missä kaikkialla olivat lapsen kanssa puuhailleet. Mies sanoi että hänenhän piti pysyä omalla pihalla että mitä ihmettä. Anoppi ei kuulemma lainkaan muistanut näitä ohjeita (tää on toinen asia jota oon miehelle koittanut selittää kun anoppia ei tippaakaan kiinnosta muu kuin hänen oma tapansa toimia). Mies sitten sanoi että meidän rajoja tulee kunnioittaa johon anoppi vastasi että hän nyt on tällainen rajaton. :D oli ihastuttavaa että mies kuuli nyt oman äitinsä suusta tämän kun ei ole minua uskonut. En kyllä tiedä mitä leuhkittavaa rajattomuudessa on mutta jos on lusikalla annettu jne... Ja jos anoppi on oppinut termin tästä keskustelusta niin terveisiä vaan!
Kuopiossa 2v taapero jäi mummon hoteissa peruuttavan auton alle, mummo löntysteli perässä ja päästi lapsen kirmaamaan yksin.
Tuomion sai kuski, vaikka mummo laiminlöi hoitajan velvollisuuttaan.
Että ihan oikein kun olette aidanneet mummon omalle pihalle ettei käy huonosti.
Just joo, ja viime talvena uutisoitiin, että isä oli peruuttanut traktorilla lapsen päälle ja lapsi kuoli.
Eiköhän sovita, että nämä on kauheita vahinkoja, joita vaan tapahtuu. Maailma ei ole paratiisi.
Yksikään ihminen ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Näinhän se on, miehen mielestä on täysin normaalia, että vanhemmat pitävät tuntikausia kestäviä puhutteluja aikuisille lapsille heidän päätöksistä, esim muutosta, vakuutuksista, pankkiasioista..itse jouduin kerran tällaiseen puhutteluun. Se puhuttelu kesti 3 asti yöllä ja aiheena oli miten minun tulisi jättää vauvani heille hoitoon yön yli. Se kerta riitti, tajusin että he eivät ole mitenkään normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Näinhän se on, miehen mielestä on täysin normaalia, että vanhemmat pitävät tuntikausia kestäviä puhutteluja aikuisille lapsille heidän päätöksistä, esim muutosta, vakuutuksista, pankkiasioista..itse jouduin kerran tällaiseen puhutteluun. Se puhuttelu kesti 3 asti yöllä ja aiheena oli miten minun tulisi jättää vauvani heille hoitoon yön yli. Se kerta riitti, tajusin että he eivät ole mitenkään normaaleja.
Meillä ei ollut exän vanhempien kanssa ihan noin radikaalia, mutta jatkuvaa ohjailua tai sen yritystä. Exän vanhemmille oli tärkeää, että on kulissit kunnossa. Appiukko esitti ymmärtävänsä erilaisia tapoja elää, mutta omien lasten perheineen piti toimia kuten hän halusi. Normaali keskustelu oli aivan mahdotonta, kun hän hyväksyi vain oman tapansa toimia. Anoppi vain räksytti vieressä. Mitään omaa mielipidettä hänellä ei ollut. Lopulta ex alkoi toistaa papukaijana vanhempiensa juttuja, joka lopulta johti eroon. Exällä oli vielä seurusteluaikana ollut ihan järkeviä ajatuksia ja omat mielipiteet, mutta kaikki heitti häränpyllyä, kun ensimmäinen lapsi syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.
Yleensä, kuten tässäkin ketjussa on kerrottu, ihmiset sietää ja venyy ja venyy ja sietää oman hyvinvointinsa kustannuksella aivan perseilyä. Täysin yksipuolisesti.
Itse asiassa olen miettinyt tätä tosi paljon. Että onko se ollut omaa ylireagointiani, vaiko ei? Olen omalla kohdallani sitä mieltä, että en väsyneenä ehkä ajatellut asioita kovin rationaalisesti, mikä varmasti edes auttoi konflikteja, vaikka en epäasiallisesti toiminutkaan. Mutta toisaalta, eikö rajaton läheiseni todella huomannut sitä? Miksi hän ajatteli, että on ok tuputtaa ja ohjeistaa aina ja kaikessa, vaikka ei neuvoja kysyttykään? En siis ajattele, ettei saisi ollenkaan neuvoa, mutta jos esim. olin ajatellut toteuttaa asian x tavalla x ja tämä tuli jotenkin puheeksi, läheinen ohjeisti aina tekemään toisin ja puuttui joka asiaan. Kaikki piti myöskin selvittää hänelle.
Rehellisesti sanoen en tiedä, oliko tuo ok vai ei. Puolison mielestä oli normaalia.
Puolison mielestä on varmaan ok, kun on kasvatettu tuollaiseen vinoutuneeseen tapaan toimia.
Mun mielestä tuo näyttää sairaalta, alistavalta ja rajattomalta.
Näinhän se on, miehen mielestä on täysin normaalia, että vanhemmat pitävät tuntikausia kestäviä puhutteluja aikuisille lapsille heidän päätöksistä, esim muutosta, vakuutuksista, pankkiasioista..itse jouduin kerran tällaiseen puhutteluun. Se puhuttelu kesti 3 asti yöllä ja aiheena oli miten minun tulisi jättää vauvani heille hoitoon yön yli. Se kerta riitti, tajusin että he eivät ole mitenkään normaaleja.
Meillä ei ollut exän vanhempien kanssa ihan noin radikaalia, mutta jatkuvaa ohjailua tai sen yritystä. Exän vanhemmille oli tärkeää, että on kulissit kunnossa. Appiukko esitti ymmärtävänsä erilaisia tapoja elää, mutta omien lasten perheineen piti toimia kuten hän halusi. Normaali keskustelu oli aivan mahdotonta, kun hän hyväksyi vain oman tapansa toimia. Anoppi vain räksytti vieressä. Mitään omaa mielipidettä hänellä ei ollut. Lopulta ex alkoi toistaa papukaijana vanhempiensa juttuja, joka lopulta johti eroon. Exällä oli vielä seurusteluaikana ollut ihan järkeviä ajatuksia ja omat mielipiteet, mutta kaikki heitti häränpyllyä, kun ensimmäinen lapsi syntyi.
Tää on just tätä kun mies painostuksesta alkaa tekemään päätöksiä vanhempiensa kanssa eikä puolisonsa. Eroonhan se johtaa, koska kuka haluaa olla selkärangattoman pikkupojan kanssa naimisissa?
Niin kauan kuin se rajattomuus on "pientä" eli "neuvoja", "ehdotuksia", ylikävelyä "pienissä" asioissa. On sen rajattoman lapsen vaikea ymmärtää ettei käytös ole normaalia tai hyväksyttävää -> rajattomuus tuskin on alkanut vasta vaan on ollut läsnä lapsuudesta asti ja näin on toimittu ja pidetty vanhempi tyytyväisenä. Jos taas rajattomuus ilmenisi suurena tekona (kuten se lapsen kanssa lukittautuminen vessaan tai vauvan kaappaaminen), voisi se herääminen todellisuuteen olla helpompi.
Mutta yleensä on hyvä kysyä itseltään hyväksyisikö vastaavat puheet tai käytöksen naapurilta. Tai jos se rajojen rikkominen kohdistuisi vauvan/lapsen sijaan itseen/rajattomaan - moniko katsoisi rauhassa "se vaan on tollanen", jos naapurin Jukka tulis silittelemään, halailemaan väkisin tai kaappaamaan syliin ja pitämään siinä väkisin vai antasko Jukan kuulla kunniansa.
Miksi läheisiltä (tai "läheisiltä") pitäisi sietää sellaista käytöstä tai loukkauksia joita ei muilta sietäisi. Jos siis jätetään laskuista se tilanteessa kasvaminen.
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Vierailija kirjoitti:
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Sulla jäi caps lock päälle! Ja voi kyyyyyyyyynel sentään, myös marttyyrivaihde on jäänyt jumiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin se rajattomuus on "pientä" eli "neuvoja", "ehdotuksia", ylikävelyä "pienissä" asioissa. On sen rajattoman lapsen vaikea ymmärtää ettei käytös ole normaalia tai hyväksyttävää -> rajattomuus tuskin on alkanut vasta vaan on ollut läsnä lapsuudesta asti ja näin on toimittu ja pidetty vanhempi tyytyväisenä. Jos taas rajattomuus ilmenisi suurena tekona (kuten se lapsen kanssa lukittautuminen vessaan tai vauvan kaappaaminen), voisi se herääminen todellisuuteen olla helpompi.
Mutta yleensä on hyvä kysyä itseltään hyväksyisikö vastaavat puheet tai käytöksen naapurilta. Tai jos se rajojen rikkominen kohdistuisi vauvan/lapsen sijaan itseen/rajattomaan - moniko katsoisi rauhassa "se vaan on tollanen", jos naapurin Jukka tulis silittelemään, halailemaan väkisin tai kaappaamaan syliin ja pitämään siinä väkisin vai antasko Jukan kuulla kunniansa.
Miksi läheisiltä (tai "läheisiltä") pitäisi sietää sellaista käytöstä tai loukkauksia joita ei muilta sietäisi. Jos siis jätetään laskuista se tilanteessa kasvaminen.
Anoppi puutui "ohjaavasti" hyvin pitkälle asioihin, jotka olivat mun tontilla, esim pyykin pesu, sisustustekstiilit, pihan laittaminen, lasten vaatteet. Sekin oli yksi asia, mikä varmasti vaikutti siihen, miksi miehelle oli helppo sanoa ei se mitään pahaa tarkoita tai ei tuosta nyt itseensä kannata ottaa. Ihan oikeasti en vaan näe mitään järkeä, miksi anopilla ylipäätään on voimakas mielipide siihe, että miten ja missä mä säilytän pyykkipojat! Ja asiaa pitää jauhaa viikkoja. Väsytystaktiikka?
Ja tietty sekin, kun tuollaisen jyrän kanssa on lapsuutensa asunut, oppii asian käsittelemään ja löytää itselleen sopivat selviytymiskeinot. Sitä vaihtoehtoa ei ole, kun on kohtuullisen normaalissa perheessä kasvanut.
Joskus mies vetosi että on parempi laiha sopu kuin lihava riita. Mutta eihän jyrän kanssa päästä tuohon. Sitä on joko tiskirätti jota toinen vie kuten haluaa, tai sitten ei. Välimuotoa ei ole. En näe siinä mitään laihan sovun aineksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUO MUMMOMYYTTI ON KYLLÄ RASITE TOISINKIN PÄIN. EN ITSE HALUNNUT OLLA SE UHRAUTUVA LASTEN/KODINHOITAJA. SIITÄ SAIN PASKAMAISEN ANOPIN LEIMAN. MINULLA NYT SATTUU OLEMAAN OMA ELÄMÄKIN. OLISIN HOITANUT KYLLÄ NE NEUVOLA/LÄÄKÄRIKÄYNTIEN AJAT.
ILMOITIN OLEVANI KÄYTETTÄVISSÄ JOS TILANNE ON PAHA EIKÄ MUUTA APUA LÖYDY.
60VUOTTA TÄYTETTYÄNI OLEN KÄRSINYT UNI YM VAIKEUKSISTA. NÄITÄ EI MINIÄ OLE YMMÄRTÄNYT. JOSKUS SYNTYMÄPÄIVILLÄ YM JUHISSA OLEN VIIPYNYT PARITUNTIA JA LÄHTENYT LEPÄILEMÄÄN KOTIIN. PÄÄLLEPÄIN, USEAN VANHEMMAN IHMISEN VOINTI EI VÄLTTÄMÄTTÄ NÄY. KUKAPA NIITÄ VAIVOJA VIITSII AINA KERTOAKKAAN JA RASITTAA SITEN NUORIA.
LAPSENLAPSET KUITENKIN IHANIA. NAUTIN HEISTÄ TUOVAT ILOA ELÄMÄÄN.
SALLITTAKOON MYÖS VAIN VÄHÄN OSALLISTUVAT ISOVANHEMMAT.
Sulla jäi caps lock päälle! Ja voi kyyyyyyyyynel sentään, myös marttyyrivaihde on jäänyt jumiin.
Minulle hän olisi ihanneanoppi. Ei liikoja häiritse.
Kyllä, näinkin monesti. Ei kylläkään aina ja joka tapauksessa, ja niitä tilanteita nyt tarkoitinkin. Mutta en ole täällä vähättelemässä ketään, itsekin olen joutunut rajattomuuden uhriksi perheineni. Tosin jälkikäteen huomasin, että osa asioista taisi olla omaa ylireagointiani.