Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻
Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...
Niinpä, tää ketju koskee mummoja/anoppeja, joiden kanssa normikäyttäytyminen ei onnistu.
Mun anoppi selitti naapuristaan, joka ei ollut nähnyt lapsenlastaan korona-aikana kuin kerran ulkona nopeaan, että miniä on niin omistushaluinen/yliherkkä.
Noh, jo silloin aavistelin, että anopin mummokaveri on varmaan samanlainen kouho kuin hän, ja miniä on kiittänyt onneaan koronasta.
Ja kuinkas ollakaan; törmäsin anopin rappukäytävässä tuohon hylättyyn mummoon, ja hän rynni meidän vauvan kimppuun lässyttämään.
En ole ennen nähnyt koko ihmistä, mutta kyyneleet valuen kertoi nähneensä omaa lapsenlastaan YLI KOLME VIIKKOA SITTEN, että hirveä ikävä päivittäin sitä pojan lasta ja hän aina soittelee ja pyytää kylään PÄIVITTÄIN.
Oikeasti kurkkua kuristi ajatuskin, että tuo pakkomielteinen mummu jakaa fiksaationsa anoppini kanssa miniävihaansa ruokkien.
Ja bondasin mielessäni hänen miniänsä kanssa.
Stay strong, sis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...
Meillä näistä keskusteluyrityksistä käynnistyi massiivinen herjauskampanja.
Haukuttiin joka vastaantulijalle ja alettiin kääntää kaikki mahdolliset tekemiset huonoksi vanhemmuudeksi.
Kyllä, meillä oli yliampuva, kun en luvannut anopille vauvaa mukaan vierailureissulle "edes tunniksi". Ensinnäkin mun vauva ei ole anopin pokaali, jota anopin tulee esitellä koko kylälle. Toisekseen, anopin mielestä esim kaukalo on vauvalle turha, kun ennenkin lapset selvisivät autossa ilman turvaistuinta. Kolmannekseen, ajaa kuin sokea marakatti. Juu turvallisin mielin vaan muksu anopin kyytiin, saa sit mummu toteuttaa itseään kyläilyreissullaan. Neljänneksi juottaisi muutaman kuukauden ikäiselle mehua tuttipullosta, syöttää pullaa ja dippaisia tuttia sokeriin, kun kotona ei anneta ikinä mitään hyvää. Kun ei se "Paavon emäntä" ymmärrä, ettei pienellä ole suu tuohesta. Kyllä, olen vain poikansa emäntä, minulla ei ole nimeä.
Joo. Voitte kuvitella, että välimme ovat vähintään hyiset. Mutta mun vika kun oon mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi selitti naapuristaan, joka ei ollut nähnyt lapsenlastaan korona-aikana kuin kerran ulkona nopeaan, että miniä on niin omistushaluinen/yliherkkä.
Noh, jo silloin aavistelin, että anopin mummokaveri on varmaan samanlainen kouho kuin hän, ja miniä on kiittänyt onneaan koronasta.
Ja kuinkas ollakaan; törmäsin anopin rappukäytävässä tuohon hylättyyn mummoon, ja hän rynni meidän vauvan kimppuun lässyttämään.
En ole ennen nähnyt koko ihmistä, mutta kyyneleet valuen kertoi nähneensä omaa lapsenlastaan YLI KOLME VIIKKOA SITTEN, että hirveä ikävä päivittäin sitä pojan lasta ja hän aina soittelee ja pyytää kylään PÄIVITTÄIN.Oikeasti kurkkua kuristi ajatuskin, että tuo pakkomielteinen mummu jakaa fiksaationsa anoppini kanssa miniävihaansa ruokkien.
Ja bondasin mielessäni hänen miniänsä kanssa.
Stay strong, sis!
Järkyttävää. Pitäis nyt mummeli vähän taukoa ja antaisi nuoren perheen hengittää vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...Meillä näistä keskusteluyrityksistä käynnistyi massiivinen herjauskampanja.
Haukuttiin joka vastaantulijalle ja alettiin kääntää kaikki mahdolliset tekemiset huonoksi vanhemmuudeksi.
No jep, tämäkin tulee sitten jos ei suostukaan lakaisemaan koko juttua maton alle. Mummo tulee muina miehinä jossain vaiheessa takaisin ja teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut, pitkän mykkäkoulun jälkeen tietenkin. Sitten jos muistutetaan mistä keskusteltiin mummo suuttuu, ei kuulemma tiedä mitä hän on tehnyt väärin, ei ole kukaan missään vaiheessa kertonut, mummo vaatii meitä kertomaan mitä hän on tehnyt väärin. Muistutetaan edellisestä keskustelusta jolloin mummo alkaa syyttämään äitiä ties mistä, aina lapsen kaltoinkohtelusta mummon kiusaamiseen ja "kaikki ovat sitä mieltä" että äiti on aivan kauhea ihminen, KAIKKI ja sit alkaa koko rumba uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...Meillä näistä keskusteluyrityksistä käynnistyi massiivinen herjauskampanja.
Haukuttiin joka vastaantulijalle ja alettiin kääntää kaikki mahdolliset tekemiset huonoksi vanhemmuudeksi.
No jep, tämäkin tulee sitten jos ei suostukaan lakaisemaan koko juttua maton alle. Mummo tulee muina miehinä jossain vaiheessa takaisin ja teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut, pitkän mykkäkoulun jälkeen tietenkin. Sitten jos muistutetaan mistä keskusteltiin mummo suuttuu, ei kuulemma tiedä mitä hän on tehnyt väärin, ei ole kukaan missään vaiheessa kertonut, mummo vaatii meitä kertomaan mitä hän on tehnyt väärin. Muistutetaan edellisestä keskustelusta jolloin mummo alkaa syyttämään äitiä ties mistä, aina lapsen kaltoinkohtelusta mummon kiusaamiseen ja "kaikki ovat sitä mieltä" että äiti on aivan kauhea ihminen, KAIKKI ja sit alkaa koko rumba uudelleen.
Heh.
Minä olen aina ollut hankala, kaikkihan sen tietää
Ja tuo että lampsitaan vaan jatkamaan kuin mitään ei olsi tapahtunut on myös tuttua. Mulle soitettiin yks kaks että haluunko jonkin taulun. Siis täh? Tyyppi riehunut ympäriinsä, lähettänyt kymmeniä solvausviestejä, valehdellut meistä järkyttäviä valheita selän takana. Ja sit soitetaan kuon mitään ei olisi tapahtunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...Meillä näistä keskusteluyrityksistä käynnistyi massiivinen herjauskampanja.
Haukuttiin joka vastaantulijalle ja alettiin kääntää kaikki mahdolliset tekemiset huonoksi vanhemmuudeksi.
No jep, tämäkin tulee sitten jos ei suostukaan lakaisemaan koko juttua maton alle. Mummo tulee muina miehinä jossain vaiheessa takaisin ja teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut, pitkän mykkäkoulun jälkeen tietenkin. Sitten jos muistutetaan mistä keskusteltiin mummo suuttuu, ei kuulemma tiedä mitä hän on tehnyt väärin, ei ole kukaan missään vaiheessa kertonut, mummo vaatii meitä kertomaan mitä hän on tehnyt väärin. Muistutetaan edellisestä keskustelusta jolloin mummo alkaa syyttämään äitiä ties mistä, aina lapsen kaltoinkohtelusta mummon kiusaamiseen ja "kaikki ovat sitä mieltä" että äiti on aivan kauhea ihminen, KAIKKI ja sit alkaa koko rumba uudelleen.
Heh.
Minä olen aina ollut hankala, kaikkihan sen tietää
Ja tuo että lampsitaan vaan jatkamaan kuin mitään ei olsi tapahtunut on myös tuttua. Mulle soitettiin yks kaks että haluunko jonkin taulun. Siis täh? Tyyppi riehunut ympäriinsä, lähettänyt kymmeniä solvausviestejä, valehdellut meistä järkyttäviä valheita selän takana. Ja sit soitetaan kuon mitään ei olisi tapahtunut
Tää on juuri tällainen mielipuolinen karuselli mistä ei oikein pääse pois muuten kuin heittämällä koko mummo pellolle. Kyllä se pyörii silti siinä taustalla mutta eipä tarvitse välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...Meillä näistä keskusteluyrityksistä käynnistyi massiivinen herjauskampanja.
Haukuttiin joka vastaantulijalle ja alettiin kääntää kaikki mahdolliset tekemiset huonoksi vanhemmuudeksi.
No jep, tämäkin tulee sitten jos ei suostukaan lakaisemaan koko juttua maton alle. Mummo tulee muina miehinä jossain vaiheessa takaisin ja teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut, pitkän mykkäkoulun jälkeen tietenkin. Sitten jos muistutetaan mistä keskusteltiin mummo suuttuu, ei kuulemma tiedä mitä hän on tehnyt väärin, ei ole kukaan missään vaiheessa kertonut, mummo vaatii meitä kertomaan mitä hän on tehnyt väärin. Muistutetaan edellisestä keskustelusta jolloin mummo alkaa syyttämään äitiä ties mistä, aina lapsen kaltoinkohtelusta mummon kiusaamiseen ja "kaikki ovat sitä mieltä" että äiti on aivan kauhea ihminen, KAIKKI ja sit alkaa koko rumba uudelleen.
EeeNNNN (lausutaan kiekuen) ikinä ole tuollaista sanonut/tehnyt/väittänyt, väittää mun anoppi. Kaikki epäkohdat on mun mielikuvitusta, vaikka tilanteille olisi todistaja.
Tilanne on se, että olemme hyvin vähän tekemisissä. En missään tilanteessa jää sekunniksikaan anopin kanssa kaksistaan mihinkään tilaan.
En tiedä, että eikö hän oikeasti muista solvauksiaan, vai saako hän niistä jotain tyydytystä. Eikä hän ole juuri mukavampi omille lapsilleen. Kunnon riivinrauta. Nyt jaksaa uudestaan ja uudestaan juoruta ympäri kylää ja kerjää sääliä, kun miniä ei anna tavata lapsenlapsia. Sitä ei (tietenkään)kerro, miten kohtelee lastenlasten vanhempia. Sekin on anopille kerrottu, että tämä päätös etäisyyden ottamisesta on ollut mun ja mieheni yhteinen, mutta syyttää vain minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Aika huvittava kysymys, ihan kuin kukaan ei olisi keksinyt tätä.
Keskustelut seuraavat yleensä tiettyä kaavaa ja se menee suunnilleen näin:
1. Avataan keskustelu, kerrotaan että on pari asiaa mistä pitäisi keskustella - mummo järkyttyy, hän on vain yrittänyt auttaa!
2. Kerrotaan miten toivotaan että hän toimisi jatkossa ja mitä hän voisi jättää tekemättä -mummo järkyttyy lisää, ihan kohtuuttomia/naurettavia/sairaita vaatimuksia! On varmaan lapsen äiti näiden takana..
3. Selitetään miksi toivomme että hän toimisi eri tavalla -mummo suuttuu, aivan sairas/outo tapa kasvattaa lapsia, ei tosta mitään tuu, lapsi pilalla. Hän kyllä osaa ja hän tekee silti kuten haluaa.
4. Kerrotaan että se on meidän kasvatustapa ja muistutetaan että lapsi on meidän -mummo raivostuu, HÄN on isoäiti, hän kyllä tietää paremmin, äiti on vain mustasukkainen/sairas/omistushaluinen/määräilevä jne haukkuminen jatkuu, ja sitä paitsi lapsella on myös isä, mummo muistuttaa..
5. Mies kertoo että on samalla linjalla lapsen äitin kanssa -mummo raivostuu lisää, mies on selkeästi manipuloitu, mummo ei tiedä miten kauan hän enää elää, ehkä muutama kyynelkin tulee jotta poikansa säälisi, mummo on aivan poissa tolaltaan eikä suostu kuuntelemaan yhtään enempää, väittää että hänen kimppuunsa on hyökätty ja häntä on kohdeltu kaltoin
Keskustelu päättyy jonka jälkeen miehelle lähetetään viestejä jossa syyllistetään lisää ja lapsen äitiä mustamaalataan. Sukulaisiakin otetaan mukaan laittamaan syyllistäviä viestejä ja faceen kirjoitetaan "julmasta kohtelusta" kuitenkin nimiä mainitsematta että voi väittää ettei liity keskusteluun millään lailla. Että näin nämä keskustelut menee...Meillä näistä keskusteluyrityksistä käynnistyi massiivinen herjauskampanja.
Haukuttiin joka vastaantulijalle ja alettiin kääntää kaikki mahdolliset tekemiset huonoksi vanhemmuudeksi.
No jep, tämäkin tulee sitten jos ei suostukaan lakaisemaan koko juttua maton alle. Mummo tulee muina miehinä jossain vaiheessa takaisin ja teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut, pitkän mykkäkoulun jälkeen tietenkin. Sitten jos muistutetaan mistä keskusteltiin mummo suuttuu, ei kuulemma tiedä mitä hän on tehnyt väärin, ei ole kukaan missään vaiheessa kertonut, mummo vaatii meitä kertomaan mitä hän on tehnyt väärin. Muistutetaan edellisestä keskustelusta jolloin mummo alkaa syyttämään äitiä ties mistä, aina lapsen kaltoinkohtelusta mummon kiusaamiseen ja "kaikki ovat sitä mieltä" että äiti on aivan kauhea ihminen, KAIKKI ja sit alkaa koko rumba uudelleen.
Heh.
Minä olen aina ollut hankala, kaikkihan sen tietää
Ja tuo että lampsitaan vaan jatkamaan kuin mitään ei olsi tapahtunut on myös tuttua. Mulle soitettiin yks kaks että haluunko jonkin taulun. Siis täh? Tyyppi riehunut ympäriinsä, lähettänyt kymmeniä solvausviestejä, valehdellut meistä järkyttäviä valheita selän takana. Ja sit soitetaan kuon mitään ei olisi tapahtunut
Mulla oli aluksi ongelmaa miehen siskon kanssa. En tiedä mitä kaikkea anoppi oli kertoillut minusta. Kun vähän tutustuttiin, niin varautuneisuus katosi. Ei meistä bestiksiä ikinä tule, mutta hyvät välit on kälyn kanssa nykyään.
Mua vähän jännittää. Ensimmäisen lapsen ensimmäiset 1,5 v oli ihan helvettiä mummon ja papan kanssa ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Jännitän alkavatko he taas ramppaamaan joka päivä kylässä, koska kamala ikävä vauvaa ja kasvaa niiiiiin nopeasti, että ei voi olla erossa 12 tuntia pidempään. Puuttuvat kaikkiin asioihin talon väristä kahden päivän lomaan ja muistavat kertoa kaikille halukkaille kuinka surkeat vanhemmat heidän lapsenlapsellaan on, ei raukka pysyisi hengissä, jos ei mummo ja pappa huolehtisi. Ovat mustasukkaisia toisille isovanhemmille joita nähdään harvemmin kuin heitä, koska asuvat kaukana eivätkä vaadi tapaamisia joka päivä, mutta olemme siellä (pitkän matkan takia) yön yli, joten myös heille tuohon naapuriin pitäisi mennä yökylään, tai mielellään antaa lapsi sinne.
Mietin jo nyt miten voin olla mahdollisimman vähän kotona :( Ehkä käyn taas kaikki perhe/vakakerhot ja yritän nähdä muita äiti-kavereita. Toivottavasti murehdin turhaan ja mummo ja pappa olisivat rauhoittuneet viidessä vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Joo, kato ei ole ennenkään ollut aina just sopivat. Ei haittaa, jos on suuri, ennemmin suuri kuin pieni. Ai että, luulis anopin olevan sota-ajan kasvatti, mutta ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Joo, kato ei ole ennenkään ollut aina just sopivat. Ei haittaa, jos on suuri, ennemmin suuri kuin pieni. Ai että, luulis anopin olevan sota-ajan kasvatti, mutta ei edes ole.
Me saadaan liian pieniä. Niitä sitten kiskotaan väkisin päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän jännittää. Ensimmäisen lapsen ensimmäiset 1,5 v oli ihan helvettiä mummon ja papan kanssa ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Jännitän alkavatko he taas ramppaamaan joka päivä kylässä, koska kamala ikävä vauvaa ja kasvaa niiiiiin nopeasti, että ei voi olla erossa 12 tuntia pidempään. Puuttuvat kaikkiin asioihin talon väristä kahden päivän lomaan ja muistavat kertoa kaikille halukkaille kuinka surkeat vanhemmat heidän lapsenlapsellaan on, ei raukka pysyisi hengissä, jos ei mummo ja pappa huolehtisi. Ovat mustasukkaisia toisille isovanhemmille joita nähdään harvemmin kuin heitä, koska asuvat kaukana eivätkä vaadi tapaamisia joka päivä, mutta olemme siellä (pitkän matkan takia) yön yli, joten myös heille tuohon naapuriin pitäisi mennä yökylään, tai mielellään antaa lapsi sinne.
Mietin jo nyt miten voin olla mahdollisimman vähän kotona :( Ehkä käyn taas kaikki perhe/vakakerhot ja yritän nähdä muita äiti-kavereita. Toivottavasti murehdin turhaan ja mummo ja pappa olisivat rauhoittuneet viidessä vuodessa.
En ehkä jännittänyt turhaan. Nyt anoppi ilmoitti, että he hoitavat x:n, jotta saan olla vauvan kanssa yksin kotona. Kerroin, että x kuuluu edelleen meidän perheeseen eikä häntä ulkoistetaan vauvan takia. Ilmeestä saattoi aistia, että vastasin väärin.
Ja männyltä saa hyväntuoksuisen voimahalauksen keskustelun päätteeksi.