Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Onko mummo biologinen nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi aloitustarina on niinkuin alku jollekin creepy-filmille, mikäs sen nimi oli.. ai niin.
Käsi joka kehtoa liekuttaa. Suojele lastasi, oletko Emo vai hiiri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän jännittää. Ensimmäisen lapsen ensimmäiset 1,5 v oli ihan helvettiä mummon ja papan kanssa ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Jännitän alkavatko he taas ramppaamaan joka päivä kylässä, koska kamala ikävä vauvaa ja kasvaa niiiiiin nopeasti, että ei voi olla erossa 12 tuntia pidempään. Puuttuvat kaikkiin asioihin talon väristä kahden päivän lomaan ja muistavat kertoa kaikille halukkaille kuinka surkeat vanhemmat heidän lapsenlapsellaan on, ei raukka pysyisi hengissä, jos ei mummo ja pappa huolehtisi. Ovat mustasukkaisia toisille isovanhemmille joita nähdään harvemmin kuin heitä, koska asuvat kaukana eivätkä vaadi tapaamisia joka päivä, mutta olemme siellä (pitkän matkan takia) yön yli, joten myös heille tuohon naapuriin pitäisi mennä yökylään, tai mielellään antaa lapsi sinne.
Mietin jo nyt miten voin olla mahdollisimman vähän kotona :( Ehkä käyn taas kaikki perhe/vakakerhot ja yritän nähdä muita äiti-kavereita. Toivottavasti murehdin turhaan ja mummo ja pappa olisivat rauhoittuneet viidessä vuodessa.En ehkä jännittänyt turhaan. Nyt anoppi ilmoitti, että he hoitavat x:n, jotta saan olla vauvan kanssa yksin kotona. Kerroin, että x kuuluu edelleen meidän perheeseen eikä häntä ulkoistetaan vauvan takia. Ilmeestä saattoi aistia, että vastasin väärin.
Anoppi innostui ihan silminnähden pelkästä ajatuksesta että tulisin taas raskaaksi, hän ajatteli juurikin että hän silloin saisi esikoisemme itselleen koska en jaksaisi hoitaa molempia. Ei siis sanonut tätä minulle vaan muiden kanssa yritti keskustella mun raskautumisesta mun edessä. Se miten hän puhui minusta oli niin ällöttävää, että en halunnut pitkään aikaan toista lasta. Ihan kuin olisin pelkkä siitoslehmä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Joo, kato ei ole ennenkään ollut aina just sopivat. Ei haittaa, jos on suuri, ennemmin suuri kuin pieni. Ai että, luulis anopin olevan sota-ajan kasvatti, mutta ei edes ole.
Me saadaan liian pieniä. Niitä sitten kiskotaan väkisin päälle.
Me alettiin saada pieniä, kun lapset kasvoi. Ku se 68 on niin paljon söpömpi kuin 98. Olisi ostanut niitä pieniä söpöjä kun sen lapsi vielä mahtui niihin.
Meillä lapsilla on pieni ikäero. Molemmat poikia. Tietysti kierrätettiin vaatteita. Anoppi muisti aina mainita, että Katsopas Sami, Janilla on sun paita päällä. "Samia" tämä ärsytti, ja opasti mummuaan, että se on nyt Janin paita, kun se ei mulle enää mahdu. Jostain syystä tästäkin lapsen lausumasta totuudesta anoppi suuttui mulle :D
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Tuo on samantyylinen asiantuntematon ja vähättelevä kysymys kuin se kun atooppiseksi jo vuosia sitten todetulle päivitellään hänen ihonsa huonoa tilaa ja häneltä kysytään, oletko kokeillut tätä X yleisrasvaa ja pessyt kasvosi kunnolla ja kannattaisikohan sinun käydä lääkärillä. Suorastaan ääliömäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
(Jatkuu)
Riita eteni pahaksi, mies huusi ja minä yritin kulkea vauvan kanssa eri huoneeseen jutellen tälle rauhoittavasti.
Tästä mies raivostui lisää ja huusi, että nyt estän myös häntä pitämästä vauvaa?!
Yritin kaikin keinoin pitää vauvan rauhallisena ja pysyin itsekin, menin jotenkin koteloon ja päätin, että sähän et mun lasta pelottele.
Kun mies näki, että hänen riehumisellaan ei ole vaikutusta minuun hän alkoi vaatia vauvaa sylistäni väkisin ja estin sen huitaisemalla häntä kauemmas, josta mies raivostui ja väänsi vauvaa pitelevää kättäni?!
Menin aivan lukkoon ja vauva oli hämillään.
Ilmoitin shokissa rauhallisesti soittavani seuraavaksi poliisit, jos ei lopeta.
Mies irrotti otteen mutta siirtyi haukkumaan ja huutamaan olkkariin. Huusi että hakkaan häntä ja että olen hullu.
Ilmoitin meneväni nyt turvakotiin, että tämä oli tässä, mutta mies huusi uhkaavasti, että minä lähden, mutta vauva jää.Sanottakoon tähän väliin, että mies nukkuu eri huoneessa kuin minä ja vauva, ei ole kertaakaan halunnut hoitaa vauvaa yksin ja on muutenkin kyvytön huomaamaan vauvan tarpeita (esim. tunkee tuttia joka itkuun, vaikka se olisi nälkää/märkä vaippa, ei mieti mistä itku johtuu vaan pyrkii lopettamaan sen).
Suuttuu kun yritän lempeästi ohjeistaa häntä.
Soitin hätäkeskukseen, kerroin että kotona on tilanne päällä ja että en pääse vauvan kanssa turvaan.Mies tuli ovelle järkyttyneenä ja selvästi hätääntyi, tajusi tilanteen vakavuuden.
Hiljeni ja meni sohvalle istumaan, huuto loppui kuin seinään.
Mutisi kuitenkin hiljaa, että olen mielisairas ja hullu, kun soittelen poliisille.
Poliisipartio soitti sitten ja halusivat jutella miehelle. Nöyränä kuunteli. Minä sanoin, että akuuttia väkivallan uhkaa ei enää ole, ei tarvita poliisia.
Häkestä lähti suoraan lasu ja olinkin heti yhteydessä lastensuojeluun itse, selitin tilanteen ja toivoin pikaista apua.
Menen vauvan kanssa keskustelemaan sinne ja pyydän apua oman asunnon etsintään.
Mies tuntee nyt syvää vihaa minua kohtaan ja yrittää nyt kovasti roikkua epätoivoisesti vauvassa, tunki perhepetiin silittämään vauvaa omistushaluisesti, IKINÄ ennen ei ole halunnut tulla viereemme vapaaehtoisesti.
Lähden vauvan kanssa ystäväni luo hetkeksi ja mies on jatkanut haukkumistani kotona ollessaan.
Vielä eilen illalla kuulin, että hän vihaa minua, katuu lapsen tekemistä kanssani.Eroan miehestä, en kahta kertaa mieti.
Nyt mietinkin, joudunko antamaan reilu 3kk ikäisen vauvan isälleen hoitoon ja anopille riepoteltavaksi?! Lastensuojelun tapaaminen on vasta loppuviikosta.
Ahdistaa aivan helvetisti, eniten vauvan puolesta.
Olen pahoillani puolestasi, mitä olet joutunut kestämään! Ja tuohon vikaan kysymykseesi vastaan, että ei 3kk ikäistä vauvaa eron tullessa eroteta äidistään. Vauvan pääravintoa ensimmäisen vuoden ajan on äidinmaito. Miehesi saattaa saada oikeuden tavata lasta, mutta ilman sinun läsnäoloa se ei onnistu. Alle vuoden ikäinen ei voi olla edes yhtä yötä erossa vanhemmastaan. Sinä olet hoitanut vauvan käytännössä yksin, lasta ei todellakaan anneta miehellesi tuon ikäisenä yhteishuoltajuussysteemillä "viikko-viikko". En ole koskaan kuullut alle 3-vuotiaasta, joka olisi tuollaisella viikko isällä viikko äidillä systeemillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Joo, kato ei ole ennenkään ollut aina just sopivat. Ei haittaa, jos on suuri, ennemmin suuri kuin pieni. Ai että, luulis anopin olevan sota-ajan kasvatti, mutta ei edes ole.
Me saadaan liian pieniä. Niitä sitten kiskotaan väkisin päälle.
Mä sanon suoraan että ovat liian pienet. Näen ite sovittamatta ja sit katon kun niitä levitellään mun edessä kuinka ne venyy (joo mut ei se pituutta lisää, huoh.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ois saanu ostaa talvikenkiä lapselle, koska se on tuhlausta. Anoppi ohjeisti ostamaan kaksi numeroa liian isot kumpparit, joihin voi laittaa talveksi villasukan. Seuraavana vuonna kumpparit menevät sitten ns. kesäkumppareina, ja taas syksyllä ostetaan uudet villasukilla vuorattavat kumpparit. Hän vaikutti loukkaantuvan ihan oikeasti ja tulevan surulliseksi kun sanoin, että kyllä meillä on varaa ostaa lapselle kunnolliset kengät. Eivät hänen omatkaan lapsensa kumppareissa kulkeneet läpi vuoden vaan talvikengät on ollut, samoin hänen tytärtensä lapsilla oli kunnolliset kengät, joita anoppi jopa sponsoroi.
Mulle jäi sellainen olo, että meidän lapsesta olisi pitänyt leipoa heti alusta alkaen surkeampi kuin tytärten lapset, sellainen raukka ryysyläinen. Kuva on vahvistunut vuosien myötä, anoppi ei kestä yhtään, jos mun lapsi saa vaikka paremman koenumeron kuin tyttären lapsi. Mun lapsen suoritus pitää ampua samantien alas jollain tavalla, esim. koe oli helppo, lunttasitko, sattumalta osasit vasta oikein jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Joo, kato ei ole ennenkään ollut aina just sopivat. Ei haittaa, jos on suuri, ennemmin suuri kuin pieni. Ai että, luulis anopin olevan sota-ajan kasvatti, mutta ei edes ole.
Sama. On kyllä suureen ikäluokkaan kuuluva, mutta suuren talon tyttärensä ei varmasti ole ikinä nähnyt puutetta. Mitä nyt inhimillisyys, empatia ja käytöstavat puuttuvat kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän jännittää. Ensimmäisen lapsen ensimmäiset 1,5 v oli ihan helvettiä mummon ja papan kanssa ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Jännitän alkavatko he taas ramppaamaan joka päivä kylässä, koska kamala ikävä vauvaa ja kasvaa niiiiiin nopeasti, että ei voi olla erossa 12 tuntia pidempään. Puuttuvat kaikkiin asioihin talon väristä kahden päivän lomaan ja muistavat kertoa kaikille halukkaille kuinka surkeat vanhemmat heidän lapsenlapsellaan on, ei raukka pysyisi hengissä, jos ei mummo ja pappa huolehtisi. Ovat mustasukkaisia toisille isovanhemmille joita nähdään harvemmin kuin heitä, koska asuvat kaukana eivätkä vaadi tapaamisia joka päivä, mutta olemme siellä (pitkän matkan takia) yön yli, joten myös heille tuohon naapuriin pitäisi mennä yökylään, tai mielellään antaa lapsi sinne.
Mietin jo nyt miten voin olla mahdollisimman vähän kotona :( Ehkä käyn taas kaikki perhe/vakakerhot ja yritän nähdä muita äiti-kavereita. Toivottavasti murehdin turhaan ja mummo ja pappa olisivat rauhoittuneet viidessä vuodessa.En ehkä jännittänyt turhaan. Nyt anoppi ilmoitti, että he hoitavat x:n, jotta saan olla vauvan kanssa yksin kotona. Kerroin, että x kuuluu edelleen meidän perheeseen eikä häntä ulkoistetaan vauvan takia. Ilmeestä saattoi aistia, että vastasin väärin.
Meillä anoppi ja appi saapuivat synnytyslaitokselle katsomaan toista pojanpoikaansa.
Seitsemänvuotiaalle esikoiselle sanottiin:"ei äiti enää sinusta välitä, kun äidillä on vauva. Tule mummin syliin. Nyt sinä muutat mummin luokse, kun ei äiti enää sinua halua hoitaa."
Olin kommenteista niin häkeltynyt, etten pystynyt sanomaan anopille mitään.
Otin itkuisen esikoisen kainaloon ja yritin lohdutella isoveljeä, joka oli innoissaan odottanut vauvaa. Myöhemmin kuulin, että tätä mummin luokse muuttamista oli tyrkytetty pojalle jo aiemmin. Poika ei jostain syystä halunnut mummolaan muuttaa.
Meillä yritettiin myös omia esikoinen. Jatkuva jauhaminen siitä miten esikoista laiminlyötiin kotona jne.
Ja krääsää ja vaatetta kabnettiin selkä vääränä mutta mun ostamia haukuttiin ja väitettiin turhiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko keskustelu tästä asiasta mummon kanssa auttaa?
Koin keskusteluna sen, kun mummo kysyi raskausaikana että mitä voi vauvalle ostaa. Pyysin vaippoja, mutta ei Muumi, ja perustelut.
Ostaa muumeja.
Kysyi myös mitä ristiäislahjaksi, sanoin että ei ainakaan vauvaleluja, pieni vauva ei leiki. Osti kolme lelua.
Ehkä kun hän kysyy synttärilahjaa, sanon että ei ainakaan käteistä rahaa, niin jos tulis vaikka sitten sitä.🤦🏻Meillä anoppi taisi kysellä lahjatoiveita jotta ei vahingossakaan osta mitään toivottua. Paitsi silloin, kun toi potkupyörän. En tiedä mistä sen ruostekasan oli löytänyt. Sitten sai taas kertoa, kuinka kiittämättömiä me ollaan.
Meillä kerroin mummolle, että saadaan serkuilta pyörä. No 5 päivää myöhemmin mummo tuli kylään maireasti hymyillen uuden pyörän kanssa, koska kyllähän sen uusi pitää 2 vuotiaalle olla. Samoin kävi saappaiden kanssa. Erehdyin toteamaan mummon kuullen, että pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa saappaat. Seuraavana päivänä mummo toi 4 numeroa liian isot saappaat, koska hyvä että on kasvunvaraa ja voi laittaa kärkeen sanomalehteä. Juuh, ostin uudet pienemmät saappaat. Enkä ole enää puhunut mummolle mitään perheemme/lapsen asioita.
Meillä kanssa oli tuora kasvunvaran ihastelua, kun tuotiin 110 kokoa vastasyntyneelle. Rullaa vain hihoja, niin hyvin toimii! Sitte vielä anoppi suuttui, kun en sille vauvalle niitä yli-isoja vaatteita pukenut.
Joo, kato ei ole ennenkään ollut aina just sopivat. Ei haittaa, jos on suuri, ennemmin suuri kuin pieni. Ai että, luulis anopin olevan sota-ajan kasvatti, mutta ei edes ole.
Me saadaan liian pieniä. Niitä sitten kiskotaan väkisin päälle.
Anoppi osti lapselle paidan, joka oli pieni. En suostunut sitä lapselle pukemaan, kun tiesin ettei mahdu. Lähdin käymään vessassa, ja sillä välin anoppi päätti että hänpäs nyt pukee sen paidan lapselle. Lapsi huusi tuskissaan kun mummu oli päättänyt, että kyllä se paita sopii, vähän vaan on tiukka pään aukko paidassa. Edes lapsen huuto ei saanut muoria keskeyttämään missiotaan, vaan väkivalloin yritti suorittaa paitaa päälle. Mä tietysti pelastin lapsen syliini juuri sillä hetkellä, kun se paita olisi liukunut päälle. Tai siis näin anoppi satuili. Yllättävän paljon pahaa saa ilkeä anoppi yhden pissapaussin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ois saanu ostaa talvikenkiä lapselle, koska se on tuhlausta. Anoppi ohjeisti ostamaan kaksi numeroa liian isot kumpparit, joihin voi laittaa talveksi villasukan. Seuraavana vuonna kumpparit menevät sitten ns. kesäkumppareina, ja taas syksyllä ostetaan uudet villasukilla vuorattavat kumpparit. Hän vaikutti loukkaantuvan ihan oikeasti ja tulevan surulliseksi kun sanoin, että kyllä meillä on varaa ostaa lapselle kunnolliset kengät. Eivät hänen omatkaan lapsensa kumppareissa kulkeneet läpi vuoden vaan talvikengät on ollut, samoin hänen tytärtensä lapsilla oli kunnolliset kengät, joita anoppi jopa sponsoroi.
Mulle jäi sellainen olo, että meidän lapsesta olisi pitänyt leipoa heti alusta alkaen surkeampi kuin tytärten lapset, sellainen raukka ryysyläinen. Kuva on vahvistunut vuosien myötä, anoppi ei kestä yhtään, jos mun lapsi saa vaikka paremman koenumeron kuin tyttären lapsi. Mun lapsen suoritus pitää ampua samantien alas jollain tavalla, esim. koe oli helppo, lunttasitko, sattumalta osasit vasta oikein jne.
Siis mistä noiden mummeleiden päähän putkahtelee tuollaisia aivopieruja? Lapseltahan paleltuisi varpaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän jännittää. Ensimmäisen lapsen ensimmäiset 1,5 v oli ihan helvettiä mummon ja papan kanssa ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Jännitän alkavatko he taas ramppaamaan joka päivä kylässä, koska kamala ikävä vauvaa ja kasvaa niiiiiin nopeasti, että ei voi olla erossa 12 tuntia pidempään. Puuttuvat kaikkiin asioihin talon väristä kahden päivän lomaan ja muistavat kertoa kaikille halukkaille kuinka surkeat vanhemmat heidän lapsenlapsellaan on, ei raukka pysyisi hengissä, jos ei mummo ja pappa huolehtisi. Ovat mustasukkaisia toisille isovanhemmille joita nähdään harvemmin kuin heitä, koska asuvat kaukana eivätkä vaadi tapaamisia joka päivä, mutta olemme siellä (pitkän matkan takia) yön yli, joten myös heille tuohon naapuriin pitäisi mennä yökylään, tai mielellään antaa lapsi sinne.
Mietin jo nyt miten voin olla mahdollisimman vähän kotona :( Ehkä käyn taas kaikki perhe/vakakerhot ja yritän nähdä muita äiti-kavereita. Toivottavasti murehdin turhaan ja mummo ja pappa olisivat rauhoittuneet viidessä vuodessa.En ehkä jännittänyt turhaan. Nyt anoppi ilmoitti, että he hoitavat x:n, jotta saan olla vauvan kanssa yksin kotona. Kerroin, että x kuuluu edelleen meidän perheeseen eikä häntä ulkoistetaan vauvan takia. Ilmeestä saattoi aistia, että vastasin väärin.
Anoppi innostui ihan silminnähden pelkästä ajatuksesta että tulisin taas raskaaksi, hän ajatteli juurikin että hän silloin saisi esikoisemme itselleen koska en jaksaisi hoitaa molempia. Ei siis sanonut tätä minulle vaan muiden kanssa yritti keskustella mun raskautumisesta mun edessä. Se miten hän puhui minusta oli niin ällöttävää, että en halunnut pitkään aikaan toista lasta. Ihan kuin olisin pelkkä siitoslehmä hänelle.
Meillä taas uutinen toisesta lapsesta otettiin vastaan tuhahduksella, että miten me kuvitellaan tulevamme toimeen kahden lapsen kanssa, kun ollaan ihan pulassa sen ensimmäisenkin kanssa.
Kun toinen lapsi syntyi, anoppi keksi, että mun mies veisi isomman lapsen anoppilaan hoitoon miehen työpäivän ajaksi. Kun eihän kukaan ikinä ole pärjännyt kahden lapsen kanssa.
Tästä "mahdollisuudesta" muistutettiin miltei joka kerta kun nähtiin. Ei mennyt jakeluun, että minä en ollut pulassa lasteni kanssa, sain riittävästi "omaa aikaa", vaan nautin kotiäiteilystä.
Mun lapset ovat jo koulussa. Kun palasin töihin, anopin harmiksi lapset vietiin päiväkotiin, ei anoppilaan, hoitoon. Anoppi yritti kyllä hakea lapsia pk:lta, kun kyllä mummu on hakija siinä missä lapsen vanhemmat. Suuttui, kun ei oltu ilmoitettu anoppia hakijaksi. Osaatteko yhtään arvata, miksi tätä kunniaa ei anopille suotu? Lasten puhelinnumerot ollaan pidetty anopin ulottumattomissa, varmuuden vuoksi. Anoppi asuu vähän turhan lähellä, ja pyytelee lapsia kylään, mutta ei saa kertoa "Annalle ja Antille". Ollaan jouduttu sanomaan lapsille, ettämummu ei ole ihan kuin muut ihmiset, ja mummolaan ei ole herkkutarjoiluista huolimatta mitään asiaa ilman vanhempia. Eipä kyllä käydä kovin usein, eikä lapsetkaan siellä viihdy sotkuisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän jännittää. Ensimmäisen lapsen ensimmäiset 1,5 v oli ihan helvettiä mummon ja papan kanssa ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Jännitän alkavatko he taas ramppaamaan joka päivä kylässä, koska kamala ikävä vauvaa ja kasvaa niiiiiin nopeasti, että ei voi olla erossa 12 tuntia pidempään. Puuttuvat kaikkiin asioihin talon väristä kahden päivän lomaan ja muistavat kertoa kaikille halukkaille kuinka surkeat vanhemmat heidän lapsenlapsellaan on, ei raukka pysyisi hengissä, jos ei mummo ja pappa huolehtisi. Ovat mustasukkaisia toisille isovanhemmille joita nähdään harvemmin kuin heitä, koska asuvat kaukana eivätkä vaadi tapaamisia joka päivä, mutta olemme siellä (pitkän matkan takia) yön yli, joten myös heille tuohon naapuriin pitäisi mennä yökylään, tai mielellään antaa lapsi sinne.
Mietin jo nyt miten voin olla mahdollisimman vähän kotona :( Ehkä käyn taas kaikki perhe/vakakerhot ja yritän nähdä muita äiti-kavereita. Toivottavasti murehdin turhaan ja mummo ja pappa olisivat rauhoittuneet viidessä vuodessa.En ehkä jännittänyt turhaan. Nyt anoppi ilmoitti, että he hoitavat x:n, jotta saan olla vauvan kanssa yksin kotona. Kerroin, että x kuuluu edelleen meidän perheeseen eikä häntä ulkoistetaan vauvan takia. Ilmeestä saattoi aistia, että vastasin väärin.
Meillä anoppi ja appi saapuivat synnytyslaitokselle katsomaan toista pojanpoikaansa.
Seitsemänvuotiaalle esikoiselle sanottiin:"ei äiti enää sinusta välitä, kun äidillä on vauva. Tule mummin syliin. Nyt sinä muutat mummin luokse, kun ei äiti enää sinua halua hoitaa."Olin kommenteista niin häkeltynyt, etten pystynyt sanomaan anopille mitään.
Otin itkuisen esikoisen kainaloon ja yritin lohdutella isoveljeä, joka oli innoissaan odottanut vauvaa. Myöhemmin kuulin, että tätä mummin luokse muuttamista oli tyrkytetty pojalle jo aiemmin. Poika ei jostain syystä halunnut mummolaan muuttaa.
Mikä mummo :O Mutta kiitos vinkistä, nyt osaan varautua tuohonkin mahdollisuuteen.
Toisen lapsen loppuraskauden aikana anoppi yritti sopia miehen kanssa että he hakisivat joks viikko esikoisen koko päiväksi hoitoon. Luojan kiitos mies sanoi ettei esikoinen ole menossa sinne koko päiväksi, mutta jos haluavat joskus mennä vaikka leikkipuistoon niin soittavat minulle ja sopivat minun kanssani koska mies ei voi tietää mitä olen lasten kanssa suunnitellut. Yhtään soittoa ei (onneksi) ole tullut ja vauva on nyt puoli vuotias. Anopilla oli myös tuo kuvitelma mitä useat ovat täällä kertoneet, etten voi millään selvitä kahden lapsen kanssa vaan esikoisen on tyyliin muutettava heidän luokseen.
Ja toki voisivat leikkipuistossa käydä, en olisi sitä kieltänyt mutta pakko sanoa että olen ihan tyytyväinen tähänkin kun eivät ole pyytäneet. Jotenkin naurettavaa että yritti kävellä ylitseni sopimalla miehen kanssa suoraan.
T
"meillä taas.." 🤣😱
Ihan älyvapaa juorukerho tämä palsta. Ymmärrän tuoreen äidin tuen tarpeen, mutta että jaksetaan jauhaa täällä vielä vuosikymmenet tapahtuneesta. Useaan kertaan. Joku raja näille miniöiden uhriutumisajoille.
Olen vierestä nähnyt prinsessatyylisten naisten käytöstä anoppejaan kohtaan, kun heistä tullut äitejä. Ottavat joka asiasta herneen nenään ja valmiita uhriutumaan. Moni heistä on ollut sellainen että parisuhteet ja erot retosteltu facessa, haukuttu eksät. Itsessä ei ikinä vikaa. Se kertoo ihmisestä hyvin paljon. Yllättäen samaisella ihmisellä "hirveä anoppi".
Säälittää äärimmäisen minäminäminä/ itsekeskeisen instaäidin anoppi, tämä koulukaveri kertoo somessa kuinka kyykyttää vanhaa ihmistä ja laittaa paikalleen ettei tule ongelmia.
Jännää ettei ilmiötä tunnisteta. On vain kamalia anoppeja mutta miniöissä ei vikaa.
Nauratti lukea kuinka joku anoppi tokaissut että "onpas iso lapsi" - tökeröä joo mutta että pitäisi välit katkoa, ja vielä loppuelämäksi. Ahhaha. Hormonihuurut puhuu.
Äitini kanssa näistä jutellut ja sanoi että useista hänen ystävistään jotka nuorena oli "prinsessaäitejä", tuli juurikin niitä hirveimpiä anoppeja.
Olivat mustasukkaisia äitejä, haukkuivat anoppeja ja ripustautuivat kotiäiteinä itse siihen omaan lapseen vuosikausiksi ja "kiintymyssuhteeseen" eikä sille tullut vaan loppua. Ei päästetty lasta itsenäistymään tai valitsemaan itse. Jatkui sitten lapsenlapsiin. Eli tarttuu silmiin kommentit missä "Miniä" valitsee lapsen puolesta että ei kiinnytä mummoon ja pappaan. Täällä potentiaalisia hirviöanoppeja tulilla näemmä aika monta.
Täällä puhuttu duunariäideistä mutta ei kotiäideistä/kotirouvista mitään. Sellaisia oli paljon 1950-luvulla Suomessakin. Eikä kaikissa perheissä ole ihme rapajuoppoja. Olen ruotsinkieliseltä alueelta, siellä enemmänkin konservatiivista uskonnollisuutta ja absolutismia.
Jännä että aina anopeissa vain vikaa. (Ne omat äidit on täällä hyvin harvinainen aihe, toki täällä mässätään ihan kaikesta Ja huokaillaan jopa että "onneksi kuoli niin vapauduin". Aika raakaa tekstiä. Joo - ei tarvitse vastata tähän mitään selviytymistarinaa.)
Jotkut pointeista on tosi hyviä, mutta sen sijaan että haluttaisiin toimia rakentavasti, toimitaan tunnekuohuissa eikä päästetä millään hormonihuuruista irti. Ei vuosienkaan jälkeen.
Ja paksua kuulla että esikoisen mt-ongelmatkin "mummon" syytä. Mitään vikaa ei kasvuperheessä. Vau🤯 missä itsereflektio?
Huhhuh. Tässä ketjussa on paaaaljon epätervettä mässäilyä pikkukylistä. Juorumuijien kokous, huivit päässä kauhistellaan, mässäillään ja kilistetään kahvikuppia.
Oma lapsi on 5v ja tämän ketjun sisältö suurin syy miksi ei ole koskaan kestänyt leikkipuistomenoa saati minkäänlaista "ryhmäytymistä muiden äitien kanssa".
Herätkää jo ja jättäkää ketju vaikka vertaistuelle heille jolla oikea tarve eikä vanhojen kaunojen ylläpitoon. Ja te Prinsessaäidit - Olette itse vastuussa omista tunteistanne 😅
Älkääkä hyvät ihmiset kannustako hormonihuuruista äitiä avioeroon. Biologisesti pienen vauvan äiti on amatsoni joka valmiina tuhoamaan kaiken mikä tulee vauvan ja äidin väliin, mukaanlukien lapsen isän. Terapia on parempi vaihtoehto.
Joku täällä painelee aina myös vain "up" kun meinaa unohtua aihe. Tervettä? Not.
Nonni. Eikä muuta kun painelemaan sitä alapeukkua.
Minun äidilläni on luultavasti jokin diagnosoimaton adhd tms koska hän saa ihan tavallisista asioista aikaan kaaoksen. Esimerkiksi pelkät lähdöt on sellaisia, että hän on lähdössä ensin ihan ajallaan, mutta alkaa sitten kastella kukkia, laskee tavaransa jonnekin ja sitten ei löydä niitä, unohtuu nyppimään lehtiä ja lopulta juoksee ulkovaatteissa ympäriinsä ja myöhästyy.
Hän teki meillä sitä että ilmestyi illalla myöhään piristämään lapsia eli juuri kun olivat asettumassa yöpuulle, tämä ryntää rimputtamaan ovikelloa ja saa koko talon ylösalaisin, koska koira alkoi haukkua, lapset havahtui jne.
Ja sitten hän alkoi selittää kaikille, miten meidän esikoinen on muka ylivilkas kun riehaantui tällaisesta
Pakko laittaa pihaportti lukkoon ettei hän pääse ollenkaan pihalle. Pelkkä ovikellon holjentäminen ei auttanut koska hänhän naputteli ikkunoita jos ei ovea avattu.
Vierailija kirjoitti:
T
"meillä taas.." 🤣😱Ihan älyvapaa juorukerho tämä palsta. Ymmärrän tuoreen äidin tuen tarpeen, mutta että jaksetaan jauhaa täällä vielä vuosikymmenet tapahtuneesta. Useaan kertaan. Joku raja näille miniöiden uhriutumisajoille.
Olen vierestä nähnyt prinsessatyylisten naisten käytöstä anoppejaan kohtaan, kun heistä tullut äitejä. Ottavat joka asiasta herneen nenään ja valmiita uhriutumaan. Moni heistä on ollut sellainen että parisuhteet ja erot retosteltu facessa, haukuttu eksät. Itsessä ei ikinä vikaa. Se kertoo ihmisestä hyvin paljon. Yllättäen samaisella ihmisellä "hirveä anoppi".
Säälittää äärimmäisen minäminäminä/ itsekeskeisen instaäidin anoppi, tämä koulukaveri kertoo somessa kuinka kyykyttää vanhaa ihmistä ja laittaa paikalleen ettei tule ongelmia.
Jännää ettei ilmiötä tunnisteta. On vain kamalia anoppeja mutta miniöissä ei vikaa.
Nauratti lukea kuinka joku anoppi tokaissut että "onpas iso lapsi" - tökeröä joo mutta että pitäisi välit katkoa, ja vielä loppuelämäksi. Ahhaha. Hormonihuurut puhuu.
Äitini kanssa näistä jutellut ja sanoi että useista hänen ystävistään jotka nuorena oli "prinsessaäitejä", tuli juurikin niitä hirveimpiä anoppeja.
Olivat mustasukkaisia äitejä, haukkuivat anoppeja ja ripustautuivat kotiäiteinä itse siihen omaan lapseen vuosikausiksi ja "kiintymyssuhteeseen" eikä sille tullut vaan loppua. Ei päästetty lasta itsenäistymään tai valitsemaan itse. Jatkui sitten lapsenlapsiin. Eli tarttuu silmiin kommentit missä "Miniä" valitsee lapsen puolesta että ei kiinnytä mummoon ja pappaan. Täällä potentiaalisia hirviöanoppeja tulilla näemmä aika monta.
Täällä puhuttu duunariäideistä mutta ei kotiäideistä/kotirouvista mitään. Sellaisia oli paljon 1950-luvulla Suomessakin. Eikä kaikissa perheissä ole ihme rapajuoppoja. Olen ruotsinkieliseltä alueelta, siellä enemmänkin konservatiivista uskonnollisuutta ja absolutismia.
Jännä että aina anopeissa vain vikaa. (Ne omat äidit on täällä hyvin harvinainen aihe, toki täällä mässätään ihan kaikesta Ja huokaillaan jopa että "onneksi kuoli niin vapauduin". Aika raakaa tekstiä. Joo - ei tarvitse vastata tähän mitään selviytymistarinaa.)
Jotkut pointeista on tosi hyviä, mutta sen sijaan että haluttaisiin toimia rakentavasti, toimitaan tunnekuohuissa eikä päästetä millään hormonihuuruista irti. Ei vuosienkaan jälkeen.
Ja paksua kuulla että esikoisen mt-ongelmatkin "mummon" syytä. Mitään vikaa ei kasvuperheessä. Vau🤯 missä itsereflektio?
Huhhuh. Tässä ketjussa on paaaaljon epätervettä mässäilyä pikkukylistä. Juorumuijien kokous, huivit päässä kauhistellaan, mässäillään ja kilistetään kahvikuppia.
Oma lapsi on 5v ja tämän ketjun sisältö suurin syy miksi ei ole koskaan kestänyt leikkipuistomenoa saati minkäänlaista "ryhmäytymistä muiden äitien kanssa".
Herätkää jo ja jättäkää ketju vaikka vertaistuelle heille jolla oikea tarve eikä vanhojen kaunojen ylläpitoon. Ja te Prinsessaäidit - Olette itse vastuussa omista tunteistanne 😅
Älkääkä hyvät ihmiset kannustako hormonihuuruista äitiä avioeroon. Biologisesti pienen vauvan äiti on amatsoni joka valmiina tuhoamaan kaiken mikä tulee vauvan ja äidin väliin, mukaanlukien lapsen isän. Terapia on parempi vaihtoehto.
Joku täällä painelee aina myös vain "up" kun meinaa unohtua aihe. Tervettä? Not.
Nonni. Eikä muuta kun painelemaan sitä alapeukkua.
Et ole ikinä törmännyt oikeasti hankalaan anoppin?
Minä rauhallisena ihmisenä ihmettelin, että miten joku voi puhua toiselle niin kuin hän puhui, mutta rauhoittelin itseäni juuri näillä hormoneilla ja muulla äitiyteen liittyvällä selittelyllä. Mutta siinä vaiheessa kun useampi ihminen oli tullut puhumaan minulle kaupassa/vaunulenkillä niin oli pakko uskoa, että anoppini on kamala. Näissä minulle vieraiden ihmisten puheissa oli 2 suuntausta: vanhemmat rouvat tulivat kertomaan kuinka ihana anoppini on kun jaksaa päivittäin auttaa minua, kun olen niin loppu tai vain huono äiti. Nuoremmat keskustelijat taas kysyivät, että miten jaksan kun heillekin tuli pahamieli kun anoppini puhuu niin rumasti minusta.
Ja kyllä, minua jännittää, mitä tapahtuu kun seuraava lapsi syntyy.
No mutta kun ne pienet vaatteet on söpöjä :) Meidän pojalle tuotiin tyttöjen vaatteita, koska ne on nätimpiä.