Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Ihana kun mummo tykkää vauvasta ja jos hän saa alusta asti lasta hoitaa ja helliä, hän voi joskus olla vaikka lapsenvahtina. Ehkäpä miehesi perheessä näytetään tunteet ja sinun perheessäsi ei? Mummo varmaan rakastaa vauvaa ja onhan se hänellekin sukua.
Ylikävelevä mummo ei rakasta vauvaa, eikä omaa lastaan. Hän rakastaa vain itseään.
Se, että mummo on sukua vauvalle ei tee hänestä hyvää hoitajaa vauvalle. Oman lapsen mummulle en jättäisi edes kaktusta hoitoon yön yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa tän ketjun mummoista hakee merkityksellisen ihmissuhteen ulkoisia symboleja (halailua, pussailua, yhdessä kuiskuteltuja salaisuuksia) mutta eivät ymmärrä miten se merkityksellinen suhde rakennetaan. Symbolit tai ilmentymät on se pinta joka ilmiöstä näkyy ulos, mutta ne ei sisällä sitä asian varsinaista ydintä.
Sama kuin jos kaipaisin mulle syvällistä ja rakastavaa parisuhdetta, sellaista jossa huokaillaan yhdessä miten ihanaa on olla ja vaihdetaan rakastavia katseita ja hipaisuja ohimennen. Ja tässä kaipuussani sitten koittaisin pakottaa satunnaista treffikaveria huokailemaan ja hiplsuttelemaan mun kanssa, mutta en tajuaisi ollenkaan että mun pitää keskittyä ensin kehittämään ja rakentamaan sitä varsinaista suhdetta, sen ulkoiset ilmentymät kyllä sitten seuraa jos suhde syvenee.
Tässä on tosi hyvin sanoitettu se, mitä en ite osannu ja mikä itseänikin anopissa ärsyttää.
Olevinaan hän tuntee samaa rakkautta heti kuin äiti, joka kantanut 9kk ja on oikeutettu mummona pussaamaan ”vierasta” lasta.
isoäiti kun ei ole synnyttänyt lasta, ei hänellä ole myöskään mitään velvotteita.
Ihan tässä sivuhuomautuksena. Eikö ole sitten kohtalon ivaa jos käy vielä niin ohraisesti, että se oma pieni lapsonen muistuttaakin sitä kamalaa mummoa niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan. Nääs ne geenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa tän ketjun mummoista hakee merkityksellisen ihmissuhteen ulkoisia symboleja (halailua, pussailua, yhdessä kuiskuteltuja salaisuuksia) mutta eivät ymmärrä miten se merkityksellinen suhde rakennetaan. Symbolit tai ilmentymät on se pinta joka ilmiöstä näkyy ulos, mutta ne ei sisällä sitä asian varsinaista ydintä.
Sama kuin jos kaipaisin mulle syvällistä ja rakastavaa parisuhdetta, sellaista jossa huokaillaan yhdessä miten ihanaa on olla ja vaihdetaan rakastavia katseita ja hipaisuja ohimennen. Ja tässä kaipuussani sitten koittaisin pakottaa satunnaista treffikaveria huokailemaan ja hiplsuttelemaan mun kanssa, mutta en tajuaisi ollenkaan että mun pitää keskittyä ensin kehittämään ja rakentamaan sitä varsinaista suhdetta, sen ulkoiset ilmentymät kyllä sitten seuraa jos suhde syvenee.
Tässä on tosi hyvin sanoitettu se, mitä en ite osannu ja mikä itseänikin anopissa ärsyttää.
Olevinaan hän tuntee samaa rakkautta heti kuin äiti, joka kantanut 9kk ja on oikeutettu mummona pussaamaan ”vierasta” lasta.
Meillä anopille lapsenlapsen tärkein ominaisuus oli lapsen mukanaan tuoma status. Lisäksi on tärkeätä ottaa kuvia "mummun kullasta" ja julkaista niitä, vaikka asia on erikseen kielletty monta kertaa. Samoin vauva on hänelle tarkoittanut, että lapsen koti on luvallista täyttää romulla ja rievuilla, ne kun on vauvalle.
Vauvan hoitaminen tosiaan oli niiden riepujen sovittamista kuvaamista, vähän myöhemmin herkkujen syöttämistä. Lapset saivat mummun vierailujen aikaan pukeutua vain mummun tuomiin vaatteisiin ja leikkiä mummun tuomilla leluilla. Suuttui sille pienelle lapselle, kun tämä heti tilaisuuden tullen haki jonkun muun lelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tässä sivuhuomautuksena. Eikö ole sitten kohtalon ivaa jos käy vielä niin ohraisesti, että se oma pieni lapsonen muistuttaakin sitä kamalaa mummoa niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan. Nääs ne geenit.
Meillä ei onneksi ole näin.
En jaksa lukea koko ketjua.
Olen mummu taaperolle. Olen käytettävissä iloisena silloin kun tarvitaan hoitajaa pikkuiselle. Muuten annan perheen elää elämäänsä.
Vanhemmat päättävät lapsen asiat. On törkeää että mummot elvistelevät lapsenlapsillaan jopa someen laitetaan kuvia!
Tämä ylittää oikeusturvankin. Lapsi on lainsuojaton, kun hänen kuvansa ja toimensa laitetaan mummojen toimesta nettiin.
Mummo on taustatuki ja turva, ei diktaattori tai kiusanhenki.
Mummo ulos, jos ei osaa olla. Näin kokee mummo 54 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti tosiaan ottaan säännöt haasteena siitä, mite hän voisi ne kiertää. Ne ovat kuin rajoja, joiden asettaminen hänelle on ennenkuulumattoman häpeällistä. Rajat pitää ylittää.
Meillä isovanhempi tunnusti vuosia myöhemmin "hurahtaneensa" vauvasta ja kuvitelleensa, että on hänen tehtävänsä hoitaa vauvaa ikään kuin se olisi hänen. Hän omi vauvaa omaan kuplaansa ja puuttui kaikkiin mahdollisiin päätöksiin. Eli käveli meidän vanhemmuuden yli ihan huolella. Silloin aikanaan, kun tilanne oli päällä ja koetettiin varovasti (ja myöhemmin vähemmän varovasti) sanoa, että meistä vaikuttaa tältä, niin tuli ihan täystyrmäys ja melkein välit poikki. Oli täysin mahdotonta yrittää keskustella asiasta millään tavalla, vaan isovanhempi veti heti kunnon marttyyriviitan päälleen. Kyllähän se loukkasi aikanaan paljonkin, kun isovanhempi omasta mielestään osasi hoivata lasta meitä vanhempia paremmin. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, nyt jälkeenpäin osaa sille vähän jo nauraa, mutta silloin se oli todella ankeaa ja vaikutti oikeasti omaan hyvinvointiin aika paljonkin.
Pahimpaan aikaan rajoitettiin kontakteja meidän ja tämän isovanhemman välillä ihan oman jaksamisen takia. Pidettiin kuitenkin yhteys lapsen ja isovanhemman välillä auki, koska nähtiin se välittäminen kuitenkin tärkeänä. Aika monta vuotta ja aika monta keskustelua ja riitaa siinä meni, mutta nyt ollaan päästy yli menneestä, isovanhempi on rauhoittunut ja antanut meille tilaa, ja suhde lapseen on lämmin ja läheinen. Se isovanhemman roolin löytyminen oli melkoista kipuilua, ja vaati meiltä rajojen vetämistä. Ymmärrän hyvin niitä, jotka turhautuu ja vetää välit poikki, helpompaa se olisi ollut. Se, että jaksettiin ne rankat ensimmäiset vuodet, on kuitenkin nyt kantanut hedelmää. Eli muutoskin on mahdollista, vaikka paljon se vaatii ja joskus meinasi usko loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
isoäiti kun ei ole synnyttänyt lasta, ei hänellä ole myöskään mitään velvotteita.
Kyllä hänelläkin on velvollisuus käyttäytyä asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa tän ketjun mummoista hakee merkityksellisen ihmissuhteen ulkoisia symboleja (halailua, pussailua, yhdessä kuiskuteltuja salaisuuksia) mutta eivät ymmärrä miten se merkityksellinen suhde rakennetaan. Symbolit tai ilmentymät on se pinta joka ilmiöstä näkyy ulos, mutta ne ei sisällä sitä asian varsinaista ydintä.
Sama kuin jos kaipaisin mulle syvällistä ja rakastavaa parisuhdetta, sellaista jossa huokaillaan yhdessä miten ihanaa on olla ja vaihdetaan rakastavia katseita ja hipaisuja ohimennen. Ja tässä kaipuussani sitten koittaisin pakottaa satunnaista treffikaveria huokailemaan ja hiplsuttelemaan mun kanssa, mutta en tajuaisi ollenkaan että mun pitää keskittyä ensin kehittämään ja rakentamaan sitä varsinaista suhdetta, sen ulkoiset ilmentymät kyllä sitten seuraa jos suhde syvenee.
Tässä on tosi hyvin sanoitettu se, mitä en ite osannu ja mikä itseänikin anopissa ärsyttää.
Olevinaan hän tuntee samaa rakkautta heti kuin äiti, joka kantanut 9kk ja on oikeutettu mummona pussaamaan ”vierasta” lasta.
Jotain narsistista siinä on, että hurahdetaan lapsenlapseen heti, siinä palvotaan enemmän itseään ja omia geenejään, itse vauva on oikeastaan toisarvoinen.
Vastasyntynythän kaipaa vain äitiään ja tuttuja ääniä, joten tunkeileva mummo nostaa itsensä jalustalle ja tunkeutuu vastasyntyneen tilaan kehittäen päässään yksipuolisen kiintymyssuhteen.
Arvostan ylikaiken mummoja, jotka antavat tilaa vauvalle kehittyä ilman äidin stressikuormitusta, jota tunkeileva anoppi eittämättä aiheuttaa.
Mummon tehtävä on alussa seurata sivusta ja odottaa vuoroaan, ei omahyväisesti nähdä vauvaa omana kuvanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tässä sivuhuomautuksena. Eikö ole sitten kohtalon ivaa jos käy vielä niin ohraisesti, että se oma pieni lapsonen muistuttaakin sitä kamalaa mummoa niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan. Nääs ne geenit.
Ulkonäköön nyt ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi, kasvattaako lapsesta itsekeskeisen narsistin. Ne kun eivät ole geeniperimästä saatuja piirteitä, kuten maskuliininen leuka tytöllä tai iso nenä.
Vierailija kirjoitti:
Ihana kun mummo tykkää vauvasta ja jos hän saa alusta asti lasta hoitaa ja helliä, hän voi joskus olla vaikka lapsenvahtina. Ehkäpä miehesi perheessä näytetään tunteet ja sinun perheessäsi ei? Mummo varmaan rakastaa vauvaa ja onhan se hänellekin sukua.
Toi vika lause on niin omahyväinen. Adoptoitua lasta mummo ei siis rakastaisi, koska ei ole sukua eikä näe lapsessa itseään.
Meidän poikavauva on ihan kopio minusta ja anoppi näkee hänessä vain poikansa (ja itsensä), koska ei halua nähdä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kun mummo tykkää vauvasta ja jos hän saa alusta asti lasta hoitaa ja helliä, hän voi joskus olla vaikka lapsenvahtina. Ehkäpä miehesi perheessä näytetään tunteet ja sinun perheessäsi ei? Mummo varmaan rakastaa vauvaa ja onhan se hänellekin sukua.
Lapsenvahteja saa rahalla. Mummon käytös ei ole rakkautta eikä sukulaisuus oikeuta öykkäröintiin.
Mä en myös ymmärrä näitä marttyyrikommentteja ”sittenpä en hoida lasta kun on iso jos en saa sitä ja tätä”… niin kuin really, kuvitteletteko miniöiden edes enää antavan lapsia hoitoonne, kun olette kiristäneet ja uhkailleet ja ahdistelleet heitä vauvavuotena?
En aio antaa omaa lasta anopille hoitoon ennen kouluikää, vaan vasta sitten, kun on lapsella järki päässä ja ei juoksentele parkkipaikoilla päättömänä ja osaa itse ilmaista, että haluaako mennä.
Mummonsa ei saanut pidettyä edes poikaansa kurissa nuorena, eikä tule saamaan meidänkään poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin anopistani ennen vauvaa, arvostin itsenäistä ja omatoimista tuoretta eläkeläistä, joka ei tuppautunut kylään ja joka kunnioitti rajoja.
Nyt vauvan jälkeen jostain syystä kuvittelee, että haluan hänet yhtäkkiä kylään viikoittain ja kutsumatta?! Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vasta alle 3 vuotta ja anoppia on nähty kerran parissa kk.
Mieskään ei ole läheinen äitinsä kanssa.
Tuntuu oudolta, että nyt yhtäkkiä kotonani istuisi viikoittain tunteja vieras ihminen.
Mikseivät nämä mummot tajua, että biologinen side ei tee heistä yhtään läheisempiä poikansa perhettä kohtaan?
Miehestäkin on outoa, että äitinsä yhtäkkiä tulisi istumaan sohvalle jatkuvasti, kun ei heillä ole mitään puhuttavaa ollut ennenkään.
Oli vaivaannuttavaa, kun anoppi istui meillä viikko vauvan syntymän jälkeen tunteja ja vaan möllötti.Tämä isovanhempien tuppautuminen vauvan tulon jälkeen on kyllä rasittavaa, kun aiemmin ei ole ollut mitään vierailuja ja nyt pitäis viettää useinkin aikaa yhdessä. Ahdisti jo raskausaikana, että kuin usein joutuu kestimään vieraita. Minä ja mieheni oltiin ennen lapsia oltu yhdessä jo 12 vuotta ja näin hänen vanhempiaan sekä omiani vain 2-6 kertaa vuodessa. Introvertin *elvetti.
Mieheni äiti on eläköitynyt siivooja, joka ei ole ollut kiinnostunut viikonlopputissuttelujen lisäksi mistään järkeä kehittävästä.
Olen itsekin duunariperheestä, enkä jaksanut omankaan äitini lapsellisia juttuja ja kirppislöytöjen esittelyjä.
En vaan ymmärrä, miten elämä voidaan vetää läpi rima niin matalalla ilman mitään kiinnostusta kehittyä ja edetä uralla tai käydä edes kansalaisopiston kursseilla?!
Ja se kuuluu jutuista.
Anoppi on maailman tylsin tyyppi juttujensa kanssa, vierailut ovat olleet tuskaa ennen lastakin.
Kaksi piiiitkää tuntia anopin kanssa telkun tuijottelua, keiton syömistä ja jälkkäriksi jäätelöt.
Mies nukkuu sohvalla, kun minä yritän keksiä edes jotain puhumista.
Anoppi kantaa kasseja, joista esittelee kirppislöytöjään.
Kertoo vastikkeen nousevan ja kuinka Ruutu-sovellus pätkii, että on laihtunut kaksi kiloa, ja kuinka me nyt jo ollaan lähdössä voivoi ettekaivielä?!
Vihaan joka hetkeä siellä ja vituttaa, että nyt siellä pitäisi yhtäkkiä vauvan takia käydä useammin… 🤢
Olen saanut pidettyä kuukauden käyntivälit, mutta sekin on liikaa.
Pääsiäisenä taas sinne ahdistumaan tunniksi.
Toivottavasti tulis joku uskottava syy jättää menemättä…Oletpa ilkeä 😞
Millä perusteella? Kun ei tee mieli kuunnella alkkismummon pinnallisia horinoita? Voin antaa osoitteen, mene sinä kuuntelemaan sitä uhriutumista ja arvuuttelemaan, mikä sairaus on milloinkin hänellä puhkeamassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi tunnusti vuosia myöhemmin "hurahtaneensa" vauvasta ja kuvitelleensa, että on hänen tehtävänsä hoitaa vauvaa ikään kuin se olisi hänen. Hän omi vauvaa omaan kuplaansa ja puuttui kaikkiin mahdollisiin päätöksiin. Eli käveli meidän vanhemmuuden yli ihan huolella. Silloin aikanaan, kun tilanne oli päällä ja koetettiin varovasti (ja myöhemmin vähemmän varovasti) sanoa, että meistä vaikuttaa tältä, niin tuli ihan täystyrmäys ja melkein välit poikki. Oli täysin mahdotonta yrittää keskustella asiasta millään tavalla, vaan isovanhempi veti heti kunnon marttyyriviitan päälleen. Kyllähän se loukkasi aikanaan paljonkin, kun isovanhempi omasta mielestään osasi hoivata lasta meitä vanhempia paremmin. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, nyt jälkeenpäin osaa sille vähän jo nauraa, mutta silloin se oli todella ankeaa ja vaikutti oikeasti omaan hyvinvointiin aika paljonkin.
Pahimpaan aikaan rajoitettiin kontakteja meidän ja tämän isovanhemman välillä ihan oman jaksamisen takia. Pidettiin kuitenkin yhteys lapsen ja isovanhemman välillä auki, koska nähtiin se välittäminen kuitenkin tärkeänä. Aika monta vuotta ja aika monta keskustelua ja riitaa siinä meni, mutta nyt ollaan päästy yli menneestä, isovanhempi on rauhoittunut ja antanut meille tilaa, ja suhde lapseen on lämmin ja läheinen. Se isovanhemman roolin löytyminen oli melkoista kipuilua, ja vaati meiltä rajojen vetämistä. Ymmärrän hyvin niitä, jotka turhautuu ja vetää välit poikki, helpompaa se olisi ollut. Se, että jaksettiin ne rankat ensimmäiset vuodet, on kuitenkin nyt kantanut hedelmää. Eli muutoskin on mahdollista, vaikka paljon se vaatii ja joskus meinasi usko loppua.
Mun elämäni paras päätös on ollut se, että rajattiin anoppi pois perheemme elämästä. Tosin mun anoppi, silloin harvoin kun ottaa yhteyttä, kyselee onko sille joku syy kun välit on poikki. Hän reppana uhri ei ole ikinä mitään paha tehnyt. Ei edes yritä nähdä omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Mun teinityttö käy nykyään terapiassa anoppini takia. Lempilapsen osa saattaa vaurioittaa myös. Kunpa olisin tiennyt puoletkin siitä manipuloinnista ja kuormittamisesta, sekä henkisestä väkivallasta. En edes itse pyytänyt lasta ottamaan hoitoonsa, ja pakotettukaan ei.
Joo tiedän olevani absolute failure ja stressin ja syyllisyyden takia matkalla ennenaikaiseen hautaan.
Tehkää te muut fiksummin.
Vierailija kirjoitti:
Mun teinityttö käy nykyään terapiassa anoppini takia. Lempilapsen osa saattaa vaurioittaa myös. Kunpa olisin tiennyt puoletkin siitä manipuloinnista ja kuormittamisesta, sekä henkisestä väkivallasta. En edes itse pyytänyt lasta ottamaan hoitoonsa, ja pakotettukaan ei.
Joo tiedän olevani absolute failure ja stressin ja syyllisyyden takia matkalla ennenaikaiseen hautaan.
Tehkää te muut fiksummin.
Meillä kaksi tytärtä joista vanhemmasta yritettiin leipoa sitä lempilasta.
Koska olen itse narsistin tytär ja tunnistin kuviot, lopetin touhun alkuunsa.
Rasittavinta oli se että eihän se narsisti siihen lopettanut vaan manipuloi sukulaisia välikappaleikseen ja yritti sillä lailla ohjailla perhettämme.
Eli käytännössä ei voi kenenkään kanssa olla tekemisissä.
"Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä"." - Todellakin sairasta! Minä laittaisin heti välit poikki tuollaiseen "mummoon". Mahdollisesti myös lähestymiskielto voisi olla tarpeen. "Mummo" ei ole tasapainoinen ihminen. Kukaan järkevä ja hyvä vanhempi ei anna 2 viikon ikäistä vauvaansa isovanhemmalle yökylään!
"Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta." - Sairasta! Kas kun "mummo" ei ala kaivaa rintojaan esiin ja tunge rintaansa vauvan suuhun! "Mummolla" ja isovanhemmilla ei muuten ole mitään tapaamisoikeutta suhteessa lapsenlapsiinsa. Jos vanhempi kieltää isovanhempia tapaamasta lastenlapsia, niin isovanhemmilla ei ole tapaamiseen mitään erioikeuksia.
"Olenko yliherkkä?" - ET ole. Olet terve ja tasapainoinen äiti, joka suojelee omaa lastaan häiriintyneeltä, omistushaluiselta ja narsistiselta isoäidiltä. Jokainen omaa lastaan rakastava ja hyvä äiti puolustaa perhernsä kotirauhaa ja huolehtii lapsestaan. Täysin rajaton isoäiti on tässä se perhettä uhkaava häirikkö, joka yrittää tuppautumisellaan ja ikävällä käytöksellään pilata perhe-elämänne.
Alue: Aihe vapaa
Koska se ongelmia aiheuttavat mummu ei kuuntele. Uhriutuu vaan, ja vetää puolisalaa nenäkarvojaan että saisi edes yhden kyyneleen puristettua silmäkulmasta. Kaikki mistä mainitaan on ilkeämielistä määräilyä, esim älä syötä lapselle ruokaa X kun lapsi on allerginen, on liikaa vaadittu.
Keskustelu voi toimia järkeville isovanhemmille, jotka ovat vähän hurahtaneet. Narsistin kanssa ei voi keskustella.