Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Teille ole koskaan mikään hyvin. ”isovanhemmat, vanhemmat, kaverit ei auta lapseni kanssa” - ”mummu haluu lapsen hoitoon” … päättäkää jo!
Päätetty on vuosia sitten. Anoppi ei lapsiani hoida, koska hän on narsisti. Muut lähisukulaiset ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken se kestää kirjoitti:
Enpä arvannut, että lapsenlapsesta iloitseminen häiritsee lapsen vanhempia noin hirveästi. Oma lapsenlapsi syntyi vuosi sitten ja muutama kerta ollaan nähty. Olen siis hirviömummu, vaikka olen ollut kutsuttuna kaksi kertaa ja kerran etukäteen sovittuna vieraana. En ole ostanut riepuja, kun vanhemmat kertoivat itse hankkivansa lapselle, mitä hän tarvitsee. Hienoa niin, sillä enhän tokikaan voi tietää mitä hänelle kuuluu, kuinka pitkä hän on tai mikä hänen kehitysasteensa on. Onneksi tilille voi laittaa rahaa.
No kaikkeen tottuu enkä aio enää kyläillä tai muuten häiritä heitä. Tietty sekin on väärin jossain vaiheessa, mutten enää aio ottaa yhteyttä heihin.
Muuten en ole alkoholisti, mielenterveyspotilas ja muutenkin ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö.
Ai, etkö muka voi soitella silloin tällöin ja kysellä kuulumisia? Entäpä saatko videon pätkiä katseltavaksesi?
Näitä lukiessani ajattelen kyllä joskus, että niin makaa kuin........tosin ei ne nuoret vanhemmatkaan niin hyväkäytöksisiä aina ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kun mummo tykkää vauvasta ja jos hän saa alusta asti lasta hoitaa ja helliä, hän voi joskus olla vaikka lapsenvahtina. Ehkäpä miehesi perheessä näytetään tunteet ja sinun perheessäsi ei? Mummo varmaan rakastaa vauvaa ja onhan se hänellekin sukua.
Ylikävelevä mummo ei rakasta vauvaa, eikä omaa lastaan. Hän rakastaa vain itseään.
Se, että mummo on sukua vauvalle ei tee hänestä hyvää hoitajaa vauvalle. Oman lapsen mummulle en jättäisi edes kaktusta hoitoon yön yli.
Voisithan sinä nyt edes sen kaktuksen....se katsos osaa pitää hyvin puolensa :))
Vierailija kirjoitti:
Kaiken se kestää kirjoitti:
Enpä arvannut, että lapsenlapsesta iloitseminen häiritsee lapsen vanhempia noin hirveästi. Oma lapsenlapsi syntyi vuosi sitten ja muutama kerta ollaan nähty. Olen siis hirviömummu, vaikka olen ollut kutsuttuna kaksi kertaa ja kerran etukäteen sovittuna vieraana. En ole ostanut riepuja, kun vanhemmat kertoivat itse hankkivansa lapselle, mitä hän tarvitsee. Hienoa niin, sillä enhän tokikaan voi tietää mitä hänelle kuuluu, kuinka pitkä hän on tai mikä hänen kehitysasteensa on. Onneksi tilille voi laittaa rahaa.
No kaikkeen tottuu enkä aio enää kyläillä tai muuten häiritä heitä. Tietty sekin on väärin jossain vaiheessa, mutten enää aio ottaa yhteyttä heihin.
Muuten en ole alkoholisti, mielenterveyspotilas ja muutenkin ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö.Ai, etkö muka voi soitella silloin tällöin ja kysellä kuulumisia? Entäpä saatko videon pätkiä katseltavaksesi?
Näitä lukiessani ajattelen kyllä joskus, että niin makaa kuin........tosin ei ne nuoret vanhemmatkaan niin hyväkäytöksisiä aina ole.
Silloin tällöin soittaminen on ok. Jos silloin tällöin ei ole kolmesti päivässä. Tai pahempaa, Vierailija kolmesti päivässä.
Videoita en lähettänyt enää sen jälkeen, kun mieheni sai selville, että videot lähetetään välittömästi eteenpäin. (Yhteinen päätös, kun puhe ei mennyt perille). Kuvien lähetettely loppui myös.
Vierailija kirjoitti:
en ruvennut lukemaan 476 sivua aiheesta. Sen verran vaan kommentoin etta omalla vaistolla pitaa tunnistaa onko kyseessa normaali vai sairas suhde lapseen.
Suomessa ydinperhe on pyha ja lapsen ja aidin suhde jalustalle nostettu.On hyva muistaa etta on myos kultuureja joissa perheen kaikki varsinkin naispuoliset jasenet osallistuvat lasten kasvatukseen, jopa imettamiseen. Ja niissa kultuureissa se on ihan normaalia. Nyt ei tietenkaan kyse ole siita mutta on avartavaa joskus myos kattoa aidan yli ja antaa asioiden hengittaa.
Mutta tällaisessa mallissa osapuolet on kasvaneet tähän pienestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä viestejä lukiessa tuntuu siltä, että paras mummu on kuollut mummu. Väittäisin kuitenkin, että mummut haluaisivat olla lähinnä avuksi. Hekin ovat olleet nuoria äitejä, jotka unenpuutteisina rämpivät eteenpäin ja toivoivat, että olisivat saaneet edes pari tuntia nukkua jonkun viedessä ulos vauvaa. Imetys oli vaikeata myös aluksi ennenkin ja epävarmuus varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa pelottavaa.
Älkää nyt torjuko mummojen apua vauvojen/kotien hoidossa. He haluavat ihan varmasti pelkkää hyvää lapsilleen ja lapsenlapsille.
Kaikki se kestää kirjoitti:
Näitä viestejä lukiessa tuntuu siltä, että paras mummu on kuollut mummu. Väittäisin kuitenkin, että mummut haluaisivat olla lähinnä avuksi. Hekin ovat olleet nuoria äitejä, jotka unenpuutteisina rämpivät eteenpäin ja toivoivat, että olisivat saaneet edes pari tuntia nukkua jonkun viedessä ulos vauvaa. Imetys oli vaikeata myös aluksi ennenkin ja epävarmuus varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa pelottavaa.
Älkää nyt torjuko mummojen apua vauvojen/kotien hoidossa. He haluavat ihan varmasti pelkkää hyvää lapsilleen ja lapsenlapsille.
Juujuu, tyhmä provoilija.
Ap:n tai monen kirjoittajan kokemuksissa ei ole auttamishalusta tai hyvästä tahdosta pätkääkään!
Itsekästä sikailua kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen äiti ja kannatan ydinperhettä ja äidin nostamista jalustalle! En kaipaa Suomeen Aasian malli, jossa raihnainen isoäiti hoitaa pieniä lapsia ja tytär tai miniä joutuu aikanaan hoitamaan ilmaiseksi suvun vanhukset.
Minä imetän omat lapseni enkä tarvitse imetykseen isoäitejä sotkemaan ja neuvomaan. Osaan hoitaa ja kasvattaa omat lapseni itse enkä kaipaa isovanhempia "osallistumaan" = sotkemaan lastenkasvatusta.
On todellakin sairasta, jos nuori aikuinen ei saa itsenäistyä terveellä tavalla omista vanhemmistaan ja napanuora ei katkea sukupolvien välillä. Terveessä ja tasapainoisessa perheessä äiti ja isä ovat itsenäistyneet omista vanhemmistaan. Äiti ja isä ottavat vastuun vanhemmuudesta ja hoitavat ja kasvattavat omat lapsensa. Terveessä perheessä isovanhemmat eivät hallitse ja määrää aikuisten lastensa elämää. Perhekuvio ei ole terve, jos vanhat, yli 60-vuotiaat käppänät edelleen komentavat aikuista tytärtään ja/tai poikaansa ja hänen perhettään.
Vierailija kirjoitti:
en ruvennut lukemaan 476 sivua aiheesta. Sen verran vaan kommentoin etta omalla vaistolla pitaa tunnistaa onko kyseessa normaali vai sairas suhde lapseen.
Suomessa ydinperhe on pyha ja lapsen ja aidin suhde jalustalle nostettu.On hyva muistaa etta on myos kultuureja joissa perheen kaikki varsinkin naispuoliset jasenet osallistuvat lasten kasvatukseen, jopa imettamiseen. Ja niissa kultuureissa se on ihan normaalia. Nyt ei tietenkaan kyse ole siita mutta on avartavaa joskus myos kattoa aidan yli ja antaa asioiden hengittaa.
Täälläpä on joukko fiksuja, viisaita, virheettömiä ihanne miniöitä ja varmaankin heistä tulee aikanaan täydellisiä anoppeja. Olisikohan heidän jo aika katsoa peiliin? Anopeille nostaisin hattua, kun ovat kasvattaneet fiksut pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä on joukko fiksuja, viisaita, virheettömiä ihanne miniöitä ja varmaankin heistä tulee aikanaan täydellisiä anoppeja. Olisikohan heidän jo aika katsoa peiliin? Anopeille nostaisin hattua, kun ovat kasvattaneet fiksut pojat.
Toivottavasti minusta tulee parempi anoppi kuin omastani, siihen ei paljoa vaadita. Meinaan kyllä lapsien kasvaessa kertoa, että minulle voi järjestää hoitopaikan, jos sekoan lapsenlapsen takia. Esim. kutsun itseäni äidiksi lapselle, lähetän kortin lomalta lapselle minun kotiosoitteeseen, en noudata mitään miniän antamia ohjeita ja korostan kuinka mummolla on oikeus mihin tahansa. Itse kun on vuosia kärsinyt, niin todellakin toivon, että muistan nämä jutut myöhemmin enkä aiheuta samanlaista tuskaa rakkkaiden lasteni perheille.
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä on joukko fiksuja, viisaita, virheettömiä ihanne miniöitä ja varmaankin heistä tulee aikanaan täydellisiä anoppeja. Olisikohan heidän jo aika katsoa peiliin? Anopeille nostaisin hattua, kun ovat kasvattaneet fiksut pojat.
Juujuu, provoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin anopistani ennen vauvaa, arvostin itsenäistä ja omatoimista tuoretta eläkeläistä, joka ei tuppautunut kylään ja joka kunnioitti rajoja.
Nyt vauvan jälkeen jostain syystä kuvittelee, että haluan hänet yhtäkkiä kylään viikoittain ja kutsumatta?! Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä vasta alle 3 vuotta ja anoppia on nähty kerran parissa kk.
Mieskään ei ole läheinen äitinsä kanssa.
Tuntuu oudolta, että nyt yhtäkkiä kotonani istuisi viikoittain tunteja vieras ihminen.
Mikseivät nämä mummot tajua, että biologinen side ei tee heistä yhtään läheisempiä poikansa perhettä kohtaan?
Miehestäkin on outoa, että äitinsä yhtäkkiä tulisi istumaan sohvalle jatkuvasti, kun ei heillä ole mitään puhuttavaa ollut ennenkään.
Oli vaivaannuttavaa, kun anoppi istui meillä viikko vauvan syntymän jälkeen tunteja ja vaan möllötti.Tämä isovanhempien tuppautuminen vauvan tulon jälkeen on kyllä rasittavaa, kun aiemmin ei ole ollut mitään vierailuja ja nyt pitäis viettää useinkin aikaa yhdessä. Ahdisti jo raskausaikana, että kuin usein joutuu kestimään vieraita. Minä ja mieheni oltiin ennen lapsia oltu yhdessä jo 12 vuotta ja näin hänen vanhempiaan sekä omiani vain 2-6 kertaa vuodessa. Introvertin *elvetti.
Mieheni äiti on eläköitynyt siivooja, joka ei ole ollut kiinnostunut viikonlopputissuttelujen lisäksi mistään järkeä kehittävästä.
Olen itsekin duunariperheestä, enkä jaksanut omankaan äitini lapsellisia juttuja ja kirppislöytöjen esittelyjä.
En vaan ymmärrä, miten elämä voidaan vetää läpi rima niin matalalla ilman mitään kiinnostusta kehittyä ja edetä uralla tai käydä edes kansalaisopiston kursseilla?!
Ja se kuuluu jutuista.
Anoppi on maailman tylsin tyyppi juttujensa kanssa, vierailut ovat olleet tuskaa ennen lastakin.
Kaksi piiiitkää tuntia anopin kanssa telkun tuijottelua, keiton syömistä ja jälkkäriksi jäätelöt.
Mies nukkuu sohvalla, kun minä yritän keksiä edes jotain puhumista.
Anoppi kantaa kasseja, joista esittelee kirppislöytöjään.
Kertoo vastikkeen nousevan ja kuinka Ruutu-sovellus pätkii, että on laihtunut kaksi kiloa, ja kuinka me nyt jo ollaan lähdössä voivoi ettekaivielä?!
Vihaan joka hetkeä siellä ja vituttaa, että nyt siellä pitäisi yhtäkkiä vauvan takia käydä useammin… 🤢
Olen saanut pidettyä kuukauden käyntivälit, mutta sekin on liikaa.
Pääsiäisenä taas sinne ahdistumaan tunniksi.
Toivottavasti tulis joku uskottava syy jättää menemättä…Oletpa ilkeä 😞
Millä perusteella? Kun ei tee mieli kuunnella alkkismummon pinnallisia horinoita? Voin antaa osoitteen, mene sinä kuuntelemaan sitä uhriutumista ja arvuuttelemaan, mikä sairaus on milloinkin hänellä puhkeamassa.
Voi kun riittäisi ne omat taudit. Martan pojan perheessä on kaikilla korona ja noro samaan aikaan, Kirstillä on kihti ja eikös Riitan ihottuma ole taas pahentunut. En ole ikinä nähnytkään näitä anopin tuttuja, muta yksityiskohtaisia sairauskertomuksia olen joutunut kuuntelemaan. Kerran erehdyin sanomaan, etten edes tiedä ketä nämä ihmiset ovat. Sain perusteellisen sukuselvityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä on joukko fiksuja, viisaita, virheettömiä ihanne miniöitä ja varmaankin heistä tulee aikanaan täydellisiä anoppeja. Olisikohan heidän jo aika katsoa peiliin? Anopeille nostaisin hattua, kun ovat kasvattaneet fiksut pojat.
Toivottavasti minusta tulee parempi anoppi kuin omastani, siihen ei paljoa vaadita. Meinaan kyllä lapsien kasvaessa kertoa, että minulle voi järjestää hoitopaikan, jos sekoan lapsenlapsen takia. Esim. kutsun itseäni äidiksi lapselle, lähetän kortin lomalta lapselle minun kotiosoitteeseen, en noudata mitään miniän antamia ohjeita ja korostan kuinka mummolla on oikeus mihin tahansa. Itse kun on vuosia kärsinyt, niin todellakin toivon, että muistan nämä jutut myöhemmin enkä aiheuta samanlaista tuskaa rakkkaiden lasteni perheille.
Jos olen samalla tavalla tunkeileva ja mitätöivä kuin anoppini, niin toivottavasti lapseni heittävät minut pihalle elämästään. Tätä tuskaa en soisi kenellekään.
En ymmärrä, kun moni on kertonut anopin "kostavan" miniälleen, kun oma anoppi on ollut aikoinaan kauhea. Siis mikä järki? Jos mä lyön Annea, joka lyö kostoksi Annaa, niin miten se kosto kohdistuu minuun? Ihan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin asiattomia ja pikkusieluisten ihmisten kommentointia osa, että en ihmettele että nykylapsetkin osaavat olla niin häijyjä jo alle kouluikäisenä. Ottavat mallia äideistään jotka eivät osaa keskustella asioista osallisten kanssa, täällä vain nillitetään. Kyllä mummut sanovat ja ehdottelevat, jopa kilpailevat lastenlasten huomiosta, mutta ei siitä tarvitse ahdistua, vaan puhua sievästi ja hyvä on, jos kertoo vähän etukäteen milloin on mummulapäivä, niin mummu tietää odottaa. Ainahan se näillä miehen äideillä on pelko päällä milloin se miniä päättää, ettei mummu saa enää lasta tavata, anoppi kun on se kaikista kamalin ihminen maan päällä, paitsi silloin, kun häntä tarvitaan hoitamaan lasta ja ostamaan lapselle sitä sun tätä. Minullakin on miehen äiti, anoppi, joka niin mielellään hoitaa lapsenlapsiaan, välillä liikaakin, mutta kun asioista sovitaan etukäteen kalenteriin, niin ei ole ongelmaa. En koskaan moiti anoppiani enkä sitä että hänellä on todella hyvät välit poikaansa, puhuvat kaikesta, päinvastoin kiitän siitä. Lapseni saavat hyvän mallin kuinka sovussa on mukava olla. Jos jotain sanotaan tai tehdään ( mummun omia päähänpinttymiä) joista en ole samaa mieltä mutta jotka ovat ns. pikkujuttuja, en välitä, en vedä hernettä enkä ahdistu. Ymmärrän häntä, hänen aikakauttaan ja tapaa tehdä asioita. Usein tottakin hänen vanhoissa, viisaissa neuvoista. Kiitollinen on hänen avustaan. Miniät voisivat joskus mennä itseensä ja miettiä mikä heidän osuutensa on riita- ja ongelmatilanteissa anopin kanssa, kukaan ei yksin tappele. Asennettakin voi muuttaa hyväksyvämmäksi, myös miestään kohtaan, se jo auttaa paljon.
Kukaan ei usko että sulla muka on jotain hoitoikäisiä lapsia itselläsi. Et edes esittäessäsi osaa kirjoittaa muuten kuin vanhan kansan tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin asiattomia ja pikkusieluisten ihmisten kommentointia osa, että en ihmettele että nykylapsetkin osaavat olla niin häijyjä jo alle kouluikäisenä. Ottavat mallia äideistään jotka eivät osaa keskustella asioista osallisten kanssa, täällä vain nillitetään. Kyllä mummut sanovat ja ehdottelevat, jopa kilpailevat lastenlasten huomiosta, mutta ei siitä tarvitse ahdistua, vaan puhua sievästi ja hyvä on, jos kertoo vähän etukäteen milloin on mummulapäivä, niin mummu tietää odottaa. Ainahan se näillä miehen äideillä on pelko päällä milloin se miniä päättää, ettei mummu saa enää lasta tavata, anoppi kun on se kaikista kamalin ihminen maan päällä, paitsi silloin, kun häntä tarvitaan hoitamaan lasta ja ostamaan lapselle sitä sun tätä. Minullakin on miehen äiti, anoppi, joka niin mielellään hoitaa lapsenlapsiaan, välillä liikaakin, mutta kun asioista sovitaan etukäteen kalenteriin, niin ei ole ongelmaa. En koskaan moiti anoppiani enkä sitä että hänellä on todella hyvät välit poikaansa, puhuvat kaikesta, päinvastoin kiitän siitä. Lapseni saavat hyvän mallin kuinka sovussa on mukava olla. Jos jotain sanotaan tai tehdään ( mummun omia päähänpinttymiä) joista en ole samaa mieltä mutta jotka ovat ns. pikkujuttuja, en välitä, en vedä hernettä enkä ahdistu. Ymmärrän häntä, hänen aikakauttaan ja tapaa tehdä asioita. Usein tottakin hänen vanhoissa, viisaissa neuvoista. Kiitollinen on hänen avustaan. Miniät voisivat joskus mennä itseensä ja miettiä mikä heidän osuutensa on riita- ja ongelmatilanteissa anopin kanssa, kukaan ei yksin tappele. Asennettakin voi muuttaa hyväksyvämmäksi, myös miestään kohtaan, se jo auttaa paljon.
Kukaan ei usko että sulla muka on jotain hoitoikäisiä lapsia itselläsi. Et edes esittäessäsi osaa kirjoittaa muuten kuin vanhan kansan tyylillä.
Joo, sama kirjoittaja tehny samantyyppisiä kirjoituksia aikaisemminkin, kun sovussa on ihanaa ja kyllä vanhakin tietää ja kiitollisuus on ylitseen vuotavaa ja lapset on onnellisia laabalaabalaa....
Kun ei voi uskoa, etteivät kaikki sovi isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana kun mummo tykkää vauvasta ja jos hän saa alusta asti lasta hoitaa ja helliä, hän voi joskus olla vaikka lapsenvahtina. Ehkäpä miehesi perheessä näytetään tunteet ja sinun perheessäsi ei? Mummo varmaan rakastaa vauvaa ja onhan se hänellekin sukua.
Ylikävelevä mummo ei rakasta vauvaa, eikä omaa lastaan. Hän rakastaa vain itseään.
Se, että mummo on sukua vauvalle ei tee hänestä hyvää hoitajaa vauvalle. Oman lapsen mummulle en jättäisi edes kaktusta hoitoon yön yli.
Voisithan sinä nyt edes sen kaktuksen....se katsos osaa pitää hyvin puolensa :))
Anoppi "vahingossa" ja hyvää hyvyyttään tiputtaisi kaktuksen lattialle ja lakaisisi jäännökset roskiin.
Vierailija kirjoitti:
en ruvennut lukemaan 476 sivua aiheesta. Sen verran vaan kommentoin etta omalla vaistolla pitaa tunnistaa onko kyseessa normaali vai sairas suhde lapseen.
Suomessa ydinperhe on pyha ja lapsen ja aidin suhde jalustalle nostettu.On hyva muistaa etta on myos kultuureja joissa perheen kaikki varsinkin naispuoliset jasenet osallistuvat lasten kasvatukseen, jopa imettamiseen. Ja niissa kultuureissa se on ihan normaalia. Nyt ei tietenkaan kyse ole siita mutta on avartavaa joskus myos kattoa aidan yli ja antaa asioiden hengittaa.
Tuskinpa ne kulttuuritkaan omii suomalaisia tapoja vain siksi, että "on myös kulttuureja jossa..." Se että jossain on jotain, ei tarkoita että suomalaisten äitien pitäisi kestää lastensa jyräävät isovanhemmat. Jossain kulttuureissa mutiloidaan tyttövauvatkin, mutta meillä ei niin tehdä vaikka jossain tehdäänkin.
Meillä anopin uhriutuminen on mennyt jo niin pitkälle, että kohta otan eron, että ei tarvitse enää sietää. Vihaan melkein jo miestäni, joka on nyt yhdessä linjassa anopin kanssa. Vauva on alle 3kk ja ollut vaativa vauva, hoidan yöt yksin ja toki päivätkin.
En jaksa kyläilyjä yhtään, olen niin väsynyt.
Mies viimeksi eilen äitilleen lässytti puhelimessa ja sen jälkeen syyllisti mua, kun estän äitiään näkemästä vauvaa?!
Mies nukkuu itse vierashuoneessa ja joskus perhepedissä, mutta ei jaksa sitten iltaisin mua auttaa jos ei saa nukkua.
Anoppi on yhtä tyhjän kans hoitoapuna, ei tee yhtään mitään kun vauvaa näkee, mutta pitäs silti koko ajan kyläillä tai hän meillä.
Jos saisin silloin omat kädet vapaaksi ja anoppi tarjois apua, olis eri juttu!
Mies haluaa vaan esitellä vauvaa kuin jtn pokaalia ja anoppilassa äitinsä istua möllöttää ja lässyttää vauvalle, ja passaa miestä. Kivaahan se on miehestä!
Vaan mitään ei hän mua jeesaa kunhan vaan pitää NÄHDÄ vauvaa.
Eilen oli niin iso riita, että harkitsen tosissani eroa (marttyyri anopista eroon ). Minusta mieheni tehtävä on tukea mun jaksamista eikä huolehtia äitinsä haluista nähdä vauvaa??
Tilanne ois täysin eri, jos en olis näin loppu ja anopista olis yhtään apua.
Mutta menetän energiaa vieraillessani siellä, en todellakaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anopin uhriutuminen on mennyt jo niin pitkälle, että kohta otan eron, että ei tarvitse enää sietää. Vihaan melkein jo miestäni, joka on nyt yhdessä linjassa anopin kanssa. Vauva on alle 3kk ja ollut vaativa vauva, hoidan yöt yksin ja toki päivätkin.
En jaksa kyläilyjä yhtään, olen niin väsynyt.
Mies viimeksi eilen äitilleen lässytti puhelimessa ja sen jälkeen syyllisti mua, kun estän äitiään näkemästä vauvaa?!Mies nukkuu itse vierashuoneessa ja joskus perhepedissä, mutta ei jaksa sitten iltaisin mua auttaa jos ei saa nukkua.
Anoppi on yhtä tyhjän kans hoitoapuna, ei tee yhtään mitään kun vauvaa näkee, mutta pitäs silti koko ajan kyläillä tai hän meillä.
Jos saisin silloin omat kädet vapaaksi ja anoppi tarjois apua, olis eri juttu!
Mies haluaa vaan esitellä vauvaa kuin jtn pokaalia ja anoppilassa äitinsä istua möllöttää ja lässyttää vauvalle, ja passaa miestä. Kivaahan se on miehestä!
Vaan mitään ei hän mua jeesaa kunhan vaan pitää NÄHDÄ vauvaa.Eilen oli niin iso riita, että harkitsen tosissani eroa (marttyyri anopista eroon ). Minusta mieheni tehtävä on tukea mun jaksamista eikä huolehtia äitinsä haluista nähdä vauvaa??
Tilanne ois täysin eri, jos en olis näin loppu ja anopista olis yhtään apua.
Mutta menetän energiaa vieraillessani siellä, en todellakaan saa.
Onko sulla mahdollisuutta ottaa pieni hajurako miehestä? Lähteä vauvan kanssa pariksi päiväksi pois?
Teillä ei ole mitään velvollisuuksia anoppia kohtaan. Aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä mieliharminsa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä perheeseeni kuuluu yksi nainen. Minä. Oma äiti, sisko, anoppi tai käly eivät kuulu perheeseen, lasteni sukulaisia ovat Toki.
Se, mikä on normaalia jossain toisessa kulttuurissa ei ole meille normaalia. Ihan turha vedota tuollaiseen.