Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.
Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.
Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.
Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.
Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.
Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.
Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.
Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.
Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄
On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.
Tämä laki ei määrittele, millainen suhde lapsella on ollut aikuiseen. Ei ole mikään mummuspesifi laki, vaikka mummelit luulevat tuon olevan avain lapsen perheen vallan kahvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.
Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.
Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.
Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.
Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.
Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.
Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.
Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.
Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄
On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.
Tämä laki ei määrittele, millainen suhde lapsella on ollut aikuiseen. Ei ole mikään mummuspesifi laki, vaikka mummelit luulevat tuon olevan avain lapsen perheen vallan kahvaan.
Ei. Mutta nämä mummelit kuvittelee joka tapauksessa olevansa Vauvan Tärkeimpiä Aikuisia, joten eivät kykene tulkitsemaan lakia...
Tässä tapauksessa saattaa mummolla olla joko jotkut perverssit suunnitelmat tai saattaa panikoitua ja ajautua epätoivoiseen lapsenryöstämistilanteeseen jossa aseellinen piiritys ja panttivankityyppinen ongelmatiikka. en issään tapauksessa suosittele vauvan jättämistä mummolle. Liian riskialtis tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.
Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.
Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.
Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.
Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.
Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.
Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.
Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.
Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄
On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.
Juu tarkoittanet, että lapsella on oikeus tavata huoltajan kaltaisessa suhteessa ollutta aikuista.
Lapsen tapaamisoikeus koskee siis ketä vain sellaista ihmistä joka on huoltajankaltaisessa asemassa ollut esim. äiti-tai isäpuolta. Kuitenkin päätöksissä otetaan huomioon myös se onko lapselle tapaamisista tosiasiallista hyötyä vai haittaa.
Ei siis ole kyse mummon (tai kenenkään muunkaan) oikeudesta toisen ihmisen lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.
Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.
Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.
Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.
Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.
Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.
Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.
Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.
Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄
On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.
Juu tarkoittanet, että lapsella on oikeus tavata huoltajan kaltaisessa suhteessa ollutta aikuista.
Lapsen tapaamisoikeus koskee siis ketä vain sellaista ihmistä joka on huoltajankaltaisessa asemassa ollut esim. äiti-tai isäpuolta. Kuitenkin päätöksissä otetaan huomioon myös se onko lapselle tapaamisista tosiasiallista hyötyä vai haittaa.Ei siis ole kyse mummon (tai kenenkään muunkaan) oikeudesta toisen ihmisen lapsiin.
Kyllä. Huoltajan omaisessa asemassa ollut aikuinen voi saada tapaamisoikeuden.
Meillä mummo kuvitteli että kun hän on joskus iltapäivisin ollut kylässä (ei edes yksin lapsen kanssa) ja toden totta kyllä todellakin tosiaan sekaantunut aivan kaikkiin lapsen asioihin, hän on "huoltajan kaltainen aikuinen" ja riehui tuon lakinsa kanssa vaatimuksineen... Ja kun emme alistuneet, marssi lastensuojeluun sekoilemaan, että sossujen pitää määrätä jokin kummallinen läheisneuvonpitorakennelma, jossa kas kummaa hän saa oikein valtuutuksen jatkaa sitä sekaantumista...
Nämä mummelit osaa kyllä googletella ties mitä lakipykäliä ja viranomaisia tuekseen. Myös oikeuskanslerille valitettiin, kun sossukin lähinnä nauroi ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.
Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.
Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.
Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.
Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.
Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.
Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.
Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.
Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄
On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.
Juu tarkoittanet, että lapsella on oikeus tavata huoltajan kaltaisessa suhteessa ollutta aikuista.
Lapsen tapaamisoikeus koskee siis ketä vain sellaista ihmistä joka on huoltajankaltaisessa asemassa ollut esim. äiti-tai isäpuolta. Kuitenkin päätöksissä otetaan huomioon myös se onko lapselle tapaamisista tosiasiallista hyötyä vai haittaa.Ei siis ole kyse mummon (tai kenenkään muunkaan) oikeudesta toisen ihmisen lapsiin.
Kyllä. Huoltajan omaisessa asemassa ollut aikuinen voi saada tapaamisoikeuden.
Meillä mummo kuvitteli että kun hän on joskus iltapäivisin ollut kylässä (ei edes yksin lapsen kanssa) ja toden totta kyllä todellakin tosiaan sekaantunut aivan kaikkiin lapsen asioihin, hän on "huoltajan kaltainen aikuinen" ja riehui tuon lakinsa kanssa vaatimuksineen... Ja kun emme alistuneet, marssi lastensuojeluun sekoilemaan, että sossujen pitää määrätä jokin kummallinen läheisneuvonpitorakennelma, jossa kas kummaa hän saa oikein valtuutuksen jatkaa sitä sekaantumista...
Nämä mummelit osaa kyllä googletella ties mitä lakipykäliä ja viranomaisia tuekseen. Myös oikeuskanslerille valitettiin, kun sossukin lähinnä nauroi ulos.
Totahan sillon keskusteluissa pelättiin, että sekosukulaiset alkaa vaatia tapaamisia lapsiin, kun uutta lastehuoltolakia oltiin kehittämässä. Ilmeisesti pelko ei ollut täysin turha 😕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä joka epäilee anopin mielenterveyttä kannattaa puhua asiasta lääkärille eikä täälä huudella asiattomuuksia, muuten alamme epäillä miniän omaa mielenterveyttä.
Mitä asiatonta on siinä, että kertoo anoppinsa tai minkä tahansa muun sukulaisensa täysin kajahtaneista tempauksista?
Olishan se vähän aikuismaisempaa kun kertoisit omista mokistasi niin ei tarvi vanhempia ihmisiä pilkata. Eikö sulle kukaan opettanut koskaan käytöstapoja ja vanhemman ihmisen kunnioitusta.
Jo edesmennyt äitini opetti, että kunnioitus ansaitaan. Sitä ei koskaan vaadita. Korkea ikä ei ole mikään automaattinen peruste kunnioitukselle. Oma käytös on, vanhuksellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.
Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.
Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.
Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.
Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.
Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.
Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.
Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.
Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄
On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.
Juu tarkoittanet, että lapsella on oikeus tavata huoltajan kaltaisessa suhteessa ollutta aikuista.
Lapsen tapaamisoikeus koskee siis ketä vain sellaista ihmistä joka on huoltajankaltaisessa asemassa ollut esim. äiti-tai isäpuolta. Kuitenkin päätöksissä otetaan huomioon myös se onko lapselle tapaamisista tosiasiallista hyötyä vai haittaa.Ei siis ole kyse mummon (tai kenenkään muunkaan) oikeudesta toisen ihmisen lapsiin.
Kyllä. Huoltajan omaisessa asemassa ollut aikuinen voi saada tapaamisoikeuden.
Meillä mummo kuvitteli että kun hän on joskus iltapäivisin ollut kylässä (ei edes yksin lapsen kanssa) ja toden totta kyllä todellakin tosiaan sekaantunut aivan kaikkiin lapsen asioihin, hän on "huoltajan kaltainen aikuinen" ja riehui tuon lakinsa kanssa vaatimuksineen... Ja kun emme alistuneet, marssi lastensuojeluun sekoilemaan, että sossujen pitää määrätä jokin kummallinen läheisneuvonpitorakennelma, jossa kas kummaa hän saa oikein valtuutuksen jatkaa sitä sekaantumista...
Nämä mummelit osaa kyllä googletella ties mitä lakipykäliä ja viranomaisia tuekseen. Myös oikeuskanslerille valitettiin, kun sossukin lähinnä nauroi ulos.
Totahan sillon keskusteluissa pelättiin, että sekosukulaiset alkaa vaatia tapaamisia lapsiin, kun uutta lastehuoltolakia oltiin kehittämässä. Ilmeisesti pelko ei ollut täysin turha 😕
Näitä persoonallisuushäiriöisiä painajaismummuja on yllättävän paljon.
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Ei. Tuo kertoo vain sinusta sen, että et ole menestynyt elämässä, jos anopin asunto kiinnostaa noin kovaa.
Kannattaa asua mieluimmin mummon kanssa samassa talossa niin on sitten hoivaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Ei. Tuo kertoo vain sinusta sen, että et ole menestynyt elämässä, jos anopin asunto kiinnostaa noin kovaa.
Kertoo yksinomaan sen että tuon kirjoittaja on PROVO.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi meillä on nyanssina sitä, että jos lapsilta pitää kieltää jotain, minut tilataan kieltämään. Jotta mummo ei vahingossakaan itse ikinä kiellä.
Ja se että kotimme ja mökkimme sotketana. Ihan tahallaan. Jotta minulla on oikeasti mahdollisimman ikävää.
Tuota sotkemista täälläkin. Yksi monista syistä, miksi anoppi ei ole lastenhoitoringissä mukana, vaikka joskus aikoinaan hänelle useampi mahdollisuus annettiin. Lavuaari oli vaipan vaihdon jälkeen yltä päältä kakassa, se vaippa oven edessä auki. Roskis olisi ollut hoitopöydän toisella puolella. Meillä on myös "kohtuuton" sääntö, ettei lapset syö olkkarissa, eikä ruudun edessä syödä. Kun anoppi hoiti, niin eikös sohvan välistä löytynyt puoliksi syöty voileipä ja liiskattuja rusinoita matolta ja lattialta. Oli oikein tyytyväinen itseensä, kun sanoin, että ei näin.
Meillä on 244-neliöinen talo. Lapsilla on molemmilla oma huone. Sen lisäksi on leikkihuone, takkahuoneessa on telkkariin katseluun sohva ja vielä noiden huoneiden edessä on aula, jossa lapsille kunnollinen yhteinen askartelupöytä.
Erehdyin KERRAN sanomaan mummolle, että minua auttaa jaksamaan arjessa se, että meidän olohuone on aina siisti niin, että sinne voi mennä vaikka itsekseen juomaan aamukahvin tai jos tulee vieraita, se on aina valmis.
Tämän jälkeen mummo raahasi aina lapset nimenomaan sotkemaan olohuoneen. Siellä piti muovailla, maalata, silputa, sinne piti rakentaa maja ja sinne piti kantaa ruuat.
Ja KOSKAAN hän ei eleelläkään yrittänyt estellä lapsia tai siivota jälkiä.
Kun sanoin asiasta, hän sanoi että lasten pitää antaa olla lapsia, että olen huono äiti, kun rajoitan tuolla lailla. "On tämä lastenkin koti".
Niin, kyllähän se on lasten etu, kun kodissa ei ole yhtään soppea, jossa on siistiä.
Meillä on olkkarissa rajattu määrä leluja. Suurin osa leluista on lasten huoneissa tai leikkihuoneessa. Olkkarissa on leluja, koska muut huoneet ovat yläkerrassa. Legot esim eivät saa tulla alakertaan. Lapsille tämä ei ole ongelma, anopille on.
Meilläkään anoppi ei koskaan pistä tikkua ristiin sotkun hillitsemiseksi. Joo, en edes halua että anoppi tiskaisi tai imuroisi, mutta onko niitä leluja pakko levittää ihan joka nurkkaan?
d
Juuri legot antaisin olla olkkarissa, koska silloin lapset keskittyvät niihin ja itse voi katsella tv:tä, välillä ihaillen aikaansaannoksia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla 2 lastenlasta, olen siis anoppi! Miniä pitää tiukasti lapset omassa "hoivakuplassaan", tarkat rajat mihin puistoon saan mennä yms. Vanhempi on 3v. En ole saanut edes "päiväkylään", yöstä ei puhettakaan. 3v. Tykkää leikkiä kanssani ja. On aina iloinen kun näkee. Mutta ilmeisesti miniä ei luota minuun. PS olen monta v.ollut tarhassa töissä.
Älä suotta ota itseesi. Minullakin on vaikeuksia luottaa lastani kenenkään hoitoon, oli sitten ammattilainen tai ei. Ja ihan yleistä se varmaan on. Ei tosiaan kannata loukkaantua.
Tärkeintä, että kuitenkin tapaatte ja olette miniänkin kanssa väleissä. Ehkä hän sitten joskus uskaltaa vähän päästää lapsestaan irti. Viimeistään kouluiässähän se tulee väkisinkin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Jaa meinaat, että voi elää ihan eläkeikään asti? Aika teräsanoppi! Älä sitten pety, jos elääkin vielä 30 vuotta. Joku on kuulemma joskus onnistunut elämään jopa ysikymppiseksi, mutta tän on pakko olla fake news.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla 2 lastenlasta, olen siis anoppi! Miniä pitää tiukasti lapset omassa "hoivakuplassaan", tarkat rajat mihin puistoon saan mennä yms. Vanhempi on 3v. En ole saanut edes "päiväkylään", yöstä ei puhettakaan. 3v. Tykkää leikkiä kanssani ja. On aina iloinen kun näkee. Mutta ilmeisesti miniä ei luota minuun. PS olen monta v.ollut tarhassa töissä.
Älä suotta ota itseesi. Minullakin on vaikeuksia luottaa lastani kenenkään hoitoon, oli sitten ammattilainen tai ei. Ja ihan yleistä se varmaan on. Ei tosiaan kannata loukkaantua.
Tärkeintä, että kuitenkin tapaatte ja olette miniänkin kanssa väleissä. Ehkä hän sitten joskus uskaltaa vähän päästää lapsestaan irti. Viimeistään kouluiässähän se tulee väkisinkin eteen.
A. Usein juuri nuo ns ammattilaiset on pahimpia mummoja, koska he ei kuuntele vanhempien ohjeita, vaan kokevat olevansa niin ekspärttejä, että tietävät paremmin.
Meillä tämä ilmeni mm. niin, että mummo tiesi paremmin, miten lapsen astmalääkitys piti hoitaa. Mitä sitä nyt yksistä astmalääkärin ohjeista ollenkaan, kun lähärimummo on paikalla.
B. Se että ei anna lastaan jollekulle hoitoon, ei tarkoita, etteikö uskoisi sitä lasta kuitenkin jollekulle toiselle. Esimerkiksi sellaiselle, joka kuuntelee ne vanhempien ohjeet kunnolla. Tai että ei ihan ikätasoisesti "laskisi lapsestaan irti".
Siitä toki voi syntyä metakka, kuten meillä, kun mummo hikeentyi tästäkin ja kävi räyhäämässä muskarin vetäjälle... Tämä kuulemma teki valtavasti virheitä ja kyllä mummolle ennemmin pitäisi se lapsi antaa.
Klassikkoketju täyttää kohta kolme vuotta! Sillä alkaa olla jo oma tahto.
Vierailija kirjoitti:
Mummo VM 2017 kirjoitti:
Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.
Kerro toki koska. Mun esikoinen on kahdeksan, jatkuva sotkeutuminen meidän perheen asioihin ei ole laantunut, ainoastaan muuttanut muotoaan.
Heh heh! Meidän esikoinen täyttää tänä vuonna kolmekymmentä.
Jatkuva sotkeutuminen ja arvostelu ei ole vieläkään loppunut. Huonoja vanhempia ollaan oltu. Kertakaikkiaan surkeita! Ei olisi pojasta tullut sitäkään vähää, jollei mummi olisi kasvattanut. Poika väitteli tohtoriksi, mutta väärältä alalta.
Gradukin oli kuin koululaisen ainekirjoitus, sai tosin tekeleestään korkeimman mahdollisen arvosanan, mutta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo VM 2017 kirjoitti:
Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.
Kerro toki koska. Mun esikoinen on kahdeksan, jatkuva sotkeutuminen meidän perheen asioihin ei ole laantunut, ainoastaan muuttanut muotoaan.
Heh heh! Meidän esikoinen täyttää tänä vuonna kolmekymmentä.
Jatkuva sotkeutuminen ja arvostelu ei ole vieläkään loppunut. Huonoja vanhempia ollaan oltu. Kertakaikkiaan surkeita! Ei olisi pojasta tullut sitäkään vähää, jollei mummi olisi kasvattanut. Poika väitteli tohtoriksi, mutta väärältä alalta.
Gradukin oli kuin koululaisen ainekirjoitus, sai tosin tekeleestään korkeimman mahdollisen arvosanan, mutta....
Mun esikoinen on 19. Kirjoitti juuri ällän paperit ja pääsi arvostettuun yliopistoon.
Mutta kun HÄNELLÄ EI OLE KOSKAAN OLLUT KOULUSSA KIVAA, kuten olisi ollut, jos olisi laitettu hänet siihen mummolan vieressä olevaan itähelsinkiläiseen lähiökouluun. Kun mummo oli kaiken miettinyt, että iltapäivällä voi tulla aina mummolle ja mummo voi käydä huiskuttelemassa jne.
Niin, kyllähän se on lasten etu, kun kodissa ei ole yhtään soppea, jossa on siistiä.
Meillä on olkkarissa rajattu määrä leluja. Suurin osa leluista on lasten huoneissa tai leikkihuoneessa. Olkkarissa on leluja, koska muut huoneet ovat yläkerrassa. Legot esim eivät saa tulla alakertaan. Lapsille tämä ei ole ongelma, anopille on.
Meilläkään anoppi ei koskaan pistä tikkua ristiin sotkun hillitsemiseksi. Joo, en edes halua että anoppi tiskaisi tai imuroisi, mutta onko niitä leluja pakko levittää ihan joka nurkkaan?