Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Mun anoppi ei ota kuuleviin korviinsa mun sanomisia kun vauva on hänellä. Huudattaa ja huudattaa sanoen että kyllä mä jaksan kuunnella ja että ei tarvitse pelätä. Koitan siinä sitten sanoa että ei se pelkää, on vaan niin väsynyt/nälkäinen että huutaa. Mutta ei suostu uskomaan ennenkuin toinen on niin väsynyt ettei enää kontaktia saa tai niin nälkäinen että huuto kiirii koko naapuruston yli. Muuten todella ihana ihminen. Paljon hyviä ajanviettoja ja varmasti vielä tuleekin. Mutta tietystihän lapsiin liittyen korkeakoulutettu ihminen tietää parhaiten. Eikä äiti joka on ollut vauvan kanssa 24/7 syntymästä lähtien.
Oman äitini kanssa vauvaa on ihana hoitaa kun hän aina kysyy jos ei oo varma että mikä on ja mikä auttais. Harmi vaan kun välimatkaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asua mieluimmin mummon kanssa samassa talossa niin on sitten hoivaamassa.
Hoivaamisen puutettako tämän ketjun ihmiset valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Voi hyvänen aika, hän elää tod näk 30-40v. Seuraileppa kirkoolisia ilmoituksia , suurin ola kuolleista on yli 90v. Siinähän odottelet.
Typerää provoilua. Lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei ota kuuleviin korviinsa mun sanomisia kun vauva on hänellä. Huudattaa ja huudattaa sanoen että kyllä mä jaksan kuunnella ja että ei tarvitse pelätä. Koitan siinä sitten sanoa että ei se pelkää, on vaan niin väsynyt/nälkäinen että huutaa. Mutta ei suostu uskomaan ennenkuin toinen on niin väsynyt ettei enää kontaktia saa tai niin nälkäinen että huuto kiirii koko naapuruston yli. Muuten todella ihana ihminen. Paljon hyviä ajanviettoja ja varmasti vielä tuleekin. Mutta tietystihän lapsiin liittyen korkeakoulutettu ihminen tietää parhaiten. Eikä äiti joka on ollut vauvan kanssa 24/7 syntymästä lähtien.
Oman äitini kanssa vauvaa on ihana hoitaa kun hän aina kysyy jos ei oo varma että mikä on ja mikä auttais. Harmi vaan kun välimatkaa on.
Minkä takia annat hänelle lasta hoitoon edes? Kuulostaa suoralta lapsen tarpeiden laiminlyönniltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei ota kuuleviin korviinsa mun sanomisia kun vauva on hänellä. Huudattaa ja huudattaa sanoen että kyllä mä jaksan kuunnella ja että ei tarvitse pelätä. Koitan siinä sitten sanoa että ei se pelkää, on vaan niin väsynyt/nälkäinen että huutaa. Mutta ei suostu uskomaan ennenkuin toinen on niin väsynyt ettei enää kontaktia saa tai niin nälkäinen että huuto kiirii koko naapuruston yli. Muuten todella ihana ihminen. Paljon hyviä ajanviettoja ja varmasti vielä tuleekin. Mutta tietystihän lapsiin liittyen korkeakoulutettu ihminen tietää parhaiten. Eikä äiti joka on ollut vauvan kanssa 24/7 syntymästä lähtien.
Oman äitini kanssa vauvaa on ihana hoitaa kun hän aina kysyy jos ei oo varma että mikä on ja mikä auttais. Harmi vaan kun välimatkaa on.Minkä takia annat hänelle lasta hoitoon edes? Kuulostaa suoralta lapsen tarpeiden laiminlyönniltä.
Ei tuossa lue, että lapsi olisi annettu hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei ota kuuleviin korviinsa mun sanomisia kun vauva on hänellä. Huudattaa ja huudattaa sanoen että kyllä mä jaksan kuunnella ja että ei tarvitse pelätä. Koitan siinä sitten sanoa että ei se pelkää, on vaan niin väsynyt/nälkäinen että huutaa. Mutta ei suostu uskomaan ennenkuin toinen on niin väsynyt ettei enää kontaktia saa tai niin nälkäinen että huuto kiirii koko naapuruston yli. Muuten todella ihana ihminen. Paljon hyviä ajanviettoja ja varmasti vielä tuleekin. Mutta tietystihän lapsiin liittyen korkeakoulutettu ihminen tietää parhaiten. Eikä äiti joka on ollut vauvan kanssa 24/7 syntymästä lähtien.
Oman äitini kanssa vauvaa on ihana hoitaa kun hän aina kysyy jos ei oo varma että mikä on ja mikä auttais. Harmi vaan kun välimatkaa on.Minkä takia annat hänelle lasta hoitoon edes? Kuulostaa suoralta lapsen tarpeiden laiminlyönniltä.
Lapsi ei ole ollut koskaan hoidossa eikä tule olemaan ennenkuin osaa ilmaista itseään sanoin. Siihen asti tavataan päivisin niin että vähintään jompi kumpi meistä vanhemmista on paikalla. Lapsi ei ole edes kauaa anopin sylissä kun alkaa jompaa kumpaa itkeä, mutta ei se ole ihmekään kun jaksaa max 1,5h olla hereillä kerralla ja yleensä samanpituisen pätkän nukkuu. Lisäksi syö kahden tunnin välein niin todennäköisyys anopin sylissä itkemiseen on todella suuri. Ja sitten tosiaan alkaa lässytys perus äänen säikähtämisestä tai muuten vaan jännityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla 2 lastenlasta, olen siis anoppi! Miniä pitää tiukasti lapset omassa "hoivakuplassaan", tarkat rajat mihin puistoon saan mennä yms. Vanhempi on 3v. En ole saanut edes "päiväkylään", yöstä ei puhettakaan. 3v. Tykkää leikkiä kanssani ja. On aina iloinen kun näkee. Mutta ilmeisesti miniä ei luota minuun. PS olen monta v.ollut tarhassa töissä.
Älä suotta ota itseesi. Minullakin on vaikeuksia luottaa lastani kenenkään hoitoon, oli sitten ammattilainen tai ei. Ja ihan yleistä se varmaan on. Ei tosiaan kannata loukkaantua.
Tärkeintä, että kuitenkin tapaatte ja olette miniänkin kanssa väleissä. Ehkä hän sitten joskus uskaltaa vähän päästää lapsestaan irti. Viimeistään kouluiässähän se tulee väkisinkin eteen.
A. Usein juuri nuo ns ammattilaiset on pahimpia mummoja, koska he ei kuuntele vanhempien ohjeita, vaan kokevat olevansa niin ekspärttejä, että tietävät paremmin.
Meillä tämä ilmeni mm. niin, että mummo tiesi paremmin, miten lapsen astmalääkitys piti hoitaa. Mitä sitä nyt yksistä astmalääkärin ohjeista ollenkaan, kun lähärimummo on paikalla.
B. Se että ei anna lastaan jollekulle hoitoon, ei tarkoita, etteikö uskoisi sitä lasta kuitenkin jollekulle toiselle. Esimerkiksi sellaiselle, joka kuuntelee ne vanhempien ohjeet kunnolla. Tai että ei ihan ikätasoisesti "laskisi lapsestaan irti".
Siitä toki voi syntyä metakka, kuten meillä, kun mummo hikeentyi tästäkin ja kävi räyhäämässä muskarin vetäjälle... Tämä kuulemma teki valtavasti virheitä ja kyllä mummolle ennemmin pitäisi se lapsi antaa.
Joo, "ammattilaisen" kanssa ei kannata väitellä. Anopille oli aikoinaan hankalaa, kun toinen lapsistani ei huolinut tuttia. Sitä hän väkisin yritti jatkuvasti lapsen suuhun, ja saatiin ihan hyvä yhteenotto, kun en antanut anopin (sairaanhoitaja) dipata tuttia sokeriin, enkä edes hunajaan! Näin ne lapset on tutille ennenkin opetettu! Anoppi tiesi kaiken vauvoista, koska oli dementikko-osastolla hoitsuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei ota kuuleviin korviinsa mun sanomisia kun vauva on hänellä. Huudattaa ja huudattaa sanoen että kyllä mä jaksan kuunnella ja että ei tarvitse pelätä. Koitan siinä sitten sanoa että ei se pelkää, on vaan niin väsynyt/nälkäinen että huutaa. Mutta ei suostu uskomaan ennenkuin toinen on niin väsynyt ettei enää kontaktia saa tai niin nälkäinen että huuto kiirii koko naapuruston yli. Muuten todella ihana ihminen. Paljon hyviä ajanviettoja ja varmasti vielä tuleekin. Mutta tietystihän lapsiin liittyen korkeakoulutettu ihminen tietää parhaiten. Eikä äiti joka on ollut vauvan kanssa 24/7 syntymästä lähtien.
Oman äitini kanssa vauvaa on ihana hoitaa kun hän aina kysyy jos ei oo varma että mikä on ja mikä auttais. Harmi vaan kun välimatkaa on.Minkä takia annat hänelle lasta hoitoon edes? Kuulostaa suoralta lapsen tarpeiden laiminlyönniltä.
Lapsi ei ole ollut koskaan hoidossa eikä tule olemaan ennenkuin osaa ilmaista itseään sanoin. Siihen asti tavataan päivisin niin että vähintään jompi kumpi meistä vanhemmista on paikalla. Lapsi ei ole edes kauaa anopin sylissä kun alkaa jompaa kumpaa itkeä, mutta ei se ole ihmekään kun jaksaa max 1,5h olla hereillä kerralla ja yleensä samanpituisen pätkän nukkuu. Lisäksi syö kahden tunnin välein niin todennäköisyys anopin sylissä itkemiseen on todella suuri. Ja sitten tosiaan alkaa lässytys perus äänen säikähtämisestä tai muuten vaan jännityksestä.
Mun anopin mielestä mun esikoinen ei ikinä itkenyt kuin nälkäänsä. Nälkä on, vaikka toinen olisi juuri aterioinut. Kuopus taas oli aina väsynyt, vaikka olisi juuri nukkunut kolme tuntia. Anopilla oli joku pakkomielle esikoisen syöttämisestä, kuopus taas on ollut hänelle turha, ja anoppi on halunnut turha lapsenlapsen pois silmistään. Vierastaminen on anopille täysin vieras ilmiö.
Muutaman kerran käytiin miehen kanssa kahdestaan syömässä ja annettiin anopille mahdollisuus hoitaa. Lapsi oli kuivuneet kakat vaipassa ja yksinään oli olohuoneessa, kun anoppi juorusi puhelimessa keittiössä ja kyyläsi meidän naapurin liikkeitä ikkunasta. Ei pyydetty hoitoapua kovin monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Klassikkoketju täyttää kohta kolme vuotta! Sillä alkaa olla jo oma tahto.
Valitettavasti ketjun aihe on edelleen ajankohtainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ei ota kuuleviin korviinsa mun sanomisia kun vauva on hänellä. Huudattaa ja huudattaa sanoen että kyllä mä jaksan kuunnella ja että ei tarvitse pelätä. Koitan siinä sitten sanoa että ei se pelkää, on vaan niin väsynyt/nälkäinen että huutaa. Mutta ei suostu uskomaan ennenkuin toinen on niin väsynyt ettei enää kontaktia saa tai niin nälkäinen että huuto kiirii koko naapuruston yli. Muuten todella ihana ihminen. Paljon hyviä ajanviettoja ja varmasti vielä tuleekin. Mutta tietystihän lapsiin liittyen korkeakoulutettu ihminen tietää parhaiten. Eikä äiti joka on ollut vauvan kanssa 24/7 syntymästä lähtien.
Oman äitini kanssa vauvaa on ihana hoitaa kun hän aina kysyy jos ei oo varma että mikä on ja mikä auttais. Harmi vaan kun välimatkaa on.
Mun minäminäminä-anoppi kanssa halusi sylitellä vauvaa, vaikka toinen huusi kuin palosireeni ja selkeästi halusi pois anopin sylistä. Ihan samat sanat kuin edellä, kyllä minä jaksan kuunnella. Anopille sanottiin monta kertaa, että nyt ei ole kyse hänen "jaksamisestaan", vaan vauvalla on nyt joku hätä, jossa mummu ei nyt voi auttaa. Tämä jatkui sillä, että anoppi vaan intti, että kaikki on hyvin ja kyllä hän mummuna tietää, mitä pitää tehdä. Ei elettäkään, että olisi antanut sen parkuvan lapsen mulle tai isälleen. Kerran lähti karkuun toiseen huoneeseen sen vauvan kanssa, kun mun mies meni ottamaan vauvaa anopin sylistä. Mun mies suuttuu harvoin, mutta tuolloin meni kuppi nurin hänellä oikein kunnolla. Tapaamiset anopin kanssa ovat harventuneet tuon jälkeen (syitä on kyllä muitakin), eikä ole kenelläkään meistä ole ollut ikävä.
Tähänkin tarvitaan apua. Lapsemme ovat anopin perään, leikkivät ja juoksevat syliin. En pidä tästä. Sanon että mummi on tuhma, pitää karttaa mummia.
Muodollisesti pärjään anopin kanssa. Osti meille asunnon ja auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin tarvitaan apua. Lapsemme ovat anopin perään, leikkivät ja juoksevat syliin. En pidä tästä. Sanon että mummi on tuhma, pitää karttaa mummia.
Muodollisesti pärjään anopin kanssa. Osti meille asunnon ja auton.
Mahdat olla se mummi/anoppi. Kirjottelee miniän nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin tarvitaan apua. Lapsemme ovat anopin perään, leikkivät ja juoksevat syliin. En pidä tästä. Sanon että mummi on tuhma, pitää karttaa mummia.
Muodollisesti pärjään anopin kanssa. Osti meille asunnon ja auton.
Mummeli hyvä, mene psykiatrille harhoinesi. Sieltä saa apua sinun kaltaisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin tarvitaan apua. Lapsemme ovat anopin perään, leikkivät ja juoksevat syliin. En pidä tästä. Sanon että mummi on tuhma, pitää karttaa mummia.
Muodollisesti pärjään anopin kanssa. Osti meille asunnon ja auton.
Mikset ostanut itse asuntoa ja autoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin tarvitaan apua. Lapsemme ovat anopin perään, leikkivät ja juoksevat syliin. En pidä tästä. Sanon että mummi on tuhma, pitää karttaa mummia.
Muodollisesti pärjään anopin kanssa. Osti meille asunnon ja auton.
Mikset ostanut itse asuntoa ja autoa?
Hölmö. Tuo on provokirjoitus. Jonkun hullun mummon fantasia.
Joko ap ja muut ovat päässeet eroon paskoista äideistään tai anopeistaan? Sukulaisetkin voi valita. Olen katkaissut välini äitiini jo vuosia sitten. Elämäni paras päätös joka muutti kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Joko ap ja muut ovat päässeet eroon paskoista äideistään tai anopeistaan? Sukulaisetkin voi valita. Olen katkaissut välini äitiini jo vuosia sitten. Elämäni paras päätös joka muutti kaiken.
En ole yhtäkään sukulaista valinnut, mutta olen valinnut, että anopin kanssa olen mahdollisimman vähän tekemisissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Väärin, voi elää vielä 40 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko väärin jos odottaa anopin asuntoa ja rahoja ja toivoo tämän kuolevan. En pidä anopista. Mutta olen kotiäiti ja perintö olus kiva. Tosin anoppi on 58v ja töissä ja terve, joten voi elää vielä kymmenenkin vuotta.
Väärin, voi elää vielä 40 vuotta
Todellakin voi elää vaikka kuin pitkään vielä- eikä 58.v. ole vielä vanhakaan :)
Voi hyvänen aika, hän elää tod näk 30-40v. Seuraileppa kirkoolisia ilmoituksia , suurin ola kuolleista on yli 90v. Siinähän odottelet.