Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Mikä on hoitokupla? Eikö tuo ole ihan vaan vanhemmuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Aika raskas kuvio myös vanhemmille, jos he ruuhkavuosina joutuu kantamaan vastuuta sukulaisten mielenterveydestä sen sijaan, että nämä hakisivat terapiansa ammattilaisista.

Minulla on niskassa sairasteleva täti, joka koko ajan kinuaa meille, koska hänellä on just nyt niin raskasta. Onko se oikeasti juurikin nyt minun tehtäväni juuri nyt, kun muutenkin olen valvonut ja väsynyt kantaa vastuuta viiskymppisestä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hoitokupla? Eikö tuo ole ihan vaan vanhemmuutta?

Ei mummun mielestä, kun hän ei saa päättää lapsen perheen asioista.

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Tuo on kyllä todella haitallista. Anoppini on just näitä, jotka väkisin pitää sylissä, vaikka lapsi haluaa pois. Moittii lapsia, kun "tekee väärin", esim käyttää haravaa keppihevosena jne. On todella rajaton muutenkin. Kun lapset olivat vielä vaunuiluiässä, niin lapset olisi pitänyt herättää, että anoppi olisi saanut esitellä random tutuilleen mun lapsia. Nämä tututkin estelivät anoppia, että antaa vauvan nukkua, mutta silti sitä sai poistua juoksujalkaa paikalta, kun yksi väkisin haluaa kaivaa vauvan kesken makeimpien unien vaunuista. Asutaan siis ihan liian lähellä ja satunnaisia kohtaamisia vaunulenkeillä oli.

Mummo VM 2017 kirjoitti:

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Minusta se höösääminen ja kuplaan uppoaminen ei ole rakkautta. Ainakaan lasta tai lapsenlasta kohtaan. Se on omien tarpeiden raakaa tyydyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Tuo on kyllä todella haitallista. Anoppini on just näitä, jotka väkisin pitää sylissä, vaikka lapsi haluaa pois. Moittii lapsia, kun "tekee väärin", esim käyttää haravaa keppihevosena jne. On todella rajaton muutenkin. Kun lapset olivat vielä vaunuiluiässä, niin lapset olisi pitänyt herättää, että anoppi olisi saanut esitellä random tutuilleen mun lapsia. Nämä tututkin estelivät anoppia, että antaa vauvan nukkua, mutta silti sitä sai poistua juoksujalkaa paikalta, kun yksi väkisin haluaa kaivaa vauvan kesken makeimpien unien vaunuista. Asutaan siis ihan liian lähellä ja satunnaisia kohtaamisia vaunulenkeillä oli.

Meilläkin on tuota pakkohalaamista. Lapsi menee nykyään aina kylki edellä kohti, koska kokee sen niin epämiellyttäväksi.

Mummo VM 2017 kirjoitti:

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Kerro toki koska. Mun esikoinen on kahdeksan, jatkuva sotkeutuminen meidän perheen asioihin ei ole laantunut, ainoastaan muuttanut muotoaan.

Mummo VM 2017 kirjoitti:

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Kuulostaapa tutulta.  Meilläkin tullaan kylään oven raamit kaulassa, tallotaan se oven avannut vanhempi ja kiljutaan että "missä se mummon oma on?" Ja sen jälkeen koko vierailun aikana ei voi puhua yhtä ainutta normaalia aikuisen keskustelua, koska on omassa kodissaan täysin ilmaa.

Tervettä.

Eihän 8 kk lapsi syö monta kertaa yössä!!

Mummo VM 2017 kirjoitti:

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Lapsenlapsi saa tietenkin tuottaa iloa, mutta ei se saa voimavara olla. Siinä on lapsella liian raskas vastuu aikuisen ihmisen hyvinvoinnista. Tämän sanon ihan sillä kokemuksella, että meidän lasten piti olla äidillemme voimavara, ja se oli hirvittävän raskasta lapsesta saakka kannatella aikuista ihmistä. Kun äitini kuoli, olin helpottunut, enkä ole kertaakaan häntä ikävöinyt koska elämä on niin paljon helpompaa ja kevyempää nyt.

Lisäksi höösääminen on hieman eri asia kuin mistä nyt puhutaan. Höösäämisen on yleensä hyväntahtoista, vahingossa sitten astutaan varpaille ja otetaan opiksi kun asiasta sanotaan. Varmasti monella isovanhemmalla on opettelemista rajoissa, ja ylilyöntejä tapahtuu. Kyse on siitä, onko ne ylilyönnit tahallisia vai vahinkoja, ja opitaanko niistä jotain vai ei. Mikäli höösäävä mummo oikeasti tahtoo hyvää, on oikeasti myös pahoillaan jos astuu varpaille, eikä tee sitä enää uudestaan. Sellaiset kyllä saa anteeksi, kaikki tekee virheitä. Tässä ketjussa kuitenkin käsitellään isovanhempia jotka eivät oikeasti tahdo hyvää muille kuin itselleen.

Äitini olisi ollut juuri sellainen isovanhempi, jos olisi lapsenlapsia joskus saanut. Hänellä oli pakottava tarve olla tarvittu, hän ikäänkuin oli olemassa ainoastaan jos tunsi olevansa tarpeellinen. Siinä ei kyselty sitä mitä avun kohde tarvitsee, kyse oli puhtaasti siitä, mitä äitini tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

Mummo VM 2017 kirjoitti:

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Kuulostaapa tutulta.  Meilläkin tullaan kylään oven raamit kaulassa, tallotaan se oven avannut vanhempi ja kiljutaan että "missä se mummon oma on?" Ja sen jälkeen koko vierailun aikana ei voi puhua yhtä ainutta normaalia aikuisen keskustelua, koska on omassa kodissaan täysin ilmaa.

Tervettä.

Tuttua täälläkin. Anoppi myös tekee kaikkensa mitätöidäkseen mua ja miestäni vanhempina. Kun kiellän herkut, niin mummu kyllä antaa. Kun alan sanoa, että nyt pitäisi alkaa rauhoittua, kun kohta mennään nukkumaan, niin äkkiä pitää saada joku hippaleikki alkuun.

Eihän tuollaista kukaan jaksa katsella. Nyt anoppi nyyhkii tuttavilleen, kun ei kutsuta edes jouluna. Viimeksi kun kävi jouluna, niin vahti haukan katseella, että lapset leikkivät vain hänen tuomilla leluilla. Jos joku lapselle mieluisampi lelu tuli leikkiin mukaan, niin anoppi kävi sen takavarikoimassa. Ei ollut kovin kiva aatto, nieleskelin kiukkua koko illan. Välillä kävin pelastamassa lapsen, mutta kuulemma omin lastani ja mummu tietää paremmin (kuin lapsi itse?) millä lelulla pienokainen haluaa leikkiä. Tästä joulusta on vuosia, vieläkin suututtaa, kun asiaa ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo VM 2017 kirjoitti:

Mummona sanon että lapsenlapsi on se voimavara josta saa voimaa ja iloa. Toki liiallinen tuputtaminen ei ole mukavaa. Minä näen lastani 2-3 kertaa vuodessa ja ne viikot en välitä mistään tai kenestäkään muusta. Iloitse että lapsella on rakastava mummo, kyllä se höösääminen joskus helpottaa.

Kuulostaapa tutulta.  Meilläkin tullaan kylään oven raamit kaulassa, tallotaan se oven avannut vanhempi ja kiljutaan että "missä se mummon oma on?" Ja sen jälkeen koko vierailun aikana ei voi puhua yhtä ainutta normaalia aikuisen keskustelua, koska on omassa kodissaan täysin ilmaa.

Tervettä.

Tuttua täälläkin. Anoppi myös tekee kaikkensa mitätöidäkseen mua ja miestäni vanhempina. Kun kiellän herkut, niin mummu kyllä antaa. Kun alan sanoa, että nyt pitäisi alkaa rauhoittua, kun kohta mennään nukkumaan, niin äkkiä pitää saada joku hippaleikki alkuun.

Eihän tuollaista kukaan jaksa katsella. Nyt anoppi nyyhkii tuttavilleen, kun ei kutsuta edes jouluna. Viimeksi kun kävi jouluna, niin vahti haukan katseella, että lapset leikkivät vain hänen tuomilla leluilla. Jos joku lapselle mieluisampi lelu tuli leikkiin mukaan, niin anoppi kävi sen takavarikoimassa. Ei ollut kovin kiva aatto, nieleskelin kiukkua koko illan. Välillä kävin pelastamassa lapsen, mutta kuulemma omin lastani ja mummu tietää paremmin (kuin lapsi itse?) millä lelulla pienokainen haluaa leikkiä. Tästä joulusta on vuosia, vieläkin suututtaa, kun asiaa ajattelee.

Juuri samaa meilläkin. Lisäksi vain se mummon tuomisina tuoma makkarasoppa jota kukaan ei pyytänyt pitää kattaa pöytään ja vain sitä saa syödä ja lapselta puristetaan tunnustusta että se on parempaa kuin mikään muu.

Lisäksi meillä on nyanssina sitä, että jos lapsilta pitää kieltää jotain, minut tilataan kieltämään. Jotta mummo ei vahingossakaan itse ikinä kiellä.

Ja se että kotimme ja mökkimme sotketana. Ihan tahallaan. Jotta minulla on oikeasti mahdollisimman ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi meillä on nyanssina sitä, että jos lapsilta pitää kieltää jotain, minut tilataan kieltämään. Jotta mummo ei vahingossakaan itse ikinä kiellä.

Ja se että kotimme ja mökkimme sotketana. Ihan tahallaan. Jotta minulla on oikeasti mahdollisimman ikävää.

Tuota sotkemista täälläkin. Yksi monista syistä, miksi anoppi ei ole lastenhoitoringissä mukana, vaikka joskus aikoinaan hänelle useampi mahdollisuus annettiin. Lavuaari oli vaipan vaihdon jälkeen yltä päältä kakassa, se vaippa oven edessä auki. Roskis olisi ollut hoitopöydän toisella puolella. Meillä on myös "kohtuuton" sääntö, ettei lapset syö olkkarissa, eikä ruudun edessä syödä. Kun anoppi hoiti, niin eikös sohvan välistä löytynyt puoliksi syöty voileipä ja liiskattuja rusinoita matolta ja lattialta. Oli oikein tyytyväinen itseensä, kun sanoin, että ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Tuo on kyllä todella haitallista. Anoppini on just näitä, jotka väkisin pitää sylissä, vaikka lapsi haluaa pois. Moittii lapsia, kun "tekee väärin", esim käyttää haravaa keppihevosena jne. On todella rajaton muutenkin. Kun lapset olivat vielä vaunuiluiässä, niin lapset olisi pitänyt herättää, että anoppi olisi saanut esitellä random tutuilleen mun lapsia. Nämä tututkin estelivät anoppia, että antaa vauvan nukkua, mutta silti sitä sai poistua juoksujalkaa paikalta, kun yksi väkisin haluaa kaivaa vauvan kesken makeimpien unien vaunuista. Asutaan siis ihan liian lähellä ja satunnaisia kohtaamisia vaunulenkeillä oli.

Meilläkin on tuota pakkohalaamista. Lapsi menee nykyään aina kylki edellä kohti, koska kokee sen niin epämiellyttäväksi.

Meillä lapset alkoi aika varhaisessa vaiheessa mennä piiloon mun tai isänsä taakse, tai tulivat syliin. Mummu tuli ihan väkisin repimään syliin, ja mökötti kun kiellettiin. Suuttuivat siitäkin, kun normaalisti käyttäytyvän tädin (miehen sisko) syli kelpasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi meillä on nyanssina sitä, että jos lapsilta pitää kieltää jotain, minut tilataan kieltämään. Jotta mummo ei vahingossakaan itse ikinä kiellä.

Ja se että kotimme ja mökkimme sotketana. Ihan tahallaan. Jotta minulla on oikeasti mahdollisimman ikävää.

Tuota sotkemista täälläkin. Yksi monista syistä, miksi anoppi ei ole lastenhoitoringissä mukana, vaikka joskus aikoinaan hänelle useampi mahdollisuus annettiin. Lavuaari oli vaipan vaihdon jälkeen yltä päältä kakassa, se vaippa oven edessä auki. Roskis olisi ollut hoitopöydän toisella puolella. Meillä on myös "kohtuuton" sääntö, ettei lapset syö olkkarissa, eikä ruudun edessä syödä. Kun anoppi hoiti, niin eikös sohvan välistä löytynyt puoliksi syöty voileipä ja liiskattuja rusinoita matolta ja lattialta. Oli oikein tyytyväinen itseensä, kun sanoin, että ei näin.

Meillä on 244-neliöinen talo. Lapsilla on molemmilla oma huone. Sen lisäksi on leikkihuone, takkahuoneessa on telkkariin katseluun sohva ja vielä noiden huoneiden edessä on aula, jossa lapsille kunnollinen yhteinen askartelupöytä.

Erehdyin KERRAN sanomaan mummolle, että minua auttaa jaksamaan arjessa se, että meidän olohuone on aina siisti niin, että sinne voi mennä vaikka itsekseen juomaan aamukahvin tai jos tulee vieraita, se on aina valmis.

Tämän jälkeen mummo raahasi aina lapset nimenomaan sotkemaan olohuoneen. Siellä piti muovailla, maalata, silputa, sinne piti rakentaa maja ja sinne piti kantaa ruuat.

Ja KOSKAAN hän ei eleelläkään yrittänyt estellä lapsia tai siivota jälkiä.

Kun sanoin asiasta, hän sanoi että lasten pitää antaa olla lapsia, että olen huono äiti, kun rajoitan tuolla lailla. "On tämä lastenkin koti".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ymmärrä muut kuin mummot, kuinka rakkaita lapsenlapset ovat ja kuinka paljon heistä saa iloa ja voimaa. Vanhalle ilo on tärkeää, se pitää mielen virkeänä ja voi estää jopa sairauksiakin puhkeamasta.

Äidin ei pidä olla siitä mustasukkainen, sehän on vain hetken tilanne kun käydään mummolassa.

Tietääkseni se on ihan lakisääteinen oikeus isovanhemmille tavata lapsenlapsia.

Itselleni mummo oli tärkeä lapsuudessa, mutta ei silti tehnyt äitiä tai isää tarpeettomaksi.

Suurimman kasvatusvastuun vanhemmat silti kantaa, isovanhemmilla on oikeus vain iloita lapsista.

Ymmärrän miehen asenteen, ei halua loukata ketään osapuolta.

Ennen nuo asiat olivat luonnollisia, nyt niistä tehdään ongelmia ihan turhaan.

Mua vaivaa eniten tuo yksi lause. Onko siis lapsen tehtävä todellakin toimia sinä terapialeluna mistä mummu saa voimaa? Lapsen tehtäväkö se on pitää mummu terveenä? Melko paljon vastuuta vastasyntyneelle. Vanhalle ilo voi olla tärkeää, mutta kyllä vanhankin pitää ymmärtää että lapsen hyvinvointi menee vanhan ilon edelle. Järkyttävää jos lapsenlapsen hyvinvointi on vähemmän tärkeää kuin oma ilo.

Mua taas ihmetyttää tossa se, että joku vaikuttaa oikeesti kuvittelevan, että olisi tehty laki jossa on taattu yksipuolinen tapaamisoikeus sukulaisten välille 😄

On olemassa laki siitä että jos isovanhempi on ollut poikkeuksellisesti huoltajan asemassa, lapsi on asunut hänen luonaan jne, niin tällaisella isovanhemmalla on lapseen tapaamisoikeus.