Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
EDellytän anopin noudattavan edellä lueteltuja anopin käytusohjeita. Lopulta sinunkin on aika helppoa olla hyvä miniä.
1. Pyydä apua mielellä hyvissä ajoin.
2. Ota huomioon että anopilla on oma elämänsisältö jota kunnioitat
-Nämä asiat normaali ihminen ottaa huomioon.
3. Kerro anopille asiallisesti miten halaut lasta hoidettavan
-Mitäs sitten tehdään kun asiallisia ohjeita ei haluta noudattaa? Esim. Älä syötä vauvaa samalla lusikalla kuin itse syöt.
4. Älä mitätöi anopin kokemusta
-Mitä kokemusta? Sitäkö, että vuonna 78 vauvalle annettiin tuoremehua joten nytkin pitää antaa.
5. Älä arvostele anopin ulkonäköä, luonnetta, koulustusta jne. vaika olisitkin itse käynyt AMKn
-Miksi arvostelisin? En arvoita ketään ihmisiä koulutuksen, ulkonäön tms. perusteella.
6. Kunnioita anopin yksityisyyttä
-Todellakin.
7. Älä juorua, valehtele ja kiukuttele anopille
-Niin, ihan perus käytöstavat?
8. Pidä kotisi ja itsesi siistinä, lapsesi hyvin hoidettuna
- Niin?
9. Tue ja kannusta anoppia
-Miten pitää tukea ja kannustaa ihmistä joka on mielestään täydellinen?
10. Kiitä häntä kun hän joskus onnistuu. Kiitä myös pojastaan :)
-pojasta olen kiittänyt, muuten ei ole ollut aihetta meidän esikoisen syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse anoppi ja miniä kirjoitti:
EDellytän anopin noudattavan edellä lueteltuja anopin käytusohjeita. Lopulta sinunkin on aika helppoa olla hyvä miniä.
1. Pyydä apua mielellä hyvissä ajoin.
Ihan turhaa, anoppi tietää paremmin milloin ja minkälaista apua minä tarvitsen.
2. Ota huomioon että anopilla on oma elämänsisältö jota kunnioitat
Olisipa muutakin kuin minun perheeni "auttaminen". Ei, tätä en pysty kunnioittamaan.
3. Kerro anopille asiallisesti miten halaut lasta hoidettavan
Miksi vaivaantua, anoppi tietää paremmin.
4. Älä mitätöi anopin kokemusta
Ai sitä, että itse hoidatti lapsensa omalla äidillään?
5. Älä arvostele anopin ulkonäköä, luonnetta, koulustusta jne. vaika olisitkin itse käynyt AMKn
Mä olen käynyt yliopiston. Mutta ihmisten ulkoisen olemuksen, luonteen tai koulutuksen arvostelu ei kuulu tapoihini. Anoppi kyllä kertoo vuolaasti mitä vääriä valintoja minä olen elämässäni tehnyt, ja miten olen muutenkin luonnevikainen kun en tottele.
6. Kunnioita anopin yksityisyyttä
Mielelläni. Miten saisi anopin kunnioittamaan mun perheen yksityisyyttä.
7. Älä juorua, valehtele ja kiukuttele anopille
Anoppi suorastaan nauttisi jos juoruaisin. Valehtelen, kun edes joskus haluaa vähän rauhaa anopista. Kiukuttelu hoitaa anoppi itse.
8. Pidä kotisi ja itsesi siistinä, lapsesi hyvin hoidettuna
Kyllä sitä koko yön koliikkivauvan kanssa valvoneena itse kukin on hehkeimmillään. Onneksi se on ohi menevä vaihe. Kotini on aina siistimpi kuin hoarder-anopin, joka valittaa kuinka mulla on ihan liian vähän tavaraa. Olen kieltänyt tuomasta meille enää yhtään sisustusesinettä ilman että sopii asiasta minun tai mieheni kanssa ensin.
9. Tue ja kannusta anoppia
Kannustan häntä hankkimaan oman elämän ja jättämään mun perheen rauhaan.
10. Kiitä häntä kun hän joskus onnistuu. Kiitä myös pojastaan :)
Miksi? Eihän anoppi ole kuin nimellisesti kasvattanut poikansa. Ei hänkään ole kiittänyt minua ikinä mistään. Nuoremmasta lapsesta ei edes onnittelut.
itse anoppi ja miniä kirjoitti:
EDellytän anopin noudattavan edellä lueteltuja anopin käytusohjeita. Lopulta sinunkin on aika helppoa olla hyvä miniä.
1. Pyydä apua mielellä hyvissä ajoin.
2. Ota huomioon että anopilla on oma elämänsisältö jota kunnioitat
3. Kerro anopille asiallisesti miten halaut lasta hoidettavan
4. Älä mitätöi anopin kokemusta
5. Älä arvostele anopin ulkonäköä, luonnetta, koulustusta jne. vaika olisitkin itse käynyt AMKn
6. Kunnioita anopin yksityisyyttä
7. Älä juorua, valehtele ja kiukuttele anopille
8. Pidä kotisi ja itsesi siistinä, lapsesi hyvin hoidettuna
9. Tue ja kannusta anoppia
10. Kiitä häntä kun hän joskus onnistuu. Kiitä myös pojastaan :)
Takerrun tuohon kohtaan kaksi. Miksi sitä anopin elämää pitäisi kunnioittaa, kun hän vastavuoroisesti talloo miniän koko elämän hymyssä suin joka kohtaamisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂
Tämä on ennen kaikkea vertaistukiketju. Ei ole väliä, minkä ikäinen aloittajan lapsi on, kun tätä samaa tapahtuu ihan koko ajan. Se on silmiä avaavaa, muillekin, kuin vauvaperheille.
Oi kyllä!
itse anoppi ja miniä kirjoitti:
EDellytän anopin noudattavan edellä lueteltuja anopin käytusohjeita. Lopulta sinunkin on aika helppoa olla hyvä miniä.
1. Pyydä apua mielellä hyvissä ajoin.
2. Ota huomioon että anopilla on oma elämänsisältö jota kunnioitat
3. Kerro anopille asiallisesti miten halaut lasta hoidettavan
4. Älä mitätöi anopin kokemusta
5. Älä arvostele anopin ulkonäköä, luonnetta, koulustusta jne. vaika olisitkin itse käynyt AMKn
6. Kunnioita anopin yksityisyyttä
7. Älä juorua, valehtele ja kiukuttele anopille
8. Pidä kotisi ja itsesi siistinä, lapsesi hyvin hoidettuna
9. Tue ja kannusta anoppia
10. Kiitä häntä kun hän joskus onnistuu. Kiitä myös pojastaan :)
Näin anoppina sanoisin, että käänteisesti juuri itse anopin kuuluu osaltaan toimia näin ihan malliksi nuorelle miniälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?
Miten sun mies reagoi? Ei tossa auta muu ku ottaa avain pois tai sarjoittaa lukot. Saattaisin tehdä myös rikosilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Miten sun mies reagoi? Ei tossa auta muu ku ottaa avain pois tai sarjoittaa lukot. Saattaisin tehdä myös rikosilmoituksen.
Mies ei reagoi mitenkään. Usein tulee ilmi se, että äiti ja isä pahastuu jos... (ei viedä lapsia hoitoon, jos ei mennä kylään kun Seppo-sedän perhe on käymässä ja kaikki komennot tulee tyyliin "viisi minuuttia aikaa saapua tänne.") Eli siis appivanhemmat komentaa ja mies ahdistuu, jos sanon, että näin lyhyellä varoitusajalla emme mene.
Olen sanonut anopille, että osaan pyytää apua ja en halua, että meille tullaan pyytämättä tekemään mitään. Ei nähtävästi toimi, koska olen tilanteessa yksin. Tuntuu, että olen vain sijais-synnyttäjä ja anopin tunteet on tärkeämpiä kuin minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Miten sun mies reagoi? Ei tossa auta muu ku ottaa avain pois tai sarjoittaa lukot. Saattaisin tehdä myös rikosilmoituksen.
Mies ei reagoi mitenkään. Usein tulee ilmi se, että äiti ja isä pahastuu jos... (ei viedä lapsia hoitoon, jos ei mennä kylään kun Seppo-sedän perhe on käymässä ja kaikki komennot tulee tyyliin "viisi minuuttia aikaa saapua tänne.") Eli siis appivanhemmat komentaa ja mies ahdistuu, jos sanon, että näin lyhyellä varoitusajalla emme mene.
Olen sanonut anopille, että osaan pyytää apua ja en halua, että meille tullaan pyytämättä tekemään mitään. Ei nähtävästi toimi, koska olen tilanteessa yksin. Tuntuu, että olen vain sijais-synnyttäjä ja anopin tunteet on tärkeämpiä kuin minun.
Vau, jos en paremmin tietäisi niin luulisin itse kirjoittaneeni tuon viestin. Olen nimittäin käyttänyt tuota sijaissynnyttäjä-vertausta myös! Ensi viikolla on eka pariterapia, tosin ilman miestä. Toivottavasti siitä on apua, ehkä sunkin kannattaa koittaa? Tuo yksin oleminen on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?
Anoppi varmasti odottaa kiitollisuutta, mutta itse en siihen pystyisi, jos toinen omin luvin tulisi meille hääräämään. Tuleeko "hyvää hyvyyttään" kuten mun anoppi aikoinaan?
Meillä oli vastaava tilanne, eikä auttanut muu kuin avaimen pois ottaminen. Sekään ei onnistunut ennen kuin anoppi jäi kiinni siitä, että oli juorunnut ympäriinsä pojastaan asioita, joita mies enkä minä ole anopille kertonut. Lisäksi mä olin niin loppu anoppiin, että sanoin miehelleni, että nyt alkaisi olla valinnan aika: onko hänelle tärkeämpää olla väleissä äitinsä vai pienen poikansa äidin kanssa.
Nykyään on asiat paremmin, mutta se on vaatinut välien viilentämistä radikaalilla kädellä. Nähdään harvoin, ja koronan ansiosta kuluneen vuoden aikana vain kahdesti. Mun on pitänyt olla kova, ja antaa lupa itselleni ajatella vain sitä, mikä mulle on hyväksi. Ei mun tarvitse olla joku piskin kus!tolppa, vaan saan pitää puoleni, vaikka se mun piinaajalle ei olekaan kiva vaihtoehto. Ei ole missään nimessä ok mennä toisen kotiin esim kuorimaan pottuja omin luvin. Jos asiasta sovittu etukäteen, niin silloin toki ok.
Meillä oli täysi helvete päällä vajaa 3 vuotta. Olin lopuksi ihan loppu. Jotenkin odotin mieheltäni voimaa pistää hanttiin hyvin määrätietoisti itsekkään ja ilkeän äitiään vastaan, mutta siinäpä odotin ja ahdistun lisää. Minähän se olin sitten pahis kun oli jäljellä vaihtoehdot taistella tai kuolla. Päätin taistella. Anopille tein selväksi, että mun yli hän ei enää kävele. Kolme kertaa jouduin tuon keskustelun käymään, ennen kuin anopin kaaliin meni tuo sanoma. 100% elämäni voimaannuttavin kokemus! Loppujen lopuksi mieskin on kasvattanut henkistä sukuelintään, eikä ole enää äitinsä vietävissä. No, ei ole täydellinen tämä tilanne, mutta paljon pahempi tilanne voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Miten sun mies reagoi? Ei tossa auta muu ku ottaa avain pois tai sarjoittaa lukot. Saattaisin tehdä myös rikosilmoituksen.
Mies ei reagoi mitenkään. Usein tulee ilmi se, että äiti ja isä pahastuu jos... (ei viedä lapsia hoitoon, jos ei mennä kylään kun Seppo-sedän perhe on käymässä ja kaikki komennot tulee tyyliin "viisi minuuttia aikaa saapua tänne.") Eli siis appivanhemmat komentaa ja mies ahdistuu, jos sanon, että näin lyhyellä varoitusajalla emme mene.
Olen sanonut anopille, että osaan pyytää apua ja en halua, että meille tullaan pyytämättä tekemään mitään. Ei nähtävästi toimi, koska olen tilanteessa yksin. Tuntuu, että olen vain sijais-synnyttäjä ja anopin tunteet on tärkeämpiä kuin minun.
Mun anoppi tuskin tajuaa, että muilla ihmisillä on tunteita ja tarpeita, jotka poikkeavat anopin vastaavista. Minulla ei ollut yhtään tarvetta omaan aikaan kun mun esikoinen oli pari viikkoa, vaikka anoppi kovasti oli tätä mieltä. Seuraavaksi yritti vedota siihen, että mä saisin nukuttua, kun hän veisi lapsen yöksi hoitoon. Mun lapsi nukkuu ihan ok ikäisekseen, ja kyllä sillä lapsella on isäkin, joka valvoi, jos mä olin ihan loppu. Tämä oli anopille yllätys, kun eihän miehet mitään lapsista tajua.
Anoppi on muutenkin aina oikeassa ja tietää kaiken, eikä yhtään välitä, vaikka loukkaisi muita juoruilullaan ja lausunnoillaan. Se taas on kamalaa, kun anopin tunteita loukataan, tai anopin mummu-oikeuksia ei kunnioiteta. Tuo edellä mainittu yökylään mankuminen on loppunut, tarinan vauva on kohta kahdeksan, eikä ole mummulassaan ollut yökylässä kertaakaan. Luottamusta ei vain ole. Ja kun luottamus on kerran kadonnut, niin tuskin sitä enää tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?
Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.
Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.
Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.
Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.
Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)
Ikävä kyllä tämä siivoaminen ei ollut eka sekoilu vaan näitä riittää lastenhoidosta minun työhöni. Ja joskus tuntuu, että tärkeintä on päästä kertomaan omille tutuilleen kuinka olen huono ja hän yrittää auttaa kaikin keinoin. Eli minkäänlaista luottamusta ei minulla anoppiin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vau, jos en paremmin tietäisi niin luulisin itse kirjoittaneeni tuon viestin. Olen nimittäin käyttänyt tuota sijaissynnyttäjä-vertausta myös! Ensi viikolla on eka pariterapia, tosin ilman miestä. Toivottavasti siitä on apua, ehkä sunkin kannattaa koittaa? Tuo yksin oleminen on kamalaa.
Pariterapiaan yksin? Mistä hait apua? Alkoi kiinnostamaan... Tähän asti olen vain yrittänyt jaksaa ja ajattelin tänään, että jos anoppi joskus erehtyy tänne siivoamaan kun olen kotona niin annan hänelle pahvilaatikot mihin voi pakata minun ja lasten vaatteet, että on muuttaminen sitten helpompaa. Mutta jos yrittäisi vielä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.
Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.
Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)
Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.
Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.
Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.
Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)
Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.
Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.
Joo, siis salasiivooja anoppikaan ei tee sitä mitä pyydetään. Esim. mieheni soitti (pyynnöstäni) ja kysyi voisiko mummu tulla leikkimään (niin rakkaan ja ihanan ja kokoajan ikävöidyn) lapsenlapsen kanssa, että saisin rauhassa siivota. Mummo tuli ja lapsi oli innoissaan esittelemässä leluja. Ja mummo alkoi siivoamaan!! Kaksi kertaa ohjasin mummon leikkimään ja sitten annoin periksi ja totesin illalla miehelleni, että mummun apua ei enää koskaan tarvita. Samankaltaisia juttuja on tapahtunut usein.
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?
Miten hän pääsee teille sinun töissä ollessasi? Jos hänellä on avain joitakin tilanteita varten, niin ei hänellä silti ole mitään oikeutta salaa mennä sinun kotiisi etukäteen sopimatta. Mielestäni lähes rikollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.
Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.
Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)
Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.
Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.
Joo, siis salasiivooja anoppikaan ei tee sitä mitä pyydetään. Esim. mieheni soitti (pyynnöstäni) ja kysyi voisiko mummu tulla leikkimään (niin rakkaan ja ihanan ja kokoajan ikävöidyn) lapsenlapsen kanssa, että saisin rauhassa siivota. Mummo tuli ja lapsi oli innoissaan esittelemässä leluja. Ja mummo alkoi siivoamaan!! Kaksi kertaa ohjasin mummon leikkimään ja sitten annoin periksi ja totesin illalla miehelleni, että mummun apua ei enää koskaan tarvita. Samankaltaisia juttuja on tapahtunut usein.
Mun äitini ei todellakaan tee mitä tarvitsisi tai mitä pyydetään. Se on passuuttamista.
Hän haluaa itse päättää miten ”auttaa” ja sitten meidän pitää tuntea syvää kiitollisuutta ja jäädä kiitollisuudenvelkaan ja hyvitellä häntä antamalla hänen ”auttaa”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää räjähtää. Anoppi kävi jo toistamiseen viikon sisällä siivoamassa meillä sillä aikaa kun olin töissä. Olen sanonut, että en halua hänen käyvän meillä salaa siivoamassa. Nähtävästi pitää huomenna tehdä jotain perunaruokaa kun oli perunatkin kuorittu valmiiksi.
Olenko minä epänormaali kun alkaa verenpaineet nousemaan vai pitäisikö olla vain kiitollinen?Käyppä anopilla kylässä. Ensimmäiseksi viet jotain katkarapuja/munakoisoa mikä lie ei anopin normi ruoka aine ja vie sitä anopille jääkaappi. Touhotat vaan että tässä teille vÄhän syötävää. Ota mukaan jotain voimakasta pesuainetta jossa ällö haju ja ala kuurata anopin lattiaa jne. Nappaa anopin keittiön matto kainaloosi ja kerro että viet sen teille pesuun. Ja sitten lähde kotiisi. Maton palautat sitten vaikka sitruunan tuoksuisena. Aina jos käy teillä luvatta touhuamassa niin käy sinä anopilla.
Minun anoopini halusi kovin auttaa kotihommissa. Inhosin sitä koska meillä hyvin erilaiset käsitykset hygieniasta ja monista kodinhoitoon liittyvistä asioista. Onneksi anoppi uskoi kun kerroin ettäpyydän apua kun tarvin sitä. Ja toisaalta kerroin sitten anopille asioita joissa voi halutessaan auttaa. Anoppi on esim leiponut pullat ja kakut meille jo 15 vuotta. Leipominen ei ole minulle ongelma mutta kun anoppi rakastaa leipomista niin siitä vaan. Välillä joudun kyllä muistuttamaan että meillä syödään makeaa harvoin eli pullaa kuluu vähän eikä koko pakastinta kannata täyttää sillä. Leipää leivon itse parikin kertaa viikossa, anoppi ei halua leipoa leipää (jota meillä rakastetaan) vaan sokerisia herkkuja joita meillä vältellään.
Mutta koeta keksiä anopille asioita joissa voi ihan luvalla auttaa halutessaan. Ehkä sitten ei sekaannu muuhun niin paljoa (paitsi jos on seko)
Mä yritin tuota, että pyysin apua tiettyyn asiaan, mutta sehän ei käynyt anopille alkuunkaan. Hän oli erityisen mieltynyt siihen vaihtoehtoon, että hän "nukuttaa" lapsen ja sitten nuuskii laatikoita, ja mä sit ihan itse pesen ne ikkunat, siis tein itse sen homman, johon olisin apua tarvinnut, kun keksimällä piti joku juttu anopin tehtäväksi keksiä. Näitä kirjoittaessa tajuaa, miten mä olenkaan madellut sen hullun edessä, yrittänyt kaikkeni. Mitään muuta en ole saanut vastineeksi, kuin haukkuja, ylenkatsetta ja mitätöintiä.
Ei, meillä tuo välirikko toimii oikein hyvin.
Joo, siis salasiivooja anoppikaan ei tee sitä mitä pyydetään. Esim. mieheni soitti (pyynnöstäni) ja kysyi voisiko mummu tulla leikkimään (niin rakkaan ja ihanan ja kokoajan ikävöidyn) lapsenlapsen kanssa, että saisin rauhassa siivota. Mummo tuli ja lapsi oli innoissaan esittelemässä leluja. Ja mummo alkoi siivoamaan!! Kaksi kertaa ohjasin mummon leikkimään ja sitten annoin periksi ja totesin illalla miehelleni, että mummun apua ei enää koskaan tarvita. Samankaltaisia juttuja on tapahtunut usein.
Mun äitini ei todellakaan tee mitä tarvitsisi tai mitä pyydetään. Se on passuuttamista.
Hän haluaa itse päättää miten ”auttaa” ja sitten meidän pitää tuntea syvää kiitollisuutta ja jäädä kiitollisuudenvelkaan ja hyvitellä häntä antamalla hänen ”auttaa”.
Ahaa. No tuo ajatusmalli anopillakin varmaan sitten on. Itse en vain ollenkaan tajua tuota kun omassa suvussa on tapana kysyä tarvitseeko joku apua ja minkälaista.
Alue: Aihe vapaa
Asialliset ohjeet-Kiitos