Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan mahdollista, että joillain lastenlasten vähäisyys johtaa tällaiseen "fanatismiin". Toki varmasti taustalla on jonkin asteisia mielenterveysongelmia lisäksi, jos lapsenlapsiin ja mummouteen kohdistuu epärealistisia ja epäterveitä odotuksia.

Minun anopilleni ainakin on kova pala, että hänellä on vain yksi lapsenlapsi, poikansa ja minun lapsi. Anopilla on kaksi tytärtä ja yksi poika, ja molemmat tyttärensä ovat sanoneet etteivät tule koskaan hankkimaan lapsia. Tämä on osittain seurausta heidän epävakaasta lapsuudesta ja kyvyttömyydestä luottaa siihen että olisi hyvä äiti. Olen siis molempien kälyjen kanssa jutellut aiheesta. Uskon että anoppini jollain tavalla tiedostaa, että hänen tarjoamalla lapsuudella on ollut vaikutusta siihen, etteivät nämä halua omia lapsia. Se kirpaisee ja hävettääkin, ja meidän ainokaisesta on tullut jonkinlainen mummouden näyttämö, tahtojen taistelutanner.

Yritämme nyt toista lasta, ja minua kyllä ahdistaa kuinka anoppi yrittää sitten käyttää hyväkseen esimerkiksi esikoisen mustasukkaisuutta ja myöhemmin lasten normaaleja sisarusriitoja ja pieniä epäreiluuden kokemuksia, mitkä jokaisen useamman lapsen perheen elämään jossain määrin kuuluvat. Tästä ketjusta onneksi saa hyvää vertaistukea siihen, että voi olla jämäkkä, sanoa ei ja tarvittaessa rajoittaa tapaamisia paljonkin. Anoppi ei saa hoitaa lastamme, mutta edelleen kyllä tapaamme suhteellisen usein ja toistaiseksi olen pystynyt tapaamisissa pitämään huolen että lapsellani on kaikki hyvin. Mies myös on oppinut aikuisiällä vetämään rajat.

Mun anopilla on kova tarve saada valtaa meidän perheessä, ja varmasti harmittaa, kun ihan kaikki "oikeudet" on häneltä poistettu toistuvien väärinkäytösten vuoksi.

Meillä anopille on kova paikka, kun ainoa hyvä lapsi keskittyy uraansa ja koiriinsa. Mun mies on hänen katraastaan ainoa, joka on onnistunut lisääntymään. Mutta meillä kelpaa vain esikoinen, kuopus on ihan sekunda anopin silmissä.

Meillä lapsilla alle 1,5 vuotta ikäeroa, esikoinen oli siis pieni kun kuopus syntyi. Anopilla oli hienoja suunnitelmia, miten hän hoitaa esikoisen ja minä vauvan, kun KUKAAN ei voi selvitä kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Paitsi että minä selvisin. Ja aika moni muukin. En kiellä, etteikö välillä ollut rankkaa, mutta onhan noilla mun lapsilla isäkin, joka hoiti kyllä lapsia, kun oli kotona. Anopille poikansa osallistuminen perheen arkeen on suuri mysteeri, miten mies voi esim vaipan vaihtaa? Tai imuroida, kun perheessä on nainen?

Ja kyllähän lapset keskenään taistelee, ja jos toinen pihistää viimeisen lihapulla, niin se on ilman jääneelle maailmanloppu. Ihan hyviä oppitunteja elämää varten, miksi noilta pitäisi suojella?

Minulla on vain 2 lasta mutta yhdyn tuohon että kun lapset ovat niin harvinaisia niin kaikki sukulaiset hyökkää lapsen kimppuun ja naiset haluavat toteuttaa hoivaviettiään. Onhan terve suloinen lapsi parasta maailmassa. Pitäisi kunnioittaa perheen tutustumista lapseen. Oma tytär sai tyttären kolme vuotta sitten ja sain olla vauvan kanssa tekemisissä vasta kun tämä oli 6 kk ristiäisiä lukuunottamata.Oli vähän haikeaa mutta ajattelin että näin perhe saa rauhassa tutustua Emmaansa..minua on pyydetty hoitamaan Emmaa mutta koronan takia ei ole juuri ollut yhteyksiäpuoleen vuoteen kun asumme pahimmalla korona alueella.Yritän tytön nähdessäni antaa Emman tehdä aloitteen mitä teemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Miten tämä liittyi yhtikäs mihinkään?

Luitko edellisiä viestejä lainkaan? Tuossa aiemmin tuotiin esille väite, että Suomessa ei saada ihmistä pakkohoitoon, johon vastattiin esimerkillä, että Suomessa saadaan vaikka terve ihminen pakkohoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Miten tämä liittyi yhtikäs mihinkään?

Luitko edellisiä viestejä lainkaan? Tuossa aiemmin tuotiin esille väite, että Suomessa ei saada ihmistä pakkohoitoon, johon vastattiin esimerkillä, että Suomessa saadaan vaikka terve ihminen pakkohoitoon.

Tuon naurettavan tarinan potilashan oli jo siellä lääkärissä. Lääkäri kyllä voi määrätä pakkohoitoon. Jos olisit lukenut kunnolla, olisit huomannut, että ongelma on se, että sinne lääkäriin ei saa kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Tää loputtoman rasittava päteminenhän se vasta ketjuun kuuluukin. Sivullisena aina yhtä mieltä ylentävää tulla tänne katsomaan uusimmat viestit ja ai ne olikin jotain nokitteluja, noh mitäs muuta vauvalta voikaan odottaa, tosin tämä ketju on toisinaan ollut tasokaskin.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Tää loputtoman rasittava päteminenhän se vasta ketjuun kuuluukin. Sivullisena aina yhtä mieltä ylentävää tulla tänne katsomaan uusimmat viestit ja ai ne olikin jotain nokitteluja, noh mitäs muuta vauvalta voikaan odottaa, tosin tämä ketju on toisinaan ollut tasokaskin.....

Sinä kysyit. Minä vastasin.

Jätä typerät horinasi ja naurettavat saivartelusi väliin niin pysyy keskustelu asiallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Tää loputtoman rasittava päteminenhän se vasta ketjuun kuuluukin. Sivullisena aina yhtä mieltä ylentävää tulla tänne katsomaan uusimmat viestit ja ai ne olikin jotain nokitteluja, noh mitäs muuta vauvalta voikaan odottaa, tosin tämä ketju on toisinaan ollut tasokaskin.....

Sinä kysyit. Minä vastasin.

Jätä typerät horinasi ja naurettavat saivartelusi väliin niin pysyy keskustelu asiallisena.

MINÄ en kysynyt mitään, SIVULLISENA tulin sanomaan, että tämä nokittelu on rasittavaa. Ja jatkatkin sitä vielä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Miten tämä liittyi yhtikäs mihinkään?

Luitko edellisiä viestejä lainkaan? Tuossa aiemmin tuotiin esille väite, että Suomessa ei saada ihmistä pakkohoitoon, johon vastattiin esimerkillä, että Suomessa saadaan vaikka terve ihminen pakkohoitoon.

Taitaa kuitenkin olla melko harvinainen tapaus tämä. Minäkin tuosta joskus lukenut.

Mutta jos sitä hullua ei saada edes lääkäriin, niin eipä häntä hoitoon saada, vaikka tarvetta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Tää loputtoman rasittava päteminenhän se vasta ketjuun kuuluukin. Sivullisena aina yhtä mieltä ylentävää tulla tänne katsomaan uusimmat viestit ja ai ne olikin jotain nokitteluja, noh mitäs muuta vauvalta voikaan odottaa, tosin tämä ketju on toisinaan ollut tasokaskin.....

Sinä kysyit. Minä vastasin.

Jätä typerät horinasi ja naurettavat saivartelusi väliin niin pysyy keskustelu asiallisena.

MINÄ en kysynyt mitään, SIVULLISENA tulin sanomaan, että tämä nokittelu on rasittavaa. Ja jatkatkin sitä vielä

Sano se tuolle typerälle trollille joka jankkaa täällä. Anna meidän keskustella, joita tämä asia koskettaa! 

Menkää te sivulliset ja trollit helvettiin!

Te, jotka olette joutuneet omassa kodissa anopin jatkuvan piina kohteeksi. Miten olette käsitelleet asiaa miehenne kanssa?

Näin jälkikäteen ajateltuna tein suuren virheen siinä, että yritin suojella miestäni mielipahalta. Jätin tosi paljon asioita kertomatta, tai kaunisteli niitä. Mieheni kyllä tietää äitinsä olevan "hankala", mutta aihe on ollut perheessämme hyvin vaikea. Välillä mies on ilmeisesti kokenut, että kun moitin hänen äitinsä käytöstä, niin kohdistin kritiikkiin mieheni. Tämä ei ole ikinä ollut tarkoitus, toki tajuan ettei mies ole vastuussa hullun äitinsä käytöksestä. Mies kyllä muutenkin on tosi huono kestämään konflikteja, joten tämä varmasti ollut yksi syy miksi alun perin yritin miestäni suojella kaikelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten ihan mahdollista, että joillain lastenlasten vähäisyys johtaa tällaiseen "fanatismiin". Toki varmasti taustalla on jonkin asteisia mielenterveysongelmia lisäksi, jos lapsenlapsiin ja mummouteen kohdistuu epärealistisia ja epäterveitä odotuksia.

Minun anopilleni ainakin on kova pala, että hänellä on vain yksi lapsenlapsi, poikansa ja minun lapsi. Anopilla on kaksi tytärtä ja yksi poika, ja molemmat tyttärensä ovat sanoneet etteivät tule koskaan hankkimaan lapsia. Tämä on osittain seurausta heidän epävakaasta lapsuudesta ja kyvyttömyydestä luottaa siihen että olisi hyvä äiti. Olen siis molempien kälyjen kanssa jutellut aiheesta. Uskon että anoppini jollain tavalla tiedostaa, että hänen tarjoamalla lapsuudella on ollut vaikutusta siihen, etteivät nämä halua omia lapsia. Se kirpaisee ja hävettääkin, ja meidän ainokaisesta on tullut jonkinlainen mummouden näyttämö, tahtojen taistelutanner.

Yritämme nyt toista lasta, ja minua kyllä ahdistaa kuinka anoppi yrittää sitten käyttää hyväkseen esimerkiksi esikoisen mustasukkaisuutta ja myöhemmin lasten normaaleja sisarusriitoja ja pieniä epäreiluuden kokemuksia, mitkä jokaisen useamman lapsen perheen elämään jossain määrin kuuluvat. Tästä ketjusta onneksi saa hyvää vertaistukea siihen, että voi olla jämäkkä, sanoa ei ja tarvittaessa rajoittaa tapaamisia paljonkin. Anoppi ei saa hoitaa lastamme, mutta edelleen kyllä tapaamme suhteellisen usein ja toistaiseksi olen pystynyt tapaamisissa pitämään huolen että lapsellani on kaikki hyvin. Mies myös on oppinut aikuisiällä vetämään rajat.

Mun anopilla on kova tarve saada valtaa meidän perheessä, ja varmasti harmittaa, kun ihan kaikki "oikeudet" on häneltä poistettu toistuvien väärinkäytösten vuoksi.

Meillä anopille on kova paikka, kun ainoa hyvä lapsi keskittyy uraansa ja koiriinsa. Mun mies on hänen katraastaan ainoa, joka on onnistunut lisääntymään. Mutta meillä kelpaa vain esikoinen, kuopus on ihan sekunda anopin silmissä.

Meillä lapsilla alle 1,5 vuotta ikäeroa, esikoinen oli siis pieni kun kuopus syntyi. Anopilla oli hienoja suunnitelmia, miten hän hoitaa esikoisen ja minä vauvan, kun KUKAAN ei voi selvitä kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Paitsi että minä selvisin. Ja aika moni muukin. En kiellä, etteikö välillä ollut rankkaa, mutta onhan noilla mun lapsilla isäkin, joka hoiti kyllä lapsia, kun oli kotona. Anopille poikansa osallistuminen perheen arkeen on suuri mysteeri, miten mies voi esim vaipan vaihtaa? Tai imuroida, kun perheessä on nainen?

Ja kyllähän lapset keskenään taistelee, ja jos toinen pihistää viimeisen lihapulla, niin se on ilman jääneelle maailmanloppu. Ihan hyviä oppitunteja elämää varten, miksi noilta pitäisi suojella?

Meillä kans esikoinen on anopin kultalapsi ja kuopus pelkkää ilmaa. Kuopus kun syntyi niin anoppi ilmoitti ottavansa esikoisen hänen luokseen hoitoon ”pidemmäksi aikaa” että saataisiin rauhassa tutustua vauvaan. Meinas saada sydärin kun mies ilmoitti ettei tarvita anopin apua kun hän jää isyysvapaita pitämään. Eihän nyt sellanen voi mitenkään käydä että mies jää oman lapsensa kanssa kotiin. Vaippaan mies ei anopin mukaan osaa vaihtaa saatika olla lasten kanssa keskenään kotona ilman että äiti on paikalla. Myös ruokaa mies ei kotona osaa anopin mielestä laittaa vaikka on ammatiltaan kokki.

Esikoisen pitäisi anopin mielestä saada tahtonsa aina ja kaikkialla läpi ja äiti on vaan paha ja ilkeä kun asettaa sääntöjä kuten ettei saa lyödä kuopusta tai juosta autotielle.

Nyt on onneksi mies pistänyt välit äitiinsä poikki kun äitinsä käytös meni liian pitkälle. Sukulaisille jauhaa kuinka olen poikansa kääntänyt häntä vastaan ja kirkkain silmin väittää ettei ole mitään väärää koskaan ikinä tehnyt. Yrittää siis sukulaisten kautta syyllistää miestä olemaan yhteydessä häneen ja kääntää sukulaisia meitä vastaan. Onneksi sukulaisilla on sen verran omaa järkeä etteivät lähde anopin oikkuihin mukaan.

Kyllä tälleen äitinä pistää miettimään että jos on oman lapsensa kasvattanut niin huonosti ettei tämä pärjää arjen askareista niin pitäiskö katsoa peiliin ja miettiä että missä meni pieleen. Eikö se ole jotenkin idea että vanhempien tarkoitus on antaa kunnolliset eväät elämään ja siinä pärjäämiseen niin ettei niitä aikuisia lapsia enää tarvitse päivittäin holhota ja opastaa.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette joutuneet omassa kodissa anopin jatkuvan piina kohteeksi. Miten olette käsitelleet asiaa miehenne kanssa?

Näin jälkikäteen ajateltuna tein suuren virheen siinä, että yritin suojella miestäni mielipahalta. Jätin tosi paljon asioita kertomatta, tai kaunisteli niitä. Mieheni kyllä tietää äitinsä olevan "hankala", mutta aihe on ollut perheessämme hyvin vaikea. Välillä mies on ilmeisesti kokenut, että kun moitin hänen äitinsä käytöstä, niin kohdistin kritiikkiin mieheni. Tämä ei ole ikinä ollut tarkoitus, toki tajuan ettei mies ole vastuussa hullun äitinsä käytöksestä. Mies kyllä muutenkin on tosi huono kestämään konflikteja, joten tämä varmasti ollut yksi syy miksi alun perin yritin miestäni suojella kaikelta.

Meillä sanomiset johtivat ja johtavat lähes aina riitaan. Mies kokee nimittäin olevansa vastuussa anopin tunteista ja tekemisistä, ja kun kritisoin anoppia niin kritisoin miestäkin, siis miehen mielestä näin. Mies ei ole halunnut käsitellä eikä nähdä koko asiaa. Lapsi on yleensä erittäin lojaali vanhemmilleen, eikä se välttämättä ole muuttunut aikuisenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Miten tämä liittyi yhtikäs mihinkään?

Luitko edellisiä viestejä lainkaan? Tuossa aiemmin tuotiin esille väite, että Suomessa ei saada ihmistä pakkohoitoon, johon vastattiin esimerkillä, että Suomessa saadaan vaikka terve ihminen pakkohoitoon.

Tuon naurettavan tarinan potilashan oli jo siellä lääkärissä. Lääkäri kyllä voi määrätä pakkohoitoon. Jos olisit lukenut kunnolla, olisit huomannut, että ongelma on se, että sinne lääkäriin ei saa kaikkia.

Lääkäri saadaan kyllä tarvittaessa paikalle, jos halua on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Tarkkaanottaen ketjun aihe koskee vain ap:n lapsen mummon suhtautumista lapsenlapseensa. Tiukasti ottaen KAIKKI  muu on aiheen ohi kirjoittamista, vaikka muuta väität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Miten tämä liittyi yhtikäs mihinkään?

Luitko edellisiä viestejä lainkaan? Tuossa aiemmin tuotiin esille väite, että Suomessa ei saada ihmistä pakkohoitoon, johon vastattiin esimerkillä, että Suomessa saadaan vaikka terve ihminen pakkohoitoon.

Tuon naurettavan tarinan potilashan oli jo siellä lääkärissä. Lääkäri kyllä voi määrätä pakkohoitoon. Jos olisit lukenut kunnolla, olisit huomannut, että ongelma on se, että sinne lääkäriin ei saa kaikkia.

Lääkäri saadaan kyllä tarvittaessa paikalle, jos halua on.

Et sinä voi hälyttää lääkäriä jonkun kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.

Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.

Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.

Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.

Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..

Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.

Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.

Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?

Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.

Ei tietenkään saa.

Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.

Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?

Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.

Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.

Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?

Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.

 

No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.

Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.

Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.

Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.

Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.

Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.

Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.

Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.

Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.

-ohis

Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.

Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.

Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.

Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.

Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.

Vaikka tapaus on sangen vaikea, ei silti pidä yleistää yhden tapauksen perusteella, mitä Suomessa tehdääb.

Itse tiedän tapauksen, jossa ihminen laitettiin pakkohoitoon, kun hän erehtyi kertomaan lääkärille rehellisesti, mitä teki töikseen. (Esiintyjä, joka kertoi käyneensä mm Pohjois-Koreassa)

Lääkäri luuli, että henkilöllä oli jotain käsittämättömiä harhakuvitelmia ja laittoi tämän pakkohoitoon, vaikka tämän nimen googletuksella olisi selvinnyt heti, että tämä puhui totta.

Joo, olen minäkin kuullut tästä tapauksesta, mutta miten tämä liittyy tämän ketjun aiheeseen?

Edellä puhuttiin pakkohoidosta Suomessa, joten tuo kommentti liittyi siihen. Näet varmaan itsekin kuka Pakkohoidon toi keskusteluun mukaan? Mikset reagoinut siinä kohtaa kysymään, että miten liittyy ketjuun?

Minun kirjoitukseni siitä että lapsiperhettä ahdistelevaa häirikköä ei saa pakkohoitoon jos hän on sairaudentunnoton liittyy ketjun aiheeseen.

Sinun horinasi ei liity.

Tää loputtoman rasittava päteminenhän se vasta ketjuun kuuluukin. Sivullisena aina yhtä mieltä ylentävää tulla tänne katsomaan uusimmat viestit ja ai ne olikin jotain nokitteluja, noh mitäs muuta vauvalta voikaan odottaa, tosin tämä ketju on toisinaan ollut tasokaskin.....

Sinä kysyit. Minä vastasin.

Jätä typerät horinasi ja naurettavat saivartelusi väliin niin pysyy keskustelu asiallisena.

Siinähän luki sivullisena. Eli tuo oli ihan joku muu kirjoittaja tuossa välissä.

Mikset voi pysyä asiallisena? Ei asioiden katsomenin toisesta perspektiivistä ole horisemista.