Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Kultamummun iltalääkkeet selkeästi jääneet ottamatta, ei vaan kestä todellisuutta ettei saa hoitaa omia lapsenlapsiaan mielipuolisen käyttäytymisensä takia, haluaa vaan kaataa kaikki omat vikansa miniänsä niskaan. Kammottava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Muiden sukulaisten numeroa ei ole blokattu lapsen puhelimesta. Ainoastaan tämä horror-mummo.
Mutta se 7-vuotias on sen verran pieni, että haluan tietää missä hän on menossa. Siksi sovitaan etukäteen vierailut, oli sitten kyseessä sukulainen tai kaveri. Kaverit kun ovat yhtä hömelöitä kuin mun lapsi, niin unohtuu harrastukset ja muut menot, jos vanhemmat eivät niistä muistuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Vieraasta ihmisestä olu kyse joka hääri vanhemmilta salaa ja lahjoi. Tismalleen kuin pedofiili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että tuolla sanomisella ei ole rajattomasti ihmiseen mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Ei tuollainen ole ”sopimusasia”. Jestas sentään.
Aikuiselta vaaditaan käytöstavat itsestäänselvästi. Ei niitä aleta erikseen neuvottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Ja rajaton anoppi uskoo tämän ja noudattaa ohjetta? Haha: "Enhän minä mitään ilkeästi sanonut vaan ihan vain pelkästään totuuden!" On se kumma kun puhetta rajoitetaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Vanhemmalla ei ole pelkästään oikeutta, vaan suorastaan velvollisuus suojella lapsiaan vahingollisilta aikuisilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakielto ja lähestymiskielto. Sillä noista saa.tanan häiriköistä pääsee parhaiten eroon.
Aika julma tapa rangaista vanhempia. Tuohan on käytännössä lapsen huostaanotto.
Huostaanotto isovanhemmilta? Ei ne alunperinkään ollut lasten huoltajia...
Kyllä mun anoppi oli mielestään esikoiseni huoltaja, minä äitinä taas en. Se oli kuulema laki sellainen avoliitossa eläville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
Lapset eivät todellakaan itse voi päättää milloin menevät vierailulle ja kenen luokse, turvatonhan koko lapsi olisi jos joutuisi kaikista omista asioistaan päätämään pienestä asti! Vanhemmat päättävät, siksi normaalit isovanhemmat kysyvät lapsen vanhemmilta milloin lapsi voisi tulla kylään. Rajattomat isovanhemmat puhuvat ja lahjovat vanhempien seläntakana lasta ja lupaavat kuuta taivaalta jos tulee silloin ja silloin käymään, ei tarvitse vanhemmille kertoa mitään!
Tämä ketjuhan käsittelee myös sitä, että vastuulliset vanhemmat estävät/rajoittavat lapsille haitalliset/vaaralliset ihmissuhteet. Jos isovanhemmat ovat näitä turvattomia henkilöitä, ei lapselle ole mitään tarvetta olla tekemisissä heidän kanssaan. Surullista, mutta välttämätön ratkaisu, jotka jotkut perheet joutuvat tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Eli jos rajaton mummu saa manipuloitua lapsen lupauksilla, että kun tulee kylään saa sitä sun tätä, niin lapsi saa itse päättää, että menee mummun luo viikoksi tai vaikka kuukaudeksi, vanhempien mielipiteestä huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Ei oke eikä se lummo saa jatkaa myöskään sen vauvansa eääkkäämistä kun se ksvaa aikuiselsi. Eikä sitten häieiköidä sen lapsensa lastakaan.
Siksi on tämä ketju että mummojen vuosikymmentem sairas käytös loppuu!