Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Ei oikein istu, siellä ne joutuu tekemään todella vaikeita valintoja ja kyllä me kärsii siitä. Toiset jopa ottavat vauvansa mukaan töihin, tai sitten jäävät kotiäideiksi. Niitäkin tarinoita olen lukenut, missä pieni vauva on kuollut päiväkodissa juurikin usa:ssa.
Jaaha. Taas yritetään viedä keskustelua harhapoluille.
Ketjun aihe on häirikkömummot.
Se oli ihan suora vastaus tuohon kommenttiin, että vanhempia ei muka tarvita, koska usa:ssa äitiysloma on vain 12 viikkoa. Ei se mikään positiivinen juttu ole, eikä ne vanhemmat sielläkään ole tyytyväisiä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Miten tämä taas liittyy tähän keskusteluun? Toisekseen jenkeissä kotiäiteys on tavallisempaa kuin Suomessa.
Katsellaan tätä skenaariota hieman eri aspektista.
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
On niillä jenkeissäkin mummojen kanssa ongelmia. Ihan samoja juttuja nekin kirjoittaa rajattomista mummoista. Ei ne paljon mitenkään eroa siitä, mitä tässäkin kirjoitetaan. Ainoa ero niiden jutuissa on se, että mummot änkeävät synnytyssaliin mukaan, jotkut saattavat jopa ottaa ensimmäisenä vauvan syliin ennen vauvan äitiä (tämä on yllättävän yleinen ongelma) ja muuttavat asumaan miniän kotiin "auttaakseen" uuden vauvan kanssa. Tai toinen versio, suostuttelevat poikansa perheineen muuttamaan heidän luokseen, väittäen että he saavat näin "säästettyä" rahaa omaan taloon.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Moi, kultamummi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Miten tämä taas liittyy tähän keskusteluun? Toisekseen jenkeissä kotiäiteys on tavallisempaa kuin Suomessa.
Katsellaan tätä skenaariota hieman eri aspektista.
Tää Amerikan kotiäitiys ei vain liity tähän mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Tämä on mennyt siihen että häiriintynyt mummeli yrittää väkisin solvata ja herjata uhreja ja vääntää ja kääntää asian sivuraiteille.
Asia on vakava. Siitä pitää voida keskustella. Siitä pitää voida levittää tietoisuutta. Ja uhrit tarvitsevat vertaistukea.
Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Ja ne kaikki on ketjuss käsitelty jo. Kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
No se vertaistuki ON tärkeää. Ja kun tähän ongelmaan on vaikea saada apua oikeassa elämässä. On nuo anopin päähänpistot sen verran utopistisia, että vaikea niitä olisi todeksi uskoa, jos ei omalle kohdalle olisi sattunut. Ehkä hyvä niin, ettei omasta tuttavapiirissä löydy ketään, jolla on käynyt yhtä huono säkä anopin suhteen kuin mulla.
Miten olette saaneet rauhan perheeseen, mikä toimii? Entä onko puoliso ja lapset tyytyväisiä tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Kyllä mäkin haluaisin anopin, jonka kanssa voisi tulla toimeen. Kynnysmatoksi en enää ala.
T. Mieleltään terve nainen, äiti, maisteri, puoliso, tytär, sisko, miniä
Vierailija kirjoitti:
Miten olette saaneet rauhan perheeseen, mikä toimii? Entä onko puoliso ja lapset tyytyväisiä tilanteeseen?
Lähestymiskielto.
Kyllä, kaikki tyytyväisiä ja onnellisia.
P.s. Siihen ei riitä sitten se että perheenäiti on ”mt-ongelmainen ja hankala” kuten täällä kauniisti väitettiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette saaneet rauhan perheeseen, mikä toimii? Entä onko puoliso ja lapset tyytyväisiä tilanteeseen?
Välit eivät ole kokonaan katki, mutta tavataan harvoin, ja silloinkin lyhyesti.
Ainoa, joka valittaa tilanteesta, on anoppi. Viileistä väleistä syyttää minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Miten tämä taas liittyy tähän keskusteluun? Toisekseen jenkeissä kotiäiteys on tavallisempaa kuin Suomessa.
Katsellaan tätä skenaariota hieman eri aspektista.
Tää Amerikan kotiäitiys ei vain liity tähän mitenkään.
Kyse oli kylläkin siitä, että TYÖSSÄ käyvä amerikkalainen nainen saa vain 12 viikkoa äitiyslomaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Ihan realistisesti, en usko että tulen koskaan viihtymään anoppini seurassa enää, ainoastaan sietämään. Anoppi keksii nykyään tarinoita siitä miten olen laiminlyönyt lapseni ja sen takia on tapahtunut kauheita asioita, kertoo näitä tarinoita ääneen meille. Täytyy varautua mahdollisiin lasuihin. Tällasta tää nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Minkä takia teillä kulkee vanhuksia tartuttamassa koronaa?
Jaaha. Taas yritetään viedä keskustelua harhapoluille.
Ketjun aihe on häirikkömummot.