Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Ei aika paranna mitään mutta voit kyllä kieltää anoppia puhumasta ilkeästi sinun kodissasi! Katso silmiin ja sano rauhallisesti: Sovitaanko niin, että minun kodissani et puhu tuohon tyyliin.
Terv. Mummo
Ja rajaton anoppi uskoo tämän ja noudattaa ohjetta? Haha: "Enhän minä mitään ilkeästi sanonut vaan ihan vain pelkästään totuuden!" On se kumma kun puhetta rajoitetaan."
Ja tämä on juurikin se syy miksi en sano mitään, vaan nousen ja lähden tekemään muuta. Anoppi voi vapaasti puhua, minun ei tosin tarvitse istua siinä ja kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.
Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.
Tottakain vauvan tehtävä on hoitaa isoäitiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Nyt järki käteen. Tässä on puhuttu siitä, ettei mummo voi lapsen kanssa sopia tapaamisista vanhempien selän takana. Nyt olet vääntänyt siitä jotain aivan älytöntä, mistä vedit ton "ilman että lapsi voi kieltäytyä"? Kuka on väittänyt noin? Tietenkin lapsi saa mielipiteensä sanoa, mutta jos koko perhe on menossa esim mummon syntymäpäiville, eikä lasta huvita tulla, niin eihän se lapsi voi koko perheen puolesta päättää ettei ole sinne menossa. Aivan eri juttu on mennä vanhempien kanssa kuin yksin mummolaan, kuten tuossa aikaisemmin oli kyse. Mummo yritti vanhempien selän takana houkutella pientä lasta luokseen, jätskillä mm. Ei lapsi voi sellaista sopia ilman että vanhemmat ovat edes tietoisia asiasta. Meillä kysyttiin aina vanhemmilta, ja näin tulen minäkin vaatimaan oman lapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös äärimmäisen vaarallista opettaa, että lapsen pitää totella oman tahtonsa vastaisesti jos joku lahjoo.
Sama juttu niissä pakkosylittämisissä ja -halailussa.
Näin se lapsi sitten oppii lähtemään pedofiilin matkaan koiranpentuja katsomaan eikä tajua omaa fyysistä koskemattomuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
On myös äärimmäisen vaarallista opettaa, että lapsen pitää totella oman tahtonsa vastaisesti jos joku lahjoo.
Sama juttu niissä pakkosylittämisissä ja -halailussa.
Näin se lapsi sitten oppii lähtemään pedofiilin matkaan koiranpentuja katsomaan eikä tajua omaa fyysistä koskemattomuuttaan.
Ja vaikka lapsi haluaisikin, koska jätski olisi niin hyvää, tai koiranpentu on niin söpö, niin ei se lapsi välttämättä osaa kuvitella mahdollisia seuraamuksia tai sen aikuisen taka-ajatuksia. Lapsi on viaton, tietenkin vanhempien pitää ohjata lasta noissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös äärimmäisen vaarallista opettaa, että lapsen pitää totella oman tahtonsa vastaisesti jos joku lahjoo.
Sama juttu niissä pakkosylittämisissä ja -halailussa.
Näin se lapsi sitten oppii lähtemään pedofiilin matkaan koiranpentuja katsomaan eikä tajua omaa fyysistä koskemattomuuttaan.
Ja vaikka lapsi haluaisikin, koska jätski olisi niin hyvää, tai koiranpentu on niin söpö, niin ei se lapsi välttämättä osaa kuvitella mahdollisia seuraamuksia tai sen aikuisen taka-ajatuksia. Lapsi on viaton, tietenkin vanhempien pitää ohjata lasta noissa tilanteissa.
Ei tietenkään osaa. Ja nimenomaan huoltajan pitää valvoa.
On aivan käsittämättömän törkeää toimia tuolla lailla selän takana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Nyt järki käteen. Tässä on puhuttu siitä, ettei mummo voi lapsen kanssa sopia tapaamisista vanhempien selän takana. Nyt olet vääntänyt siitä jotain aivan älytöntä, mistä vedit ton "ilman että lapsi voi kieltäytyä"? Kuka on väittänyt noin? Tietenkin lapsi saa mielipiteensä sanoa, mutta jos koko perhe on menossa esim mummon syntymäpäiville, eikä lasta huvita tulla, niin eihän se lapsi voi koko perheen puolesta päättää ettei ole sinne menossa. Aivan eri juttu on mennä vanhempien kanssa kuin yksin mummolaan, kuten tuossa aikaisemmin oli kyse. Mummo yritti vanhempien selän takana houkutella pientä lasta luokseen, jätskillä mm. Ei lapsi voi sellaista sopia ilman että vanhemmat ovat edes tietoisia asiasta. Meillä kysyttiin aina vanhemmilta, ja näin tulen minäkin vaatimaan oman lapseni kanssa.
Jätätte lapsen kannan huomioimatta kokonaan. Ei lapsella edes ole sellaisia neuvottelukykyjä kuin aikuisilla, mutta silti lapsen pitäisi sietää inhottavaa aikuista esim. tilanteessa, jolloin äiti ei enää sinne haukkuvalle anopilleen suostu lähtemään mutta isä lähtee. Lapsi kuitenkaan ei saisi kieltäytyä lähtemästä haukuttavaksi. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Nyt järki käteen. Tässä on puhuttu siitä, ettei mummo voi lapsen kanssa sopia tapaamisista vanhempien selän takana. Nyt olet vääntänyt siitä jotain aivan älytöntä, mistä vedit ton "ilman että lapsi voi kieltäytyä"? Kuka on väittänyt noin? Tietenkin lapsi saa mielipiteensä sanoa, mutta jos koko perhe on menossa esim mummon syntymäpäiville, eikä lasta huvita tulla, niin eihän se lapsi voi koko perheen puolesta päättää ettei ole sinne menossa. Aivan eri juttu on mennä vanhempien kanssa kuin yksin mummolaan, kuten tuossa aikaisemmin oli kyse. Mummo yritti vanhempien selän takana houkutella pientä lasta luokseen, jätskillä mm. Ei lapsi voi sellaista sopia ilman että vanhemmat ovat edes tietoisia asiasta. Meillä kysyttiin aina vanhemmilta, ja näin tulen minäkin vaatimaan oman lapseni kanssa.
Jätätte lapsen kannan huomioimatta kokonaan. Ei lapsella edes ole sellaisia neuvottelukykyjä kuin aikuisilla, mutta silti lapsen pitäisi sietää inhottavaa aikuista esim. tilanteessa, jolloin äiti ei enää sinne haukkuvalle anopilleen suostu lähtemään mutta isä lähtee. Lapsi kuitenkaan ei saisi kieltäytyä lähtemästä haukuttavaksi. Eihän siinä ole mitään järkeä.
MISSÄ niin lukee???????
Ja meillä on nimenomaan lapset suojattu laajennetulla lähestymiskiellolla. Häirikkö ei saa liikkua missään missä lapset asuu, käy koulua tai harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Nyt järki käteen. Tässä on puhuttu siitä, ettei mummo voi lapsen kanssa sopia tapaamisista vanhempien selän takana. Nyt olet vääntänyt siitä jotain aivan älytöntä, mistä vedit ton "ilman että lapsi voi kieltäytyä"? Kuka on väittänyt noin? Tietenkin lapsi saa mielipiteensä sanoa, mutta jos koko perhe on menossa esim mummon syntymäpäiville, eikä lasta huvita tulla, niin eihän se lapsi voi koko perheen puolesta päättää ettei ole sinne menossa. Aivan eri juttu on mennä vanhempien kanssa kuin yksin mummolaan, kuten tuossa aikaisemmin oli kyse. Mummo yritti vanhempien selän takana houkutella pientä lasta luokseen, jätskillä mm. Ei lapsi voi sellaista sopia ilman että vanhemmat ovat edes tietoisia asiasta. Meillä kysyttiin aina vanhemmilta, ja näin tulen minäkin vaatimaan oman lapseni kanssa.
Jätätte lapsen kannan huomioimatta kokonaan. Ei lapsella edes ole sellaisia neuvottelukykyjä kuin aikuisilla, mutta silti lapsen pitäisi sietää inhottavaa aikuista esim. tilanteessa, jolloin äiti ei enää sinne haukkuvalle anopilleen suostu lähtemään mutta isä lähtee. Lapsi kuitenkaan ei saisi kieltäytyä lähtemästä haukuttavaksi. Eihän siinä ole mitään järkeä.
Ööööö. Ei.
Mun mies käy harvoin äitinsä luona, mä lähden mukaan vain, jos paikalla on myös esim miehen sisaruksia. Lapset saavat lähteä isänsä mukaan mummulaan, jos haluavat. Yleensä eivät lähde. Jos mä lähden mukaan, silloin lähtee myös lapset. Onneksi heitä on kaksi, joten kelin salliessa yleensä menevät ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.
Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.
Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.
Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.
Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.
-ohis
Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.
Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.
Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.
-ohis
Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.
Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.
Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.
Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.
-ohis
Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.
Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.
Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.
Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.
Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt mennyt siihen että muutama mt potilas kuvaa ongelmiaan miniänä. Mene hoitoon. Tietenkään en hyväksy keltään huonoa käytöstä.
Suurin osa meistä terveistä miniöistä pärjää hyvin edell sukupolven kanssa.
Samaa mieltä mutta en ole kehdannut kommentoida noin. Pari aktiivista kommentoijaa seuraa ketjua herkeämättä ja torpeedoi kaikki heidän mielipiteestään poikkeavat kommentit tai kommentit, jotka ottavat kantaa vähän laajemmin. ”Tähän ketjuun ei saa kommentoida kuin häirikkömummuja vastustavat henkilöt! Vertaistuki on tärkeää!” Kaikki muu on pahasta, ohi aiheen, ei kuulu mitenkään (kun ei ymmärrä) sössötystä ja höpinää. Eräs tuossa käski hävetä, no häpeän mutta hänen puolestaan kun hän on niin rajoittunut katsantokannaltaan.
Erityisesti muuten kaipaan tarinoita elävästä elämästä ja miten asia on perheessä ratkaistu esim. vähentämällä tai katkaisemalla yhteydet tai on löydetty joku tapa olla yhteydessä.
Tähän vastasin jo aikaisemmin. Etäisyyttä pidetään ja mun oman jaksamisen mukaan nähdään. Koska meillä on sen verran nuori lapsi, että hän vielä nukkuu päikkäreitä, niin kutsutaan appivanhemmat meille kahvittelemaan siihen aikaan kun lapsi on hereillä ja hän on syönyt. Näin meillä ollaan nyt menetelty ja tilanne on rauhoittunut. Anoppi vielä kommentoi ilkeästi, mutta en minä voi kieltää anoppia puhumasta, sille en voi mitään. Nousen ja kävelen pois kun se menee liian pitkälle, jotta ihan itsekin pääsen rauhoittumaan, ahdistun nimittäin nykyään todella helposti anopin seurassa, ei se paljon enää vaadi. Aika varmaan parantaa..
Parantaa, mutta hitaasti. Ikuiset arvet on. Mua vieläkin inhottaa, vaikka pelkästään kuulen anopin äänen, kun hän soittaa miehelleni. Omassa ja lapsen puhelimessa mummun numero on estetty. Kun sai lapsen numeron miehen siskolta, alkoi välittömästi kylään pyytely lahjomisineen (lättyjä, jätskiä, karkkia...) Kun ei ymmärtänyt, että ekaluokkalainen ei kyläilyjään itse päätä, oli pakko toimia näin.
Tässä särähtää korvaan tuo tapa jolla ilmaistaan jotenkin itsestäänselvyytenä että ekaluokkalainen ei päätä sukulaisvierailuistaan itse. Miksei lapsi saisi päättää? Olen mahdollisesti anoppisi ikäluokkaa, ja kyllä olen saanut tuollaiset asiat päättää ja toteuttaa ihan itse jo tuon ikäisenä.
Nyt on kyseessä lapsi, jolla on narsistinen, rajaton mummu, jonka kanssa ei sattuneesta syystä ole juurikaan ollut tekemisissä. Mummu, joka on täysin piittaamaton lapsen allergioista, kun nehän ovat vain miniän mielikuvitusta. Mummu, joka puhuu pahaa lapsen vanhemmista ja muista sukulaisista myös sille lapselle. Mummu, joka tietää tarkalleen, että lapsen vanhemmat eivät ole vuosiin uskaltaneet jättää lapsia edes kauppareissun ajaksi hoitoon luottamuspula vuoksi, ja nyt sitten yrittää vanhempien selän takana suhmuroida tapaamisia, houkuttelemana herkuilla jo valmiiksi lihomaan taipuvaisia lasta. Mummun viestissä oli myös maininta, ettei tarvitse kertoa vanhemmille, pidetään tämä salaisuutena. Herättää luottamusta, eikö?
Ymmärsin alkuperäisen niin ettei lapsi saisi päättää kenenkään sukulaisensa luona vierailemisesta itse eikä vain tätä yhtä rajatonta ole rajattu pois.
Ei tietenkään saa.
Millä ihmeen perusteella? Eihän lasta voi pakottaa leikkimään toisia kiusaavien lastenkaan kanssa, mutta kiusaavia sukulaisia pitäisi sietää pakolla jos vanhemmat niin päättävät? Eroperheen lapsi ei saisi käydä toisen puolen sukulaisilla halutessaan? Aikamoista.
Vanhemmat päättävät lapsen asioista. Pitääkö tämmönen todella avata? Vai meinaatko että 7-vuotiaalle saa kuka vaan mennä ehdottelemaan mitä vaan ja tällä on sitten vastuu päättää?
Ja tää koko ketju käsittelee juurikin sitä että ketään ei enää alisteta kiusaaville sukulaisille.
Kyse oli nyt lähisukulaisista, ei kenestä vaan, mutta nyt kun mainitsit niin kyllä sillä 7-vuotiaalla on jo vastuu päättää miten suhtautuu, halusit tai et. Kuka vaan kun voi tosiaan tulla ehdottelemaan mitä vaan ja ihan koska vaan, eikä siinä vanhempien kieltämisiä silloin kysytä. Ei ole hyvä kasvattaa lasta joka ei osaa sanoa ei koska ei ole koskaan saanut sanoa aikuiselle ei vaan kaikki on aina määrätty vanhempien diktatuurilla.
Diktatuuria, kun estää taatusti lapselle vahingollisen aikuisen sukulaisen yhteydenotot?
Ei pelkästään niin päin että estää. Voi myös pakottaa tapaamaan inhottavaa sukulaista, jos lapsi ei itse saa päättää. Omakohtaista kokemusta tästä on sen verran, että se ilkeä sukulainen, jota yritin lapsena kieltäytyä tapaamasta, ilmoitti minulle eräällä tapaamiskerralla etten ole äitini ainoa lapsi ja kyseli mahdollisista yhdynnöistä. Olin tuolloin 11-vuotias. Vieläkään en tiedä onko minulla todellakin puolisiskos jossain.
No äitisi on tehnyt väärin,mutta aiotko itse pakottaa lastasi tapaamaan ihmistä, ketä lapsi itse ei halua tavata, vai teetkö erilaisen ratkaisun? Otatko menneestä oppia, vai jatkatko haitallista mallia, sehän on sinusta nyt kiinni. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta kyllä.
Tässähän nyt on alapeukutettu hyvin vahvasti kaikki viestit, joissa olen sanonut että lapsella pitää olla oikeus päättää itse.
Ennen vanhaan vanhempia painostettiin "tulemaan toimeen sukulaisten kanssa" vaikka väkisin. Se sitten näkyi tuollaisena, että lastakin jopa pakotettiin jonkin kamalan sukulaisen hoteisiin.
Nykyään vanhemmat eivät toimi niin. He eivät itse alistu, eivätkä he anna alistaa lapsiaan.
Sitähän tämä ketju juuri käsittelee: Vanhempien sukulaisten häiriökäytöstä ja sitä, miten sille ei enää alistuta.
Nimenomaan alistavat jos lapsella ei ole oikeutta päättää. Silloinhan vanhempi valitsee ne sukulaiset joiden kanssa sattuu itse sillä hetkellä olemaan puheväleissä ja pakottaa lapsen tapaamaan juuri heitä, ilman että lapsi voi kieltäytyä.
Et osaa lukea. Häiriköt suljetaan pois. Siinä ei mitään puhevälejä pohdita vaan suljetaan mielenterveysongelmaiset vain pois.
Niistä on esimerkkejä ketjussa yllin kyllin jos et hahmota mistä puhutaan.
Sulta on mennyt ohi, että nykyään suositaan (säästösyistä?) avohoitoa.
-ohis
Kas kun häirikkö on sairaudentunnoton, eikä häntä pysty saamaan edes pakkohoitoon. Yritetty on. Avohoitoon ei tietenkään mene.
Käsittääkseni pakkohoitoon voi määrätä vain lääkäri. Jos se ”ei ole onnistunut”, se tarkoittanee, että sille ei ole mitään lääketieteellistä tarvetta.
Kyllä sille on, mutta Suomessa sairaudentunnotonta ei voi pakottaa edes sinne lääkäriin, joka voisi sen pakkohoidon määrätä.
Viimeisimmän tempauksen jälkeen poliisi ehdotti, että heidän psykiatrinen sairaanhoitajansa soittaa häirikölle ja ehdottaa hoitoon hakeutumista.
Ainoa keino on suojata itsensä ja perheensä. Onneksi nykyään myös vainoaminen on kriminalisoitu.
Se on surullista, että se on mennyt jo noin pitkälle. Miten tää koko juttu alkoi? Tosiaankin kun on olemassa sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus, ei voida pakottaa hoitoon.
Adolf keksi jo lähemmäs sata vuotta toimivan keinon, jolla nämä perseilevät mummot saadaan kuriin: kaasukammion.
Zyklon kirjoitti:
Adolf keksi jo lähemmäs sata vuotta toimivan keinon, jolla nämä perseilevät mummot saadaan kuriin: kaasukammion.
Ei. Anopin murhasta saa saman tuomion kuin ihmisen murhasta. Kysyin varmistuksen kaverilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi joku rohkea otti esille vanhusten kiusaamisen. Se on yleisempää kuin miniän kärsimys. Nuori polvi pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti
Tulee eläkeen maksuaikana ruinaan rahaa. Jopa hakkaa Mummin joskus tappaa. Nuorten huono käytös on yleisempaa kuin mainioiden kuvaamat usein keksityt anoppitarinanne. Poliisiraportteja saatavilla. Suojaa Jumala lapsilta.Vanhusten kiusaus (vai pahoinpitely ja ryöstö?) on väärin, kuten on myös oman lapsen perheen piinaaminen. Ei tämä ole kilpailu, kumpaa tapahtuu enemmän. Kumpaakaan ei pitäisi tapahtua, ikinä.
Eikö niitä vanhuksia käy enimmäkseen eläkepäivänä ryöstämässä alkoholisoitunut / narkkari aikamiespoika. Noloin tapaus oli jopa raiskannut iäkkään äitinsä, kun ei vissiin muualta saanut.
Kyllä, ihan kauheita asioita, mutta se, että näitä tapahtuu ei tarkoita sitä, että muut mummut saa tehdä lapsensa perheen elämästä painajaista, kun joku muu saa lapseltaan turpaansa. Ja meillä se rahaa vailla oleva on varakas anoppi, tosin hänestä ei ole fyysistä uhkaa.
On käynyt niinkin että narkkaripoika parittaa vanhaa äitiään, jotta saa rahaa.
Ottakaa huomioon että kaikki vanhemmat ihmiset on eläneet aiemmin, ajassa ennen nettiä. On kasvettu häpeään, sietämiseen ja vaikenemiseen vuosikymmenet. Ei tiedetä omia oikeuksia. Varmasti on ilkeitä mummoja, mutta myös sellaisia kohtaloita joita ei pitäisi ilkkua.
Kenenkään, ei kenenkään tarvi alistua kiusattavaksi.
Anoppipulmat ratkaistaan pistämällä mies koville. Joulut ratkaistaan lähtemällä lomalle salaiseen paikkaan Suomessa tai ulkomailla. Jos mies ei pidä salaisuutta, voi ryömiä äitinsä p€rseeseen, josta on lähtöisinkin.
Kunnioittakaa omia ja toistenne rajoja. Suojelkaa lapsianne aikuisten riidoilta. Mitään riitoja ei edes tule, kun lakkaatte odottamasta keneltäkään yhtään mitään.
Leijonaemo ei kysele, vain ilmoittaa.
Oma mummoni oli tunkeva, pakko halija ja puhui äidistäni paljon pahaa (kyllä myös isästä, pojastaankin, mutta äidistäni enemmän) niin en ihan hirveän kiinnostunut ollut häntä tapaamaan, jonkunlaiset välit vanhempani halusivat kuitenkin pitää, niin olihan mummoakin nähtävä jonkun verran. No jossain vaiheessa mummo meni liian pitkälle äitini haukkumisessa ja isäni laittoi välit pitkäksi aikaa kokonaan poikki. Jossain vaiheessa he saivat peruskohteliaat välit järjestymään, mutta itse en ole ollut mummoa kiinnostunut tapaamaan, juurikin tuon äitini haukkumisen takia.