Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Miten tilanne jatkui? En mä utelias ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Miten tilanne jatkui? En mä utelias ole...
Ajoin aseman parkkipaikalle, jossa auto seisoi siihen asti että poistui. Kyllä siinä tovi vierähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.
Tuo auttaminen... Meillä on pienehkö kuisti ja siinä viisi rappusta. Mä vauvan vaunuja liikutin siinä edestakaisin joka päivä, ei ollut mitään ongelmaa kun homma oli hyvin suunniteltu. Kerran sattui anoppi paikalle kun oltiin vauvan kanssa lähdössä, ja anoppi sitten tuli "auttamaan" mua niiden vaunujen kanssa. Mä sanoin varmaan 10 kertaa, että päästä irti, saan nämä itse ihan näppärästi. Ämmä vaan roikkui kiinni, "ei tästä ole vaivaa" oli vastaus. Lopulta karjaisin IRTI, eikä vieläkään ymmärtänyt päästää irti vaunuista. Kyllä ne vaunut saatiin lopulta alas, mutta miljoona kertaa työläämmin kun yhden piti taas päteä ja "auttaa". Katsoin tiukasti anoppia, kysyin häneltä että etkö sä [valikoituja solvauksia] ymmärrä mitä sulle sanotaan, nytkin meinasit kaataa vaunut. Sitten lähdin reipasta vauhtia lenkille. Seuraavaksi kilahti mun miehen puhelin, kun anoppi-rassua on taas solvattu.
Varmasti lastennneuvolan terveydenhoitaja voi kieltää isovanhempia tulemasta lapsen neuvolatarkastukseen. Älä sano isovanhemmille, koska lapsella on neuvola-aika tai hammashoitola-aika. Asia ei kuulu heille. Ja isovanhempaa ei tarvitse ottaa auton kyytiin. Toki jos isovanhempi on rajaton tunkeilija, niin voihan hän ajaa omalla autolla perässä.
Lastennneuvola on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille. Olen nähnyt neuvolassa, että isoäiti istuu odotustiloissa. Onko raivostuttava isoäiti tunkenut mukaan väkisin vai onko uusavuton äiti tarvinnut äidin tai anopin mukaan neuvolakäynnille?
Toivottavasti isovanhempia ei päästetä sentään vastaanottohuoneeseen. Itse en ainakaan hyväksyisi, että isoäiti tai isoisä kuuntelisi lapsen terveystietoja ja perheen sisäisiä asioita. Lastenneuvolassa kysytään kuulumisia äidiltä ja isältäkin. En minäkään mene anopin tai appiukon kanssa lääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti lastennneuvolan terveydenhoitaja voi kieltää isovanhempia tulemasta lapsen neuvolatarkastukseen. Älä sano isovanhemmille, koska lapsella on neuvola-aika tai hammashoitola-aika. Asia ei kuulu heille. Ja isovanhempaa ei tarvitse ottaa auton kyytiin. Toki jos isovanhempi on rajaton tunkeilija, niin voihan hän ajaa omalla autolla perässä.
Lastennneuvola on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille. Olen nähnyt neuvolassa, että isoäiti istuu odotustiloissa. Onko raivostuttava isoäiti tunkenut mukaan väkisin vai onko uusavuton äiti tarvinnut äidin tai anopin mukaan neuvolakäynnille?
Toivottavasti isovanhempia ei päästetä sentään vastaanottohuoneeseen. Itse en ainakaan hyväksyisi, että isoäiti tai isoisä kuuntelisi lapsen terveystietoja ja perheen sisäisiä asioita. Lastenneuvolassa kysytään kuulumisia äidiltä ja isältäkin. En minäkään mene anopin tai appiukon kanssa lääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?
Mä en ole ikinä sanonut koska neuvola on, mutta sattui paikalle, kun oltiin lähdössä. Asia ei kuulu anopille, mutta hän on taatusti asiasta eri mieltä. Joka ikinen asia meidän perheessä kuuluu anopille, ja voi kun häntä harmittaa kun tietoisesti pidetään häntä etäällä.
Hyvin harvoja asioita on elämässä PAKKO tehdä. Ilkeän anopin kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Ilkeän appiukon kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Edes omien sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei halua. Ilkeisiin appivanhempiin kannattaa pitää riittävästi välimatkaa, niin eivät tuppaudu kylään. Muutama sata kilometriä rauhoittaa kummasti tungettelevia appivanhempia. Suomessa on myös kotirauhan suoja. Ketään - ei edes yllätyskyläilevää anoppia - ei tarvitse päästää kotiinsa sisälle, jos ei halua.
Hankaliin appivanhempiin ja vaikeisiin sukulaisiin auttaa riittävän etäisyyden ja välimatkan pitäminen ja omin avuin pärjääminen. Jos erehdyt pyytämään hankalaa isoäitiä kerran lastenhoitajaksi, niin varmasti se sama isoäiti yrittää tunkea useamminkin kotiisi jollain tekosyyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on hämmentänyt tässä keskustelussa puhe hormoneista. Kun tuore isoäiti höyrähtää, hänen hormonitoimintansa aiheuttama käytös on joidenkin mielestä mukahauskaa ja herttaistakin. Tuoreen äidin hormonitoimintaa ivataan leimaten sellainen epänormaaliksi huuruksi. Eikö biologiantunneilla ole kuunneltu mitään?
Hormonien tarkoitus on valmistella tuleva äiti herkistymään vauvan viesteille, ja on luonnon keino varmistaa täten vauvan selviäminen. Ei sellainen asia ole edellisen sukupolven opetuksen varassa. Äidin ja vauvan symbioosi alkaa jo raskauden kestäessä, eikä vasta syntymän hetkellä.
Verrataanpa eläinmaailmaan tätä. Esim. koirankasvattajat tietävät automaattisesti, että vastasynnyttäneen emon ja pentujen väliin ei ole mitään asiaa moneen päivään. Siinä voi vain katsoa päältä, että imetys ja hoitotoimet sujuvat, mutta muuten emon on annettava olla rauhassa. Ja jos emo luottaa omistajaan ja suhde on kaikin puolin kunnossa, pentuihin voi koskea. Muussa tapauksessa ei, ja siinä ei ole mitään epänormaalia. Ihmisen perusbiologia ei suuremmin eroa tästä.
Joten isovanhemmat, älkää tunkeko äidin ja vauvan väliin millään tekosyyllä. Isovanhemmat eivät pysty luomaan mitään vastavuoroista suhdetta vastasyntyneeseen vauvaan, elleivät sitten ole pääasiallisia hoitajia. Se suhde voi kehittyä myöhemmin, jos vauvan ja hänen vanhempiensa suhde edelliseen sukupolveen on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vier8ailija kirjoitti:
Varmasti lastennneuvolan terveydenhoitaja voi kieltää isovanhempia tulemasta lapsen neuvolatarkastukseen. Älä sano isovanhemmille, koska lapsella on neuvola-aika tai hammashoitola-aika. Asia ei kuulu heille. Ja isovanhempaa ei tarvitse ottaa auton kyytiin. Toki jos isovanhempi on rajaton tunkeilija, niin voihan hän ajaa omalla autolla perässä.
Lastennneuvola on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille. Olen nähnyt neuvolassa, että isoäiti istuu odotustiloissa. Onko raivostuttava isoäiti tunkenut mukaan väkisin vai onko uusavuton äiti tarvinnut äidin tai anopin mukaan neuvolakäynnille?
Toivottavasti isovanhempia ei päästetä sentään vastaanottohuoneeseen. Itse en ainakaan hyväksyisi, että isoäiti tai isoisä kuuntelisi lapsen terveystietoja ja perheen sisäisiä asioita. Lastenneuvolassa kysytään kuulumisia äidiltä ja isältäkin. En minäkään mene anopin tai appiukon kanssa lääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?Mä en ole ikinä sanonut koska neuvola on, mutta sattui paikalle, kun oltiin lähdössä. Asia ei kuulu anopille, mutta hän on taatusti asiasta eri mieltä. Joka ikinen asia meidän perheessä kuuluu anopille, ja voi kun häntä harmittaa kun tietoisesti pidetään häntä etäällä.
Neuvolakäynteihin liittyvä sekoilu oli ahdistavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Niin absurdia ja itsepintaista. Anoppi oli pitänyt selvänä että tulee mukaan, tuntui olevan huolissaan siitä mitä ohjeita neuvolassa annetaan, "parempi että minäkin olen kuulolla", "siellä puhutaan paljon ihan pötyjuttuja sitten".
Anoppi oli käymässä meillä kun esikoinen oli vauva, kulki vauva sylissään ympäri kämppää ja nappasi muitta mutkitta neuvolakortin pöydältä. Laittoi pokkana silmälasit nenälleen ja alkoi lukemaan korttia, heijasi samalla vauvaa. Tuo näky jäi mieleen, kiteytti jotenkin kaiken. Se tärkeä, totinen ilme.
Menin ottamaan vauvan, anoppi kääntyi äkäisesti poispäin, ihan kuin olisin ollut ärsyttävä kärpänen. Änkytin ahdistuneena että "minäpä laitan sen kortin talteen", vedin kortista ja tämä vain puristi sitä sormiensa välissä :D silloin tuli jokin herääminen, nostin vauvan päättäväisesti itselleni ja korotin ääntäni "ei täällä muutkaan lueskele neuvolakortteja!" Anopin vastaus oli paljonpuhuva, "ketkä muut?"
Neuvolakorttiasiasta tuli yleinen vitsi, appi virnuili meillä käydessään jos näki vaikka sanomalehden että "uskaltaakohan tähän koskea?" Anoppia nauratti niiin kauheasti!
Kunnes kyläilyt loppuivat ja kaikki muukin yhteydenpito. On kuulemma edelleen "äimän käkenä", että miksi ihmeessä.
Meillä esikoinen nyt 6v. ja tuntee tämän isän puolen isoäitinsä nimellä "Saija" (nimi keksitty), koska minäkin olin ja olen edelleen lapsille "Reetta", en ikinä koskaan "äiti". Mummiksi olisi pitänyt kutsua häntä kuitenkin, miestä tituleerasi sujuvasti isäksi. Anoppi puhui itsestään kolmannessa persoonassa "mummi" ensimmäiset pari vuotta. 2v. synttärien jälkeen aloimme ottaa määrätietoisesti etäisyyttä.
Aloin nauttimaan elämästä kun rajasimme appivanhemmat ulos. Olkoonkin että sain sen johdosta kotikutoisia diagnooseja (mm. narsismi :D) joita levitelty faktoina pitkin sukua. Ja mies oli lopulta minuakin ehdottomampi kyläilykiellon ym suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on hämmentänyt tässä keskustelussa puhe hormoneista. Kun tuore isoäiti höyrähtää, hänen hormonitoimintansa aiheuttama käytös on joidenkin mielestä mukahauskaa ja herttaistakin. Tuoreen äidin hormonitoimintaa ivataan leimaten sellainen epänormaaliksi huuruksi. Eikö biologiantunneilla ole kuunneltu mitään?
Hormonien tarkoitus on valmistella tuleva äiti herkistymään vauvan viesteille, ja on luonnon keino varmistaa täten vauvan selviäminen. Ei sellainen asia ole edellisen sukupolven opetuksen varassa. Äidin ja vauvan symbioosi alkaa jo raskauden kestäessä, eikä vasta syntymän hetkellä.
Verrataanpa eläinmaailmaan tätä. Esim. koirankasvattajat tietävät automaattisesti, että vastasynnyttäneen emon ja pentujen väliin ei ole mitään asiaa moneen päivään. Siinä voi vain katsoa päältä, että imetys ja hoitotoimet sujuvat, mutta muuten emon on annettava olla rauhassa. Ja jos emo luottaa omistajaan ja suhde on kaikin puolin kunnossa, pentuihin voi koskea. Muussa tapauksessa ei, ja siinä ei ole mitään epänormaalia. Ihmisen perusbiologia ei suuremmin eroa tästä.
Joten isovanhemmat, älkää tunkeko äidin ja vauvan väliin millään tekosyyllä. Isovanhemmat eivät pysty luomaan mitään vastavuoroista suhdetta vastasyntyneeseen vauvaan, elleivät sitten ole pääasiallisia hoitajia. Se suhde voi kehittyä myöhemmin, jos vauvan ja hänen vanhempiensa suhde edelliseen sukupolveen on kunnossa.
Ei ole aina itsestä kiinni onko suteet kunnossa vai ei. On toivoton tilanne isovanhemmille kun miniä ei vaan satu tykkäämään heistä ja toimii portinvartijana lasten elämään samalla. Poika myötäilee kun pelkää eroa, tavallisempaa kun tiedätkään. Ja kyllä vaan se suhde kehittyy ihan ensihetkestä... Jo Jo siitä ensimmäisestä katsekontaktista laitoksella. Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde siis. Huvittavaa jopa miten näyttää että yritit tieteellisesti perustella isovanhempien tarpeettomuuden🙄 Ei osu eikä uppoa koiravertailu nyt ihan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on hämmentänyt tässä keskustelussa puhe hormoneista. Kun tuore isoäiti höyrähtää, hänen hormonitoimintansa aiheuttama käytös on joidenkin mielestä mukahauskaa ja herttaistakin. Tuoreen äidin hormonitoimintaa ivataan leimaten sellainen epänormaaliksi huuruksi. Eikö biologiantunneilla ole kuunneltu mitään?
Hormonien tarkoitus on valmistella tuleva äiti herkistymään vauvan viesteille, ja on luonnon keino varmistaa täten vauvan selviäminen. Ei sellainen asia ole edellisen sukupolven opetuksen varassa. Äidin ja vauvan symbioosi alkaa jo raskauden kestäessä, eikä vasta syntymän hetkellä.
Verrataanpa eläinmaailmaan tätä. Esim. koirankasvattajat tietävät automaattisesti, että vastasynnyttäneen emon ja pentujen väliin ei ole mitään asiaa moneen päivään. Siinä voi vain katsoa päältä, että imetys ja hoitotoimet sujuvat, mutta muuten emon on annettava olla rauhassa. Ja jos emo luottaa omistajaan ja suhde on kaikin puolin kunnossa, pentuihin voi koskea. Muussa tapauksessa ei, ja siinä ei ole mitään epänormaalia. Ihmisen perusbiologia ei suuremmin eroa tästä.
Joten isovanhemmat, älkää tunkeko äidin ja vauvan väliin millään tekosyyllä. Isovanhemmat eivät pysty luomaan mitään vastavuoroista suhdetta vastasyntyneeseen vauvaan, elleivät sitten ole pääasiallisia hoitajia. Se suhde voi kehittyä myöhemmin, jos vauvan ja hänen vanhempiensa suhde edelliseen sukupolveen on kunnossa.Ei ole aina itsestä kiinni onko suteet kunnossa vai ei. On toivoton tilanne isovanhemmille kun miniä ei vaan satu tykkäämään heistä ja toimii portinvartijana lasten elämään samalla. Poika myötäilee kun pelkää eroa, tavallisempaa kun tiedätkään. Ja kyllä vaan se suhde kehittyy ihan ensihetkestä... Jo Jo siitä ensimmäisestä katsekontaktista laitoksella. Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde siis. Huvittavaa jopa miten näyttää että yritit tieteellisesti perustella isovanhempien tarpeettomuuden🙄 Ei osu eikä uppoa koiravertailu nyt ihan.
Koiravertailu oli hyvä. Niinhän se on, että kaikille nisäkkäille suodaan pesimärauha ja ymmärretään tarve olla poikasen kanssa tiiviisti. Naisilla ei tätä evolutiivista käyttäytymismallia saisi olla, eikä Suomessa tunneta enää edes lapsivuodeaikaa. Ylös, ulos ja lenkille ja mummo hoitamaan vastasyntynyttä! Vaikka oikeasti se mummo olisi - olettaen että kyseessä tervepäinen, tuoretta äitiä ja tämän kotia kunnioittava yksilö - hyödyllinen lähinnä siten, että mahdollistaisi äidille rauhan hoitaa vauvaa. Siivoaisi, kävisi kaupassa, ulkoilisi isompien lasten kanssa.
Tosin toki vain siinä tapauksessa että apu on tervetullutta ja mummolla itsellään on halu olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vier8ailija kirjoitti:
Varmasti lastennneuvolan terveydenhoitaja voi kieltää isovanhempia tulemasta lapsen neuvolatarkastukseen. Älä sano isovanhemmille, koska lapsella on neuvola-aika tai hammashoitola-aika. Asia ei kuulu heille. Ja isovanhempaa ei tarvitse ottaa auton kyytiin. Toki jos isovanhempi on rajaton tunkeilija, niin voihan hän ajaa omalla autolla perässä.
Lastennneuvola on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille. Olen nähnyt neuvolassa, että isoäiti istuu odotustiloissa. Onko raivostuttava isoäiti tunkenut mukaan väkisin vai onko uusavuton äiti tarvinnut äidin tai anopin mukaan neuvolakäynnille?
Toivottavasti isovanhempia ei päästetä sentään vastaanottohuoneeseen. Itse en ainakaan hyväksyisi, että isoäiti tai isoisä kuuntelisi lapsen terveystietoja ja perheen sisäisiä asioita. Lastenneuvolassa kysytään kuulumisia äidiltä ja isältäkin. En minäkään mene anopin tai appiukon kanssa lääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?Mä en ole ikinä sanonut koska neuvola on, mutta sattui paikalle, kun oltiin lähdössä. Asia ei kuulu anopille, mutta hän on taatusti asiasta eri mieltä. Joka ikinen asia meidän perheessä kuuluu anopille, ja voi kun häntä harmittaa kun tietoisesti pidetään häntä etäällä.
Neuvolakäynteihin liittyvä sekoilu oli ahdistavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Niin absurdia ja itsepintaista. Anoppi oli pitänyt selvänä että tulee mukaan, tuntui olevan huolissaan siitä mitä ohjeita neuvolassa annetaan, "parempi että minäkin olen kuulolla", "siellä puhutaan paljon ihan pötyjuttuja sitten".
Anoppi oli käymässä meillä kun esikoinen oli vauva, kulki vauva sylissään ympäri kämppää ja nappasi muitta mutkitta neuvolakortin pöydältä. Laittoi pokkana silmälasit nenälleen ja alkoi lukemaan korttia, heijasi samalla vauvaa. Tuo näky jäi mieleen, kiteytti jotenkin kaiken. Se tärkeä, totinen ilme.
Menin ottamaan vauvan, anoppi kääntyi äkäisesti poispäin, ihan kuin olisin ollut ärsyttävä kärpänen. Änkytin ahdistuneena että "minäpä laitan sen kortin talteen", vedin kortista ja tämä vain puristi sitä sormiensa välissä :D silloin tuli jokin herääminen, nostin vauvan päättäväisesti itselleni ja korotin ääntäni "ei täällä muutkaan lueskele neuvolakortteja!" Anopin vastaus oli paljonpuhuva, "ketkä muut?"
Neuvolakorttiasiasta tuli yleinen vitsi, appi virnuili meillä käydessään jos näki vaikka sanomalehden että "uskaltaakohan tähän koskea?" Anoppia nauratti niiin kauheasti!
Kunnes kyläilyt loppuivat ja kaikki muukin yhteydenpito. On kuulemma edelleen "äimän käkenä", että miksi ihmeessä.
Meillä esikoinen nyt 6v. ja tuntee tämän isän puolen isoäitinsä nimellä "Saija" (nimi keksitty), koska minäkin olin ja olen edelleen lapsille "Reetta", en ikinä koskaan "äiti". Mummiksi olisi pitänyt kutsua häntä kuitenkin, miestä tituleerasi sujuvasti isäksi. Anoppi puhui itsestään kolmannessa persoonassa "mummi" ensimmäiset pari vuotta. 2v. synttärien jälkeen aloimme ottaa määrätietoisesti etäisyyttä.
Aloin nauttimaan elämästä kun rajasimme appivanhemmat ulos. Olkoonkin että sain sen johdosta kotikutoisia diagnooseja (mm. narsismi :D) joita levitelty faktoina pitkin sukua. Ja mies oli lopulta minuakin ehdottomampi kyläilykiellon ym suhteen.
Ja ikä oli? Lapsellisempaa kostoa en keksi kun että ei anna lapsen kutsua mummiaan mummiksi. Oletko huomannut että sinä et ole äiti kellekään muulle kun lapsellesi, minkä takia muiden pitää puhutella sua äitinä? pitääkö kaupan kassankin äititellä? Entäs oman äitisi, oletko hänellekin äiti ? Eri viestiin: mummot eivät ole ilmaisia piikoja eikä ole mitään yleistä ohjetta miten toimitaan. Joskus paras apu on vauvan hoito ja sitä erityisesti pyydetään. Terveisin lapsenlapsi oli yötä ensimmäisen kerran 4 viikon vanhana 😀❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on hämmentänyt tässä keskustelussa puhe hormoneista. Kun tuore isoäiti höyrähtää, hänen hormonitoimintansa aiheuttama käytös on joidenkin mielestä mukahauskaa ja herttaistakin. Tuoreen äidin hormonitoimintaa ivataan leimaten sellainen epänormaaliksi huuruksi. Eikö biologiantunneilla ole kuunneltu mitään?
Hormonien tarkoitus on valmistella tuleva äiti herkistymään vauvan viesteille, ja on luonnon keino varmistaa täten vauvan selviäminen. Ei sellainen asia ole edellisen sukupolven opetuksen varassa. Äidin ja vauvan symbioosi alkaa jo raskauden kestäessä, eikä vasta syntymän hetkellä.
Verrataanpa eläinmaailmaan tätä. Esim. koirankasvattajat tietävät automaattisesti, että vastasynnyttäneen emon ja pentujen väliin ei ole mitään asiaa moneen päivään. Siinä voi vain katsoa päältä, että imetys ja hoitotoimet sujuvat, mutta muuten emon on annettava olla rauhassa. Ja jos emo luottaa omistajaan ja suhde on kaikin puolin kunnossa, pentuihin voi koskea. Muussa tapauksessa ei, ja siinä ei ole mitään epänormaalia. Ihmisen perusbiologia ei suuremmin eroa tästä.
Joten isovanhemmat, älkää tunkeko äidin ja vauvan väliin millään tekosyyllä. Isovanhemmat eivät pysty luomaan mitään vastavuoroista suhdetta vastasyntyneeseen vauvaan, elleivät sitten ole pääasiallisia hoitajia. Se suhde voi kehittyä myöhemmin, jos vauvan ja hänen vanhempiensa suhde edelliseen sukupolveen on kunnossa.Ei ole aina itsestä kiinni onko suteet kunnossa vai ei. On toivoton tilanne isovanhemmille kun miniä ei vaan satu tykkäämään heistä ja toimii portinvartijana lasten elämään samalla. Poika myötäilee kun pelkää eroa, tavallisempaa kun tiedätkään. Ja kyllä vaan se suhde kehittyy ihan ensihetkestä... Jo Jo siitä ensimmäisestä katsekontaktista laitoksella. Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde siis. Huvittavaa jopa miten näyttää että yritit tieteellisesti perustella isovanhempien tarpeettomuuden🙄 Ei osu eikä uppoa koiravertailu nyt ihan.
Ai eikö suhteissa olekaan kahta osapuolta?
Ja tietenkin se miniä ja miehensä toimii portinvartijoina. Se on heidän lapsensa!
Hanki oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vier8ailija kirjoitti:
Varmasti lastennneuvolan terveydenhoitaja voi kieltää isovanhempia tulemasta lapsen neuvolatarkastukseen. Älä sano isovanhemmille, koska lapsella on neuvola-aika tai hammashoitola-aika. Asia ei kuulu heille. Ja isovanhempaa ei tarvitse ottaa auton kyytiin. Toki jos isovanhempi on rajaton tunkeilija, niin voihan hän ajaa omalla autolla perässä.
Lastennneuvola on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille. Olen nähnyt neuvolassa, että isoäiti istuu odotustiloissa. Onko raivostuttava isoäiti tunkenut mukaan väkisin vai onko uusavuton äiti tarvinnut äidin tai anopin mukaan neuvolakäynnille?
Toivottavasti isovanhempia ei päästetä sentään vastaanottohuoneeseen. Itse en ainakaan hyväksyisi, että isoäiti tai isoisä kuuntelisi lapsen terveystietoja ja perheen sisäisiä asioita. Lastenneuvolassa kysytään kuulumisia äidiltä ja isältäkin. En minäkään mene anopin tai appiukon kanssa lääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?Mä en ole ikinä sanonut koska neuvola on, mutta sattui paikalle, kun oltiin lähdössä. Asia ei kuulu anopille, mutta hän on taatusti asiasta eri mieltä. Joka ikinen asia meidän perheessä kuuluu anopille, ja voi kun häntä harmittaa kun tietoisesti pidetään häntä etäällä.
Neuvolakäynteihin liittyvä sekoilu oli ahdistavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Niin absurdia ja itsepintaista. Anoppi oli pitänyt selvänä että tulee mukaan, tuntui olevan huolissaan siitä mitä ohjeita neuvolassa annetaan, "parempi että minäkin olen kuulolla", "siellä puhutaan paljon ihan pötyjuttuja sitten".
Anoppi oli käymässä meillä kun esikoinen oli vauva, kulki vauva sylissään ympäri kämppää ja nappasi muitta mutkitta neuvolakortin pöydältä. Laittoi pokkana silmälasit nenälleen ja alkoi lukemaan korttia, heijasi samalla vauvaa. Tuo näky jäi mieleen, kiteytti jotenkin kaiken. Se tärkeä, totinen ilme.
Menin ottamaan vauvan, anoppi kääntyi äkäisesti poispäin, ihan kuin olisin ollut ärsyttävä kärpänen. Änkytin ahdistuneena että "minäpä laitan sen kortin talteen", vedin kortista ja tämä vain puristi sitä sormiensa välissä :D silloin tuli jokin herääminen, nostin vauvan päättäväisesti itselleni ja korotin ääntäni "ei täällä muutkaan lueskele neuvolakortteja!" Anopin vastaus oli paljonpuhuva, "ketkä muut?"
Neuvolakorttiasiasta tuli yleinen vitsi, appi virnuili meillä käydessään jos näki vaikka sanomalehden että "uskaltaakohan tähän koskea?" Anoppia nauratti niiin kauheasti!
Kunnes kyläilyt loppuivat ja kaikki muukin yhteydenpito. On kuulemma edelleen "äimän käkenä", että miksi ihmeessä.
Meillä esikoinen nyt 6v. ja tuntee tämän isän puolen isoäitinsä nimellä "Saija" (nimi keksitty), koska minäkin olin ja olen edelleen lapsille "Reetta", en ikinä koskaan "äiti". Mummiksi olisi pitänyt kutsua häntä kuitenkin, miestä tituleerasi sujuvasti isäksi. Anoppi puhui itsestään kolmannessa persoonassa "mummi" ensimmäiset pari vuotta. 2v. synttärien jälkeen aloimme ottaa määrätietoisesti etäisyyttä.
Aloin nauttimaan elämästä kun rajasimme appivanhemmat ulos. Olkoonkin että sain sen johdosta kotikutoisia diagnooseja (mm. narsismi :D) joita levitelty faktoina pitkin sukua. Ja mies oli lopulta minuakin ehdottomampi kyläilykiellon ym suhteen.Ja ikä oli? Lapsellisempaa kostoa en keksi kun että ei anna lapsen kutsua mummiaan mummiksi. Oletko huomannut että sinä et ole äiti kellekään muulle kun lapsellesi, minkä takia muiden pitää puhutella sua äitinä? pitääkö kaupan kassankin äititellä? Entäs oman äitisi, oletko hänellekin äiti ? Eri viestiin: mummot eivät ole ilmaisia piikoja eikä ole mitään yleistä ohjetta miten toimitaan. Joskus paras apu on vauvan hoito ja sitä erityisesti pyydetään. Terveisin lapsenlapsi oli yötä ensimmäisen kerran 4 viikon vanhana 😀❤️
Mitenkäs aikuista on se että mustasukkainen mummo ei kykene nimittämään äitiä äidiksi? Ikää oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vier8ailija kirjoitti:
Varmasti lastennneuvolan terveydenhoitaja voi kieltää isovanhempia tulemasta lapsen neuvolatarkastukseen. Älä sano isovanhemmille, koska lapsella on neuvola-aika tai hammashoitola-aika. Asia ei kuulu heille. Ja isovanhempaa ei tarvitse ottaa auton kyytiin. Toki jos isovanhempi on rajaton tunkeilija, niin voihan hän ajaa omalla autolla perässä.
Lastennneuvola on tarkoitettu lapselle ja lapsen vanhemmille. Olen nähnyt neuvolassa, että isoäiti istuu odotustiloissa. Onko raivostuttava isoäiti tunkenut mukaan väkisin vai onko uusavuton äiti tarvinnut äidin tai anopin mukaan neuvolakäynnille?
Toivottavasti isovanhempia ei päästetä sentään vastaanottohuoneeseen. Itse en ainakaan hyväksyisi, että isoäiti tai isoisä kuuntelisi lapsen terveystietoja ja perheen sisäisiä asioita. Lastenneuvolassa kysytään kuulumisia äidiltä ja isältäkin. En minäkään mene anopin tai appiukon kanssa lääkärin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei juurikaan käyty anoppilassa. Ei ehditty, kun anoppi oli meillä jatkuvasti. Vauvaa ei olisi saanut pitää ollenkaan lattialle, kun vauvalle tulee kuulemma kylmä. Sylissä lapsi kitisi ja kiemurteli, lattialla oli tyytyväinen kun sai siinä sätkiä. Mutta mummun syli on silti parasta mitä vauva voi saada....
Minä pohdin jossain vaiheessa, että olenko sekoamassa kun isovanhemmat kävivät 29 kertaa kuukaudessa meillä kylässä ja sitten pois lähtiessään totesivat:"tulkaa meilläkin käymään." Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun pohdin siinä, että miksi, kun muutenkin nähdään joka päivä. Myöhemmin kun heidän vierailut meillä väheni yritin kerran kuussa käydä lasten kanssa heillä, mutta ei siitä mitään tullut, koska seuraavan viikon ajan mummo soitti päivittäin, että tulkaa syömään ja ampaisi meille siivoamaan. Parempi kun käyvät täällä kerran viikossa ja muuten ei olla tekemisissä.
Voi kun olisi riittänyt yksi visiitti päivässä. Mutta meillä kävi vain anoppi, anopin miehestä ei ollut ikinä mitään vaivaa. Päin vastoin, hän on niitä harvoja, joilta sain tukea kun tilanne oli pahimmillaan. Mutta ei hänkään uskaltanut uhmata vaimoaan avoimesti.
Ymmärrän tunteesi. Pahimmillaan pappa kävi meillä 4 kertaa päivässä ja mummo tuli taas viettämään aikaa kerran päivässä, mutta oli esim. 6 tuntia. Ei naurattanut.
Oli se vaan kauheaa, kun anoppi saattoi käydä meillä, sit vei kirjeen postilaatikkoon ja sitten tuli meille uudestaan, kun sattui ajamaan ohi. Lisäksi arkena ei vahingossakaan käynyt silloin, kun mun mies oli kotona. Minkäänlainen sanominen siitä, ettei juuri nyt ei käy vierailu, meni kuuroille korville.
Joo, vierailut tapahtuivat tietysti päivällä kun mies oli töissä. Ja toki mummo on aina tervetullut kylään ;) vai miltä kuulostaa keskustelu: - huomenta, minä tulin auttamaan. Anna vauva tänne ja lähde lenkille. - En tarvitse apua ja ollaan jo käyty lenkillä. - No, minä olen nyt tässä ja autan.
Kyseessä ihminen joka ei tajunnut lähteä kotiinsa edes kun lähdin lapsen kanssa neuvolaan.Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.
Meillä kanssa anoppi tuli pihaan kun olin pistänyt vauvan kaukalon autoon neovolareissua varten. Oli jo vähän kiire, ja huikkasin että ollaan lähdössä, heippa. Peruutin auton tallista, mutta matkan teko meinasi tyssätä siihen, kun toinen seisoo keskellä pihatietä ilman aikomustakaan siirtyä. Napakan töötöttämisen jälkeen siirtyi ja lähdin auto kiviä kuopien pihasta. Myöhemmin kertoi olleensa erittäin pettynyt, kun ei päässyt mukaan neuvolaan, ja yritti vähän itkuakin siihen vääntää.
Onko täällä neuvola-ihmisiä paikalla? Onko kuinka yleistä, että mummu hengaa mukaan käynnille?Mä en ole ikinä sanonut koska neuvola on, mutta sattui paikalle, kun oltiin lähdössä. Asia ei kuulu anopille, mutta hän on taatusti asiasta eri mieltä. Joka ikinen asia meidän perheessä kuuluu anopille, ja voi kun häntä harmittaa kun tietoisesti pidetään häntä etäällä.
Neuvolakäynteihin liittyvä sekoilu oli ahdistavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Niin absurdia ja itsepintaista. Anoppi oli pitänyt selvänä että tulee mukaan, tuntui olevan huolissaan siitä mitä ohjeita neuvolassa annetaan, "parempi että minäkin olen kuulolla", "siellä puhutaan paljon ihan pötyjuttuja sitten".
Anoppi oli käymässä meillä kun esikoinen oli vauva, kulki vauva sylissään ympäri kämppää ja nappasi muitta mutkitta neuvolakortin pöydältä. Laittoi pokkana silmälasit nenälleen ja alkoi lukemaan korttia, heijasi samalla vauvaa. Tuo näky jäi mieleen, kiteytti jotenkin kaiken. Se tärkeä, totinen ilme.
Menin ottamaan vauvan, anoppi kääntyi äkäisesti poispäin, ihan kuin olisin ollut ärsyttävä kärpänen. Änkytin ahdistuneena että "minäpä laitan sen kortin talteen", vedin kortista ja tämä vain puristi sitä sormiensa välissä :D silloin tuli jokin herääminen, nostin vauvan päättäväisesti itselleni ja korotin ääntäni "ei täällä muutkaan lueskele neuvolakortteja!" Anopin vastaus oli paljonpuhuva, "ketkä muut?"
Neuvolakorttiasiasta tuli yleinen vitsi, appi virnuili meillä käydessään jos näki vaikka sanomalehden että "uskaltaakohan tähän koskea?" Anoppia nauratti niiin kauheasti!
Kunnes kyläilyt loppuivat ja kaikki muukin yhteydenpito. On kuulemma edelleen "äimän käkenä", että miksi ihmeessä.
Meillä esikoinen nyt 6v. ja tuntee tämän isän puolen isoäitinsä nimellä "Saija" (nimi keksitty), koska minäkin olin ja olen edelleen lapsille "Reetta", en ikinä koskaan "äiti". Mummiksi olisi pitänyt kutsua häntä kuitenkin, miestä tituleerasi sujuvasti isäksi. Anoppi puhui itsestään kolmannessa persoonassa "mummi" ensimmäiset pari vuotta. 2v. synttärien jälkeen aloimme ottaa määrätietoisesti etäisyyttä.
Aloin nauttimaan elämästä kun rajasimme appivanhemmat ulos. Olkoonkin että sain sen johdosta kotikutoisia diagnooseja (mm. narsismi :D) joita levitelty faktoina pitkin sukua. Ja mies oli lopulta minuakin ehdottomampi kyläilykiellon ym suhteen.Ja ikä oli? Lapsellisempaa kostoa en keksi kun että ei anna lapsen kutsua mummiaan mummiksi. Oletko huomannut että sinä et ole äiti kellekään muulle kun lapsellesi, minkä takia muiden pitää puhutella sua äitinä? pitääkö kaupan kassankin äititellä? Entäs oman äitisi, oletko hänellekin äiti ? Eri viestiin: mummot eivät ole ilmaisia piikoja eikä ole mitään yleistä ohjetta miten toimitaan. Joskus paras apu on vauvan hoito ja sitä erityisesti pyydetään. Terveisin lapsenlapsi oli yötä ensimmäisen kerran 4 viikon vanhana 😀❤️
Mitenkäs aikuista on se että mustasukkainen mummo ei kykene nimittämään äitiä äidiksi? Ikää oli?
Lopeta jo. Se mustasukkaisuus on ihan jonkin muun päässä 😂 Samoja juttuja jankkaat sivulta toiselle. kyseessä on sitten etusivun uutinen jos tosiaan on olemassa isovanhempi jonka lapsenlapsen äiti on myös hänen äiti. Näkyy olevan aika paljon opittavaa vielä kuten että lapsen tehneitä pitää kutsua äidiksi, toivottavasti kukaan ei loukkaannu kun teen ohjeen Mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on hämmentänyt tässä keskustelussa puhe hormoneista. Kun tuore isoäiti höyrähtää, hänen hormonitoimintansa aiheuttama käytös on joidenkin mielestä mukahauskaa ja herttaistakin. Tuoreen äidin hormonitoimintaa ivataan leimaten sellainen epänormaaliksi huuruksi. Eikö biologiantunneilla ole kuunneltu mitään?
Hormonien tarkoitus on valmistella tuleva äiti herkistymään vauvan viesteille, ja on luonnon keino varmistaa täten vauvan selviäminen. Ei sellainen asia ole edellisen sukupolven opetuksen varassa. Äidin ja vauvan symbioosi alkaa jo raskauden kestäessä, eikä vasta syntymän hetkellä.
Verrataanpa eläinmaailmaan tätä. Esim. koirankasvattajat tietävät automaattisesti, että vastasynnyttäneen emon ja pentujen väliin ei ole mitään asiaa moneen päivään. Siinä voi vain katsoa päältä, että imetys ja hoitotoimet sujuvat, mutta muuten emon on annettava olla rauhassa. Ja jos emo luottaa omistajaan ja suhde on kaikin puolin kunnossa, pentuihin voi koskea. Muussa tapauksessa ei, ja siinä ei ole mitään epänormaalia. Ihmisen perusbiologia ei suuremmin eroa tästä.
Joten isovanhemmat, älkää tunkeko äidin ja vauvan väliin millään tekosyyllä. Isovanhemmat eivät pysty luomaan mitään vastavuoroista suhdetta vastasyntyneeseen vauvaan, elleivät sitten ole pääasiallisia hoitajia. Se suhde voi kehittyä myöhemmin, jos vauvan ja hänen vanhempiensa suhde edelliseen sukupolveen on kunnossa.Ei ole aina itsestä kiinni onko suteet kunnossa vai ei. On toivoton tilanne isovanhemmille kun miniä ei vaan satu tykkäämään heistä ja toimii portinvartijana lasten elämään samalla. Poika myötäilee kun pelkää eroa, tavallisempaa kun tiedätkään. Ja kyllä vaan se suhde kehittyy ihan ensihetkestä... Jo Jo siitä ensimmäisestä katsekontaktista laitoksella. Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde siis. Huvittavaa jopa miten näyttää että yritit tieteellisesti perustella isovanhempien tarpeettomuuden🙄 Ei osu eikä uppoa koiravertailu nyt ihan.
Ja missähän kohtaa yritin tieteellisesti perustella isovanhempien tarpeettomuutta? En käsittääkseni missään. Äidin ja vauvan väliin väkisin tunkevat, perheen ulkopuoliset ihmiset ovat noin yleisesti ottaen ylimääräisiä ja, kyllä, alussa täysin tarpeettomia, kun puhutaan hoivasta ja perusturvan luomisesta vastasyntyneelle. Jos äidillä on kaikki hyvin, vauvallakin on. Suhteen pystyy luomaan myöhemminkin, eikä tarvi laitokselle tunkea todistamaan, kuinka se vauva katsoo isoäitiä niin tarkasti.
Itselläni oli erittäin hyvät ja lämpimät välit toisiin isovanhempiini, vaikka näin heitä vain muutaman kerran vuodessa. Toisen puolen isovanhempi asui meillä, ja suhde oli huono. Että ei se tapaamiskerroistakaan riipu, vaan kohtelusta.
En tiedä onko tämä ihan oikea paikka keskustella vauvoista.
Kun et selvästi osaa itse ottaa vauvaasi huomioon ja hoitava niin parempi vaan, että jätät mummon hoivaan.
Kyll on outoja minioita ja mummoja olemassa. Mutta usein siis mummot virheellisia ja minia omasta mielestaan OK? Miten ihmeessa miniat selviatte tyoelamassa kun ette selvia ihmissuhteista kotona. Taidatte olla miehen elattiloisia kotiaiteja.
Tunkiko mukaan? Meillä kapusi autoon ihan ilman eri kutsua. Kysyin sitten, että voinko heittää hänet jonnekin.