Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Kerro toki esimerkki kiinnostavammasta ketjusta. Suurempi ongelma mun mielestä on se, että monet mielenkiintoiset ketjut poistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tuollainen mummeli on ikuinen piina. Siksi kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä tarinoista tulee mieleeni, että äidilläni oli näitä ongelmia varakkaan appiukkonsa (minun pappani) kanssa. Muistan, kuinka hän aina kiroili niitä meille suurinpiirtein köyhäinapuna ostamia huonekaluja ja todella omituisia lahjoja. Itse sain esimerkiksi joululahjaksi 10 vuotiaana jonkun käytöksen kultaisen kirjan... Ja olin meistä sisaruksista se ujo ja rauhallinen tyyppi. Hän halusi päättää, mihin lukioihin haemme jne kaikenlaista, mikä ei papalle kuulunut lainkaan! Oli varmaan mielenkiintoinen pikkulapsiaika äidilläni... Isä ei ikinä suostunut palauttamaan tai estämään isäänsä roudaamasta niitä huonekaluja meille.

Meille anoppi raahasi valtavan kulmasohvan, kun tiesi sille juuri sopivan paikan meidän talossa. Ihan pyytämättä keksi tällaisen yllärin. Anopin silmämitta oli vähän sinnepäin, eikä se sohva meinannutkaan mahtua siihen, mihin se oli tarkoitettu. Siinä ihan tosissaan siinä mietti, että jos tuosta sahasi pätkän pois ja vähän kaventaisi sohvatyynyjä, niin hyvä tulee. Sohva oli paitsi ihan kauhea kasarikuosinen plyyshi-sohva, se myös haisi koiralta.

Kun mun mies ei alkanut siihen sohvan sahaukseen, niin anoppi mielensä pahoitti. Ja kun kannettiin se anopin peräkärryyn ja kärry anopin pihaan, niin kiittämättömiä oltiin. Edes ilmainen sohva ei kelpaa, vaikka on liian iso, haisee ja on ruma, eikä edes hyvä istua. Vaikka ylimääräistä rahaa ei ole, niin tarvittaessa saadaan ostettua sohva kaupasta. Anopin tuttava vaan oli tarvinnut tilaa uudelle sohvalle, ja pelastava enkeli päätti sijoittaa sohvan meille.

Tuossa vaiheessa mies ei vielä osannut sanoa ei äidilleen. Onneksi on oppinut, vaikka tiukkaa teki, kun anoppi yritti meille tunkea ikivanhaa rämää pianoa, että lapset saa soitella. Joo, ei ihan riittäisi viritys , uuden pianon hinnan verran menisi vähintään rahaa, että se olisi kunnossa. Mies oli jo useamman kerran kieltäytynyt painosta, kun sitä taas tyrkytettiin meille. Mies lupasi pistää Toriin ilmoituksen, mutta eihän se käynyt. Piano on edelleen anoppilassa.

Ei voi olla totta! Meillekin pappa roudasi rikkinäisen pianon! :D se palautui papan luo ja äiti osti minulle uuden ja kunnollisen soittoharrastusta varten.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tää ketju on äärimmäisen tärkeää vertaistukea vittumaiseen ongelmaan josta ei missään voi ja saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tää ketju on äärimmäisen tärkeää vertaistukea vittumaiseen ongelmaan josta ei missään voi ja saa puhua.

Pidän ketjua silmällä jo toista vuotta. Luen näitä juttuja nykyään turtana, alussa kuohuin myötätuntoa ja määrätietoisuutta. Appivanhemmat asuvat "naapurissa" (noin puoli km) ja meidän okt on alle 4v vanha, ja nyt jo tuntuu että elämä on joltain osin pilalla pysyvästi. Toisen lapsen hankkiminen pudotti minut tyhjän päälle. Omat vanhempani ja sukuni ovat liian kaukana matalan kynnyksen apua ajatellen ja todellista tukiverkkoa ei ole. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua anoppini kanssa, apen myös, niin monet riidat käyty miehen kanssa. Nyt ollut kuukausia täysi väkirikko appivanhempiin ja vaunuttelu, lenkkeily, mikä vain ulkona tapahtuva ahdistaa, kun anoppi pyöräilee ristiin rastiin kylää ja melkein joka kerta, myös iltamyöhään, _sattumalta_ ajaa vastaan ja pysähtyy, se polkupyörän jarruttamisen aiheuttama pitkä rahina on ahdistukseni ääni.

Olen neutraali ja rauhallinen aina, en anna katsoa vaunuihin, menen vain, nyökkään ja kävelen rivakammin. Hän taluttaa pyörää ja kävelee vieressäni, puhuu vaunuihin.

Olen käynyt kahdesti neuvolan kautta puhumassa psykiatriselle sh:lle, mutta tajusin nopeasti että on ilmaistava asia niin että kaikki on hyvin ja kyllä sitä tukiverkkoa on. Ensimmäisellä kerralla sh sanoi että vähän nyt huoli herää, jos en kerran mitään apua saa kotiin.

Pärjään kyllä ja lapset ovat tyytyväisiä, mutta illuusioni ovat tuhoutuneet ja kadun kaikkea, lainaa, miestäkin nykyään. Puhuimme rakennusaikana paljon hänen vanhemmistaan ja hän vakuutti että he eivät tule häiritsemään meitä, hänkään ei halua olla väleissä heidän kanssaan.

Anoppi on tämän ketjun pahinta manipuloija-osastoa, äitiyden mitätöijä, yritti repiä esikoisen väkisin sylistäni kun esikoinen oli vastasyntynyt. Appi peesaa, syyllistää taustalla ja virnuilee, vitsailee hormoneista.

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tää ketju on äärimmäisen tärkeää vertaistukea vittumaiseen ongelmaan josta ei missään voi ja saa puhua.

Pidän ketjua silmällä jo toista vuotta. Luen näitä juttuja nykyään turtana, alussa kuohuin myötätuntoa ja määrätietoisuutta. Appivanhemmat asuvat "naapurissa" (noin puoli km) ja meidän okt on alle 4v vanha, ja nyt jo tuntuu että elämä on joltain osin pilalla pysyvästi. Toisen lapsen hankkiminen pudotti minut tyhjän päälle. Omat vanhempani ja sukuni ovat liian kaukana matalan kynnyksen apua ajatellen ja todellista tukiverkkoa ei ole. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua anoppini kanssa, apen myös, niin monet riidat käyty miehen kanssa. Nyt ollut kuukausia täysi väkirikko appivanhempiin ja vaunuttelu, lenkkeily, mikä vain ulkona tapahtuva ahdistaa, kun anoppi pyöräilee ristiin rastiin kylää ja melkein joka kerta, myös iltamyöhään, _sattumalta_ ajaa vastaan ja pysähtyy, se polkupyörän jarruttamisen aiheuttama pitkä rahina on ahdistukseni ääni.

Olen neutraali ja rauhallinen aina, en anna katsoa vaunuihin, menen vain, nyökkään ja kävelen rivakammin. Hän taluttaa pyörää ja kävelee vieressäni, puhuu vaunuihin.

Olen käynyt kahdesti neuvolan kautta puhumassa psykiatriselle sh:lle, mutta tajusin nopeasti että on ilmaistava asia niin että kaikki on hyvin ja kyllä sitä tukiverkkoa on. Ensimmäisellä kerralla sh sanoi että vähän nyt huoli herää, jos en kerran mitään apua saa kotiin.

Pärjään kyllä ja lapset ovat tyytyväisiä, mutta illuusioni ovat tuhoutuneet ja kadun kaikkea, lainaa, miestäkin nykyään. Puhuimme rakennusaikana paljon hänen vanhemmistaan ja hän vakuutti että he eivät tule häiritsemään meitä, hänkään ei halua olla väleissä heidän kanssaan.

Anoppi on tämän ketjun pahinta manipuloija-osastoa, äitiyden mitätöijä, yritti repiä esikoisen väkisin sylistäni kun esikoinen oli vastasyntynyt. Appi peesaa, syyllistää taustalla ja virnuilee, vitsailee hormoneista.

Meillä mummo muutti viiden minuutin päähän ja bussinsa kulkee talomme ohi.

Nyt lapsetkaan ei halua enää nostaa verhoja ylls koska koko perhe tietää mummelin ajelevan edestakaisin kurkkimassa...

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tää ketju on äärimmäisen tärkeää vertaistukea vittumaiseen ongelmaan josta ei missään voi ja saa puhua.

Pidän ketjua silmällä jo toista vuotta. Luen näitä juttuja nykyään turtana, alussa kuohuin myötätuntoa ja määrätietoisuutta. Appivanhemmat asuvat "naapurissa" (noin puoli km) ja meidän okt on alle 4v vanha, ja nyt jo tuntuu että elämä on joltain osin pilalla pysyvästi. Toisen lapsen hankkiminen pudotti minut tyhjän päälle. Omat vanhempani ja sukuni ovat liian kaukana matalan kynnyksen apua ajatellen ja todellista tukiverkkoa ei ole. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua anoppini kanssa, apen myös, niin monet riidat käyty miehen kanssa. Nyt ollut kuukausia täysi väkirikko appivanhempiin ja vaunuttelu, lenkkeily, mikä vain ulkona tapahtuva ahdistaa, kun anoppi pyöräilee ristiin rastiin kylää ja melkein joka kerta, myös iltamyöhään, _sattumalta_ ajaa vastaan ja pysähtyy, se polkupyörän jarruttamisen aiheuttama pitkä rahina on ahdistukseni ääni.

Olen neutraali ja rauhallinen aina, en anna katsoa vaunuihin, menen vain, nyökkään ja kävelen rivakammin. Hän taluttaa pyörää ja kävelee vieressäni, puhuu vaunuihin.

Olen käynyt kahdesti neuvolan kautta puhumassa psykiatriselle sh:lle, mutta tajusin nopeasti että on ilmaistava asia niin että kaikki on hyvin ja kyllä sitä tukiverkkoa on. Ensimmäisellä kerralla sh sanoi että vähän nyt huoli herää, jos en kerran mitään apua saa kotiin.

Pärjään kyllä ja lapset ovat tyytyväisiä, mutta illuusioni ovat tuhoutuneet ja kadun kaikkea, lainaa, miestäkin nykyään. Puhuimme rakennusaikana paljon hänen vanhemmistaan ja hän vakuutti että he eivät tule häiritsemään meitä, hänkään ei halua olla väleissä heidän kanssaan.

Anoppi on tämän ketjun pahinta manipuloija-osastoa, äitiyden mitätöijä, yritti repiä esikoisen väkisin sylistäni kun esikoinen oli vastasyntynyt. Appi peesaa, syyllistää taustalla ja virnuilee, vitsailee hormoneista.

Voi ei. Meillä kanssa anoppila n. puolen kilometrin päässä. Ihan liian lähellä. Anoppi ohi ajaessa pysähteli meillä, kun oli jo niiiiiiiin ikävä kultamussukkaa, edellisestä tapaamisesta oli huonolla säkällä kulunut tunti. Mulle ahdistuksen ääni on meidän oven avautuminen silloin, kun en odota meille ketään.

Mä voin kuvitella, kuinka ahdistavaa on, jos vaunulenkillä anoppi tulee viereen taluttamaan pyörää ja puhuu vaunuihin. Sairasta. Ootko koskaan sanonut, että et kaipaa seuraa/lapsi nukkuu/ ole nyt naakka hiljaa tms? Kuulokkeetkaan ei oikein auta, kun kyllähän sen vieressä tarpovan anopin aistii muulla tavalla.

Mullakin omat vanhemmat asuvat kaukana, mutta päivittäistä apua ei heistä saa. Ainoa lähellä asuva lasten sukulainen on anoppi, mutta häntä ei vaan voi avuksi pyytää. Innokas olisi kyllä, mutta siitä maksettava hinta on liian korkea. Mielenterveyttäni tarvitsen enemmän kuin hoitoapua.

Mitähän tuo sh on tarkoittanut huolella tukiverkkojen puutteesta? Ei mullakaan ole oikein ketään, hullu anoppi naapurissa ja muut kaukana. Mies toki hoitaa ja huolehtii, mutta kyllä mä hoidan 99% lasten lääkärikäynnit, keskustelut päiväkodissa jne. Hyvin on pärjätty. Olen vaan ottanut lapset mukaan, kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Olisin toki päässyt helpommalla jos olisi voinut viedä lapset hoitoon naapuriin, mutta näinkin on pärjätty ihan mainiosti. Ja mitä apua sinne kotiin tarvitaan? On meillä välillä kaaos, mutta saadaan siivottua, kokattua jne ilman apuakin.

Miten muuten mies ottaa tilanteen. Olisiko teille muutto mahdollinen? Tuo on jo ahdistelua, kun ihan sattumalta ajaa vastaan pyörällä ja alkaa seuraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tää ketju on äärimmäisen tärkeää vertaistukea vittumaiseen ongelmaan josta ei missään voi ja saa puhua.

Pidän ketjua silmällä jo toista vuotta. Luen näitä juttuja nykyään turtana, alussa kuohuin myötätuntoa ja määrätietoisuutta. Appivanhemmat asuvat "naapurissa" (noin puoli km) ja meidän okt on alle 4v vanha, ja nyt jo tuntuu että elämä on joltain osin pilalla pysyvästi. Toisen lapsen hankkiminen pudotti minut tyhjän päälle. Omat vanhempani ja sukuni ovat liian kaukana matalan kynnyksen apua ajatellen ja todellista tukiverkkoa ei ole. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua anoppini kanssa, apen myös, niin monet riidat käyty miehen kanssa. Nyt ollut kuukausia täysi väkirikko appivanhempiin ja vaunuttelu, lenkkeily, mikä vain ulkona tapahtuva ahdistaa, kun anoppi pyöräilee ristiin rastiin kylää ja melkein joka kerta, myös iltamyöhään, _sattumalta_ ajaa vastaan ja pysähtyy, se polkupyörän jarruttamisen aiheuttama pitkä rahina on ahdistukseni ääni.

Olen neutraali ja rauhallinen aina, en anna katsoa vaunuihin, menen vain, nyökkään ja kävelen rivakammin. Hän taluttaa pyörää ja kävelee vieressäni, puhuu vaunuihin.

Olen käynyt kahdesti neuvolan kautta puhumassa psykiatriselle sh:lle, mutta tajusin nopeasti että on ilmaistava asia niin että kaikki on hyvin ja kyllä sitä tukiverkkoa on. Ensimmäisellä kerralla sh sanoi että vähän nyt huoli herää, jos en kerran mitään apua saa kotiin.

Pärjään kyllä ja lapset ovat tyytyväisiä, mutta illuusioni ovat tuhoutuneet ja kadun kaikkea, lainaa, miestäkin nykyään. Puhuimme rakennusaikana paljon hänen vanhemmistaan ja hän vakuutti että he eivät tule häiritsemään meitä, hänkään ei halua olla väleissä heidän kanssaan.

Anoppi on tämän ketjun pahinta manipuloija-osastoa, äitiyden mitätöijä, yritti repiä esikoisen väkisin sylistäni kun esikoinen oli vastasyntynyt. Appi peesaa, syyllistää taustalla ja virnuilee, vitsailee hormoneista.

Muakin kaduttaa, ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin miehen kanssa, pääsis oikeesti paljon helpommin pois, yhteistä omaisuuttakin on. Ei tää tilanne koskaan muutu kun puhua ei vaan millään saisi, yritetty on mutta heti tulee seinä vastaan, mies tekee aivan samoin, koko miehen perhe toimii näin. Vaikka pommi räjähtäisi keskellä olohuonetta pitäisi hymyillä ja teeskennellä että kaikki on hyvin, kuka jaksaa elää niin? Ero taitaa kyl tulla.

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että tämä ketju kiinnostaa ihmisiä näin loputtomasti, kun monet kiinnostavamat ja yleistä merkitystä saavat viestit häipyvät heti. Drop the case!

Tää ketju on äärimmäisen tärkeää vertaistukea vittumaiseen ongelmaan josta ei missään voi ja saa puhua.

Pidän ketjua silmällä jo toista vuotta. Luen näitä juttuja nykyään turtana, alussa kuohuin myötätuntoa ja määrätietoisuutta. Appivanhemmat asuvat "naapurissa" (noin puoli km) ja meidän okt on alle 4v vanha, ja nyt jo tuntuu että elämä on joltain osin pilalla pysyvästi. Toisen lapsen hankkiminen pudotti minut tyhjän päälle. Omat vanhempani ja sukuni ovat liian kaukana matalan kynnyksen apua ajatellen ja todellista tukiverkkoa ei ole. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua anoppini kanssa, apen myös, niin monet riidat käyty miehen kanssa. Nyt ollut kuukausia täysi väkirikko appivanhempiin ja vaunuttelu, lenkkeily, mikä vain ulkona tapahtuva ahdistaa, kun anoppi pyöräilee ristiin rastiin kylää ja melkein joka kerta, myös iltamyöhään, _sattumalta_ ajaa vastaan ja pysähtyy, se polkupyörän jarruttamisen aiheuttama pitkä rahina on ahdistukseni ääni.

Olen neutraali ja rauhallinen aina, en anna katsoa vaunuihin, menen vain, nyökkään ja kävelen rivakammin. Hän taluttaa pyörää ja kävelee vieressäni, puhuu vaunuihin.

Olen käynyt kahdesti neuvolan kautta puhumassa psykiatriselle sh:lle, mutta tajusin nopeasti että on ilmaistava asia niin että kaikki on hyvin ja kyllä sitä tukiverkkoa on. Ensimmäisellä kerralla sh sanoi että vähän nyt huoli herää, jos en kerran mitään apua saa kotiin.

Pärjään kyllä ja lapset ovat tyytyväisiä, mutta illuusioni ovat tuhoutuneet ja kadun kaikkea, lainaa, miestäkin nykyään. Puhuimme rakennusaikana paljon hänen vanhemmistaan ja hän vakuutti että he eivät tule häiritsemään meitä, hänkään ei halua olla väleissä heidän kanssaan.

Anoppi on tämän ketjun pahinta manipuloija-osastoa, äitiyden mitätöijä, yritti repiä esikoisen väkisin sylistäni kun esikoinen oli vastasyntynyt. Appi peesaa, syyllistää taustalla ja virnuilee, vitsailee hormoneista.

Muakin kaduttaa, ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin miehen kanssa, pääsis oikeesti paljon helpommin pois, yhteistä omaisuuttakin on. Ei tää tilanne koskaan muutu kun puhua ei vaan millään saisi, yritetty on mutta heti tulee seinä vastaan, mies tekee aivan samoin, koko miehen perhe toimii näin. Vaikka pommi räjähtäisi keskellä olohuonetta pitäisi hymyillä ja teeskennellä että kaikki on hyvin, kuka jaksaa elää niin? Ero taitaa kyl tulla.

Meilläkin ongelmaa käsitellään vaikenemalla. Ihan omaehtoisesti mies pitää etäisyyttä äitiinsä, mutta ilmeisesti ongelmaa ei ole eikä ole ollut olemassa jos/kun asiaa ei mainita. Mutta toisaalta koen, että mies ihailee minussa sitä, että pidän puoleni hänen äitiään vastaan, kun kukaan muu ei uskalla anoppia uhmata. Ja tämän esimerkin avulla saanut vähän irrotettua anopin kotkankynsien otetta niskastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Meidän tuppukylän neuvolassa sain ohjeeksi ottaa anoppi mukaan seuraavalle käynnille ja antaa hänelle "jokin pieni, oma kiva juttunsa" lasten kanssa. Siis joku harraste tai vastaava. Ja loppukaneetiksi lässyttävään äänensävyyn: " on ihan hiiirveän tär-ke-ää, että osataan katsoa sitä toooisen ihmisen näkökulmaa, ja sietää semmosta erilaisuutta, i-han jo lap-sen-kin takia, se vanhemman esimerkki kun on nii-iin tärkeä asia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Millä pakottaa? Ei ole isovanhemmilla mitään oikeuksia aikuisen lapsensa perheen asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Millä pakottaa? Ei ole isovanhemmilla mitään oikeuksia aikuisen lapsensa perheen asioihin.

Helposti. Väittävän perheen tarvitsevan tukea ja tuen keinoksi ”läheisneuvonpitoa”.

Jos kieltäytyy, on ”yhteistyöhaluton” ja silloin vasta onkin ikävyyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Millä pakottaa? Ei ole isovanhemmilla mitään oikeuksia aikuisen lapsensa perheen asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Ei asu onnekkaat tällaisessa tuppukylässä, kerroin vain oman kokemuksen asiasta.

Ei kaikki neuvolaterkat ole ihan joka sanasta ilmoittamassa lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Ei asu onnekkaat tällaisessa tuppukylässä, kerroin vain oman kokemuksen asiasta.

Ei kaikki neuvolaterkat ole ihan joka sanasta ilmoittamassa lastensuojeluun.

Riittääkin että se omalle kohdalle osuva tekee sen. Miksi ottaa riski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ope yh kirjoitti:

Vallankäyttö huolestuttavaa ja selvää puolisosi manipulointia. Puolisosi on jatkossa ns. puoliksi sitoutunut perheeseen. Tilanne johtaa siihen, että anoppisi ohjailee ja rajaa liittoasi sekä elämääsi jatkossakin oman ja puolisosi etua ajatellen. Kriisin tullessa "äiti" junailee eron tai kannustaa sivusuhteeseen jälkeläistään " paremman kohtelun saamisen nimissä" . Anoppisi elää lastensa kautta ripustautuu nyt.

Kannattaa nyt pitää se lapsi ihan tarkasti omilla rinnoilla vierailujen ajan ja anopille jaa ohjeita väsyneenä imurointiin ja muuhun arkihommaan. Leipoo vaikka pojalleen apuna, kun et itse nyt kykene vielä kaikkea. Laita silittämään vauvan kaikki harsot ja vaatteet. Valuta kyyneleet, jotta saat työhön. Varaa riittävän iso kasa, jotta joutuu hikoilemaan kunnolla vaihdevuosi hormooneissaan. Perusteeksi riittää, että vaatesaumat hiertää pienokaisen ihoa. Neuvolan vinkki muuten. Työhön paneutuessaan kertoo sivumennen miten oma pikkulapsiäitiys sujui. Työhön vasyy pian ja vierailuinto vähenee.Ehkei osannut nauttia ja nyt revanssia hakee siksi. Läheisyyden kaipuuseen ehdota hormoonihoitoa ja miesseuraa riennoista vihjaten kauniisti.

Ilmeisesti osana pelkkä kateus puolisosi ja sinun rakkaudesta jo osaltaan menetetystä elämänvaiheesta. Mitätöintiä selkeästi sinua kohtaan. Erittäin huolestuttava tilanne. Raivaa kotisi ja aikasi puolison ja sinun keskeiseen kasvuun perheenä ja uusina vanhempina. Älä tee numeroa em. Sanoilla vaan johdata asiat kotonasi myönteiseen suuntaan. Miehet kokee myös pikkulapsikateutta esim. Imetysaikana, joten huomio ja kehu arjessa häntä puolisona, rakastajana ja isänä sivulauseilla sekin

Keskustele asia myös auki anopille ja ota puheeksi asia fiksusti myös neuvolassa. Itse olen kokenut saman ja lopputulos avioliiton ja urani kannalta huono.

Ei missään höpötellä mitään neuvolassa! Saa vielä lastensuojelun mukaan soppaan!

Mä puhuin neuvolassa, ja sain ihan hyvää tukea. Asun pienellä paikkakunnalla, ja anoppi on täällä tunnettu persoona, kun pistää nokkansa joka asiaan. Neuvolatäti tuntee anopin, ja kehotti ottamaan etäisyyttä anoppiin. Lastensuojelu ei ole perhettämme vaivannut ikinä.

Niin. Mutta kun kaikki ei asu tuppukylässä eikä kaikki neuvolaterkat ole samanlaisia.

Joku hermoheikko sukurakas höntti hölöttää takuulla lastensuojeluun ja se taas pakottaa ”neuvottelemaan” anopin kanssa...

Meidän tuppukylän neuvolassa sain ohjeeksi ottaa anoppi mukaan seuraavalle käynnille ja antaa hänelle "jokin pieni, oma kiva juttunsa" lasten kanssa. Siis joku harraste tai vastaava. Ja loppukaneetiksi lässyttävään äänensävyyn: " on ihan hiiirveän tär-ke-ää, että osataan katsoa sitä toooisen ihmisen näkökulmaa, ja sietää semmosta erilaisuutta, i-han jo lap-sen-kin takia, se vanhemman esimerkki kun on nii-iin tärkeä asia".

Mulla kai kävi säkä, kun terkkari tiesi anopin joka asiaan sotkeutuvaksi kauheaksi tyypiksi.

Maalla muuten monet isovanhemmat ovat kovasti mukana lastenlasten elämässä. Isovanhemmat kuskaa lapsia päiväkotiin / kouluun / harrastuksiin ihan jatkuvasti. Mua ahdistaisi olla jopa omien vanhempien kanssa noin tiukassa symbioosissa, vaikka heihin on ihan hyvät välit.

Erilaisuutta kyllä on hyvä opetella sietämään. Se ei tarkoita sitä, että toisen asiaton, ilkeä ja/tai mitätöivä käytös olisi millään mittapuulla hyväksyttävää, tai sellaista, jota kenenkään tarvitsee sietää.