Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Pitkä ketju, johon voisi vain todeta, että koittakaa pärjätä.
Ensi kesänä se vauvanne on jo rasittava taapero, jonka perässä saatte kyllä juosta, seuraavat vuodet vain lisää sitä kaikkea. Kun kerran anoppi on niin käsivarren mitan päässä pidettävä, niin apua hänestä ei sitten ole. Voin taata, että joskus toivoisitte sitä. Toki voi aina esittää muuta, ja vihallahan on pitkät lonkerot.
Olen varma, että näistä jutuista täällä iso osa on liioiteltuja. Sanomiset voidaan aina irroittaa asiayhteydestään, jolloin ne saadaan kuulostamaan ihan muulta kuin miksi ne on tarkoitettu.
Ei kaikki anoppi-ihmiset voi olla mielenvikaisia.
Kerran tuolla jollain muulla palstalla (olikohan ellit?) kirjoitti anoppi miniästään. Siitä tuli pitkä ketju. Anoppi kertoi, että miniä "lainaa" häneltä vähän väliä rahaa, mutta silti näyttää siltä, että raha ei mene siihen tarkoitukseen, mihin sitä pyydetään. Sinne kotiin ei ilmesty se tavara tai ei tapahdu se asia, mihin sitä rahaa halutaan. Lainaa ei myöskään koskaan makseta takaisin. Lastenhoitoa miniä vaatii koko ajan, vaikka on päivät lastensa kanssa kotona. Aina on joku oma meno, mihin pitää päästä ja anopin pitää tulla hoitamaan lapsia. Lapsilla ei ole mitään järjestystä elämässään eikä anopin neuvoja oteta kuuleviin korviin. Hän kertoi väsyvänsä tilanteeseen ja myös niihin lapsiin, jotka on aivan kasvattamattomia, mutta joiden kasvattamiseen hän ei saa puuttua.
Siitä tosiaan tuli pitkä ketju, mutta käsittämätöntä oli, että yksikään vastannut miniä ei ollut anopin puolella asiassa, vaan kaikki haukkuivat itse asiassa hyvin järkevästi ja asiallisesti kirjoitetun viestin lyttyyn. Anopissa itsessään oli kaikki vika, miniässä ei mitään. Oli aivan luonnollista, että anopin kuului antaa rahaa pienestä eläkkeestään miniän selvästi omiin tarkoituksiin, kampaajille, kynsihoitajille jne. Anopin tehtävä oli myös antaa niille lapsille se koti, mitä miniän ei millään tavalla tarvinnut tehdä. Anopin piti opettaa lapset päiväunille, pesuille jne., mutta miniän ei tarvinnut niistä pitää kiinni.
Tietenkin haukuttiin myös se anopin poika, kuinka nössö yms. tämä oli. Pojastaan anoppi kertoi vain tarvittavat perusasiat, hän kävi säännöllisessä työssä ja hoiti lapsia iltaisin miniän ollessa paljon omilla menoillaan. Isä yleensä laittoi lapsille ruuat töistä tultuaan, miniä ei ollut mikään ruuanlaittaja.
Perhe-elämä oli siis näitten vastaajien mielestä aivan ok. Viallinen oli anoppi, joka antoi rahaa ja hoiti lapsia. Viallinen oli myös isä, joka hoiti lapsia ja laittoi ruuat ja elätti perheen työllään.
Erityisesti muistan, kuinka joku moitti anoppia, että koska hän niin paljon auttoi perhettä, miniä ei päässyt ns. nousemaan siivilleen. Tähän anoppi vastasi, että hän onkin nyt päättänyt lopettaa kaiken avunannon ja odottaa vain nyt sitten, milloin miniä alkaa nousta siivilleen. Tähän vastattiin, että anoppi on ilkeä ihminen ja haluaa miniälleen pahaa.
Jotain tämmöistä näen täälläkin. Ikään kuin valkoinen tahdottaisiin väkisin vääntää mustaksi.
Onneksi minulla ei ole yhtään miniää. On vain yksi vävy, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Ei ikinä vääntämistä mistään ja lapsia olen saanut hoitaa tai olla hoitamatta ihan oman mieleni mukaan.
Ja onneksi minä tunnen ja tiedän paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka tulee keskenään toimeen, on ne sitten anoppeja tai miniöitä. En ole joutunut omassa elämässäni kuulemaan kauhutarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, johon voisi vain todeta, että koittakaa pärjätä.
Ensi kesänä se vauvanne on jo rasittava taapero, jonka perässä saatte kyllä juosta, seuraavat vuodet vain lisää sitä kaikkea. Kun kerran anoppi on niin käsivarren mitan päässä pidettävä, niin apua hänestä ei sitten ole. Voin taata, että joskus toivoisitte sitä. Toki voi aina esittää muuta, ja vihallahan on pitkät lonkerot.
Olen varma, että näistä jutuista täällä iso osa on liioiteltuja. Sanomiset voidaan aina irroittaa asiayhteydestään, jolloin ne saadaan kuulostamaan ihan muulta kuin miksi ne on tarkoitettu.
Ei kaikki anoppi-ihmiset voi olla mielenvikaisia.
Kerran tuolla jollain muulla palstalla (olikohan ellit?) kirjoitti anoppi miniästään. Siitä tuli pitkä ketju. Anoppi kertoi, että miniä "lainaa" häneltä vähän väliä rahaa, mutta silti näyttää siltä, että raha ei mene siihen tarkoitukseen, mihin sitä pyydetään. Sinne kotiin ei ilmesty se tavara tai ei tapahdu se asia, mihin sitä rahaa halutaan. Lainaa ei myöskään koskaan makseta takaisin. Lastenhoitoa miniä vaatii koko ajan, vaikka on päivät lastensa kanssa kotona. Aina on joku oma meno, mihin pitää päästä ja anopin pitää tulla hoitamaan lapsia. Lapsilla ei ole mitään järjestystä elämässään eikä anopin neuvoja oteta kuuleviin korviin. Hän kertoi väsyvänsä tilanteeseen ja myös niihin lapsiin, jotka on aivan kasvattamattomia, mutta joiden kasvattamiseen hän ei saa puuttua.
Siitä tosiaan tuli pitkä ketju, mutta käsittämätöntä oli, että yksikään vastannut miniä ei ollut anopin puolella asiassa, vaan kaikki haukkuivat itse asiassa hyvin järkevästi ja asiallisesti kirjoitetun viestin lyttyyn. Anopissa itsessään oli kaikki vika, miniässä ei mitään. Oli aivan luonnollista, että anopin kuului antaa rahaa pienestä eläkkeestään miniän selvästi omiin tarkoituksiin, kampaajille, kynsihoitajille jne. Anopin tehtävä oli myös antaa niille lapsille se koti, mitä miniän ei millään tavalla tarvinnut tehdä. Anopin piti opettaa lapset päiväunille, pesuille jne., mutta miniän ei tarvinnut niistä pitää kiinni.
Tietenkin haukuttiin myös se anopin poika, kuinka nössö yms. tämä oli. Pojastaan anoppi kertoi vain tarvittavat perusasiat, hän kävi säännöllisessä työssä ja hoiti lapsia iltaisin miniän ollessa paljon omilla menoillaan. Isä yleensä laittoi lapsille ruuat töistä tultuaan, miniä ei ollut mikään ruuanlaittaja.
Perhe-elämä oli siis näitten vastaajien mielestä aivan ok. Viallinen oli anoppi, joka antoi rahaa ja hoiti lapsia. Viallinen oli myös isä, joka hoiti lapsia ja laittoi ruuat ja elätti perheen työllään.
Erityisesti muistan, kuinka joku moitti anoppia, että koska hän niin paljon auttoi perhettä, miniä ei päässyt ns. nousemaan siivilleen. Tähän anoppi vastasi, että hän onkin nyt päättänyt lopettaa kaiken avunannon ja odottaa vain nyt sitten, milloin miniä alkaa nousta siivilleen. Tähän vastattiin, että anoppi on ilkeä ihminen ja haluaa miniälleen pahaa.
Jotain tämmöistä näen täälläkin. Ikään kuin valkoinen tahdottaisiin väkisin vääntää mustaksi.
Onneksi minulla ei ole yhtään miniää. On vain yksi vävy, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Ei ikinä vääntämistä mistään ja lapsia olen saanut hoitaa tai olla hoitamatta ihan oman mieleni mukaan.
Ja onneksi minä tunnen ja tiedän paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka tulee keskenään toimeen, on ne sitten anoppeja tai miniöitä. En ole joutunut omassa elämässäni kuulemaan kauhutarinoita.
Ei tarvii anopin hoitaa, on meillä muitakin meidän elämässä kuin anoppi. Aina tää sama kitinä siitä että pitäisi alistua ja olla hiljaa kun sitä apua muka aivan varmasti tarvii juurikin anopilta ja aivan kohta. Mullekin sanottiin että odotapa vaan, parin kuukauden päästä tuulet kerjäämään sitä apua. Hyvin me pärjätään, paljon paremmin ilman anoppia. Parisuhdekin kärsii kun anoppi sekaantuu. Ei kiitos sanon vaan. Eikä anoppi mitään halua muutenkaan hoitaa, ihan vaan mielihyvää itsellensä. Ton toisen ketjun tarina ei nyt vaan liity tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, johon voisi vain todeta, että koittakaa pärjätä.
Ensi kesänä se vauvanne on jo rasittava taapero, jonka perässä saatte kyllä juosta, seuraavat vuodet vain lisää sitä kaikkea. Kun kerran anoppi on niin käsivarren mitan päässä pidettävä, niin apua hänestä ei sitten ole. Voin taata, että joskus toivoisitte sitä. Toki voi aina esittää muuta, ja vihallahan on pitkät lonkerot.
Olen varma, että näistä jutuista täällä iso osa on liioiteltuja. Sanomiset voidaan aina irroittaa asiayhteydestään, jolloin ne saadaan kuulostamaan ihan muulta kuin miksi ne on tarkoitettu.
Ei kaikki anoppi-ihmiset voi olla mielenvikaisia.
Kerran tuolla jollain muulla palstalla (olikohan ellit?) kirjoitti anoppi miniästään. Siitä tuli pitkä ketju. Anoppi kertoi, että miniä "lainaa" häneltä vähän väliä rahaa, mutta silti näyttää siltä, että raha ei mene siihen tarkoitukseen, mihin sitä pyydetään. Sinne kotiin ei ilmesty se tavara tai ei tapahdu se asia, mihin sitä rahaa halutaan. Lainaa ei myöskään koskaan makseta takaisin. Lastenhoitoa miniä vaatii koko ajan, vaikka on päivät lastensa kanssa kotona. Aina on joku oma meno, mihin pitää päästä ja anopin pitää tulla hoitamaan lapsia. Lapsilla ei ole mitään järjestystä elämässään eikä anopin neuvoja oteta kuuleviin korviin. Hän kertoi väsyvänsä tilanteeseen ja myös niihin lapsiin, jotka on aivan kasvattamattomia, mutta joiden kasvattamiseen hän ei saa puuttua.
Siitä tosiaan tuli pitkä ketju, mutta käsittämätöntä oli, että yksikään vastannut miniä ei ollut anopin puolella asiassa, vaan kaikki haukkuivat itse asiassa hyvin järkevästi ja asiallisesti kirjoitetun viestin lyttyyn. Anopissa itsessään oli kaikki vika, miniässä ei mitään. Oli aivan luonnollista, että anopin kuului antaa rahaa pienestä eläkkeestään miniän selvästi omiin tarkoituksiin, kampaajille, kynsihoitajille jne. Anopin tehtävä oli myös antaa niille lapsille se koti, mitä miniän ei millään tavalla tarvinnut tehdä. Anopin piti opettaa lapset päiväunille, pesuille jne., mutta miniän ei tarvinnut niistä pitää kiinni.
Tietenkin haukuttiin myös se anopin poika, kuinka nössö yms. tämä oli. Pojastaan anoppi kertoi vain tarvittavat perusasiat, hän kävi säännöllisessä työssä ja hoiti lapsia iltaisin miniän ollessa paljon omilla menoillaan. Isä yleensä laittoi lapsille ruuat töistä tultuaan, miniä ei ollut mikään ruuanlaittaja.
Perhe-elämä oli siis näitten vastaajien mielestä aivan ok. Viallinen oli anoppi, joka antoi rahaa ja hoiti lapsia. Viallinen oli myös isä, joka hoiti lapsia ja laittoi ruuat ja elätti perheen työllään.
Erityisesti muistan, kuinka joku moitti anoppia, että koska hän niin paljon auttoi perhettä, miniä ei päässyt ns. nousemaan siivilleen. Tähän anoppi vastasi, että hän onkin nyt päättänyt lopettaa kaiken avunannon ja odottaa vain nyt sitten, milloin miniä alkaa nousta siivilleen. Tähän vastattiin, että anoppi on ilkeä ihminen ja haluaa miniälleen pahaa.
Jotain tämmöistä näen täälläkin. Ikään kuin valkoinen tahdottaisiin väkisin vääntää mustaksi.
Onneksi minulla ei ole yhtään miniää. On vain yksi vävy, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Ei ikinä vääntämistä mistään ja lapsia olen saanut hoitaa tai olla hoitamatta ihan oman mieleni mukaan.
Ja onneksi minä tunnen ja tiedän paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka tulee keskenään toimeen, on ne sitten anoppeja tai miniöitä. En ole joutunut omassa elämässäni kuulemaan kauhutarinoita.
Narsistisen rajattoman ihmisen kanssa ainoa tapa ”tulla toimeen” on totella.
Ja se ei vaan ole lapsen kehitykselle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, johon voisi vain todeta, että koittakaa pärjätä.
Ensi kesänä se vauvanne on jo rasittava taapero, jonka perässä saatte kyllä juosta, seuraavat vuodet vain lisää sitä kaikkea. Kun kerran anoppi on niin käsivarren mitan päässä pidettävä, niin apua hänestä ei sitten ole. Voin taata, että joskus toivoisitte sitä. Toki voi aina esittää muuta, ja vihallahan on pitkät lonkerot.
Olen varma, että näistä jutuista täällä iso osa on liioiteltuja. Sanomiset voidaan aina irroittaa asiayhteydestään, jolloin ne saadaan kuulostamaan ihan muulta kuin miksi ne on tarkoitettu.
Ei kaikki anoppi-ihmiset voi olla mielenvikaisia.
Kerran tuolla jollain muulla palstalla (olikohan ellit?) kirjoitti anoppi miniästään. Siitä tuli pitkä ketju. Anoppi kertoi, että miniä "lainaa" häneltä vähän väliä rahaa, mutta silti näyttää siltä, että raha ei mene siihen tarkoitukseen, mihin sitä pyydetään. Sinne kotiin ei ilmesty se tavara tai ei tapahdu se asia, mihin sitä rahaa halutaan. Lainaa ei myöskään koskaan makseta takaisin. Lastenhoitoa miniä vaatii koko ajan, vaikka on päivät lastensa kanssa kotona. Aina on joku oma meno, mihin pitää päästä ja anopin pitää tulla hoitamaan lapsia. Lapsilla ei ole mitään järjestystä elämässään eikä anopin neuvoja oteta kuuleviin korviin. Hän kertoi väsyvänsä tilanteeseen ja myös niihin lapsiin, jotka on aivan kasvattamattomia, mutta joiden kasvattamiseen hän ei saa puuttua.
Siitä tosiaan tuli pitkä ketju, mutta käsittämätöntä oli, että yksikään vastannut miniä ei ollut anopin puolella asiassa, vaan kaikki haukkuivat itse asiassa hyvin järkevästi ja asiallisesti kirjoitetun viestin lyttyyn. Anopissa itsessään oli kaikki vika, miniässä ei mitään. Oli aivan luonnollista, että anopin kuului antaa rahaa pienestä eläkkeestään miniän selvästi omiin tarkoituksiin, kampaajille, kynsihoitajille jne. Anopin tehtävä oli myös antaa niille lapsille se koti, mitä miniän ei millään tavalla tarvinnut tehdä. Anopin piti opettaa lapset päiväunille, pesuille jne., mutta miniän ei tarvinnut niistä pitää kiinni.
Tietenkin haukuttiin myös se anopin poika, kuinka nössö yms. tämä oli. Pojastaan anoppi kertoi vain tarvittavat perusasiat, hän kävi säännöllisessä työssä ja hoiti lapsia iltaisin miniän ollessa paljon omilla menoillaan. Isä yleensä laittoi lapsille ruuat töistä tultuaan, miniä ei ollut mikään ruuanlaittaja.
Perhe-elämä oli siis näitten vastaajien mielestä aivan ok. Viallinen oli anoppi, joka antoi rahaa ja hoiti lapsia. Viallinen oli myös isä, joka hoiti lapsia ja laittoi ruuat ja elätti perheen työllään.
Erityisesti muistan, kuinka joku moitti anoppia, että koska hän niin paljon auttoi perhettä, miniä ei päässyt ns. nousemaan siivilleen. Tähän anoppi vastasi, että hän onkin nyt päättänyt lopettaa kaiken avunannon ja odottaa vain nyt sitten, milloin miniä alkaa nousta siivilleen. Tähän vastattiin, että anoppi on ilkeä ihminen ja haluaa miniälleen pahaa.
Jotain tämmöistä näen täälläkin. Ikään kuin valkoinen tahdottaisiin väkisin vääntää mustaksi.
Onneksi minulla ei ole yhtään miniää. On vain yksi vävy, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Ei ikinä vääntämistä mistään ja lapsia olen saanut hoitaa tai olla hoitamatta ihan oman mieleni mukaan.
Ja onneksi minä tunnen ja tiedän paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka tulee keskenään toimeen, on ne sitten anoppeja tai miniöitä. En ole joutunut omassa elämässäni kuulemaan kauhutarinoita.
Narsistisen rajattoman ihmisen kanssa ainoa tapa ”tulla toimeen” on totella.
Ja se ei vaan ole lapsen kehitykselle hyväksi.
Varsinkin kun haluan opettaa lapseni ajattelemaan itse ja asettamaan rajoja ei vain tottelemaan sokeasti käskyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ketju, johon voisi vain todeta, että koittakaa pärjätä.
Ensi kesänä se vauvanne on jo rasittava taapero, jonka perässä saatte kyllä juosta, seuraavat vuodet vain lisää sitä kaikkea. Kun kerran anoppi on niin käsivarren mitan päässä pidettävä, niin apua hänestä ei sitten ole. Voin taata, että joskus toivoisitte sitä. Toki voi aina esittää muuta, ja vihallahan on pitkät lonkerot.
Olen varma, että näistä jutuista täällä iso osa on liioiteltuja. Sanomiset voidaan aina irroittaa asiayhteydestään, jolloin ne saadaan kuulostamaan ihan muulta kuin miksi ne on tarkoitettu.
Ei kaikki anoppi-ihmiset voi olla mielenvikaisia.
Kerran tuolla jollain muulla palstalla (olikohan ellit?) kirjoitti anoppi miniästään. Siitä tuli pitkä ketju. Anoppi kertoi, että miniä "lainaa" häneltä vähän väliä rahaa, mutta silti näyttää siltä, että raha ei mene siihen tarkoitukseen, mihin sitä pyydetään. Sinne kotiin ei ilmesty se tavara tai ei tapahdu se asia, mihin sitä rahaa halutaan. Lainaa ei myöskään koskaan makseta takaisin. Lastenhoitoa miniä vaatii koko ajan, vaikka on päivät lastensa kanssa kotona. Aina on joku oma meno, mihin pitää päästä ja anopin pitää tulla hoitamaan lapsia. Lapsilla ei ole mitään järjestystä elämässään eikä anopin neuvoja oteta kuuleviin korviin. Hän kertoi väsyvänsä tilanteeseen ja myös niihin lapsiin, jotka on aivan kasvattamattomia, mutta joiden kasvattamiseen hän ei saa puuttua.
Siitä tosiaan tuli pitkä ketju, mutta käsittämätöntä oli, että yksikään vastannut miniä ei ollut anopin puolella asiassa, vaan kaikki haukkuivat itse asiassa hyvin järkevästi ja asiallisesti kirjoitetun viestin lyttyyn. Anopissa itsessään oli kaikki vika, miniässä ei mitään. Oli aivan luonnollista, että anopin kuului antaa rahaa pienestä eläkkeestään miniän selvästi omiin tarkoituksiin, kampaajille, kynsihoitajille jne. Anopin tehtävä oli myös antaa niille lapsille se koti, mitä miniän ei millään tavalla tarvinnut tehdä. Anopin piti opettaa lapset päiväunille, pesuille jne., mutta miniän ei tarvinnut niistä pitää kiinni.
Tietenkin haukuttiin myös se anopin poika, kuinka nössö yms. tämä oli. Pojastaan anoppi kertoi vain tarvittavat perusasiat, hän kävi säännöllisessä työssä ja hoiti lapsia iltaisin miniän ollessa paljon omilla menoillaan. Isä yleensä laittoi lapsille ruuat töistä tultuaan, miniä ei ollut mikään ruuanlaittaja.
Perhe-elämä oli siis näitten vastaajien mielestä aivan ok. Viallinen oli anoppi, joka antoi rahaa ja hoiti lapsia. Viallinen oli myös isä, joka hoiti lapsia ja laittoi ruuat ja elätti perheen työllään.
Erityisesti muistan, kuinka joku moitti anoppia, että koska hän niin paljon auttoi perhettä, miniä ei päässyt ns. nousemaan siivilleen. Tähän anoppi vastasi, että hän onkin nyt päättänyt lopettaa kaiken avunannon ja odottaa vain nyt sitten, milloin miniä alkaa nousta siivilleen. Tähän vastattiin, että anoppi on ilkeä ihminen ja haluaa miniälleen pahaa.
Jotain tämmöistä näen täälläkin. Ikään kuin valkoinen tahdottaisiin väkisin vääntää mustaksi.
Onneksi minulla ei ole yhtään miniää. On vain yksi vävy, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Ei ikinä vääntämistä mistään ja lapsia olen saanut hoitaa tai olla hoitamatta ihan oman mieleni mukaan.
Ja onneksi minä tunnen ja tiedän paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka tulee keskenään toimeen, on ne sitten anoppeja tai miniöitä. En ole joutunut omassa elämässäni kuulemaan kauhutarinoita.
Narsistisen rajattoman ihmisen kanssa ainoa tapa ”tulla toimeen” on totella.
Ja se ei vaan ole lapsen kehitykselle hyväksi.
Varsinkin kun haluan opettaa lapseni ajattelemaan itse ja asettamaan rajoja ei vain tottelemaan sokeasti käskyjä.
Sama. Meillä lapset on opetettu tuntemaan itse nälkänsä. Eikä syömään vain koska (syömishäiriöinen ylipainoinen) mummo tunkee ruokaa suuhun. Mm lohduksi. Kielsin kokonaan tunteiden ja ruoan sekoittamisen toisiinsa.
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon öaikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Hyvä jos edes puolet ketjun tarinoista on totta ja loputkin omasta näkökulmasta voimakkaasti väritettyjä. Ei kannata uskoa kaikkea mitä nettiin kirjoitetaan.
Niin ja oman kokemukseni mukaan se napanuora on useammin katkaisematta naisilta kuin miehiltä. Näin naisena naisvaltaiselta alalta katsottuna.
Meidän pinna katkesi mummon kanssa lopullisesti, kun alkoi pitää kirjaa siitä, kuinka usein tapaamme muita ihmisiä ja että varmasti kukaan ei saa vierailla meillä useammin kuin hän. Halusi myös kontrolloida sitä ketä esim. kutsumme lastemme syntymäpäiville tai kenen luona vierailemme jouluna.
Ei huomioinut lasten tunteita, vaan piti väkisin sylissä, vaikka lapsi rimpuilee pois. Lapsemme olivat hänelle jotain terapialeluja, joita hän omien sanojensa mukaan "halusi hoivata vaikka koko ajan jos saisi". Ei kuitenkaan huomioinut ikinä lasten tarpeita, vaan kaikki tapahtui aina hänen tarpeittensa vuoksi. Syyllisti lapsia, jos eivät halunneet halata (tekoitki, kun mummulla niin paha mieli).
Meidän olisi pitänyt raportoida kaikki menomme ja sopia aina seuraava näkeminen, muuten ahdistui ja valitteli ikäväänsä ennen kuin edes edellinen tapaaminen oli päättynyt.
Toi meille tavaroita salaa, vaikka oli kielletty ja kun toimitimme tavarat hänelle takaisin yhtä salaa, niin värväsi sukulaisiaan soittelemaan meille kuinka olemme loukanneet häntä.
Paljon muutakin rajatonta käytöstä hänellä oli, johon ei minkäänlainen puhe tehonnut, joten emme ole enää tekemisissä.
"Meidän olisi pitänyt raportoida kaikki menomme ja sopia aina seuraava näkeminen, muuten ahdistui ja valitteli ikäväänsä ennen kuin edes edellinen tapaaminen oli päättynyt
"
Jaa, tätä on enemmänkin liikkeellä? Omat sukulaiseni asuvat kaukana joten olemme siellä kylässä yleensä viikonlopun jokatoinen kuukausi. Kun teemme lähtöä appivanhemmat tulevat ulisemaan ikäväänsä ja kyynelsilmin katsovat kun pakkaamme taaperot autoon (joo, lapset lähtevät katsomaan toisia isovanhempia eivätkä jää mummolaan, sitäkin on ehdotettu) ja kun parin päivän päästä saavumme kotiin hyökkäävät heti kylään voivottelemaan kun oli ikävä ja olihan lapsillakin ikävä. Kyllä, asumme liian lähekkäin ja appivanhemmilla ei ole muuta elämää.
Kai tuokin on jonkinlaista manipuloivaa käytöstä.
3v ja 5v lapseni pitävät mummista an jon ka luokse joudun heitä ttämään esim kun mulla on finess tai kynsistudio tai rastat tai shoppailu tai ennustajalla käynti tai baari tai kahvittelu tai biletyspäivä. Tatska vaatii paljon aikaa. Kehitän siis itseäni.
Muksut pitää mummista minä en. Mutta tarviin häntä ilmaiseksi hoidoksi.
Vierailija kirjoitti:
3v ja 5v lapseni pitävät mummista an jon ka luokse joudun heitä ttämään esim kun mulla on finess tai kynsistudio tai rastat tai shoppailu tai ennustajalla käynti tai baari tai kahvittelu tai biletyspäivä. Tatska vaatii paljon aikaa. Kehitän siis itseäni.
Muksut pitää mummista minä en. Mutta tarviin häntä ilmaiseksi hoidoksi.
Mummi inhoaa minua mutta hänellä ei ole ketään muitakaan - miksiköhän - joten tarvitsee lapsiani omiin henkisiin tarpeisiinsa.
Siksi hän tunkee kotiimme aggressiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea pallo elättää kirjoitti:
Luin viikon öaikana koko ketjun. Olen järkyttynyt ja minua kuvottaa. Iho nousi kananlihalle ja oksetti. Miten hirveitä isovanhempia maailma päällään kantaa. Jokainen vanhempien ja lapsen väliltä pilattu ensimmäinen vuosi on liikaa ja tässä ketjussa näitä on useita. Millä oikeudella omitaan toisten lasta, murskataan oman lapsen vanhemmuutta? Pilataan tärkeä kiintymyssuhteen terve rakentuminen? Uhmataan uusia vanhempia ja monessa tapauksessa myös uhataan toimillaan lapsenlapsen henkeä tai ainakin kehitystä.
Tungetaan sormia persuuksiin, syötetään allergisoivia aineita, estetään lapsen kontakti vanhempiinsa, kaapataan lapsi, syyllistetään lapsi ainoaksi merkitykselliseksi asiaksi isovanhempien elämään. Huijataan äiti tai molemmat vanhemmat ulos ja lukitaan ovi perästä että päästään käpälöimään vauvaa rauhassa. Manipuloidaan, syyllistetään ja kiristetään sekä ihan pieniä lapsia sekä tuoreita vanhempia.
Ja monessa tapauksessa noi isät. Miksi napanuoraa ei ole osattu katkoa, miksi se omille vanhemmille pettymyksen tuottaminen on niin iso mörkö? Normaali aikuinen kyllä kestää pettymykset. Miksi vaimo on vähemmän tärkeä kuin äiti? Vaimo on valittu, äiti ei. Alkoi ihan sosiologina kiinnostaa tämä ilmiö ja ehkä tätä joskus pääsisi tutkimaan tarkemmin.
Hyvä jos edes puolet ketjun tarinoista on totta ja loputkin omasta näkökulmasta voimakkaasti väritettyjä. Ei kannata uskoa kaikkea mitä nettiin kirjoitetaan.
Niin ja oman kokemukseni mukaan se napanuora on useammin katkaisematta naisilta kuin miehiltä. Näin naisena naisvaltaiselta alalta katsottuna.
Eli mistäs tiedät mitään jos kokemusta on pelkistä naisista???
Ja ihan tiedoksi että ihmiset ei juuri kerro näistä kauhukokemuksistaan ja että moni hirviöanoppi on työssään ihan ”normaali” tai normaalin rajoissa.
On se vaan niin läpinäkyvää, että lähes poikkeuksetta luonnevikainen isoäiti tulee isän puolelta. Kyllä näin pojan äitinä se panee ajattelemaan. Että miten saisi omasta pojasta kasvatettua omilla jaloillaan seisovan ja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevan miehen, jonka ei tarvitsisi tasapainoilla kahden hullun naisen välissä. Syitä on niin sysissä kuin sepissä, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin läpinäkyvää, että lähes poikkeuksetta luonnevikainen isoäiti tulee isän puolelta. Kyllä näin pojan äitinä se panee ajattelemaan. Että miten saisi omasta pojasta kasvatettua omilla jaloillaan seisovan ja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevan miehen, jonka ei tarvitsisi tasapainoilla kahden hullun naisen välissä. Syitä on niin sysissä kuin sepissä, sanon minä.
1.000 000:n kerran: Täällä on vaikka kuinka moni nainen kertonut äidistään, esim. minä. Appivanhempien kanssa menee hyvin. Voisiko tämä asia nyt mennä viimein jakeluun?
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin läpinäkyvää, että lähes poikkeuksetta luonnevikainen isoäiti tulee isän puolelta. Kyllä näin pojan äitinä se panee ajattelemaan. Että miten saisi omasta pojasta kasvatettua omilla jaloillaan seisovan ja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevan miehen, jonka ei tarvitsisi tasapainoilla kahden hullun naisen välissä. Syitä on niin sysissä kuin sepissä, sanon minä.
On se vaan outoa etyä miten ANOPPI-ketjussa kirjoitellaan anopeista. Käsittämätöntä.
Meillä se hirviömummo on kyllä ihan minun äitini.
T nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin läpinäkyvää, että lähes poikkeuksetta luonnevikainen isoäiti tulee isän puolelta. Kyllä näin pojan äitinä se panee ajattelemaan. Että miten saisi omasta pojasta kasvatettua omilla jaloillaan seisovan ja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevan miehen, jonka ei tarvitsisi tasapainoilla kahden hullun naisen välissä. Syitä on niin sysissä kuin sepissä, sanon minä.
On se vaan outoa etyä miten ANOPPI-ketjussa kirjoitellaan anopeista. Käsittämätöntä.
Meillä se hirviömummo on kyllä ihan minun äitini.
T nainen
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä? Se on otsikko tässä keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin läpinäkyvää, että lähes poikkeuksetta luonnevikainen isoäiti tulee isän puolelta. Kyllä näin pojan äitinä se panee ajattelemaan. Että miten saisi omasta pojasta kasvatettua omilla jaloillaan seisovan ja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevan miehen, jonka ei tarvitsisi tasapainoilla kahden hullun naisen välissä. Syitä on niin sysissä kuin sepissä, sanon minä.
On se vaan outoa etyä miten ANOPPI-ketjussa kirjoitellaan anopeista. Käsittämätöntä.
Meillä se hirviömummo on kyllä ihan minun äitini.
T nainen
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä? Se on otsikko tässä keskustelussa.
Ja kun luet sen aloituksen, käy ilmi että keskustellaan anopeista.
Ja on tää minunkin äitini anoppi. Kamala onkin.
Se että nimenomaan rajattoman anopin kanssa tulee ongelmia johtuu siitä että vierasta ihmistä ei tunne eikä osaa varautua.
Minä tunnen äitini ja tiedän heti vetää liinat kiinni. Mieheni ei tajunnut ollenkaan ja halusi olla mukava viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin läpinäkyvää, että lähes poikkeuksetta luonnevikainen isoäiti tulee isän puolelta. Kyllä näin pojan äitinä se panee ajattelemaan. Että miten saisi omasta pojasta kasvatettua omilla jaloillaan seisovan ja omilla aivoillaan ja sydämellään ajattelevan miehen, jonka ei tarvitsisi tasapainoilla kahden hullun naisen välissä. Syitä on niin sysissä kuin sepissä, sanon minä.
On se vaan outoa etyä miten ANOPPI-ketjussa kirjoitellaan anopeista. Käsittämätöntä.
Meillä se hirviömummo on kyllä ihan minun äitini.
T nainen
Onko hänellä käytössä Donepezil- lääkitys? Kysypä, miksi sellaisen on hyväksynyt;-)
No tätähän se just on, mummo kokee että yritän tahallani viedä lapseni häneltä kun vien vaan nukkumaan. Mummo seuraa meitä huoneeseen
muka "auttaakseen"(sanoo että hän voi ottaa)ja sitten mököttää kun en annakaan lasta hänelle syliin. Tää sama toistuu kun lapsi syö ja kun lapsi haluaa leikkiä. Mummo lähes kirjaimellisesti roikkuu lapsessa kiinni ihan koko ajan. No alkaahan sitä ahdistaa tollanen eikä mummon seurassa voi olla yhtään rennosti.