Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin aiemmin on ollut tapana ja aivan selviönä että mummot ja papat ovat saaneet olla lasten kanssa ja nauttia heistä monesti omien toivomustensa mukaisesti. (Vanhalla ihmisellä on energiaa touhuta vain satunnaisesti tai on mielialamuutoksia ym) Koskaan sitä ei ole tuomittu näin ja väkisinkin elämässä tapahtuvat pienetkin ikävät sattumukset on annettu olla jos kukaan ei ole ollut vaarassa tai muuta vakavaa ja on katsottu että isovanhemmat ovat sen verta tärkeitä ettei aleta hulluna meuhkaamaan ja itkettämään mahdollisesti vanhoja, sairaita ihmisiä. Nyt sitten kuitenkin tulee eteen ettei omia lapsenlapsia saa hoitaa eikä tuntea kunnolla ihan vain, jos miniällä on ajatuksena hyvästä perhe elämästä että siihen ei muita kuulu. Sitä tuskin voi kukaan kiistää etteikö ole epäreilu tilanne. Jos olisi tiedetty aikoinaan että ei sitä omaa hyvää käytöstä saa "vastalahjana" takaisin aikanaan itselleen niin olisihan silloin voinut koppavasti todeta, että mummua ei nyt kaivata täällä, kun ovi aukeaa sunnuntaiaamuna ja mummu koppaa imetettävän itselleen ja asettuu odottamaan kahvia? Ei puhettakaan alkaa siinä huutamaan kun oli kotona kasvatettu tavat, joita ei enää tunneta muualla kuin vanhainkodeissa.
Ai että miten ihanaa syyllistämistä ja tunteisiin vetoamista. Itse en antaisi lastani hoitoon kenellekään jonka argumentaatiotaito on tuota luokkaa. Tyhmyys kun voi vaikka tarttua.
1. Aika harva pienen lapsen isovanhempi on nykyään mitenkään erityisen vanha ja sairas. Useimmat lienevät vielä työelämässä.
2. Aikuista, viisasta taspainoista ihmistä ei oikeasti pysty kukaan ulkopuolinen itkettämään. Aikuiset ovat vastuussa omista tunteistaan.
3. Isovanhemman tärkeys on ihan riippuvaista siitä, mitä isovanhempi pystyy lapselle antamaan. En tarkoita aineellisessa mielessä, vaan emotionaalisessa, kulttuurillisessa, älyllisessä. Ihmisellä, joka pitää pientä lasta ensisijaisesti omien tarpeidensa tyydyttäjänä, ei ole yhtään mitään annettavaa kenellekään.
Jos koet että tarvitset vauvalta jotain, rakkautta, sitä että saat antaa rakkautta, hoivavietin tyydytystä, et pysty antamaan vauvalle mitään. Koska olet itse se, jonka pitäisi "saada". Pienen lapsen ei kuulu joutua antamaan aikuisille yhtään mitään. Aikuiset hoitakoot tunne-elämänsä itse.
Sydämetön ja kylmääävä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin aiemmin on ollut tapana ja aivan selviönä että mummot ja papat ovat saaneet olla lasten kanssa ja nauttia heistä monesti omien toivomustensa mukaisesti. (Vanhalla ihmisellä on energiaa touhuta vain satunnaisesti tai on mielialamuutoksia ym) Koskaan sitä ei ole tuomittu näin ja väkisinkin elämässä tapahtuvat pienetkin ikävät sattumukset on annettu olla jos kukaan ei ole ollut vaarassa tai muuta vakavaa ja on katsottu että isovanhemmat ovat sen verta tärkeitä ettei aleta hulluna meuhkaamaan ja itkettämään mahdollisesti vanhoja, sairaita ihmisiä. Nyt sitten kuitenkin tulee eteen ettei omia lapsenlapsia saa hoitaa eikä tuntea kunnolla ihan vain, jos miniällä on ajatuksena hyvästä perhe elämästä että siihen ei muita kuulu. Sitä tuskin voi kukaan kiistää etteikö ole epäreilu tilanne. Jos olisi tiedetty aikoinaan että ei sitä omaa hyvää käytöstä saa "vastalahjana" takaisin aikanaan itselleen niin olisihan silloin voinut koppavasti todeta, että mummua ei nyt kaivata täällä, kun ovi aukeaa sunnuntaiaamuna ja mummu koppaa imetettävän itselleen ja asettuu odottamaan kahvia? Ei puhettakaan alkaa siinä huutamaan kun oli kotona kasvatettu tavat, joita ei enää tunneta muualla kuin vanhainkodeissa.
Ai että miten ihanaa syyllistämistä ja tunteisiin vetoamista. Itse en antaisi lastani hoitoon kenellekään jonka argumentaatiotaito on tuota luokkaa. Tyhmyys kun voi vaikka tarttua.
1. Aika harva pienen lapsen isovanhempi on nykyään mitenkään erityisen vanha ja sairas. Useimmat lienevät vielä työelämässä.
2. Aikuista, viisasta taspainoista ihmistä ei oikeasti pysty kukaan ulkopuolinen itkettämään. Aikuiset ovat vastuussa omista tunteistaan.
3. Isovanhemman tärkeys on ihan riippuvaista siitä, mitä isovanhempi pystyy lapselle antamaan. En tarkoita aineellisessa mielessä, vaan emotionaalisessa, kulttuurillisessa, älyllisessä. Ihmisellä, joka pitää pientä lasta ensisijaisesti omien tarpeidensa tyydyttäjänä, ei ole yhtään mitään annettavaa kenellekään.
Jos koet että tarvitset vauvalta jotain, rakkautta, sitä että saat antaa rakkautta, hoivavietin tyydytystä, et pysty antamaan vauvalle mitään. Koska olet itse se, jonka pitäisi "saada". Pienen lapsen ei kuulu joutua antamaan aikuisille yhtään mitään. Aikuiset hoitakoot tunne-elämänsä itse.
Sydämetön ja kylmääävä olet.
Tosiasioita.
Jos sulla on paha olla, kuten selkeästi on, se apu pahaan oloosi ei ole se lapsenlapsen kaltoinkohtelu vaan se että haet apua oloosi.
Hei nyt oikeesti. Molemmat. Nyt alkaa mennä pätemislinjalle. Tämä on tärkeä paikka monelle että saa puhuttua solmuja auki ja saa vertaistukea. Rajansa kaikella. Ei viitsi kirjoittaa enempää omia kokemuksiaan, niin ikävän tyylistä menoa nyt. Toivon että pätijät menee vähän itteensä. Huonoja fiboja alkaa tulla täältä ja enemmänkin angstaa keskustelun seuraaminen kuin voimauttaisi. Surullista. :/
Kevään odotusta, moiks
Tää tuohtunut väärinymmärtäjä-mummo ei myöskään ole suostunut vastaamaan useisiin kysymyksiin, että onko hänet suljettu pois lastenlastensa elämästä. Joten tulkitsen hiljaisuuden myöntymisen merkiksi, kuten vanha kansa tapaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Tää tuohtunut väärinymmärtäjä-mummo ei myöskään ole suostunut vastaamaan useisiin kysymyksiin, että onko hänet suljettu pois lastenlastensa elämästä. Joten tulkitsen hiljaisuuden myöntymisen merkiksi, kuten vanha kansa tapaa sanoa.
Toivon todella ettei hän pääse lasten läheisyyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Vierailija kirjoitti:
Tää tuohtunut väärinymmärtäjä-mummo ei myöskään ole suostunut vastaamaan useisiin kysymyksiin, että onko hänet suljettu pois lastenlastensa elämästä. Joten tulkitsen hiljaisuuden myöntymisen merkiksi, kuten vanha kansa tapaa sanoa.
No tarviiko sitä nyt enempää hänen nenäänsä hieroa. Menee kyllä tosiaan ohi alkuperäisestä tarkoituksesta vertaistuesta. Tämä on jotain ihan muuta. Minäkin poistun hetkeksi takavasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää tuohtunut väärinymmärtäjä-mummo ei myöskään ole suostunut vastaamaan useisiin kysymyksiin, että onko hänet suljettu pois lastenlastensa elämästä. Joten tulkitsen hiljaisuuden myöntymisen merkiksi, kuten vanha kansa tapaa sanoa.
No tarviiko sitä nyt enempää hänen nenäänsä hieroa. Menee kyllä tosiaan ohi alkuperäisestä tarkoituksesta vertaistuesta. Tämä on jotain ihan muuta. Minäkin poistun hetkeksi takavasemmalle.
No heihei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin aiemmin on ollut tapana ja aivan selviönä että mummot ja papat ovat saaneet olla lasten kanssa ja nauttia heistä monesti omien toivomustensa mukaisesti. (Vanhalla ihmisellä on energiaa touhuta vain satunnaisesti tai on mielialamuutoksia ym) Koskaan sitä ei ole tuomittu näin ja väkisinkin elämässä tapahtuvat pienetkin ikävät sattumukset on annettu olla jos kukaan ei ole ollut vaarassa tai muuta vakavaa ja on katsottu että isovanhemmat ovat sen verta tärkeitä ettei aleta hulluna meuhkaamaan ja itkettämään mahdollisesti vanhoja, sairaita ihmisiä. Nyt sitten kuitenkin tulee eteen ettei omia lapsenlapsia saa hoitaa eikä tuntea kunnolla ihan vain, jos miniällä on ajatuksena hyvästä perhe elämästä että siihen ei muita kuulu. Sitä tuskin voi kukaan kiistää etteikö ole epäreilu tilanne. Jos olisi tiedetty aikoinaan että ei sitä omaa hyvää käytöstä saa "vastalahjana" takaisin aikanaan itselleen niin olisihan silloin voinut koppavasti todeta, että mummua ei nyt kaivata täällä, kun ovi aukeaa sunnuntaiaamuna ja mummu koppaa imetettävän itselleen ja asettuu odottamaan kahvia? Ei puhettakaan alkaa siinä huutamaan kun oli kotona kasvatettu tavat, joita ei enää tunneta muualla kuin vanhainkodeissa.
Ai että miten ihanaa syyllistämistä ja tunteisiin vetoamista. Itse en antaisi lastani hoitoon kenellekään jonka argumentaatiotaito on tuota luokkaa. Tyhmyys kun voi vaikka tarttua.
1. Aika harva pienen lapsen isovanhempi on nykyään mitenkään erityisen vanha ja sairas. Useimmat lienevät vielä työelämässä.
2. Aikuista, viisasta taspainoista ihmistä ei oikeasti pysty kukaan ulkopuolinen itkettämään. Aikuiset ovat vastuussa omista tunteistaan.
3. Isovanhemman tärkeys on ihan riippuvaista siitä, mitä isovanhempi pystyy lapselle antamaan. En tarkoita aineellisessa mielessä, vaan emotionaalisessa, kulttuurillisessa, älyllisessä. Ihmisellä, joka pitää pientä lasta ensisijaisesti omien tarpeidensa tyydyttäjänä, ei ole yhtään mitään annettavaa kenellekään.
Jos koet että tarvitset vauvalta jotain, rakkautta, sitä että saat antaa rakkautta, hoivavietin tyydytystä, et pysty antamaan vauvalle mitään. Koska olet itse se, jonka pitäisi "saada". Pienen lapsen ei kuulu joutua antamaan aikuisille yhtään mitään. Aikuiset hoitakoot tunne-elämänsä itse.
Ja höpönlöpön. Aivan älytöntä, sitä mustavalkoisuutta taas. Ei pidä paikkaansa että ketään ei saisi tarvita , että ihmissuhteeseen ei saa liittyä tarpeita. Pienten lasten sylittely tuottaa aivoissa hyvänolon hormonia yhtälailla mummolle kuin vauvan isälle, veljelle, papalle jne. Mummot ovat saaneet aina hoitaa ja nyt pitää muuttaa tämä suunta, mihin osa menee. EI ole väärin tarvita, ja antaa itse kun on kysymys rakastamisesta ja hyvistä asioista. Ei voi olla totta että tällä tasolla ollaan..pitää muistaa että hyvin harva on noin vinksahtanut kuin tämä suhteiden kieltäjä ja isovanhempien vihaaja. Oma elämä taitaa olla retuperällä, niin älyttömät jutut on.
Tottakai vauvan sylittelystä tulee hyvä mieli. Mutta jos kukaan ihminen kokee, että hänen täytyy saada sylitellä vauvaa että jaksaa, vauva muuttuu silloin välineeksi ja koko tilanne väärinkäytökseksi.
Minulle tulee hyvä mieli, kun käyn rapsuttelemassa naapurin lehmiä. Se ei tarkoita, että minulla olisi siihen oikeus, tai että lehmillä ja niiden omistajalla olisi velvollisuus antaa minun rapsutella koska naiset on aina hoitaneet lehmiä!
Esimerkkini ontuu sikäli että vastentahtoista lehmää ei paljon rapsutella, mutta mummot kyllä rääkkäävät väkisinsylittelemällä vastentahtoisia vauvoja.
Siitä, miten asiat on (sinun mielestäsi) joskus olleet, ei muuten voida johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla nykyään. Klassinen argumentaatiovirhe tuokin, että "mummot on aina hoitaneet vauvoja". Yhtä hyvin voisi sanoa "äitejä on aina kuollut synnytykseen" ja lähteä siitä että niin pitäisi olla jatkossakin.
Minulla oli muuten hirmuisen hyvät mummot. Molemmat. Siksi kylmää kuunnella näiden hysteeristen sekopäiden juttuja. Olen aika varma että kumpikin mummoni jaksoi elämäänsä ihan itsekseen aivan hyvin. Me lapsenlapset olimme bonusta, emme itsetarkoitus.
Minun koirani on kuolleet ja kuopattu. Pitääpä marssia sukulaisen luokse ja vaan ottaa heidän koira, viedä lenkille ja rapsutella ja antaa herkkuja. Mitä sitten että koira on arka ja pelkää perheen ulkopuolisia, jonka lisäksi sillä on allergioita monille ruoka-aineille. Mutta kun minä nyt tarvitsen karvakaveria enkä voi sellaista itse ottaa kun ei sille ole aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Et näemmä lukenut alusta asti. Minä en ole mummo. Ehkä sitten joskus 15 v kuluttua aikaisintaan. Tunnen kyllä myös 40-50-kymppisiä "mummoja", joilla hormonitoimintaa on ihan riittävästi. Hormonitoimintaa on myös toisenlaista kuin sukukypsyyteen liittyvää. Hoivavetiksikin sitä kutsutaan. En ole ketjun "mummovastaava". Jaksat jatkaa asiatonta linjaa. Hymyilyttää, mutten viitsi ruokkia huonoa oloasi enempää. Se ei ole naurun asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Et näemmä lukenut alusta asti. Minä en ole mummo. Ehkä sitten joskus 15 v kuluttua aikaisintaan. Tunnen kyllä myös 40-50-kymppisiä "mummoja", joilla hormonitoimintaa on ihan riittävästi. Hormonitoimintaa on myös toisenlaista kuin sukukypsyyteen liittyvää. Hoivavetiksikin sitä kutsutaan. En ole ketjun "mummovastaava". Jaksat jatkaa asiatonta linjaa. Hymyilyttää, mutten viitsi ruokkia huonoa oloasi enempää. Se ei ole naurun asia.
Tunnet 400-500-vuotiaita joilla on hormonitoimintaa? Vau.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Et näemmä lukenut alusta asti. Minä en ole mummo. Ehkä sitten joskus 15 v kuluttua aikaisintaan. Tunnen kyllä myös 40-50-kymppisiä "mummoja", joilla hormonitoimintaa on ihan riittävästi. Hormonitoimintaa on myös toisenlaista kuin sukukypsyyteen liittyvää. Hoivavetiksikin sitä kutsutaan. En ole ketjun "mummovastaava". Jaksat jatkaa asiatonta linjaa. Hymyilyttää, mutten viitsi ruokkia huonoa oloasi enempää. Se ei ole naurun asia.
Öh. Hoivavietti on aivotoiminto. Ei liity hormoneihin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin aiemmin on ollut tapana ja aivan selviönä että mummot ja papat ovat saaneet olla lasten kanssa ja nauttia heistä monesti omien toivomustensa mukaisesti. (Vanhalla ihmisellä on energiaa touhuta vain satunnaisesti tai on mielialamuutoksia ym) Koskaan sitä ei ole tuomittu näin ja väkisinkin elämässä tapahtuvat pienetkin ikävät sattumukset on annettu olla jos kukaan ei ole ollut vaarassa tai muuta vakavaa ja on katsottu että isovanhemmat ovat sen verta tärkeitä ettei aleta hulluna meuhkaamaan ja itkettämään mahdollisesti vanhoja, sairaita ihmisiä. Nyt sitten kuitenkin tulee eteen ettei omia lapsenlapsia saa hoitaa eikä tuntea kunnolla ihan vain, jos miniällä on ajatuksena hyvästä perhe elämästä että siihen ei muita kuulu. Sitä tuskin voi kukaan kiistää etteikö ole epäreilu tilanne. Jos olisi tiedetty aikoinaan että ei sitä omaa hyvää käytöstä saa "vastalahjana" takaisin aikanaan itselleen niin olisihan silloin voinut koppavasti todeta, että mummua ei nyt kaivata täällä, kun ovi aukeaa sunnuntaiaamuna ja mummu koppaa imetettävän itselleen ja asettuu odottamaan kahvia? Ei puhettakaan alkaa siinä huutamaan kun oli kotona kasvatettu tavat, joita ei enää tunneta muualla kuin vanhainkodeissa.
Ai että miten ihanaa syyllistämistä ja tunteisiin vetoamista. Itse en antaisi lastani hoitoon kenellekään jonka argumentaatiotaito on tuota luokkaa. Tyhmyys kun voi vaikka tarttua.
1. Aika harva pienen lapsen isovanhempi on nykyään mitenkään erityisen vanha ja sairas. Useimmat lienevät vielä työelämässä.
2. Aikuista, viisasta taspainoista ihmistä ei oikeasti pysty kukaan ulkopuolinen itkettämään. Aikuiset ovat vastuussa omista tunteistaan.
3. Isovanhemman tärkeys on ihan riippuvaista siitä, mitä isovanhempi pystyy lapselle antamaan. En tarkoita aineellisessa mielessä, vaan emotionaalisessa, kulttuurillisessa, älyllisessä. Ihmisellä, joka pitää pientä lasta ensisijaisesti omien tarpeidensa tyydyttäjänä, ei ole yhtään mitään annettavaa kenellekään.
Jos koet että tarvitset vauvalta jotain, rakkautta, sitä että saat antaa rakkautta, hoivavietin tyydytystä, et pysty antamaan vauvalle mitään. Koska olet itse se, jonka pitäisi "saada". Pienen lapsen ei kuulu joutua antamaan aikuisille yhtään mitään. Aikuiset hoitakoot tunne-elämänsä itse.
Sydämetön ja kylmääävä olet.
Ad hominem.
Mielenkiintoista, miten nämä rajattomien mummojen puolustajat eivät oikein tunnu kykenevän koherenttiin argumentaatioon. Kaikki on pelkkää tunteisiin vetoamista, ad hominemia, (kuvitteelliseen) menneisyyteen vetoamista -koko klassisten argumentaatiovirheiden lista käydään läpi kohta kohdalta.
Äidit taas kirjoittavat hyvin, jäsennellysti ja enimmäkseen virheettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Niin siis tää kirjoittaja ei ole sama ihminen joka täällä mummo-häröää. Vai oletko joku palstalle eksynyt trolli:D joka haluaa saada vakivastaajat vaan väärälle raiteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Et näemmä lukenut alusta asti. Minä en ole mummo. Ehkä sitten joskus 15 v kuluttua aikaisintaan. Tunnen kyllä myös 40-50-kymppisiä "mummoja", joilla hormonitoimintaa on ihan riittävästi. Hormonitoimintaa on myös toisenlaista kuin sukukypsyyteen liittyvää. Hoivavetiksikin sitä kutsutaan. En ole ketjun "mummovastaava". Jaksat jatkaa asiatonta linjaa. Hymyilyttää, mutten viitsi ruokkia huonoa oloasi enempää. Se ei ole naurun asia.
Öh. Hoivavietti on aivotoiminto. Ei liity hormoneihin mitenkään.
Tuo varmaan tarkoittaa oksitosiinia, joka kyllä on hormoni. (Insuliinikin muuten on, mutta ei liity aiheeseen.)
Ketjuun eksynyt taas trolli joka vastailee naiviin tyyliin tökerösti ilkeillen"Öhh" "Vauu" ja yrittää saada ihmisiä toisiaan vastaan, ja jolla ei ole oikeasti mitään sanottavaa. Olisiko joku teini, ollut vauvoihin liittyvissä keskusteluissa läsnä, ainakin hyvin samantyylinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Et näemmä lukenut alusta asti. Minä en ole mummo. Ehkä sitten joskus 15 v kuluttua aikaisintaan. Tunnen kyllä myös 40-50-kymppisiä "mummoja", joilla hormonitoimintaa on ihan riittävästi. Hormonitoimintaa on myös toisenlaista kuin sukukypsyyteen liittyvää. Hoivavetiksikin sitä kutsutaan. En ole ketjun "mummovastaava". Jaksat jatkaa asiatonta linjaa. Hymyilyttää, mutten viitsi ruokkia huonoa oloasi enempää. Se ei ole naurun asia.
Öh. Hoivavietti on aivotoiminto. Ei liity hormoneihin mitenkään.
Tuo varmaan tarkoittaa oksitosiinia, joka kyllä on hormoni. (Insuliinikin muuten on, mutta ei liity aiheeseen.)
Isilläkin tuo oksitosiinitaso nousee kun ne hoitaa vauvaansa. Netflixissä oli aiheesta hyvä jakso sarjassa "Babies". Mutta ei oksitosiini tee kenestäkään mitään aivotonta hoivakonetta, että se on sitten vaan huono tekosyy rajattomalle käytökselle.
Vaikuttaa siltä, että suuria ikäluokkia vaivaa joku kauhea hylätyksi tulemisen pelko. Iso osa heistä ei tunnu kestävän sitä, että kukaan ei enää tarvitse heitä. Heidän suurin tarpeensa on olla tarpeellinen jollekulle. Ja koska heidän omat lapsensa ovat jo aikuisia, sitä tarpeellisuuden tunnetta haetaan lapsenlapsen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissaamme toisia kaikki yhtä vastaan meiningillä... Niin kenties se on kuulijan korvassa 🤔 kyllähän siinä saattaa hetkellisesti tunteet nousta jos joku mummukka tulee tänne väittämään, että ketjun kaltaiset tilanteet ovat valhetta. (muutama sivu takaperin näin on väitetty).
Sitten on aina yhtä ihania nämä huolestuneet sivusta huutelijat, jotka haluavat huomauttaa, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja kohta ette itse pääse tapaamaan omien lastenne jälkeläisiä jne yms. Ja sitten siihen vastataan, että jos minusta tulee ketjun kaltainen rahaton mummo, niin ihan syystä en pääsisi tapaamaan lapsia. Ketju toistaa itseään paljon.Ymmärrän ongelman lähtökohdan. En jaksanut kahlata kovin pitkälle, huomasin vain kuinka joka viestiin vastataan, minunkin:"Joo, joo tuli jo selväksi kultamummi, jäit kiinni!" diipapaapaa, sellainen kuulostaa omiin korviin kiusaamiselta. Kun en usko että täällä yksi ja sama ihminen kirjoittelee kaikki vastaukset.
Omaankin kommenttin vastasi joku toinen ja siihen taas joku kolmas, josta sai kuvan että yksi ihminen käy keskustelua.
Omakohtaista kokemustakin on, tosin ei noin pahasti. Muistan kuitenkin ne tunteet miltä tuntui kun oltiin käyty siivoamassa koti sillä aikaa kun olin kaupassa. Näin myöhemmin ymmärrän että kyse on ollut ihan "hyvää hyvyyttään" auttamisesta, silloin tuntui että tullaan tontilleni luvatta enkä ollut kyllä avun tarpeessa. Tämän ketjun nuo kokemukset menevät tosin jo ufo-puolelle ja vaatii kunnon rajanvetoa. Ymmärrän hyvin tunteet ja rajat. Omalta äidiltä myös kestää useammin enemmän, kuin anopilta - tosin ei tuollaista mitä täältä lukenut. (molemmat menetin liian nuorina (anoppi oli vasta 54v) niin lähinnä kaivannut heitä.)
Hormonit heräävät mummoilla ja muistavat sen oman lapsensa vauva-ajan. Joko se on ollut ihanaa ja sitä kaivataan tai se on jäänyt välistä. Plus kaikkea siltä väliltä. On myös suuri ero rajattomien mummeleiden ja "välillä" ajattelemattomien mummojen välillä. On olemassa rajattomia ihmisiä, kaikenikäisiä ja sukupuolisia.
Kun täällä käynyt ensimmäistä kertaa nyt koronakeskustelemassa, on kiinnittänyt huomiota kuinka eri tavalla ihmiset vaan ylipäänsä keskustelevat kun kyse anonymiteetistä. Se kertoo että jotain tänne puretaan huonoa oloa, jos ei asiallisesti kyetä keskustelemaan. Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta :)
No ei kyllä mummoilla mitään hormoneita heräile, jos kärsit vaihdevuosioireista mene lääkäriin. Miten harhainen pitää olla että kuvittelee elävänsä äitiyttä uusiksi lapsenlapsen kautta?
Et näemmä lukenut alusta asti. Minä en ole mummo. Ehkä sitten joskus 15 v kuluttua aikaisintaan. Tunnen kyllä myös 40-50-kymppisiä "mummoja", joilla hormonitoimintaa on ihan riittävästi. Hormonitoimintaa on myös toisenlaista kuin sukukypsyyteen liittyvää. Hoivavetiksikin sitä kutsutaan. En ole ketjun "mummovastaava". Jaksat jatkaa asiatonta linjaa. Hymyilyttää, mutten viitsi ruokkia huonoa oloasi enempää. Se ei ole naurun asia.
En puhu sukukypsyydestä vaan vauvan ja äidin välisestä symbioosista. Sen väliin kenelläkään ei ole mitään asiaa. Luonto on ollut tässä kohtaa viisas ja äitille kuuluukin tulla paha olo jos joku yrittää väkisin hänet vauvasta erottaa. Ja ei vanha nainen rinnoillaan pysty toisen lasta ruokkimaan... Mummojen hormonit on toisarvoisia mitä vauvan hyvinvointiin tulee. Ihan hirveetä että jotkut mummot yrittävät jopa imetystä terrorisoida tuolla pakkosylittelyllä ja vauvan viemisellä pois. Kovin pieni vauva ei edes ymmärrä olevansa äitistään erillinen olento...
Alue: Aihe vapaa
Joo. Ei kyllä mee perille hälle nyt. Miksi jatkaa jankutusta. Silti sulle sen verran, että toi "kultamummon lääkkeet" alkaa olla vähän väsynyttä ja asiatontakin läppää. Ei heitellä myöskään narsisti-tuomiota tuntemattomille. Menee pohja, se on ihan oikea persoonallisuushäiriö kuitenkin ja moni meistä tänne kirjottaneista joutunut oikeesti sellasen takia kärsimään.