Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroilla kiristäminen on kovin tuttua. Ensin meille raahattiin käsittämättömiä määriä lasten vaatteita ja muita tarvikkeita. Mitään oikeasti tarpeellista ei. Olisin arvostanut pienen vauvan kanssa vaippapakettia enemmän kuin koon 110 housuja. Toki tavarat eivät rajoittuneet vauvan tavaroihin, vaan meille alkoi virrata sisustusesineitä, toki anopin maun mukaisia. Lopulta tilanne oli se, että oli pakko kieltää tuomasta mitään, poikkeuksena lasten synttärit ja joulu.
Sitten alkoi mökille kinuaminen. Anoppi osti järjettömiä kasoja leluja mökilleen, ja joka tapaamisella märisi kuinka sillä uuden uutukaisella pyörällä ei kukaan ajele, nyyhk. Koska en ole pyörää mökille pyytänyt, en mielestäni ole velvollinen pikkupyörälle käyttäjää viemään paikan päälle.
Niin on!
Minä ehdotin että laittaisivat vaikka ennemmin viisi euroa lapsen koulutustilille, mutta ei, piti saada törsätä 50 euroa johonkin typerään.
Nyt lukiolaisella on harvinaisen paljon hyötyä niistä kaikista hajonneista muovileluista...
No eipä sille lukiolaiselle niistä 3-vuotiaana saaduista duploistakaan ole iloa?
Ymmärrän kyllä pointin. Ei se heikkolaatuista turhake ilahduta lasta yleensä kuin päivän, mutta se kai riittää mummulle?
Meillä kanssa anopin on jostain syystä pakkomielle ostaa mahdollisimman iso lahja. Ainakin isompi pitää olla kuin mun vanhempien lahja. Rahaa ei anna, mutta lahjakortteja on alkanut näkyä. Nekin anopin omaan lempikauppaan, Keskisen kyläkauppaan. Me käydään siellä harvakseltaan, kun melkein tunti pitää istua autossa. Miksi se sama euromäärä tilille on liian hankala asia? Tai seteli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tavaroilla kiristäminen on kovin tuttua. Ensin meille raahattiin käsittämättömiä määriä lasten vaatteita ja muita tarvikkeita. Mitään oikeasti tarpeellista ei. Olisin arvostanut pienen vauvan kanssa vaippapakettia enemmän kuin koon 110 housuja. Toki tavarat eivät rajoittuneet vauvan tavaroihin, vaan meille alkoi virrata sisustusesineitä, toki anopin maun mukaisia. Lopulta tilanne oli se, että oli pakko kieltää tuomasta mitään, poikkeuksena lasten synttärit ja joulu.
Sitten alkoi mökille kinuaminen. Anoppi osti järjettömiä kasoja leluja mökilleen, ja joka tapaamisella märisi kuinka sillä uuden uutukaisella pyörällä ei kukaan ajele, nyyhk. Koska en ole pyörää mökille pyytänyt, en mielestäni ole velvollinen pikkupyörälle käyttäjää viemään paikan päälle.
Niin on!
Minä ehdotin että laittaisivat vaikka ennemmin viisi euroa lapsen koulutustilille, mutta ei, piti saada törsätä 50 euroa johonkin typerään.
Nyt lukiolaisella on harvinaisen paljon hyötyä niistä kaikista hajonneista muovileluista...
No eipä sille lukiolaiselle niistä 3-vuotiaana saaduista duploistakaan ole iloa?
Ymmärrän kyllä pointin. Ei se heikkolaatuista turhake ilahduta lasta yleensä kuin päivän, mutta se kai riittää mummulle?
Meillä kanssa anopin on jostain syystä pakkomielle ostaa mahdollisimman iso lahja. Ainakin isompi pitää olla kuin mun vanhempien lahja. Rahaa ei anna, mutta lahjakortteja on alkanut näkyä. Nekin anopin omaan lempikauppaan, Keskisen kyläkauppaan. Me käydään siellä harvakseltaan, kun melkein tunti pitää istua autossa. Miksi se sama euromäärä tilille on liian hankala asia? Tai seteli?
No ne duplot nyt periaatteessa edes voisi säilöä "seuraavalle polvelle" tai myydä edes. Meillä olennaista oli iso koko ja kaikki mistä lähtee mahdollisimman paha ääni. Tai sitten esim viiden kilon suklaalevy 15-kiloiselle lapselle.
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Sotaveteraaneja unohtamatta😂🤦♀️ näistä 60- 70-luvuilla syntyneistä isovanhemmista on varmasti moni talvisodan kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Tätä ketjua ei olisi olemassa, mikäli puhuminen auttaisi. Kyse ei ole normaaleista isovanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Mä yritin puhua. Sain kuulla että kertomani ei ole tapahtunut, olen kuvitellut kaiken, olen ymmärtänyt väärin, ”se oli vitsi”, mulla on mt-ongelmia. Vedin oven kiinni nenänsä edestä, elämäni paras teko!
Ihan oikeasti, on ihmisiä, joiden kanssa ei voi puhua. Harmi, jos tällainen persoona sattuu lähipiiriin. On todella raskas tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Niitä häiriintyneitä räyhäämisiä joita täälläkin on. Ruikutuksia tavarasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaudentunnottomilla narsisteilla on käsitys itsestään uhrina. Sellaisten kanssa ei myöskään voi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta se alkaa. Jouluvänkäys ja joululahjavänkäys. Ensin vängätään sitä että vietetäänkö jouluaatto yhdessä, sitten muista joulun vapaista. Sitten alkaa joululahjatiedustelut. Kysytään mitä toiveita lapsilla on ja kun toiveet sanotaan niin ostetaan jotain ihan muuta mitä on toivottu tai sitten tiedustellaan mitä se toinen mummo ostaa ja halutaan ostaa parempi lahja.
Finaalissa sitten soitellaan sukulaiset läpi ja kerrotaan mitä niille rakkaille lapsenlapsille on hankittu vimpoilla roposilla, kun ne ovat niin rakkaita. Mutta kuinka kiittömättömiä ja ahneita ovat vanhemmat kun toivotaan lahjoja ja sitten ei edes jouluna nähdä eikä lapsia anneta hoitoon ja yhy yhy yhy. Niin siis sehän on toivomista kun joku kysyy mitä kaipaisitte ja sitten siihen vastaa mitä lapset ovat toivoneet. Anoppien puheissahan se vääntyy niin hienosti sellaiseksi, että perhe ei pärjää omillaan ja lastenlasten joulu pitää pelastaa ostamalla se toivottu lahja ;)
Eli tsemppiä vain meille miniöille, joulu lähestyy ja tämä on totta meille monille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Eniten käy sääliksi nää kultamummisekopäät jotka pöivystää tätä ketjua ja ryntää koko ajan haukkumaan. Sellaiset kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Minusta tässä ketjussa kaikki, joilla on omia kokemuksia rajattomista isovanhemmista, ovat ensin puhuneet ja koittaneet sopia asioita ja kertoneet, kun jokin ei ole sopivaa. Viimeisenä keinona he ovat vetäytyneet suhteesta joko kokonaan tai etäämmälle. Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia, mutta uskon, että ongelmat ovat todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Eniten käy sääliksi nää kultamummisekopäät jotka pöivystää tätä ketjua ja ryntää koko ajan haukkumaan. Sellaiset kuin sinä.
En ole "pöivistynyt" tätä ketjua vaan kommentoin ihan muuten vaan, ja en ihan vielä ole anoppi-iässä mutta katsotaan 10 vuoden päästä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Minusta tässä ketjussa kaikki, joilla on omia kokemuksia rajattomista isovanhemmista, ovat ensin puhuneet ja koittaneet sopia asioita ja kertoneet, kun jokin ei ole sopivaa. Viimeisenä keinona he ovat vetäytyneet suhteesta joko kokonaan tai etäämmälle. Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia, mutta uskon, että ongelmat ovat todellisia.
Mitä luulet, mahtaako olla todellisia ongelmia myös ne ongelmat kun miniä suosii omia vanhempiaan ja pitää (ei siis luonnollisesti pidä vaan asenteellisesti pitää) miehensä vanhemmat korostetusti etäisempinä, miniä asennoituu siten, että mies hoitakoon omat ihmissuhteensa ja jos mies ei jaksa päivästä päivään huolehtia, että molempia isovanhempia kohdellaan tasapuolisesti niin toiset isovanhemmat vain kummataan pois lasten elämästä. Ei voi mitään. Näinkö on reilua? Oksettaa nämä tyypit ja ei, ei vielä ole kunnia olla isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Eniten käy sääliksi nää kultamummisekopäät jotka pöivystää tätä ketjua ja ryntää koko ajan haukkumaan. Sellaiset kuin sinä.
En ole "pöivistynyt" tätä ketjua vaan kommentoin ihan muuten vaan, ja en ihan vielä ole anoppi-iässä mutta katsotaan 10 vuoden päästä ;)
Kyllä päivystät. Jaksat jauhaa aiheen ohi tämän tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Minusta tässä ketjussa kaikki, joilla on omia kokemuksia rajattomista isovanhemmista, ovat ensin puhuneet ja koittaneet sopia asioita ja kertoneet, kun jokin ei ole sopivaa. Viimeisenä keinona he ovat vetäytyneet suhteesta joko kokonaan tai etäämmälle. Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia, mutta uskon, että ongelmat ovat todellisia.
Mitä luulet, mahtaako olla todellisia ongelmia myös ne ongelmat kun miniä suosii omia vanhempiaan ja pitää (ei siis luonnollisesti pidä vaan asenteellisesti pitää) miehensä vanhemmat korostetusti etäisempinä, miniä asennoituu siten, että mies hoitakoon omat ihmissuhteensa ja jos mies ei jaksa päivästä päivään huolehtia, että molempia isovanhempia kohdellaan tasapuolisesti niin toiset isovanhemmat vain kummataan pois lasten elämästä. Ei voi mitään. Näinkö on reilua? Oksettaa nämä tyypit ja ei, ei vielä ole kunnia olla isovanhempi.
A) ei ole mitään lakia että kaikkia pitää kohdella tismalleen samoin ja B) tietenkin mies huolejtii omat sukulaisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä IS! Jutun kommenttikenttä osoittaa että aiheesta keskustelu on tarpeen. Vaikea isovanhempi on tabu, harva vanhempi kehtaa kertoa totuutta sille miksei isovanhempi kuulu lasten elämään. Välirikot koetaan hävettäviksi isovanhempien keskuudessa ja niistä syytetään surutta nuorempaa polvea.
Ja sieltä pulpahti heti kaikki häiriintynyt käytösskaala, marttyyrin kyynelistä perinnöllä kiristämiseen.
Mitähän kommentteja olet lukenut kun itse en huomannut mitään kiristämistä? Ikäihmisten surua ja hämmennystä kylläkin. Selkeästi ei ollut aavistustakaan useimmalla että miksei saa tavata lapsenlapsia. Puhukaa,kertokaa, pyytäkää toisenlaisia lahjoja ja apua ym. edes ennen kuin vedätte "luukut" kiinni.
Toivottavasti suurin osa perheistä yrittää puhua ja sopia pelisäännöt, sitä asiantuntijat suosittelevat. Toki vanhemmat päättävät lastensa asioista kun lapset ovat ala-ikäsiä - ei enää siinä vaiheessa kun lapset ovat aikuisia ja lapsilla on omia lapsia :D
Mutta sitten on näitä häiriintyneitä tai semihäiriintynritä ketjun kommentoijia, jotka ovat hyvin yksioikoisia ja haluavat sen ehdottomasti sen viimeisen sanan. Heistä kaikki keskustelu asiasta isovanhempien ja vanhempien kanta huomioiden ja pelisääntöjen miettiminen on turhaa (ihan sama mitä alan ammattilaiset suosittelevat) ja isovanhemmat ovat oikopäätä tyyliin "mummo ja pappa ovat saa####sta". Tällaisia ehdottomia ja näköalattomia kommentoijia käy eniten sääliksi.
Minusta tässä ketjussa kaikki, joilla on omia kokemuksia rajattomista isovanhemmista, ovat ensin puhuneet ja koittaneet sopia asioita ja kertoneet, kun jokin ei ole sopivaa. Viimeisenä keinona he ovat vetäytyneet suhteesta joko kokonaan tai etäämmälle. Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia, mutta uskon, että ongelmat ovat todellisia.
Mitä luulet, mahtaako olla todellisia ongelmia myös ne ongelmat kun miniä suosii omia vanhempiaan ja pitää (ei siis luonnollisesti pidä vaan asenteellisesti pitää) miehensä vanhemmat korostetusti etäisempinä, miniä asennoituu siten, että mies hoitakoon omat ihmissuhteensa ja jos mies ei jaksa päivästä päivään huolehtia, että molempia isovanhempia kohdellaan tasapuolisesti niin toiset isovanhemmat vain kummataan pois lasten elämästä. Ei voi mitään. Näinkö on reilua? Oksettaa nämä tyypit ja ei, ei vielä ole kunnia olla isovanhempi.
Eri
Ei mun anoppi ainakaan ole mitenkään aatteellisesti etäisempi mulle kuin mun omat vanhemmat, vaan ihan tosiasiallisesti.
Anopin oon tuntenu n. 5 vuotta ja omat vanhemmat melkeen 40 vuotta.
Eikä tietenkään mun tarvii hoitaa yhteydenpitoa mun anoppiin ihan niinkuin mun miehen ei tarvitse huolehti yhteyksistä omaan anoppiinsa.
Ja kyllä se niin on ihan reilua ja luonnollista.
Meillä tästä ehdotuksesta suututtiin koska siinä ei näe ”lapsen ilahtumista” eli se aikuinen on koukussa niihin ilahtumisiin eikä kykene ajattelemaan järkevästi.