Sivut

Kommentit (5948)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin. Ja?

Itsestäänselvyyksiä.


Niin, itsestäänselvyyksiäpä hyvinkin. Niitähän tähän on kertynyt jo satojen sivujen verran. Kaikille ei vain aukene.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavuttajamummon oireet kertovat kenties alkavasta muistisairaudesta/dementiasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla läheisissä väleissä, mutta jonkinlaista ymmärrystä vanhuutta ja sairauksia kohtaan toivoisin.  Lapsiaan ei tarvitse antaa hoitoon  isovanhemmille, jotka eivät kykene hoitamaan tai ovat ihan eri linjoilla kasvatusasioissa. 

Ei huolta, hän on näyttänyt merkkejä tuosta taipumuksestaan jo silloin kun seurustelin poikansa kanssa, anoppi ei ollut viittäkymmentäkään. Mutta aiemmin on ollut omituinen vain hetkittäin, järki on äkisti tiltannut niin kuin saisi pieniä sähkökatkoja aivoihinsa. Ensimmäisen kerran hämmennyin hänen käytöksestään kun kävin anoppilassa muistaakseni vasta toista kertaa, ja katsoimme heidän olohuoneessaan luonto-ohjelmaa jossa leopardi tms. jahtasi antiloopinvasaa. Anoppi tuijotti ohjelmaa jännittyneenä ja rikkoi yhtäkkiä hiljaisuuden sanomalla itsekseen, nasaaliäänellä "abuaaaa.....". Kuulosti joltain lastenohjelman hahmolta ja minun kurkkuni nytkähteli kun yritin olla purskahtamatta nauruun. Mieheni ei reagoinut tuohon äännähdykseen mitenkään...
Anoppi ei sinänsä vitsaile koskaan ja hymyilee vain katse tyhjänä jos nauramme jollekin mitä hän on sanonut tai tehnyt. Saattaa esimerkiksi venytellä olohuoneessaan kireässä jumppa-asussaan kun me muut istumme sohvalla ja nostaa takapuolensa jonkun eteen ja mutista "nyt ei parane rupsauttaa". Ei leikillisesti vaan itsekseen, kuin muistutuksena itselleen.
Harmitonta, mutta minusta ainakin todella omituista käytöstä.
Lapsemme seurassa, noiden sähkökatkojen sijasta, tuntuu töpseli irronneen seinästä kokonaan.
Pienempänä, syöttötuolissa istuessaan poika odotti suu virneessä anopin saapumista paikalle. Anoppi tuli keittiöön ottaen pitkiä jättiaskelia ja meni aivan matalaan kyykkyyn syöttötuolin viereen. Pongahti lapsen naaman eteen ja huusi "pim! huhuu! pömpelipöö!"
Oli todella mukava itse juoda kahvia siinä vieressä ja olla kuin ei mitään.

Hän lienee sellainen ns. Luonnonlapsi. Oletko nyt ihan varma ettet sinä ole se jäykkis?

Niin ja jos poika odotti ja tykkäsi mummon pelleilystä niin mitä ihmettä sinä siitä sitten vaivaa näet? Eihän hän sinulle pelleillyt vaan huomioi pikkuskidin, jonka äiti istui kaffepöydässä suu viivana ja nuttura kireällä.

En itsekään antaisi lasta hoitoon vähän erikoisen oloiselle ihmiselle, mutta en myöskään rutkuttaisi siitä että huomioi lasta yhdessä ollessa lapsenkin viihtyessä. Vai keksitkö kohta jonkun kauhutarinankin? Osa äideistä tässä keskustelussa vaikuttaa kyllä totaalisilta kpäiltä.

Lapsi on jo sen ikäinen että tuntuu odottavan aikuisilta sellaista ymmärrettävää ja edes jotenkin ennakoitavaa käytöstä. Poika kyllä hymyilee suopeasti anopin sekoilulle mutta keskittyy kuitenkin omiin leikkeihinsä, nostaa joskus kätensä, - katsettaan nostamatta - anopin lähestyvän naaman eteen, kun haluaa leikkiä rauhassa.
Ei minua nyt sinänsä haittaa se että anoppi keskittyy 100% lapseen. Kyllä hauskaa saa olla. Mutta on vaikea tottua siihen, ettei aikuiseen ihmiseen saa yhtäkkiä mitään kontaktia, siitä menee pakosti hieman varuilleen ja pitää tilannetta vähän silmällä.
Ei kovin rentouttavaa.
Mieheni kysyi äidiltään kerran, että tajuaako hän ettemme voi jättää lasta hoitoon jos hän ei pysty kommunikoimaan normaalisti, lapsen ollessa paikalla.
Anoppi istui kyykyssä olohuoneen ja keittiön välisen puoliseinän takana ja repi sanomalehtiä silpuksi silloin alle vuotiaan poikamme iloksi. Hän pysyi seinän takana piilossa mutta vastasi jotenkin näin: "pi-tää ol-la fik-sus-ti, ei vas-tail-la vain has-sus-ti, ti-pu-ti-pu-taa, lau-laa mum-min ve-ka-ra!"
Mies totesi että jooh, ja alkoi keittää kahvia.
Jos lapsi olisi hoidossa mummillaan ja saisi vaikka jonkun pienen haaverin, niin paikalla ei olisi ketään turvallista aikuista lohduttajaa vaan mummi, joka todennäköisesti menisi lapsen itkusta totaalisesti sekaisin. Hän ei kestä edes lapsen perusilmettä joka ei siis ole vauhko virnistys, niin kuin ilmeisesti pitäisi olla.
Kyllä minua tuo kaikki ärsyttää koska joskus tuntuu että sekoilu on mummin keino paeta todellisuutta ja sitä kauhistuttavaa mahdollisuutta että joku rajoittaisi hänen toimintaansa. Olen kuitenkin kiitollinen siitä ettei hän ole ilkeä ketjun monien esimerkkien tavoin.

No niin, tiesin ettet malta kovin kauaa odottaa ennen kuin pilaat provosi. VMP. Uskottavuus meni.

No sulla taas ei ole ollut uskottavuutta missään vaiheessa. Ketään ei kiinnosta sun loputon länkytys joka asiasta ☺️

Hauska juttu miten sinä kitiset kuin ruosteinen sarana jokaiseen viestiin, joka ei ole teurastamassa mummoja parin sanan perusteella. Nytkin varmaan viiden eri kirjoittajan viestiin. Jos jonkun täältä pitäisi pai-nu-a vit-tuun vin-ku-mas-ta ja ketjua pilaamasta, niin juuri sinun, neiti palstasheriffi. Säälittävää.

Tajuatko edes miten itseironinen purkaus tuo oli? 😂🤦‍♀️


Pahoittelen, sä jäit (säälittäväksi) vinkuleluksi. Joku vertaistukijankkaaja oli sun tyylinen, oli sen ketjun tylsin tyyppi.

Luuletko ettei noista kolmesta viestistäsi näe päivänselvästi, että ovat saman henkilön kirjoittamia? Idiootti 😁😙


Oho. Mitä jos käytän sanaa "olkinukke"? Tunnistat saletisti? Asia on pihvi? Asia vilpitön? Nice job, Miss Marple. Ei yhtään Twilight Zone -osastoa. Onko muuten ihan pakko yläpeukuttaa omia kommenttejaan, se on noloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavuttajamummon oireet kertovat kenties alkavasta muistisairaudesta/dementiasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla läheisissä väleissä, mutta jonkinlaista ymmärrystä vanhuutta ja sairauksia kohtaan toivoisin.  Lapsiaan ei tarvitse antaa hoitoon  isovanhemmille, jotka eivät kykene hoitamaan tai ovat ihan eri linjoilla kasvatusasioissa. 

Ei huolta, hän on näyttänyt merkkejä tuosta taipumuksestaan jo silloin kun seurustelin poikansa kanssa, anoppi ei ollut viittäkymmentäkään. Mutta aiemmin on ollut omituinen vain hetkittäin, järki on äkisti tiltannut niin kuin saisi pieniä sähkökatkoja aivoihinsa. Ensimmäisen kerran hämmennyin hänen käytöksestään kun kävin anoppilassa muistaakseni vasta toista kertaa, ja katsoimme heidän olohuoneessaan luonto-ohjelmaa jossa leopardi tms. jahtasi antiloopinvasaa. Anoppi tuijotti ohjelmaa jännittyneenä ja rikkoi yhtäkkiä hiljaisuuden sanomalla itsekseen, nasaaliäänellä "abuaaaa.....". Kuulosti joltain lastenohjelman hahmolta ja minun kurkkuni nytkähteli kun yritin olla purskahtamatta nauruun. Mieheni ei reagoinut tuohon äännähdykseen mitenkään...
Anoppi ei sinänsä vitsaile koskaan ja hymyilee vain katse tyhjänä jos nauramme jollekin mitä hän on sanonut tai tehnyt. Saattaa esimerkiksi venytellä olohuoneessaan kireässä jumppa-asussaan kun me muut istumme sohvalla ja nostaa takapuolensa jonkun eteen ja mutista "nyt ei parane rupsauttaa". Ei leikillisesti vaan itsekseen, kuin muistutuksena itselleen.
Harmitonta, mutta minusta ainakin todella omituista käytöstä.
Lapsemme seurassa, noiden sähkökatkojen sijasta, tuntuu töpseli irronneen seinästä kokonaan.
Pienempänä, syöttötuolissa istuessaan poika odotti suu virneessä anopin saapumista paikalle. Anoppi tuli keittiöön ottaen pitkiä jättiaskelia ja meni aivan matalaan kyykkyyn syöttötuolin viereen. Pongahti lapsen naaman eteen ja huusi "pim! huhuu! pömpelipöö!"
Oli todella mukava itse juoda kahvia siinä vieressä ja olla kuin ei mitään.

Hän lienee sellainen ns. Luonnonlapsi. Oletko nyt ihan varma ettet sinä ole se jäykkis?

Niin ja jos poika odotti ja tykkäsi mummon pelleilystä niin mitä ihmettä sinä siitä sitten vaivaa näet? Eihän hän sinulle pelleillyt vaan huomioi pikkuskidin, jonka äiti istui kaffepöydässä suu viivana ja nuttura kireällä.

En itsekään antaisi lasta hoitoon vähän erikoisen oloiselle ihmiselle, mutta en myöskään rutkuttaisi siitä että huomioi lasta yhdessä ollessa lapsenkin viihtyessä. Vai keksitkö kohta jonkun kauhutarinankin? Osa äideistä tässä keskustelussa vaikuttaa kyllä totaalisilta kpäiltä.

Lapsi on jo sen ikäinen että tuntuu odottavan aikuisilta sellaista ymmärrettävää ja edes jotenkin ennakoitavaa käytöstä. Poika kyllä hymyilee suopeasti anopin sekoilulle mutta keskittyy kuitenkin omiin leikkeihinsä, nostaa joskus kätensä, - katsettaan nostamatta - anopin lähestyvän naaman eteen, kun haluaa leikkiä rauhassa.
Ei minua nyt sinänsä haittaa se että anoppi keskittyy 100% lapseen. Kyllä hauskaa saa olla. Mutta on vaikea tottua siihen, ettei aikuiseen ihmiseen saa yhtäkkiä mitään kontaktia, siitä menee pakosti hieman varuilleen ja pitää tilannetta vähän silmällä.
Ei kovin rentouttavaa.
Mieheni kysyi äidiltään kerran, että tajuaako hän ettemme voi jättää lasta hoitoon jos hän ei pysty kommunikoimaan normaalisti, lapsen ollessa paikalla.
Anoppi istui kyykyssä olohuoneen ja keittiön välisen puoliseinän takana ja repi sanomalehtiä silpuksi silloin alle vuotiaan poikamme iloksi. Hän pysyi seinän takana piilossa mutta vastasi jotenkin näin: "pi-tää ol-la fik-sus-ti, ei vas-tail-la vain has-sus-ti, ti-pu-ti-pu-taa, lau-laa mum-min ve-ka-ra!"
Mies totesi että jooh, ja alkoi keittää kahvia.
Jos lapsi olisi hoidossa mummillaan ja saisi vaikka jonkun pienen haaverin, niin paikalla ei olisi ketään turvallista aikuista lohduttajaa vaan mummi, joka todennäköisesti menisi lapsen itkusta totaalisesti sekaisin. Hän ei kestä edes lapsen perusilmettä joka ei siis ole vauhko virnistys, niin kuin ilmeisesti pitäisi olla.
Kyllä minua tuo kaikki ärsyttää koska joskus tuntuu että sekoilu on mummin keino paeta todellisuutta ja sitä kauhistuttavaa mahdollisuutta että joku rajoittaisi hänen toimintaansa. Olen kuitenkin kiitollinen siitä ettei hän ole ilkeä ketjun monien esimerkkien tavoin.

No niin, tiesin ettet malta kovin kauaa odottaa ennen kuin pilaat provosi. VMP. Uskottavuus meni.

No sulla taas ei ole ollut uskottavuutta missään vaiheessa. Ketään ei kiinnosta sun loputon länkytys joka asiasta ☺️

Hauska juttu miten sinä kitiset kuin ruosteinen sarana jokaiseen viestiin, joka ei ole teurastamassa mummoja parin sanan perusteella. Nytkin varmaan viiden eri kirjoittajan viestiin. Jos jonkun täältä pitäisi pai-nu-a vit-tuun vin-ku-mas-ta ja ketjua pilaamasta, niin juuri sinun, neiti palstasheriffi. Säälittävää.

Tajuatko edes miten itseironinen purkaus tuo oli? 😂🤦‍♀️


Pahoittelen, sä jäit (säälittäväksi) vinkuleluksi. Joku vertaistukijankkaaja oli sun tyylinen, oli sen ketjun tylsin tyyppi.

Luuletko ettei noista kolmesta viestistäsi näe päivänselvästi, että ovat saman henkilön kirjoittamia? Idiootti 😁😙


Oho. Mitä jos käytän sanaa "olkinukke"? Tunnistat saletisti? Asia on pihvi? Asia vilpitön? Nice job, Miss Marple. Ei yhtään Twilight Zone -osastoa. Onko muuten ihan pakko yläpeukuttaa omia kommenttejaan, se on noloa.

Kiitos ketjun pilaamisesta, hermanniina.

Ps. Hanki poikaystävä niin olisi muutakin teKemistä kuin kytätä av

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavuttajamummon oireet kertovat kenties alkavasta muistisairaudesta/dementiasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla läheisissä väleissä, mutta jonkinlaista ymmärrystä vanhuutta ja sairauksia kohtaan toivoisin.  Lapsiaan ei tarvitse antaa hoitoon  isovanhemmille, jotka eivät kykene hoitamaan tai ovat ihan eri linjoilla kasvatusasioissa. 

Ei huolta, hän on näyttänyt merkkejä tuosta taipumuksestaan jo silloin kun seurustelin poikansa kanssa, anoppi ei ollut viittäkymmentäkään. Mutta aiemmin on ollut omituinen vain hetkittäin, järki on äkisti tiltannut niin kuin saisi pieniä sähkökatkoja aivoihinsa. Ensimmäisen kerran hämmennyin hänen käytöksestään kun kävin anoppilassa muistaakseni vasta toista kertaa, ja katsoimme heidän olohuoneessaan luonto-ohjelmaa jossa leopardi tms. jahtasi antiloopinvasaa. Anoppi tuijotti ohjelmaa jännittyneenä ja rikkoi yhtäkkiä hiljaisuuden sanomalla itsekseen, nasaaliäänellä "abuaaaa.....". Kuulosti joltain lastenohjelman hahmolta ja minun kurkkuni nytkähteli kun yritin olla purskahtamatta nauruun. Mieheni ei reagoinut tuohon äännähdykseen mitenkään...
Anoppi ei sinänsä vitsaile koskaan ja hymyilee vain katse tyhjänä jos nauramme jollekin mitä hän on sanonut tai tehnyt. Saattaa esimerkiksi venytellä olohuoneessaan kireässä jumppa-asussaan kun me muut istumme sohvalla ja nostaa takapuolensa jonkun eteen ja mutista "nyt ei parane rupsauttaa". Ei leikillisesti vaan itsekseen, kuin muistutuksena itselleen.
Harmitonta, mutta minusta ainakin todella omituista käytöstä.
Lapsemme seurassa, noiden sähkökatkojen sijasta, tuntuu töpseli irronneen seinästä kokonaan.
Pienempänä, syöttötuolissa istuessaan poika odotti suu virneessä anopin saapumista paikalle. Anoppi tuli keittiöön ottaen pitkiä jättiaskelia ja meni aivan matalaan kyykkyyn syöttötuolin viereen. Pongahti lapsen naaman eteen ja huusi "pim! huhuu! pömpelipöö!"
Oli todella mukava itse juoda kahvia siinä vieressä ja olla kuin ei mitään.

Hän lienee sellainen ns. Luonnonlapsi. Oletko nyt ihan varma ettet sinä ole se jäykkis?

Niin ja jos poika odotti ja tykkäsi mummon pelleilystä niin mitä ihmettä sinä siitä sitten vaivaa näet? Eihän hän sinulle pelleillyt vaan huomioi pikkuskidin, jonka äiti istui kaffepöydässä suu viivana ja nuttura kireällä.

En itsekään antaisi lasta hoitoon vähän erikoisen oloiselle ihmiselle, mutta en myöskään rutkuttaisi siitä että huomioi lasta yhdessä ollessa lapsenkin viihtyessä. Vai keksitkö kohta jonkun kauhutarinankin? Osa äideistä tässä keskustelussa vaikuttaa kyllä totaalisilta kpäiltä.

Lapsi on jo sen ikäinen että tuntuu odottavan aikuisilta sellaista ymmärrettävää ja edes jotenkin ennakoitavaa käytöstä. Poika kyllä hymyilee suopeasti anopin sekoilulle mutta keskittyy kuitenkin omiin leikkeihinsä, nostaa joskus kätensä, - katsettaan nostamatta - anopin lähestyvän naaman eteen, kun haluaa leikkiä rauhassa.
Ei minua nyt sinänsä haittaa se että anoppi keskittyy 100% lapseen. Kyllä hauskaa saa olla. Mutta on vaikea tottua siihen, ettei aikuiseen ihmiseen saa yhtäkkiä mitään kontaktia, siitä menee pakosti hieman varuilleen ja pitää tilannetta vähän silmällä.
Ei kovin rentouttavaa.
Mieheni kysyi äidiltään kerran, että tajuaako hän ettemme voi jättää lasta hoitoon jos hän ei pysty kommunikoimaan normaalisti, lapsen ollessa paikalla.
Anoppi istui kyykyssä olohuoneen ja keittiön välisen puoliseinän takana ja repi sanomalehtiä silpuksi silloin alle vuotiaan poikamme iloksi. Hän pysyi seinän takana piilossa mutta vastasi jotenkin näin: "pi-tää ol-la fik-sus-ti, ei vas-tail-la vain has-sus-ti, ti-pu-ti-pu-taa, lau-laa mum-min ve-ka-ra!"
Mies totesi että jooh, ja alkoi keittää kahvia.
Jos lapsi olisi hoidossa mummillaan ja saisi vaikka jonkun pienen haaverin, niin paikalla ei olisi ketään turvallista aikuista lohduttajaa vaan mummi, joka todennäköisesti menisi lapsen itkusta totaalisesti sekaisin. Hän ei kestä edes lapsen perusilmettä joka ei siis ole vauhko virnistys, niin kuin ilmeisesti pitäisi olla.
Kyllä minua tuo kaikki ärsyttää koska joskus tuntuu että sekoilu on mummin keino paeta todellisuutta ja sitä kauhistuttavaa mahdollisuutta että joku rajoittaisi hänen toimintaansa. Olen kuitenkin kiitollinen siitä ettei hän ole ilkeä ketjun monien esimerkkien tavoin.

No niin, tiesin ettet malta kovin kauaa odottaa ennen kuin pilaat provosi. VMP. Uskottavuus meni.

No sulla taas ei ole ollut uskottavuutta missään vaiheessa. Ketään ei kiinnosta sun loputon länkytys joka asiasta ☺️

Hauska juttu miten sinä kitiset kuin ruosteinen sarana jokaiseen viestiin, joka ei ole teurastamassa mummoja parin sanan perusteella. Nytkin varmaan viiden eri kirjoittajan viestiin. Jos jonkun täältä pitäisi pai-nu-a vit-tuun vin-ku-mas-ta ja ketjua pilaamasta, niin juuri sinun, neiti palstasheriffi. Säälittävää.

Tajuatko edes miten itseironinen purkaus tuo oli? 😂🤦‍♀️


Pahoittelen, sä jäit (säälittäväksi) vinkuleluksi. Joku vertaistukijankkaaja oli sun tyylinen, oli sen ketjun tylsin tyyppi.

Luuletko ettei noista kolmesta viestistäsi näe päivänselvästi, että ovat saman henkilön kirjoittamia? Idiootti 😁😙


Oho. Mitä jos käytän sanaa "olkinukke"? Tunnistat saletisti? Asia on pihvi? Asia vilpitön? Nice job, Miss Marple. Ei yhtään Twilight Zone -osastoa. Onko muuten ihan pakko yläpeukuttaa omia kommenttejaan, se on noloa.

Kiitos ketjun pilaamisesta, hermanniina.

Ps. Hanki poikaystävä niin olisi muutakin teKemistä kuin kytätä av


Ketju on dööd ja aiheesta on jo uusi ketju. Menikö ohi kuten elämä? Olen matkalla poikaystävän luokse julkisilla - vielä pari tuntia aikaa pilata KAIKKI sun ketjut, jee!

Vierailija

Ota vänkääjä iltalääkkees, ihan sekopäistä jankuttaa täällä joka hiton päivä ja mollata samaan lapselliseen tapaan äitejä. Sivusta toiseen jankata samaa aivotonta paskaa. Olet varmasti joo yksinäinen mutta mee silti oikeesti jo roskiin.

Vierailija

Ota jankuttaja iltalääkkeet ja koita saada vähän ryhtiä elämään. Ei se työnteko sinulle huono idea olisi ja voisit jättää sen puhelimen räpeltämisen vähemmälle. Netti ei korvaa oikeita ihmissuhteita ja opiskelu kannattaa aina. Jos sinulla olisi jotain tavoitteita elämässä niin et olisi niin mieleltäsi ja sanavarastoltasi rajoittunut. Töistä saa hei rahaa niin pääsisit siitä masennuksesta ja et olisi vain yhteiskunnan elätti. Mieti nyt vähän mitkä geenit sinäkin punkeat maailmalle, ei hyvä heilu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavuttajamummon oireet kertovat kenties alkavasta muistisairaudesta/dementiasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla läheisissä väleissä, mutta jonkinlaista ymmärrystä vanhuutta ja sairauksia kohtaan toivoisin.  Lapsiaan ei tarvitse antaa hoitoon  isovanhemmille, jotka eivät kykene hoitamaan tai ovat ihan eri linjoilla kasvatusasioissa. 

Ei huolta, hän on näyttänyt merkkejä tuosta taipumuksestaan jo silloin kun seurustelin poikansa kanssa, anoppi ei ollut viittäkymmentäkään. Mutta aiemmin on ollut omituinen vain hetkittäin, järki on äkisti tiltannut niin kuin saisi pieniä sähkökatkoja aivoihinsa. Ensimmäisen kerran hämmennyin hänen käytöksestään kun kävin anoppilassa muistaakseni vasta toista kertaa, ja katsoimme heidän olohuoneessaan luonto-ohjelmaa jossa leopardi tms. jahtasi antiloopinvasaa. Anoppi tuijotti ohjelmaa jännittyneenä ja rikkoi yhtäkkiä hiljaisuuden sanomalla itsekseen, nasaaliäänellä "abuaaaa.....". Kuulosti joltain lastenohjelman hahmolta ja minun kurkkuni nytkähteli kun yritin olla purskahtamatta nauruun. Mieheni ei reagoinut tuohon äännähdykseen mitenkään...
Anoppi ei sinänsä vitsaile koskaan ja hymyilee vain katse tyhjänä jos nauramme jollekin mitä hän on sanonut tai tehnyt. Saattaa esimerkiksi venytellä olohuoneessaan kireässä jumppa-asussaan kun me muut istumme sohvalla ja nostaa takapuolensa jonkun eteen ja mutista "nyt ei parane rupsauttaa". Ei leikillisesti vaan itsekseen, kuin muistutuksena itselleen.
Harmitonta, mutta minusta ainakin todella omituista käytöstä.
Lapsemme seurassa, noiden sähkökatkojen sijasta, tuntuu töpseli irronneen seinästä kokonaan.
Pienempänä, syöttötuolissa istuessaan poika odotti suu virneessä anopin saapumista paikalle. Anoppi tuli keittiöön ottaen pitkiä jättiaskelia ja meni aivan matalaan kyykkyyn syöttötuolin viereen. Pongahti lapsen naaman eteen ja huusi "pim! huhuu! pömpelipöö!"
Oli todella mukava itse juoda kahvia siinä vieressä ja olla kuin ei mitään.


Kerto nyt lisää näitä tavuttajamummun tempauksia, koska mä ole nauranut näitä ihan kippurassa. No mä olen nauranut, mutta sä et varmaan aina..

Lisää näitä tavuttaa mummo juttuja, muakin naurattaa, vaikka oo äitejä täällä mollannu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ota jankuttaja iltalääkkeet ja koita saada vähän ryhtiä elämään. Ei se työnteko sinulle huono idea olisi ja voisit jättää sen puhelimen räpeltämisen vähemmälle. Netti ei korvaa oikeita ihmissuhteita ja opiskelu kannattaa aina. Jos sinulla olisi jotain tavoitteita elämässä niin et olisi niin mieleltäsi ja sanavarastoltasi rajoittunut. Töistä saa hei rahaa niin pääsisit siitä masennuksesta ja et olisi vain yhteiskunnan elätti. Mieti nyt vähän mitkä geenit sinäkin punkeat maailmalle, ei hyvä heilu.

Pidät varmaan itseäsi kovinkin näppäränä tyttönä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jankuttaja iltalääkkeet ja koita saada vähän ryhtiä elämään. Ei se työnteko sinulle huono idea olisi ja voisit jättää sen puhelimen räpeltämisen vähemmälle. Netti ei korvaa oikeita ihmissuhteita ja opiskelu kannattaa aina. Jos sinulla olisi jotain tavoitteita elämässä niin et olisi niin mieleltäsi ja sanavarastoltasi rajoittunut. Töistä saa hei rahaa niin pääsisit siitä masennuksesta ja et olisi vain yhteiskunnan elätti. Mieti nyt vähän mitkä geenit sinäkin punkeat maailmalle, ei hyvä heilu.

Pidät varmaan itseäsi kovinkin näppäränä tyttönä.


Täytyy myöntää. Onhan se kirous olla älykäs ja kaunis. Usein lumoudun paikalleni kun piirrän kajalia paikoilleen, miten silmät voivat olla sekä vihreät, siniset ja harmaat että niin terävät.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jankuttaja iltalääkkeet ja koita saada vähän ryhtiä elämään. Ei se työnteko sinulle huono idea olisi ja voisit jättää sen puhelimen räpeltämisen vähemmälle. Netti ei korvaa oikeita ihmissuhteita ja opiskelu kannattaa aina. Jos sinulla olisi jotain tavoitteita elämässä niin et olisi niin mieleltäsi ja sanavarastoltasi rajoittunut. Töistä saa hei rahaa niin pääsisit siitä masennuksesta ja et olisi vain yhteiskunnan elätti. Mieti nyt vähän mitkä geenit sinäkin punkeat maailmalle, ei hyvä heilu.

Pidät varmaan itseäsi kovinkin näppäränä tyttönä.


Täytyy myöntää. Onhan se kirous olla älykäs ja kaunis. Usein lumoudun paikalleni kun piirrän kajalia paikoilleen, miten silmät voivat olla sekä vihreät, siniset ja harmaat että niin terävät.

Kyllä! Aivan kuin tähdet: eivät yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan.

Vierailija

Voisitko jutella vaikka neuvovassa puhelimessa asioista? Olisiko anopillasi esimerkiksi masennus tms? Tuli myös mieleen, että kirjaisitko kaikki asiat paperille ja juttelisit paperin avulla miehesi kanssa? Silloin hän ehkä ymmärtäisi asian ja voisitte sopia yhdessä säännöt, esim. että anoppi saa pitää vauvaa sylissään, mutta kun sinä sanot, että vauva laitetaan sänkyyn/lattialle/johonkin, se pätee ja anopin pitää totella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka kerrot loruilevasta anopistasi tarinoita, osittain muita ihmisiä hauskuuttaaksesi; tuo ihminen on miehesi äiti ja lapsesi mummu. Ennen kuin sinulta lähtee jutut, keksityt tai todet, ihan lapasesta niin mieti onko reilua miestäsi kohtaan repostella hänen äitiään somessa. Onko kyseinen ihminen tehnyt sinulle tai lapsellesi pahempaa kuin ärsyttänyt omituisella käytöksellään. Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia toki ketään ei saa mitätöidä tai rajoja rikkoa. Minusta sinä mitätöit anoppiasi ja en pidä sitä kovin hyvänä ideana.

En ole lorumummon miniä, mutta pakko niitä anopin aivopieruja on jossain pakko saada jakaa. Mun anoppia ei täällä kukaan tunnista, joten tuskinpa hän siitä kärsii.

Hän puolestaan haukkuu minua (myös poikaansa) muiden muassa lapseni opettajalle, ihan henk koht ja nimen kanssa. Hän kävi mielellään haukkumassa ja mitätöimässä minua kotonani, kunnes pistettiin anopille porttikielto, poikkeuksena lasten synttärit. Tästä vääryydestä soitti jopa mun vanhemmille valituspuhelun, on se kumma kun miniä ei halua joka päivä kuulla kuinka huono on, on vain rahan takia parisuhteessa ja sitten vielä listataan kaikki mitä on tehnyt väärin viimeisen puolen vuoden aikana.

Vierailija

Tuosta tavuttaa-mummusta tuli mieleen tapaus parin vuoden takaa. Olin kassajonossa, ja huomasin kun lapsi kikattaa jollekin. Kun katsoin eteenpäin, anoppi oli samassa kassajonossa, pari ihmistä väliä, ja piti lapselle jotain irvistely/tanssiesitystä. Sen verran keskittyi performanssiinsa, että hänen jälkeen ollut joutui kysymään, että onko anoppi jonossa vai voiko hän tästä alkaa pistää omia tavaroita hihnalle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jankuttaja iltalääkkeet ja koita saada vähän ryhtiä elämään. Ei se työnteko sinulle huono idea olisi ja voisit jättää sen puhelimen räpeltämisen vähemmälle. Netti ei korvaa oikeita ihmissuhteita ja opiskelu kannattaa aina. Jos sinulla olisi jotain tavoitteita elämässä niin et olisi niin mieleltäsi ja sanavarastoltasi rajoittunut. Töistä saa hei rahaa niin pääsisit siitä masennuksesta ja et olisi vain yhteiskunnan elätti. Mieti nyt vähän mitkä geenit sinäkin punkeat maailmalle, ei hyvä heilu.

Pidät varmaan itseäsi kovinkin näppäränä tyttönä.


Täytyy myöntää. Onhan se kirous olla älykäs ja kaunis. Usein lumoudun paikalleni kun piirrän kajalia paikoilleen, miten silmät voivat olla sekä vihreät, siniset ja harmaat että niin terävät.

Kyllä! Aivan kuin tähdet: eivät yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan.

Sehän oli Paavo Väyrynen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?

Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?

Eihän siinä mitään pahaa olekaan.

Tässä vaan keskustellaan juuri noista mummoista, jotka ei anna vauvaa ruokintaan tai vaipanvaihtoon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?

Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?

Eihän siinä mitään pahaa olekaan.

Tässä vaan keskustellaan juuri noista mummoista, jotka ei anna vauvaa ruokintaan tai vaipanvaihtoon.

Paitsi että tuntuu olevan. Kun mummu "kyttää lasta lasittunut katse silmissään sohvalla".

ps. joko tää ketju vihdoin kuolisi...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?

Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?

Eihän siinä mitään pahaa olekaan.

Tässä vaan keskustellaan juuri noista mummoista, jotka ei anna vauvaa ruokintaan tai vaipanvaihtoon.

Paitsi että tuntuu olevan. Kun mummu "kyttää lasta lasittunut katse silmissään sohvalla".

ps. joko tää ketju vihdoin kuolisi...

Niin koska se on sairasta käytöstä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa jos mummo istuu sohvalla katsellen pientä vauvaa sylissä?

Enkä nyt tarkoita mitään tuntikausien maratonia tai ettei anneta vaipanvaihtoon, syömään tai jos vauva huutaa tms. Vaan ihan juuri tuota? Mikä siinä on pahaa jos vauva tykkää ja mummo tykkää? Onko se ihan vain äidin mustasukkaisuutta? Rehellisesti?

Eihän siinä mitään pahaa olekaan.

Tässä vaan keskustellaan juuri noista mummoista, jotka ei anna vauvaa ruokintaan tai vaipanvaihtoon.

Paitsi että tuntuu olevan. Kun mummu "kyttää lasta lasittunut katse silmissään sohvalla".

ps. joko tää ketju vihdoin kuolisi...

Sittenhän ei kannata ketjua nostella, jos sen haluaa kuolevan ;)

Tulipa mieleeni tuosta "mitä pahaa on jos mummo katsoo vauvaa sylissään" -jutusta yksi takavuosien tapaus. Tästä on siis jo sen verran aikaa, etten usko edes anopin muistavan, joten silläkin kehtaan kertoa. Anoppini juurikin vain sylitteli esikoista vauvana ja katsoi häntä niiiin rakastavasti. Sitten anoppi päätti lauraa lurauttaa vauvalle tuutulaulun, herttaista eikö? No anoppi vain vähän muutti sanoja: "Nuku nuku nurmilintu, nuku kun äiti sua tuudittaa" ja niiiin rakastavasti tuijotti (äidin)rakkautta täynnä lastaan.

Niille jotka eivät tiedä, ks. laulussa ei lauleta että äiti sua tuudittaa. Se oli anopin oma "hupsista" lisäys. En mennyt repimään vauvaa anopin sylistä, ja olihan se pieni juttu, mutta siinä nyt selitystä miksi se anopin rakastava ja hellä sylittely voi joskus ärsyttää. Kun jotkut anopit eivät vain malta olla leikkimättä äitiä, ja kaikilla pienillä teoilla ja sanoilla yrittävät leimata vauvaa omakseen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat