Sivut

Kommentit (5948)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä mumoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Tämä on juuri se syy, miksi mummojen neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Pienellä vauvalla jopa 2 viikon ulostusväli on normaalin rajoissa, eikä hoidettavaa ummetusta. Joku mummohan ylempänä oli kakattanut jopa samana päivänä jo kakannutta vauvaa.

Terveyskirjaston ohjeen mukaan lapsen peräsuoleen ei työnnetä mitään, varsinkaan teräväkyntistä sormea, eikä kakkaa "kaiveta" ulos. Peräaukkoa stimuloidaan varovasti ulostusrefleksin käynnistämiseksi esimerkikisi pumpulipuikolla tai desinfioidulla kuumemittarilla.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00...

Olen lääkäri ja ei, tuseeraus ei TODELLAKAAN ole mikään "masupotilaan helpotus" tai "arkinen asia". Meillä yleisenä ohjeena on, ettei lapsia tuseerata edes tutkimusmielessä, ellei ole AIVAN PAKKO. Miksikö? No koska se voi vaarallista ja ennen kaikkea traumaattista ja suurta kipua aiheuttavaa. Aikuisiahan tuseerataan vatsakivun tutkimuksen yhteydessä, koska syy voi sieltä selvistä (ja esim. miehillä tunnustellaan eturauhasta). Mutta ei lapsilla.

Eli olen neuvolalääkäri, joka myös päivystää ja päivystykseen tulee myös lapsipotilaita. En koskaan tunkisi sormeani vauvan peräaukkoon mistään syystä. Ummetusta voi helpottaa miniperäruiskeella tai vaikka pienellä määrällä liukastetta (tai vaikka hajusteetonta saippuaa), jos kova ulostepallo on tuloillaan. Mutta ei todellakaan työnnetä sormia vauvan peräaukkoon.

Jos pitää valita kuuntelenko jonkun lääkärinplantun mielipiteitä vaiko lapseni mummon, joka on eläköitynyt vanhustenhoitaja (tai mikä onkaan, kuitenkin se lyhyin koulutus että voi hoitaa vanhuksia?) valitsen tietenkin...
mummon.
Tai näin anoppini tuntuu ajattelevan. Alkaa vi tut ta maan se ylimielinen naureskelu joka asiaan liittyen. Kuopuksella oli refluksivaivaa vauvana ja määrättiin mahahappoja neutralisoivaa lääkettä. Anoppi totesi että vauvoilla ei närästystä kyllä ole ja naureskeli pitkään *itsekseen* sitä, keitteli teet ja istui yksin pöydän ääreen ja siunaili ääneen "närästystä... Voi voi.. Hehhehheh.....", kuulimme olohuoneeseen. Tollanen on aina ja ehkä vajaaälyisin lausahduksensa on "on kuule ennenkin selevitty ilman, voi voi..." jos puhuttu mistä tahansa hänen mielestään turhasta. V i t u n turha kus i aivo narisija ja tunnelmanpilaaja.

Paitsi että anoppisi ei ole ihan väärässä. Oikeata refluksia on vauvoilla vain harvinaisen, rakenteellisen vian vuoksi ja nämä kotikutoiset silent refluksi -diagnoosit pohjaa ihan vaan siihen pikku ylläriin että vauva harvoin nukkuu täysiä öitä ja siihen ei tosiaan ne mahahapot liity yhtään mitenkään...! :)

Refluksi on tavallinen vaiva pienillä vauvoilla, johtuen ruokatorven alasulkijalihaksen löysyydestä.

Joo, näinhän sanotaan tai sanottiin. Olen perehtynyt aiheeseen ihan sitä koskevassa seminaarissa että annettaisko olla :D


Eri
Siis siellä seminaarissa on päätetty, että vauvat on nykyään anatomisesti erilaisia kuin ennen ja niiden ruokatorvi on ihan samanlainen kuin aikuisella tai isommalla lapsella? Eli vauvat ei enää pulauttele.. Mind-blown 🤯

Nyt kun vielä joku kertoisi tämän ilouutisen minun jatkuvasti pulauttelevalle vauvalleni, säästyisin paljolta pyyhkimiseltä ja pyykkäämiseltä!


No niinpä, oiskohan jossain joku seminaari vauvoille aiheesta.
Hitto ku ei tätä tiedetty viel kun oma nuorimmainen oli vauva ku oli niin inhottava kun se saatto puklata unissaankin ihan suihkuten, nenästäkin, ja se siivoominen 🤦‍♀️

Jatkuva siivoaminen ja pyykkääminen on tylsää mutta ei se pieni vauva tahallaan pulauttele! Haloo..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä mumoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Tämä on juuri se syy, miksi mummojen neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Pienellä vauvalla jopa 2 viikon ulostusväli on normaalin rajoissa, eikä hoidettavaa ummetusta. Joku mummohan ylempänä oli kakattanut jopa samana päivänä jo kakannutta vauvaa.

Terveyskirjaston ohjeen mukaan lapsen peräsuoleen ei työnnetä mitään, varsinkaan teräväkyntistä sormea, eikä kakkaa "kaiveta" ulos. Peräaukkoa stimuloidaan varovasti ulostusrefleksin käynnistämiseksi esimerkikisi pumpulipuikolla tai desinfioidulla kuumemittarilla.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00...

Olen lääkäri ja ei, tuseeraus ei TODELLAKAAN ole mikään "masupotilaan helpotus" tai "arkinen asia". Meillä yleisenä ohjeena on, ettei lapsia tuseerata edes tutkimusmielessä, ellei ole AIVAN PAKKO. Miksikö? No koska se voi vaarallista ja ennen kaikkea traumaattista ja suurta kipua aiheuttavaa. Aikuisiahan tuseerataan vatsakivun tutkimuksen yhteydessä, koska syy voi sieltä selvistä (ja esim. miehillä tunnustellaan eturauhasta). Mutta ei lapsilla.

Eli olen neuvolalääkäri, joka myös päivystää ja päivystykseen tulee myös lapsipotilaita. En koskaan tunkisi sormeani vauvan peräaukkoon mistään syystä. Ummetusta voi helpottaa miniperäruiskeella tai vaikka pienellä määrällä liukastetta (tai vaikka hajusteetonta saippuaa), jos kova ulostepallo on tuloillaan. Mutta ei todellakaan työnnetä sormia vauvan peräaukkoon.

Jos pitää valita kuuntelenko jonkun lääkärinplantun mielipiteitä vaiko lapseni mummon, joka on eläköitynyt vanhustenhoitaja (tai mikä onkaan, kuitenkin se lyhyin koulutus että voi hoitaa vanhuksia?) valitsen tietenkin...
mummon.
Tai näin anoppini tuntuu ajattelevan. Alkaa vi tut ta maan se ylimielinen naureskelu joka asiaan liittyen. Kuopuksella oli refluksivaivaa vauvana ja määrättiin mahahappoja neutralisoivaa lääkettä. Anoppi totesi että vauvoilla ei närästystä kyllä ole ja naureskeli pitkään *itsekseen* sitä, keitteli teet ja istui yksin pöydän ääreen ja siunaili ääneen "närästystä... Voi voi.. Hehhehheh.....", kuulimme olohuoneeseen. Tollanen on aina ja ehkä vajaaälyisin lausahduksensa on "on kuule ennenkin selevitty ilman, voi voi..." jos puhuttu mistä tahansa hänen mielestään turhasta. V i t u n turha kus i aivo narisija ja tunnelmanpilaaja.

Paitsi että anoppisi ei ole ihan väärässä. Oikeata refluksia on vauvoilla vain harvinaisen, rakenteellisen vian vuoksi ja nämä kotikutoiset silent refluksi -diagnoosit pohjaa ihan vaan siihen pikku ylläriin että vauva harvoin nukkuu täysiä öitä ja siihen ei tosiaan ne mahahapot liity yhtään mitenkään...! :)

Refluksi on tavallinen vaiva pienillä vauvoilla, johtuen ruokatorven alasulkijalihaksen löysyydestä.

Joo, näinhän sanotaan tai sanottiin. Olen perehtynyt aiheeseen ihan sitä koskevassa seminaarissa että annettaisko olla :D


Eri
Siis siellä seminaarissa on päätetty, että vauvat on nykyään anatomisesti erilaisia kuin ennen ja niiden ruokatorvi on ihan samanlainen kuin aikuisella tai isommalla lapsella? Eli vauvat ei enää pulauttele.. Mind-blown 🤯

Nyt kun vielä joku kertoisi tämän ilouutisen minun jatkuvasti pulauttelevalle vauvalleni, säästyisin paljolta pyyhkimiseltä ja pyykkäämiseltä!


No niinpä, oiskohan jossain joku seminaari vauvoille aiheesta.
Hitto ku ei tätä tiedetty viel kun oma nuorimmainen oli vauva ku oli niin inhottava kun se saatto puklata unissaankin ihan suihkuten, nenästäkin, ja se siivoominen 🤦‍♀️

Jatkuva siivoaminen ja pyykkääminen on tylsää mutta ei se pieni vauva tahallaan pulauttele! Haloo..

Pakkohan sen on se tahallaan tehdä kun kerran pulauttamiseen ei ole mitän syytä, toi yks kommentoija oli kuullu ihan seminaarissa niin 😂

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä mumoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Tämä on juuri se syy, miksi mummojen neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Pienellä vauvalla jopa 2 viikon ulostusväli on normaalin rajoissa, eikä hoidettavaa ummetusta. Joku mummohan ylempänä oli kakattanut jopa samana päivänä jo kakannutta vauvaa.

Terveyskirjaston ohjeen mukaan lapsen peräsuoleen ei työnnetä mitään, varsinkaan teräväkyntistä sormea, eikä kakkaa "kaiveta" ulos. Peräaukkoa stimuloidaan varovasti ulostusrefleksin käynnistämiseksi esimerkikisi pumpulipuikolla tai desinfioidulla kuumemittarilla.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00...

Olen lääkäri ja ei, tuseeraus ei TODELLAKAAN ole mikään "masupotilaan helpotus" tai "arkinen asia". Meillä yleisenä ohjeena on, ettei lapsia tuseerata edes tutkimusmielessä, ellei ole AIVAN PAKKO. Miksikö? No koska se voi vaarallista ja ennen kaikkea traumaattista ja suurta kipua aiheuttavaa. Aikuisiahan tuseerataan vatsakivun tutkimuksen yhteydessä, koska syy voi sieltä selvistä (ja esim. miehillä tunnustellaan eturauhasta). Mutta ei lapsilla.

Eli olen neuvolalääkäri, joka myös päivystää ja päivystykseen tulee myös lapsipotilaita. En koskaan tunkisi sormeani vauvan peräaukkoon mistään syystä. Ummetusta voi helpottaa miniperäruiskeella tai vaikka pienellä määrällä liukastetta (tai vaikka hajusteetonta saippuaa), jos kova ulostepallo on tuloillaan. Mutta ei todellakaan työnnetä sormia vauvan peräaukkoon.

Jos pitää valita kuuntelenko jonkun lääkärinplantun mielipiteitä vaiko lapseni mummon, joka on eläköitynyt vanhustenhoitaja (tai mikä onkaan, kuitenkin se lyhyin koulutus että voi hoitaa vanhuksia?) valitsen tietenkin...
mummon.
Tai näin anoppini tuntuu ajattelevan. Alkaa vi tut ta maan se ylimielinen naureskelu joka asiaan liittyen. Kuopuksella oli refluksivaivaa vauvana ja määrättiin mahahappoja neutralisoivaa lääkettä. Anoppi totesi että vauvoilla ei närästystä kyllä ole ja naureskeli pitkään *itsekseen* sitä, keitteli teet ja istui yksin pöydän ääreen ja siunaili ääneen "närästystä... Voi voi.. Hehhehheh.....", kuulimme olohuoneeseen. Tollanen on aina ja ehkä vajaaälyisin lausahduksensa on "on kuule ennenkin selevitty ilman, voi voi..." jos puhuttu mistä tahansa hänen mielestään turhasta. V i t u n turha kus i aivo narisija ja tunnelmanpilaaja.

Paitsi että anoppisi ei ole ihan väärässä. Oikeata refluksia on vauvoilla vain harvinaisen, rakenteellisen vian vuoksi ja nämä kotikutoiset silent refluksi -diagnoosit pohjaa ihan vaan siihen pikku ylläriin että vauva harvoin nukkuu täysiä öitä ja siihen ei tosiaan ne mahahapot liity yhtään mitenkään...! :)

Refluksi on tavallinen vaiva pienillä vauvoilla, johtuen ruokatorven alasulkijalihaksen löysyydestä.

Joo, näinhän sanotaan tai sanottiin. Olen perehtynyt aiheeseen ihan sitä koskevassa seminaarissa että annettaisko olla :D


Eri
Siis siellä seminaarissa on päätetty, että vauvat on nykyään anatomisesti erilaisia kuin ennen ja niiden ruokatorvi on ihan samanlainen kuin aikuisella tai isommalla lapsella? Eli vauvat ei enää pulauttele.. Mind-blown 🤯

Nyt kun vielä joku kertoisi tämän ilouutisen minun jatkuvasti pulauttelevalle vauvalleni, säästyisin paljolta pyyhkimiseltä ja pyykkäämiseltä!


No niinpä, oiskohan jossain joku seminaari vauvoille aiheesta.
Hitto ku ei tätä tiedetty viel kun oma nuorimmainen oli vauva ku oli niin inhottava kun se saatto puklata unissaankin ihan suihkuten, nenästäkin, ja se siivoominen 🤦‍♀️

Jatkuva siivoaminen ja pyykkääminen on tylsää mutta ei se pieni vauva tahallaan pulauttele! Haloo..

Pakkohan sen on se tahallaan tehdä kun kerran pulauttamiseen ei ole mitän syytä, toi yks kommentoija oli kuullu ihan seminaarissa niin 😂

Ihan kaikkea ei tarttis uskoa, vauva ei pulauttele tahallaan vaan jostain syystä aina. Kokeile pystyä nukkuma asentoa, vaikka kirjapino pinnasängyn jalkojen alle päätypuoleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä mumoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Tämä on juuri se syy, miksi mummojen neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Pienellä vauvalla jopa 2 viikon ulostusväli on normaalin rajoissa, eikä hoidettavaa ummetusta. Joku mummohan ylempänä oli kakattanut jopa samana päivänä jo kakannutta vauvaa.

Terveyskirjaston ohjeen mukaan lapsen peräsuoleen ei työnnetä mitään, varsinkaan teräväkyntistä sormea, eikä kakkaa "kaiveta" ulos. Peräaukkoa stimuloidaan varovasti ulostusrefleksin käynnistämiseksi esimerkikisi pumpulipuikolla tai desinfioidulla kuumemittarilla.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00...

Olen lääkäri ja ei, tuseeraus ei TODELLAKAAN ole mikään "masupotilaan helpotus" tai "arkinen asia". Meillä yleisenä ohjeena on, ettei lapsia tuseerata edes tutkimusmielessä, ellei ole AIVAN PAKKO. Miksikö? No koska se voi vaarallista ja ennen kaikkea traumaattista ja suurta kipua aiheuttavaa. Aikuisiahan tuseerataan vatsakivun tutkimuksen yhteydessä, koska syy voi sieltä selvistä (ja esim. miehillä tunnustellaan eturauhasta). Mutta ei lapsilla.

Eli olen neuvolalääkäri, joka myös päivystää ja päivystykseen tulee myös lapsipotilaita. En koskaan tunkisi sormeani vauvan peräaukkoon mistään syystä. Ummetusta voi helpottaa miniperäruiskeella tai vaikka pienellä määrällä liukastetta (tai vaikka hajusteetonta saippuaa), jos kova ulostepallo on tuloillaan. Mutta ei todellakaan työnnetä sormia vauvan peräaukkoon.

Jos pitää valita kuuntelenko jonkun lääkärinplantun mielipiteitä vaiko lapseni mummon, joka on eläköitynyt vanhustenhoitaja (tai mikä onkaan, kuitenkin se lyhyin koulutus että voi hoitaa vanhuksia?) valitsen tietenkin...
mummon.
Tai näin anoppini tuntuu ajattelevan. Alkaa vi tut ta maan se ylimielinen naureskelu joka asiaan liittyen. Kuopuksella oli refluksivaivaa vauvana ja määrättiin mahahappoja neutralisoivaa lääkettä. Anoppi totesi että vauvoilla ei närästystä kyllä ole ja naureskeli pitkään *itsekseen* sitä, keitteli teet ja istui yksin pöydän ääreen ja siunaili ääneen "närästystä... Voi voi.. Hehhehheh.....", kuulimme olohuoneeseen. Tollanen on aina ja ehkä vajaaälyisin lausahduksensa on "on kuule ennenkin selevitty ilman, voi voi..." jos puhuttu mistä tahansa hänen mielestään turhasta. V i t u n turha kus i aivo narisija ja tunnelmanpilaaja.

Paitsi että anoppisi ei ole ihan väärässä. Oikeata refluksia on vauvoilla vain harvinaisen, rakenteellisen vian vuoksi ja nämä kotikutoiset silent refluksi -diagnoosit pohjaa ihan vaan siihen pikku ylläriin että vauva harvoin nukkuu täysiä öitä ja siihen ei tosiaan ne mahahapot liity yhtään mitenkään...! :)

Refluksi on tavallinen vaiva pienillä vauvoilla, johtuen ruokatorven alasulkijalihaksen löysyydestä.

Joo, näinhän sanotaan tai sanottiin. Olen perehtynyt aiheeseen ihan sitä koskevassa seminaarissa että annettaisko olla :D


Eri
Siis siellä seminaarissa on päätetty, että vauvat on nykyään anatomisesti erilaisia kuin ennen ja niiden ruokatorvi on ihan samanlainen kuin aikuisella tai isommalla lapsella? Eli vauvat ei enää pulauttele.. Mind-blown 🤯

Nyt kun vielä joku kertoisi tämän ilouutisen minun jatkuvasti pulauttelevalle vauvalleni, säästyisin paljolta pyyhkimiseltä ja pyykkäämiseltä!


No niinpä, oiskohan jossain joku seminaari vauvoille aiheesta.
Hitto ku ei tätä tiedetty viel kun oma nuorimmainen oli vauva ku oli niin inhottava kun se saatto puklata unissaankin ihan suihkuten, nenästäkin, ja se siivoominen 🤦‍♀️

Jatkuva siivoaminen ja pyykkääminen on tylsää mutta ei se pieni vauva tahallaan pulauttele! Haloo..

Pakkohan sen on se tahallaan tehdä kun kerran pulauttamiseen ei ole mitän syytä, toi yks kommentoija oli kuullu ihan seminaarissa niin 😂

Ihan kaikkea ei tarttis uskoa, vauva ei pulauttele tahallaan vaan jostain syystä aina. Kokeile pystyä nukkuma asentoa, vaikka kirjapino pinnasängyn jalkojen alle päätypuoleen.


Tämähän oli ihan vitsailua, kaikkihan tietää, että vauvat puklaa, ihan rakenteellisista syistä :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Niin minunkin anoppini, mutta tekee senkin rajattomasti kapaloiden ne tyttärensä avuttomiksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua mitä mumoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Nyt hetkinen. Tässä puhuttiin tuseeraamisesta joka on kuule aika arkinen asia. Helpottaa masupotilasta ja siinä se. Hurja ajatella että minäkin olen jonkun mielestä hirviö kun helpotin omien lasteni oloa tuseeraten. Jos joku olisi huutanut että tekee rikosilmoituksen niin olisi leuka pudonnut lattiaan kaikilta. Tapahtumana hyvin pieni juttu eikä vauva sitä edes itse huomaa. Paitsi että olo helpottuu. Muuttuvatkohan vauvat sitten ajan saatossa jotenkin erilaisiksi, aika kummallista jos näin on 🤔! Sairasta ja julmaa on jättää auttamatta vatsaansa parkuvaa vauvaa. Usein kova pökäle on juuri tuloillaan ettei tarvitse kuin hieman sormea pyöräyttää ja itku loppui siihen. Onneksi, onneksi sain omani hoitaa silloin kun kaikkiin asioihin ei liittynyt arvostelemista ja väärinkäsityksiä ja paheksuntaa. Tyttäreni on käsittääkseni tuseerannut myös, esikoistaan. pitääpä soittaa ja kertoa että nyt poliisia paikalle 🙄

Tämä on juuri se syy, miksi mummojen neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Pienellä vauvalla jopa 2 viikon ulostusväli on normaalin rajoissa, eikä hoidettavaa ummetusta. Joku mummohan ylempänä oli kakattanut jopa samana päivänä jo kakannutta vauvaa.

Terveyskirjaston ohjeen mukaan lapsen peräsuoleen ei työnnetä mitään, varsinkaan teräväkyntistä sormea, eikä kakkaa "kaiveta" ulos. Peräaukkoa stimuloidaan varovasti ulostusrefleksin käynnistämiseksi esimerkikisi pumpulipuikolla tai desinfioidulla kuumemittarilla.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00...

Olen lääkäri ja ei, tuseeraus ei TODELLAKAAN ole mikään "masupotilaan helpotus" tai "arkinen asia". Meillä yleisenä ohjeena on, ettei lapsia tuseerata edes tutkimusmielessä, ellei ole AIVAN PAKKO. Miksikö? No koska se voi vaarallista ja ennen kaikkea traumaattista ja suurta kipua aiheuttavaa. Aikuisiahan tuseerataan vatsakivun tutkimuksen yhteydessä, koska syy voi sieltä selvistä (ja esim. miehillä tunnustellaan eturauhasta). Mutta ei lapsilla.

Eli olen neuvolalääkäri, joka myös päivystää ja päivystykseen tulee myös lapsipotilaita. En koskaan tunkisi sormeani vauvan peräaukkoon mistään syystä. Ummetusta voi helpottaa miniperäruiskeella tai vaikka pienellä määrällä liukastetta (tai vaikka hajusteetonta saippuaa), jos kova ulostepallo on tuloillaan. Mutta ei todellakaan työnnetä sormia vauvan peräaukkoon.

Jos pitää valita kuuntelenko jonkun lääkärinplantun mielipiteitä vaiko lapseni mummon, joka on eläköitynyt vanhustenhoitaja (tai mikä onkaan, kuitenkin se lyhyin koulutus että voi hoitaa vanhuksia?) valitsen tietenkin...
mummon.
Tai näin anoppini tuntuu ajattelevan. Alkaa vi tut ta maan se ylimielinen naureskelu joka asiaan liittyen. Kuopuksella oli refluksivaivaa vauvana ja määrättiin mahahappoja neutralisoivaa lääkettä. Anoppi totesi että vauvoilla ei närästystä kyllä ole ja naureskeli pitkään *itsekseen* sitä, keitteli teet ja istui yksin pöydän ääreen ja siunaili ääneen "närästystä... Voi voi.. Hehhehheh.....", kuulimme olohuoneeseen. Tollanen on aina ja ehkä vajaaälyisin lausahduksensa on "on kuule ennenkin selevitty ilman, voi voi..." jos puhuttu mistä tahansa hänen mielestään turhasta. V i t u n turha kus i aivo narisija ja tunnelmanpilaaja.

Paitsi että anoppisi ei ole ihan väärässä. Oikeata refluksia on vauvoilla vain harvinaisen, rakenteellisen vian vuoksi ja nämä kotikutoiset silent refluksi -diagnoosit pohjaa ihan vaan siihen pikku ylläriin että vauva harvoin nukkuu täysiä öitä ja siihen ei tosiaan ne mahahapot liity yhtään mitenkään...! :)

Refluksi on tavallinen vaiva pienillä vauvoilla, johtuen ruokatorven alasulkijalihaksen löysyydestä.

Joo, näinhän sanotaan tai sanottiin. Olen perehtynyt aiheeseen ihan sitä koskevassa seminaarissa että annettaisko olla :D


Eri
Siis siellä seminaarissa on päätetty, että vauvat on nykyään anatomisesti erilaisia kuin ennen ja niiden ruokatorvi on ihan samanlainen kuin aikuisella tai isommalla lapsella? Eli vauvat ei enää pulauttele.. Mind-blown 🤯

Nyt kun vielä joku kertoisi tämän ilouutisen minun jatkuvasti pulauttelevalle vauvalleni, säästyisin paljolta pyyhkimiseltä ja pyykkäämiseltä!


No niinpä, oiskohan jossain joku seminaari vauvoille aiheesta.
Hitto ku ei tätä tiedetty viel kun oma nuorimmainen oli vauva ku oli niin inhottava kun se saatto puklata unissaankin ihan suihkuten, nenästäkin, ja se siivoominen 🤦‍♀️

Jatkuva siivoaminen ja pyykkääminen on tylsää mutta ei se pieni vauva tahallaan pulauttele! Haloo..

Pakkohan sen on se tahallaan tehdä kun kerran pulauttamiseen ei ole mitän syytä, toi yks kommentoija oli kuullu ihan seminaarissa niin 😂

Ihan kaikkea ei tarttis uskoa, vauva ei pulauttele tahallaan vaan jostain syystä aina. Kokeile pystyä nukkuma asentoa, vaikka kirjapino pinnasängyn jalkojen alle päätypuoleen.


Tämähän oli ihan vitsailua, kaikkihan tietää, että vauvat puklaa, ihan rakenteellisista syistä :)

Niinpä olikin, tuli luettua huolimattomasti. Anteeksi vaan joutava päteminen".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.

Älä nyt viitsi! Tuetenkään sitä tyttöä ei lähetetä uhrilahjaksi sinne mummolaan terapialeluksi.

Välit poikki vaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.

Kiitos tästä mahtavasta näkökulmasta. Muutin mieleni sinun ansiostasi, tietenkin anopin joulumieli menee meidän perheemme edelle! Mietin vain että mitenköhän kaksi uhmaikäistä pärjää keskenään.
T. Se jolle vastasit

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.

Etkö tiedä että vain kiltisti olleet saavat joululahjoja. Toi mummo on ansainnut risua persuksilleen ja mieluiten sen hyljityn pojan nähden.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.


Hm, varmaanki ois melkonen pettymyt toiselle lapselle kun se lähetettäis jouluksi pois perheensä luota ja saattaisipa olla ikävä muun perheenkin viettää joulua ilman yhtä perheenjäsentään.
Toivottavasti vain leikilläsi edes ehdotit tollasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.


Hm, varmaanki ois melkonen pettymyt toiselle lapselle kun se lähetettäis jouluksi pois perheensä luota ja saattaisipa olla ikävä muun perheenkin viettää joulua ilman yhtä perheenjäsentään.
Toivottavasti vain leikilläsi edes ehdotit tollasta.

Ai että lapsi ikävöisi kotiaan ja perhettään (saati äitiään! Pthyi!) oman rakkaan Mummonsa luona? Naurettava ajatus, kyllä mummon seura voittaa kaiken muun ja vaikkei lapsi osaisi puhua mummolaan mennessään, osaisi hän mummolleen kyllä sanoa että Mummo on maailman paras ja tärkein ja haluan muuttaa mummolaan. Asiasta soitettaisiin kaikille mahdollisille sukulaisille ja naapureille ja randomeille ja muistettaisiin kehua joka kerta siitä eteenpäin että kyllä se minulle puhuu, tiiä sitten miksei kotona halua... Ja kyllä, näin on tapahtunut meillä vaikkakaan ei jouluna.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.


Hm, varmaanki ois melkonen pettymyt toiselle lapselle kun se lähetettäis jouluksi pois perheensä luota ja saattaisipa olla ikävä muun perheenkin viettää joulua ilman yhtä perheenjäsentään.
Toivottavasti vain leikilläsi edes ehdotit tollasta.

Sanotaan näin että mulla on vähän erilainen ajattelutapa kuin teillä. Minun lapsista saa iloita muutkin- ihan vaan ilon itsensä vuoksi.
Anoppi on mieheni äiti ja siksi annan olla jos jotkut jutut tuntuu ärsyttäviltä. Puuttuisin vasta selkeisiin turvallisuusjuttuihin. Uskon ja luotan että tämä maksaa itsensä takaisin viimeistään kun saan lapsenlapsia ja lapset on nähneet tämän mallin jossa mummo todellakin saa olla prikulleen niin tärkeä ja rakas ja osa porukkaa kuin itse haluaa. Suosittelen tätä jos haluatte turvata sen että teitäkin odottaa aikanaan mukava mummous. Eikä toisaalta ota jos ei annakaan ja lastenhoitoapuna anoppi on pelastanut meidän parisuhteen pariinkin otteeseen ja siten vaikuttanut lasten hyvinvointiin merkittävällä tapaa..!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tarinoita lukiessa ei tule mieleen kuin yksi asia: jos toisen ihmisen olemuksessa, puheissa, käytöksessä, whatever on jokin asia, joka ei herätä yhtään luottamusta lapsen vanhemmissa, niin mikään pakko ei ole olla tekemisissä välttämätöntä enempää. Ihan sama, onko kysymyksessä oma äiti, anoppi, joku muu. Ja myös, on ihan yksi ja sama, onko vikaa itsessäkin. Monesti on, kun kukaan ei ole virheetön, mutta kun lapsen asiat ovat vanhempien vastuulla ja päätettävissä, niin isovanhempien ainoa keino on sitten yrittää itse olla asiallinen ja ystävällinen, noudattaa annettuja ohjeita ja olla arvostelematta aikuisten lastensa valintoja.
Loppujen lopuksi, onko muuta vaihtoehtoa?

Niin, eikös tässäkin ongelma ole se, että lapsen ISÄ, eli se toinen vanhempi ei näe asiassa ongelmaa, ainoastaan äiti.

Miten se onkin niin, että se on se anoppi lähes aina, joka on niin vääränlainen ja  epäluottamusta herättävä? Ja toki vain naisen anoppi, miehen anoppi on ihana ja arvostelun ulkopuolella, koska hänhän on NAISEN äiti, ja näin ollen oikeassa kaikesta.

Jos katselet vähän ympärillesi, huomaat että todella moni nainen tulee aika huonosti toimeen äitinsä kanssa. Samasta syystä kuin anopinkin: vanhat ämmät ei ymmärrä olla sekaantumatta asioihin jotka ei niille kuulu.

MUTTA nainen on yleensä vetänyt äidilleen aika tavalla rajoja jo teininä ja kotoa pois muuttaessa. Miehet ei jostain syystä äideilleen näin tee, vaan tilanne tulee eteen vasta kun mies pariutuu. Sitten syyn saa se ilkeä miniä, vaikka oikeasti vika on miehessä joka ei ole katkaissut napanuoraa siinä iässä missä pitäisi vanhemmista irrottautua.

Tai sitten siellä miehen perheessä kaikki kärsii rajattomasta äidistä. Meillä anoppi on ihan hirveä myös tyttärilleen.


Mun anoppi nostaa tyttären jalustalle, on myös äitinsä iltatähti. Pojat eivät ole minkään arvoisia ja vielä tyhmiäkin anopin mielestä.

Esikoisemme, joka on poika, unohtui mummilta kokonaan kun saimme tyttären. Itki puhelimessa miehelleni että hän on aina kaivannut tyttöä ja kirjoitti fb seinälleen "Mummi sai tytön!" Anoppi suhahteli esikoiselle iänikuista nyt nätisti - paskaansa ja tytölle lässytti sellaista siirappia että hampaat reikiintyivät.
Julma ämmä siis, näki kyllä esikoisen pahan mielen. Sanoin asiasta yhden kerran erittäin suoraan (jos ei pysty olemaan tasapuolinen niin sitten kumpikaan ei tule kylään) johon anoppi vastasi vain ettei mahda sille mitään ja etten minä voi "tunneasioissa" häntä määrätä. Edelleen on nokka pystyssä ja odottaa minulta anteeksipyyntöä. Kohta alkaa joulunviettoon liittyvät marttyyrikohtaukset, hyvin mahdollista että pyytää mieheltä vain kuopusta luokseen jouluksi. Kumpikaan lapsista ei ole menossa.

Hm, mikä siinä olisi jos tosiaan vain tyttö menisi jouluksi mummilaan? Eihän poika silloin näkisi eriarvoista kohtelua eikä pahoittaisi mieltään. Saisi päinvastoin olla huomion keskipisteenä :) Se on totta ettei noille mahda välttämättä yhtään mitään, jos sattuu olemaan tyyppiä joka tykkää nimenomaan tyttölapsista/nimenomaan poikalapsista. Anna mummin ja tytön viettää jouluaan, tuskin tarvii muuta lahjaa mummille hankkiakaan.


Hm, varmaanki ois melkonen pettymyt toiselle lapselle kun se lähetettäis jouluksi pois perheensä luota ja saattaisipa olla ikävä muun perheenkin viettää joulua ilman yhtä perheenjäsentään.
Toivottavasti vain leikilläsi edes ehdotit tollasta.

Sanotaan näin että mulla on vähän erilainen ajattelutapa kuin teillä. Minun lapsista saa iloita muutkin- ihan vaan ilon itsensä vuoksi.
Anoppi on mieheni äiti ja siksi annan olla jos jotkut jutut tuntuu ärsyttäviltä. Puuttuisin vasta selkeisiin turvallisuusjuttuihin. Uskon ja luotan että tämä maksaa itsensä takaisin viimeistään kun saan lapsenlapsia ja lapset on nähneet tämän mallin jossa mummo todellakin saa olla prikulleen niin tärkeä ja rakas ja osa porukkaa kuin itse haluaa. Suosittelen tätä jos haluatte turvata sen että teitäkin odottaa aikanaan mukava mummous. Eikä toisaalta ota jos ei annakaan ja lastenhoitoapuna anoppi on pelastanut meidän parisuhteen pariinkin otteeseen ja siten vaikuttanut lasten hyvinvointiin merkittävällä tapaa..!

Sinulla on vääristynyt ajatusmaailma.

Lapset eivät leluja joita heitellääm sinne tänne ”ilahduttamaan”.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat