Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ansaitsevat ongelmansa.. huh huh
Taisi tulla oman kokemuksen syvällä rintaäänellä tuo kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.
Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.
No nyt tuli selkeä rajaus.
Tämän jälkeen kirjoittajat: ilmoittakaa ensiksi, ennen kuin jatkatte tekstiänne, mikä psykiatrian ammattilaisen laatima diagnoosi isoäidillä on. Se selkeyttää keskustelua suunnattomasti ja antaa uskottavuuden, jolloin tämä ketju pysyy edes kohtuullisen asiallisena. Ja todella aiheen mukaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.
Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.
No nyt tuli selkeä rajaus.
Tämän jälkeen kirjoittajat: ilmoittakaa ensiksi, ennen kuin jatkatte tekstiänne, mikä psykiatrian ammattilaisen laatima diagnoosi isoäidillä on. Se selkeyttää keskustelua suunnattomasti ja antaa uskottavuuden, jolloin tämä ketju pysyy edes kohtuullisen asiallisena. Ja todella aiheen mukaisena.
Ei sitä tarvitse ilmoittaa. Tää kun on vertaistukiketju noiden uhreille ja täällä jaetaan vinkkejä niille uhreille. Mummo saa käsitellä ne ongelmansa sitten ihan terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.
Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.
No nyt tuli selkeä rajaus.
Tämän jälkeen kirjoittajat: ilmoittakaa ensiksi, ennen kuin jatkatte tekstiänne, mikä psykiatrian ammattilaisen laatima diagnoosi isoäidillä on. Se selkeyttää keskustelua suunnattomasti ja antaa uskottavuuden, jolloin tämä ketju pysyy edes kohtuullisen asiallisena. Ja todella aiheen mukaisena.
Ihan nimellä sitten mainitaan tämä ammattilainen, että voi tarkistaa, muuten on PUPPUA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.
Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.
No nyt tuli selkeä rajaus.
Tämän jälkeen kirjoittajat: ilmoittakaa ensiksi, ennen kuin jatkatte tekstiänne, mikä psykiatrian ammattilaisen laatima diagnoosi isoäidillä on. Se selkeyttää keskustelua suunnattomasti ja antaa uskottavuuden, jolloin tämä ketju pysyy edes kohtuullisen asiallisena. Ja todella aiheen mukaisena.
Kiinnostaisi tietää mitä diagnooseja sinulla on kun epätoivon vimmalla ruikutat täällä. Jostain kumman syystä sinua kismittää täällä käyty keskustelu, mikähän ihme voisi olla syynä, kylläpä onkin vaikea arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muotoilisin lauseen niin, että nyt tuli selkeä rajatapaus :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.
Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.
No nyt tuli selkeä rajaus.
Tämän jälkeen kirjoittajat: ilmoittakaa ensiksi, ennen kuin jatkatte tekstiänne, mikä psykiatrian ammattilaisen laatima diagnoosi isoäidillä on. Se selkeyttää keskustelua suunnattomasti ja antaa uskottavuuden, jolloin tämä ketju pysyy edes kohtuullisen asiallisena. Ja todella aiheen mukaisena.
Kiinnostaisi tietää mitä diagnooseja sinulla on kun epätoivon vimmalla ruikutat täällä. Jostain kumman syystä sinua kismittää täällä käyty keskustelu, mikähän ihme voisi olla syynä, kylläpä onkin vaikea arvata.
On se jotain lääkkeitä ainakin ottanut, koska on taas rauhallisempi kuin eilen illalla.
Mummeli jonka tekemisiä on rajattu ja joka nyt täällä todistelee, että hänessä ei ainakaan vikaa ole. Joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ajattelee mutkat suoriksi niin tänne kirjoittaa vain mummut ja miniät. Ja mummut on tätä mieltä ja miniät on taas sitä mieltä. On kai se helpompi rajata asiat selkeisiin laatikoihin. Kaikkihan me siihen viimeisen reissun laatikkoon tai uurnaan päädytään mutta ennen sitä kannattaa ajatella laatikon ulkopuolelta. Paria kommentoijaa on sanottu jääräpäisen ehdottomaksi ja minä en ainakaan jakaisi elämääni sellaisen naisen kanssa tai tekisi jälkikasvua. Parisuhteen ongelmat on hyvä ennakoida ja huolella valita se tuleva puoliso, miettiä minkälaisen naisen kanssa ne lapset tekee jos tekee ja minkälainen suku siinä on sitten ympärillä. On ollut hyvin silmiä avaavaa seurata tätä keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Kun ajattelee mutkat suoriksi niin tänne kirjoittaa vain mummut ja miniät. Ja mummut on tätä mieltä ja miniät on taas sitä mieltä. On kai se helpompi rajata asiat selkeisiin laatikoihin. Kaikkihan me siihen viimeisen reissun laatikkoon tai uurnaan päädytään mutta ennen sitä kannattaa ajatella laatikon ulkopuolelta. Paria kommentoijaa on sanottu jääräpäisen ehdottomaksi ja minä en ainakaan jakaisi elämääni sellaisen naisen kanssa tai tekisi jälkikasvua. Parisuhteen ongelmat on hyvä ennakoida ja huolella valita se tuleva puoliso, miettiä minkälaisen naisen kanssa ne lapset tekee jos tekee ja minkälainen suku siinä on sitten ympärillä. On ollut hyvin silmiä avaavaa seurata tätä keskustelua.
Ensimmäinen avioliittoni kariutui miehen paljastuttua mammanpojaksi kun lapsi syntyi. Vauvaa saattoi itkettää omivan mummon sylissä ja kuunnella kenkiään katsellen kun minua haukuttiin, mutta äitinsä pahaa mieltä ei kestänyt. Melkein kaksi vuotta yritin ja puhuin ja joustin kunnes annoin olla. Nykyinen mieheni on toista maata, on itsenäinen aikuinen mies. Tiedän että mikäli anoppi alkaisi minulle nälvimään, laittaisi poikansa stopin asialle vaikka karjaisemalla. Että silmät auki naiset yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaan tämän ketjun paisuneen osittain siksi, että muutama isovanhempi on löytänyt tämän.
Nyt sitten ahdistaa joko syystä tai syyttä, että olenko toiminut väärin/aiheuttanut itse etäiset välit/etäännyttääkö miniä minut lapsenlapsista.
En usko, että kellään on kovin suurta hätää, ellei ole suurin piirtein vastasyntynyttä ruikuttanut hoitoon, kutsunut itseään lapsenlapsen äidiksi, haukkunut miniää joko kasvotusten tai selän takana jne.
Jos em. asioita on tehnyt tai jotain selvästi vastaavaa, niin aikuiseksi kasvanut ja henkisesti kypsä isovanhempi varmasti osaa ottaa asian keskustelun alle sen miniän kanssa. Eikö?
Meillä mummo on tehnyt just noi kaikki. Lisäksi haluaisi nyt olla kuitenkin kaveri ja väleissä ja tehdä kompromissin, yrittää kovasti siis jatkaa ihan normaalisti.
Ainut mutta on, että mua ei enää kiinnosta, minä en halua enää olla tekemisissä. Ei se ihminen siitä puhumalla muutu ja ennenpitkää taas saisi kuulla haukkuja, ei kiitos, mulle riitti.
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
”Mummo joka kuvittelee olevansa vauvan äiti”... - ihminen jonka kanssa pitää neuvotella? No kuule, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Mummo joka kuvittelee olevansa vauvan äiti”... - ihminen jonka kanssa pitää neuvotella? No kuule, ei.
Jos minä menen nyt naapuriin, haen heidän vastasyntyneen kehdosta ja lähden ulos ovesta hyssytellen vauvaa "mami on tässä shh, kulta pieni" niin pitääkö vauvan äidin neuvotella kohteliaasti kanssani? Minun anoppi teki noin ja monta kertaa kunnes sai porttikiellon meille. Nyt levittää juttuja.
Jos mun anoppi olisi seonnut totaalisesti meidän pojan syntymästä niin kyllä mä olisin ensin jutellut anopin kanssaa, ihan arvostuksesta miestäni kohtaan ja säilyttääkseni välit mummoon ja pappaan, on se pojan kannalta hyvä et on molemmat mummolat, mun omat mummu ja pappa kuoli kun olin ihan pieni.
Ja kyllä meilläkin on anopin kanssa pientä skismaa aina, mikä on tarpeellinen määrä vaatetta pihalle ja millon on yökylien aika ja onko eka kiinteä peruna ja kaikkee. Meillä kuiteskin puheella pärjätään ja mies on sitten harvinaisen hyvä sanomaan miten meidän perheessä eletään kun tarvitsen tukea. Mun omiin vanhempiin mulla on taas niin etäiset ja muodolliset välit, että heidän kanssaan nähdään vaan kerran pari vuodessa, heistä ei ole haittaa, eikä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Oletko sinä muuten jutellut ap:n kanssa että hänen anoppinsa on mt-ongelmainen kun tunnut tietävän tuon perheen tilanteen niin hyvin. Kerrotko ne ap:n kommenttien numerot missä kerrotaan, että anopilla on diagnosoitu ongelma niin voin itsekin lukea, mennyt ihan ohi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Oletko sinä muuten jutellut ap:n kanssa että hänen anoppinsa on mt-ongelmainen kun tunnut tietävän tuon perheen tilanteen niin hyvin. Kerrotko ne ap:n kommenttien numerot missä kerrotaan, että anopilla on diagnosoitu ongelma niin voin itsekin lukea, mennyt ihan ohi!
Luepa kuvaukset ko ihmisen käytöksestä. Hillittömät itkukohtaukset, lattialla heijaaminen, takertuminen lapseen, pakoon juokseminen lapsen kanssa... ja kaikkea muutakin, selittelyt miten lapsi auttaa häntä jaksamaan jne. Ja vaikka mitä muuta.
Tietysti sinusta ihan vaan normikäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Oletko sinä muuten jutellut ap:n kanssa että hänen anoppinsa on mt-ongelmainen kun tunnut tietävän tuon perheen tilanteen niin hyvin. Kerrotko ne ap:n kommenttien numerot missä kerrotaan, että anopilla on diagnosoitu ongelma niin voin itsekin lukea, mennyt ihan ohi!
Luepa kuvaukset ko ihmisen käytöksestä. Hillittömät itkukohtaukset, lattialla heijaaminen, takertuminen lapseen, pakoon juokseminen lapsen kanssa... ja kaikkea muutakin, selittelyt miten lapsi auttaa häntä jaksamaan jne. Ja vaikka mitä muuta.
Tietysti sinusta ihan vaan normikäytöstä.
Tarkoitin sitä kommenttia aloituksen jälkeen missä on ap kertonut, että anopilla on mt-ongelma, en nyt tarkoittanut sinun tulkintaasi ap:n tilanteesta vaan missä ap toteaa hyvin tuntemansa anopin mt-ongelman. Laitatko sen kommentin numeron, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Oletko sinä muuten jutellut ap:n kanssa että hänen anoppinsa on mt-ongelmainen kun tunnut tietävän tuon perheen tilanteen niin hyvin. Kerrotko ne ap:n kommenttien numerot missä kerrotaan, että anopilla on diagnosoitu ongelma niin voin itsekin lukea, mennyt ihan ohi!
Luepa kuvaukset ko ihmisen käytöksestä. Hillittömät itkukohtaukset, lattialla heijaaminen, takertuminen lapseen, pakoon juokseminen lapsen kanssa... ja kaikkea muutakin, selittelyt miten lapsi auttaa häntä jaksamaan jne. Ja vaikka mitä muuta.
Tietysti sinusta ihan vaan normikäytöstä.
Tarkoitin sitä kommenttia aloituksen jälkeen missä on ap kertonut, että anopilla on mt-ongelma, en nyt tarkoittanut sinun tulkintaasi ap:n tilanteesta vaan missä ap toteaa hyvin tuntemansa anopin mt-ongelman. Laitatko sen kommentin numeron, kiitos!
Onko tuo käytös sinusta normikäytöstä?
Jotkut ihmiset ansaitsevat ongelmansa.. huh huh