Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on osalla porukasta ajatus, että vanhempi ei saisi mitenkään olla kiinnostunut aikuisen lapsensa perheestä. Kannattaa miettiä mikä ihmeen vaara vanhempien kiinnostuksessa olisi. Isovanhempien ja lastenlasten suhde on merkittävä ja sitä olisi hyvä tukea. Asia erikseen ovat mummot ja vaarit, jotka eivät kykene isovanhemmuuteen sairautensa tai välinpitämättömyytensä vuoksi. Silloin lapsille on syytä kertoa, miksi isovanhemmat eivät pidä yhteyttä. Isovanhempien mollaaminen lasten kuullen on huono tapa kertoa omasta ärtymyksestään.
Suhde appivanhempiin ei ole se pahin ongelmavyyhti parisuhteeseen, useammin ongelmia on omien vanhempien kanssa, ja nämä heijastuvat myös parisuhteeseen. Se, että ei ole kasvanut aikuiseksi, saa usein ristiriitoja aikaan parisuhteessa. Kannattaa miettiä vaikka pariterapiassa miksi vanhemmistaan ei ole voinut irrottautua, ja miten se voisi tapahtua nyt.
Etäisyyden saa kasvun ja kehityksen kautta, ei edes tarvitse laittaa välejä poikki vanhempiin. Eriytyminen tapahtuu ihmisen omassa mielessä ja näkyy vahvistuneena tahtona. Kun minuus vahvistuu, ihminen viestii toiminnallaan tietävänsä, mitä haluaa. Silloin vanhempien sanomiset voi jättää huomiotta. Silloin on myös rohkeutta laittaa rajat tungetteleville vanhemmille. Jos eriytymisessä eli kasvussa omaksi minäksi on ollut ongelmia nuorena, vanhempien mielipiteet voivat painaa liikaa vielä aikuisenkin elämässä.
Ihan hyvä kirjoitus monilta osin, mutta vanhempia syyllistäessä/kritisoidessa tulee muistaa sekin, etteivät lapset "tarvitse" isovanhempia. Lapselle voi muodostua oikein merkittävä ja antoisa suhde isovanhempaan, mutta se suhde on korvattavissa. Lapselle riittää, että hänen elämässään on muitakin tärkeitä aikuisia ihmisiä kuin omat vanhemmat. Sellaisen ei täydy perustua sukulaissuhteeseen. Äärimmäisen harva huvin ja urheilun vuoksi pitää isovanhemman etäällä, eikä sellaisesta päätöksestä pidä syyllistää. Ihan jo sekin, että isovanhempi vie energiaa tavalla tai toisella vanhemmalta riittää syyksi rajata kanssakäymistä ankarasti. Vanhemmuus ei ole korvattavissa ja huolestuttavampaa onkin avioerojen myötä tapahtuva etäännyttäminen toisesta vanhemmasta.
Minä kyllä väitän, että isovanhempi joka ei kykene hyväksymään oman lapsen aikuistumista ja sitä että isovanhempi ei ole vanhempi lapsenlapselle (hänen ei esim. täydy huolehtia sellaisista asioista mistä vanhempi huolehtii), ei myöskään kykene antamaan lapselle hyvää isovanhemmuutta.
Herkästi isovanhempia puolustaessa unohtuu, että isovanhemman hyöty lapselle menee samantien pois jos hänen tapa olla lapsen kanssa vaikuttaa negatiivisesti vanhemmuuteen. Myös vanhempien parisuhteen torpedointi on sellainen asia, mihin vanhempien pitää puuttua rajusti ja tarvittaessa laittaa välit poikki kokonaan.
Minun appiukkoni on suoraan haukkunut minua miehelleni, ja anoppini on yrittänyt useamman kerran selän takana juonitellen aiheuttaa minulle ja miehelleni vakavan riidan. Anoppi jopa kerran vihjaili miehelleni, että nykyään moni isäkin päätyy lastensa huoltajaksi. On mieheni ensisijainen tehtävä näyttää vanhemmilleen paikkansa, mutta ihan hyvällä syyllä voin sanoa, ettei tällaisten ihmisten täydy olla läheisessä tekemisissä lastenlastensa kanssa lainkaan. Lasten koti on vanhempien parisuhde. Täytyy olla erittäin sairas ihminen mieleltään, jos toivoo edes salaa pienten lasten vanhempien eroavan vain siitä syystä että saisi ehkä olla enemmän lastenlasten kanssa yhdessä.
Isovanhemmille pitäisi uskaltaa puhua avoimesti ja asiasta. Kannattaa kertoa ensin hyvistä asioista, joita arvostaa ja vasta sitten niistä, joihin toivoo muutosta. On hyvä tiedostaa, että omien vanhempien kohtaaminen aikuisten tasolla voi olla sinulle tai puolisollesi hankalaa, sillä vanhempien seurassa on helppo pudota itse takaisin lapseksi. Keskustelussa ei sitten saa mennä henkilökohtaisuuksiin eikä ryhtyä kaivelemaan esim. vaikka omaa lapsuuttaan, vaan asiat on pidettävä asioina.
Jos isovanhemmat loukkaantuvat niin aloitteen sopuun voi jättää isovanhemmille. Voi esimerkiksi sanoa, että ottakaa yhteyttä, kun olette valmiita noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Jos isovanhemmat haluavat aidosti olla lastenlastensa kanssa, he kyllä pääsevät yli loukkaantumisen tunteesta ja ottavat yhteyttä.
Minusta kukin tekee omalta osaltaan voitavansa, muistaen, että kukaan ei voi kuitenkaan muuttaa muita. Tee omat ratkaisusi, jos yhteispeli ei onnistu. Jos isovanhempien kanssa ei saada luotua yhteisiä pelisääntöjä, heidän kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä.
Ai että ruuhkavuosia elävän ihmisen putää käyttää aikaansa siihen wttä kertoo aikuiselle ihmiselle että selän takana ei saa haukkua, lapsellwen wi saa toivoa avioeroa tai että he ei ole lapsenlapsen huoltajia jne.
Eikö voi lähteä siitä että nää ymmärtää ihan ilman mitään tiedotustilaisuuksia.
Ne ruuhkavuodet saattavat kestää yllättävän kauan. Naisten kokema stressi ei vähene pikkulapsivaiheen jälkeen. Hankaluuksia työn ja muun elämän yhteensovittamisessa kokee 38-47-vuotiaista naisista 39 prosenttia (miehet 28%) ja 48-57-vuotiaista naisista 37% (miehet 26%).
Jos sinulla ei ole aikaa keskustella tärkeistä asioista vanhempiesi tai puolisosi vanhempien kanssa, siis yrittää ratkaista ongelmaa ruuhkavuosien aikana keskustelemalla edes tuntia tai puolta tuntia tai aikaa kirjoittaa asiasta puolisosi kanssa yhteinen kirje isovanhemmille jos keskusteluyhteyttä ei ole niin minusta sinä et ole edes yrittänyt ratkaista asiaa vaan ainoastaan vältellä asiaa. Aikuinen ihminen ei toimi niin ja on tärkeää millaisen toimintamallin siirrät lapsillesi.
Minä en täysin hahmota järjenjuoksuasi. Täällä on kuvattu ongelmia siitä, miten isovanhemmat ei kunnioita rajoja ja kuinka he takertuu liikaa.
Miten sinä saat käännettyä tämän ongelmakäyttäytymisen sen perheen asiaksi tai vanhempien kehitysprosessin viiveeksi? Ongelmahan on se ettei se isovanhempi ole irtaantunut tai jos onkin, tunkee takaisin. Ei se etteikö se perheen vanhempi olisi ihan normaali.
Ylimalkaan tuo että tällä sitten lähdettäisiin yhteiseen keskustelusavottaan tai asiaa vatkaamaan jopa terapiaan, vain viestittäisiin sille isovanhemmalle, että hän jotenkin kuuluu perheeseen. Kun nimenomaan ei kuulu ja suurin ongelma on se, ettei hän suostu tajuamaan tätä!
Sinä saat kaiken kuulostamaan niin mustavalkoiselta .
Suurin osa ihmisistä haluaa olla tekemisissä läheisten sukulaisten kanssa ja kokee isovanhemmat osaksi laajempaa perhettä. Joissain maissa he kuuluvat aivan itsestään selvästi perheeseen.
Jos näissä suhteissa tulee joitain ongelmia , niin taas suurin osa ihmisistä ei ratkaise asiaa niin yksioikoisesti laittamalla välejä poikki koska useimmiten noista suhteista myös saa paljon ongelmista huolimatta.
Kyllä silloin " keskustelusavotta" on kaikkien etu .
Vastuu lapsista ja päätäntävalta on ilman muuta vanhemmilla , mutta sellainen lähtökohta, että vanhemmat ovat aina ja kaikessa oikeassa ja isovanhemmat lähtökohtaisesti väärässä kuulostaa aika uhoilevalta .
Vanhempi ei omista lastaan eikä lapsi ole vanhemman jatke.
Lapsi saattaa kokea sielun kumppanuutta esim yhden isovanhemman kanssa tai samaistuu tätiinsä/ setäänsä.
Ihmiset haluavat tietää mistä ovat ja tuntea sukunsa.
Adootoidutkin usein haluavat selvittää omat juurensa.
Eli jotain vaivaa kannattaa nähdä hyvien välien vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on osalla porukasta ajatus, että vanhempi ei saisi mitenkään olla kiinnostunut aikuisen lapsensa perheestä. Kannattaa miettiä mikä ihmeen vaara vanhempien kiinnostuksessa olisi. Isovanhempien ja lastenlasten suhde on merkittävä ja sitä olisi hyvä tukea. Asia erikseen ovat mummot ja vaarit, jotka eivät kykene isovanhemmuuteen sairautensa tai välinpitämättömyytensä vuoksi. Silloin lapsille on syytä kertoa, miksi isovanhemmat eivät pidä yhteyttä. Isovanhempien mollaaminen lasten kuullen on huono tapa kertoa omasta ärtymyksestään.
Suhde appivanhempiin ei ole se pahin ongelmavyyhti parisuhteeseen, useammin ongelmia on omien vanhempien kanssa, ja nämä heijastuvat myös parisuhteeseen. Se, että ei ole kasvanut aikuiseksi, saa usein ristiriitoja aikaan parisuhteessa. Kannattaa miettiä vaikka pariterapiassa miksi vanhemmistaan ei ole voinut irrottautua, ja miten se voisi tapahtua nyt.
Etäisyyden saa kasvun ja kehityksen kautta, ei edes tarvitse laittaa välejä poikki vanhempiin. Eriytyminen tapahtuu ihmisen omassa mielessä ja näkyy vahvistuneena tahtona. Kun minuus vahvistuu, ihminen viestii toiminnallaan tietävänsä, mitä haluaa. Silloin vanhempien sanomiset voi jättää huomiotta. Silloin on myös rohkeutta laittaa rajat tungetteleville vanhemmille. Jos eriytymisessä eli kasvussa omaksi minäksi on ollut ongelmia nuorena, vanhempien mielipiteet voivat painaa liikaa vielä aikuisenkin elämässä.
Ihan hyvä kirjoitus monilta osin, mutta vanhempia syyllistäessä/kritisoidessa tulee muistaa sekin, etteivät lapset "tarvitse" isovanhempia. Lapselle voi muodostua oikein merkittävä ja antoisa suhde isovanhempaan, mutta se suhde on korvattavissa. Lapselle riittää, että hänen elämässään on muitakin tärkeitä aikuisia ihmisiä kuin omat vanhemmat. Sellaisen ei täydy perustua sukulaissuhteeseen. Äärimmäisen harva huvin ja urheilun vuoksi pitää isovanhemman etäällä, eikä sellaisesta päätöksestä pidä syyllistää. Ihan jo sekin, että isovanhempi vie energiaa tavalla tai toisella vanhemmalta riittää syyksi rajata kanssakäymistä ankarasti. Vanhemmuus ei ole korvattavissa ja huolestuttavampaa onkin avioerojen myötä tapahtuva etäännyttäminen toisesta vanhemmasta.
Minä kyllä väitän, että isovanhempi joka ei kykene hyväksymään oman lapsen aikuistumista ja sitä että isovanhempi ei ole vanhempi lapsenlapselle (hänen ei esim. täydy huolehtia sellaisista asioista mistä vanhempi huolehtii), ei myöskään kykene antamaan lapselle hyvää isovanhemmuutta.
Herkästi isovanhempia puolustaessa unohtuu, että isovanhemman hyöty lapselle menee samantien pois jos hänen tapa olla lapsen kanssa vaikuttaa negatiivisesti vanhemmuuteen. Myös vanhempien parisuhteen torpedointi on sellainen asia, mihin vanhempien pitää puuttua rajusti ja tarvittaessa laittaa välit poikki kokonaan.
Minun appiukkoni on suoraan haukkunut minua miehelleni, ja anoppini on yrittänyt useamman kerran selän takana juonitellen aiheuttaa minulle ja miehelleni vakavan riidan. Anoppi jopa kerran vihjaili miehelleni, että nykyään moni isäkin päätyy lastensa huoltajaksi. On mieheni ensisijainen tehtävä näyttää vanhemmilleen paikkansa, mutta ihan hyvällä syyllä voin sanoa, ettei tällaisten ihmisten täydy olla läheisessä tekemisissä lastenlastensa kanssa lainkaan. Lasten koti on vanhempien parisuhde. Täytyy olla erittäin sairas ihminen mieleltään, jos toivoo edes salaa pienten lasten vanhempien eroavan vain siitä syystä että saisi ehkä olla enemmän lastenlasten kanssa yhdessä.
Isovanhemmille pitäisi uskaltaa puhua avoimesti ja asiasta. Kannattaa kertoa ensin hyvistä asioista, joita arvostaa ja vasta sitten niistä, joihin toivoo muutosta. On hyvä tiedostaa, että omien vanhempien kohtaaminen aikuisten tasolla voi olla sinulle tai puolisollesi hankalaa, sillä vanhempien seurassa on helppo pudota itse takaisin lapseksi. Keskustelussa ei sitten saa mennä henkilökohtaisuuksiin eikä ryhtyä kaivelemaan esim. vaikka omaa lapsuuttaan, vaan asiat on pidettävä asioina.
Jos isovanhemmat loukkaantuvat niin aloitteen sopuun voi jättää isovanhemmille. Voi esimerkiksi sanoa, että ottakaa yhteyttä, kun olette valmiita noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Jos isovanhemmat haluavat aidosti olla lastenlastensa kanssa, he kyllä pääsevät yli loukkaantumisen tunteesta ja ottavat yhteyttä.
Minusta kukin tekee omalta osaltaan voitavansa, muistaen, että kukaan ei voi kuitenkaan muuttaa muita. Tee omat ratkaisusi, jos yhteispeli ei onnistu. Jos isovanhempien kanssa ei saada luotua yhteisiä pelisääntöjä, heidän kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä.
Ai että ruuhkavuosia elävän ihmisen putää käyttää aikaansa siihen wttä kertoo aikuiselle ihmiselle että selän takana ei saa haukkua, lapsellwen wi saa toivoa avioeroa tai että he ei ole lapsenlapsen huoltajia jne.
Eikö voi lähteä siitä että nää ymmärtää ihan ilman mitään tiedotustilaisuuksia.
Ne ruuhkavuodet saattavat kestää yllättävän kauan. Naisten kokema stressi ei vähene pikkulapsivaiheen jälkeen. Hankaluuksia työn ja muun elämän yhteensovittamisessa kokee 38-47-vuotiaista naisista 39 prosenttia (miehet 28%) ja 48-57-vuotiaista naisista 37% (miehet 26%).
Jos sinulla ei ole aikaa keskustella tärkeistä asioista vanhempiesi tai puolisosi vanhempien kanssa, siis yrittää ratkaista ongelmaa ruuhkavuosien aikana keskustelemalla edes tuntia tai puolta tuntia tai aikaa kirjoittaa asiasta puolisosi kanssa yhteinen kirje isovanhemmille jos keskusteluyhteyttä ei ole niin minusta sinä et ole edes yrittänyt ratkaista asiaa vaan ainoastaan vältellä asiaa. Aikuinen ihminen ei toimi niin ja on tärkeää millaisen toimintamallin siirrät lapsillesi.
Minä en täysin hahmota järjenjuoksuasi. Täällä on kuvattu ongelmia siitä, miten isovanhemmat ei kunnioita rajoja ja kuinka he takertuu liikaa.
Miten sinä saat käännettyä tämän ongelmakäyttäytymisen sen perheen asiaksi tai vanhempien kehitysprosessin viiveeksi? Ongelmahan on se ettei se isovanhempi ole irtaantunut tai jos onkin, tunkee takaisin. Ei se etteikö se perheen vanhempi olisi ihan normaali.
Ylimalkaan tuo että tällä sitten lähdettäisiin yhteiseen keskustelusavottaan tai asiaa vatkaamaan jopa terapiaan, vain viestittäisiin sille isovanhemmalle, että hän jotenkin kuuluu perheeseen. Kun nimenomaan ei kuulu ja suurin ongelma on se, ettei hän suostu tajuamaan tätä!
Sinä saat kaiken kuulostamaan niin mustavalkoiselta .
Suurin osa ihmisistä haluaa olla tekemisissä läheisten sukulaisten kanssa ja kokee isovanhemmat osaksi laajempaa perhettä. Joissain maissa he kuuluvat aivan itsestään selvästi perheeseen.
Jos näissä suhteissa tulee joitain ongelmia , niin taas suurin osa ihmisistä ei ratkaise asiaa niin yksioikoisesti laittamalla välejä poikki koska useimmiten noista suhteista myös saa paljon ongelmista huolimatta.
Kyllä silloin " keskustelusavotta" on kaikkien etu .
Vastuu lapsista ja päätäntävalta on ilman muuta vanhemmilla , mutta sellainen lähtökohta, että vanhemmat ovat aina ja kaikessa oikeassa ja isovanhemmat lähtökohtaisesti väärässä kuulostaa aika uhoilevalta .
Vanhempi ei omista lastaan eikä lapsi ole vanhemman jatke.
Lapsi saattaa kokea sielun kumppanuutta esim yhden isovanhemman kanssa tai samaistuu tätiinsä/ setäänsä.
Ihmiset haluavat tietää mistä ovat ja tuntea sukunsa.
Adootoidutkin usein haluavat selvittää omat juurensa.
Eli jotain vaivaa kannattaa nähdä hyvien välien vuoksi
Huoltajien velvollisuuksiin kuuluu pitää huolta lapsesta. Jos jollakulla on mt-ongelma, tällainen ihminn ei ole hyväksi lapselle. Mt-ongelma vaatii hoitoa. Vasta sen jälkeen on keskusteleminen millään tavoun ajankohtainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Oletko sinä muuten jutellut ap:n kanssa että hänen anoppinsa on mt-ongelmainen kun tunnut tietävän tuon perheen tilanteen niin hyvin. Kerrotko ne ap:n kommenttien numerot missä kerrotaan, että anopilla on diagnosoitu ongelma niin voin itsekin lukea, mennyt ihan ohi!
Luepa kuvaukset ko ihmisen käytöksestä. Hillittömät itkukohtaukset, lattialla heijaaminen, takertuminen lapseen, pakoon juokseminen lapsen kanssa... ja kaikkea muutakin, selittelyt miten lapsi auttaa häntä jaksamaan jne. Ja vaikka mitä muuta.
Tietysti sinusta ihan vaan normikäytöstä.
Tarkoitin sitä kommenttia aloituksen jälkeen missä on ap kertonut, että anopilla on mt-ongelma, en nyt tarkoittanut sinun tulkintaasi ap:n tilanteesta vaan missä ap toteaa hyvin tuntemansa anopin mt-ongelman. Laitatko sen kommentin numeron, kiitos!
Tarvitseeko ap:n anoppi sinusta erikseen diagnoosinkin, eikö mikään soita kelloja ap:n kuvausten perusteella? Mummohan on täysin sekaisin.
Siis tarkoitin sitä kommenttia missä ap kertoo anoppinsa kärsivän mielenterveysongelmista tai he ovat miehensä kanssa päättäneet suositella anopille hoitoa tai anopilla on my-diagnoosi - tätä pyysin lainaamaan kun minulta on mennyt ohi ja te tiedätte paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on osalla porukasta ajatus, että vanhempi ei saisi mitenkään olla kiinnostunut aikuisen lapsensa perheestä. Kannattaa miettiä mikä ihmeen vaara vanhempien kiinnostuksessa olisi. Isovanhempien ja lastenlasten suhde on merkittävä ja sitä olisi hyvä tukea. Asia erikseen ovat mummot ja vaarit, jotka eivät kykene isovanhemmuuteen sairautensa tai välinpitämättömyytensä vuoksi. Silloin lapsille on syytä kertoa, miksi isovanhemmat eivät pidä yhteyttä. Isovanhempien mollaaminen lasten kuullen on huono tapa kertoa omasta ärtymyksestään.
Suhde appivanhempiin ei ole se pahin ongelmavyyhti parisuhteeseen, useammin ongelmia on omien vanhempien kanssa, ja nämä heijastuvat myös parisuhteeseen. Se, että ei ole kasvanut aikuiseksi, saa usein ristiriitoja aikaan parisuhteessa. Kannattaa miettiä vaikka pariterapiassa miksi vanhemmistaan ei ole voinut irrottautua, ja miten se voisi tapahtua nyt.
Etäisyyden saa kasvun ja kehityksen kautta, ei edes tarvitse laittaa välejä poikki vanhempiin. Eriytyminen tapahtuu ihmisen omassa mielessä ja näkyy vahvistuneena tahtona. Kun minuus vahvistuu, ihminen viestii toiminnallaan tietävänsä, mitä haluaa. Silloin vanhempien sanomiset voi jättää huomiotta. Silloin on myös rohkeutta laittaa rajat tungetteleville vanhemmille. Jos eriytymisessä eli kasvussa omaksi minäksi on ollut ongelmia nuorena, vanhempien mielipiteet voivat painaa liikaa vielä aikuisenkin elämässä.
Ihan hyvä kirjoitus monilta osin, mutta vanhempia syyllistäessä/kritisoidessa tulee muistaa sekin, etteivät lapset "tarvitse" isovanhempia. Lapselle voi muodostua oikein merkittävä ja antoisa suhde isovanhempaan, mutta se suhde on korvattavissa. Lapselle riittää, että hänen elämässään on muitakin tärkeitä aikuisia ihmisiä kuin omat vanhemmat. Sellaisen ei täydy perustua sukulaissuhteeseen. Äärimmäisen harva huvin ja urheilun vuoksi pitää isovanhemman etäällä, eikä sellaisesta päätöksestä pidä syyllistää. Ihan jo sekin, että isovanhempi vie energiaa tavalla tai toisella vanhemmalta riittää syyksi rajata kanssakäymistä ankarasti. Vanhemmuus ei ole korvattavissa ja huolestuttavampaa onkin avioerojen myötä tapahtuva etäännyttäminen toisesta vanhemmasta.
Minä kyllä väitän, että isovanhempi joka ei kykene hyväksymään oman lapsen aikuistumista ja sitä että isovanhempi ei ole vanhempi lapsenlapselle (hänen ei esim. täydy huolehtia sellaisista asioista mistä vanhempi huolehtii), ei myöskään kykene antamaan lapselle hyvää isovanhemmuutta.
Herkästi isovanhempia puolustaessa unohtuu, että isovanhemman hyöty lapselle menee samantien pois jos hänen tapa olla lapsen kanssa vaikuttaa negatiivisesti vanhemmuuteen. Myös vanhempien parisuhteen torpedointi on sellainen asia, mihin vanhempien pitää puuttua rajusti ja tarvittaessa laittaa välit poikki kokonaan.
Minun appiukkoni on suoraan haukkunut minua miehelleni, ja anoppini on yrittänyt useamman kerran selän takana juonitellen aiheuttaa minulle ja miehelleni vakavan riidan. Anoppi jopa kerran vihjaili miehelleni, että nykyään moni isäkin päätyy lastensa huoltajaksi. On mieheni ensisijainen tehtävä näyttää vanhemmilleen paikkansa, mutta ihan hyvällä syyllä voin sanoa, ettei tällaisten ihmisten täydy olla läheisessä tekemisissä lastenlastensa kanssa lainkaan. Lasten koti on vanhempien parisuhde. Täytyy olla erittäin sairas ihminen mieleltään, jos toivoo edes salaa pienten lasten vanhempien eroavan vain siitä syystä että saisi ehkä olla enemmän lastenlasten kanssa yhdessä.
Isovanhemmille pitäisi uskaltaa puhua avoimesti ja asiasta. Kannattaa kertoa ensin hyvistä asioista, joita arvostaa ja vasta sitten niistä, joihin toivoo muutosta. On hyvä tiedostaa, että omien vanhempien kohtaaminen aikuisten tasolla voi olla sinulle tai puolisollesi hankalaa, sillä vanhempien seurassa on helppo pudota itse takaisin lapseksi. Keskustelussa ei sitten saa mennä henkilökohtaisuuksiin eikä ryhtyä kaivelemaan esim. vaikka omaa lapsuuttaan, vaan asiat on pidettävä asioina.
Jos isovanhemmat loukkaantuvat niin aloitteen sopuun voi jättää isovanhemmille. Voi esimerkiksi sanoa, että ottakaa yhteyttä, kun olette valmiita noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Jos isovanhemmat haluavat aidosti olla lastenlastensa kanssa, he kyllä pääsevät yli loukkaantumisen tunteesta ja ottavat yhteyttä.
Minusta kukin tekee omalta osaltaan voitavansa, muistaen, että kukaan ei voi kuitenkaan muuttaa muita. Tee omat ratkaisusi, jos yhteispeli ei onnistu. Jos isovanhempien kanssa ei saada luotua yhteisiä pelisääntöjä, heidän kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä.
Ai että ruuhkavuosia elävän ihmisen putää käyttää aikaansa siihen wttä kertoo aikuiselle ihmiselle että selän takana ei saa haukkua, lapsellwen wi saa toivoa avioeroa tai että he ei ole lapsenlapsen huoltajia jne.
Eikö voi lähteä siitä että nää ymmärtää ihan ilman mitään tiedotustilaisuuksia.
Ne ruuhkavuodet saattavat kestää yllättävän kauan. Naisten kokema stressi ei vähene pikkulapsivaiheen jälkeen. Hankaluuksia työn ja muun elämän yhteensovittamisessa kokee 38-47-vuotiaista naisista 39 prosenttia (miehet 28%) ja 48-57-vuotiaista naisista 37% (miehet 26%).
Jos sinulla ei ole aikaa keskustella tärkeistä asioista vanhempiesi tai puolisosi vanhempien kanssa, siis yrittää ratkaista ongelmaa ruuhkavuosien aikana keskustelemalla edes tuntia tai puolta tuntia tai aikaa kirjoittaa asiasta puolisosi kanssa yhteinen kirje isovanhemmille jos keskusteluyhteyttä ei ole niin minusta sinä et ole edes yrittänyt ratkaista asiaa vaan ainoastaan vältellä asiaa. Aikuinen ihminen ei toimi niin ja on tärkeää millaisen toimintamallin siirrät lapsillesi.
Minä en täysin hahmota järjenjuoksuasi. Täällä on kuvattu ongelmia siitä, miten isovanhemmat ei kunnioita rajoja ja kuinka he takertuu liikaa.
Miten sinä saat käännettyä tämän ongelmakäyttäytymisen sen perheen asiaksi tai vanhempien kehitysprosessin viiveeksi? Ongelmahan on se ettei se isovanhempi ole irtaantunut tai jos onkin, tunkee takaisin. Ei se etteikö se perheen vanhempi olisi ihan normaali.
Ylimalkaan tuo että tällä sitten lähdettäisiin yhteiseen keskustelusavottaan tai asiaa vatkaamaan jopa terapiaan, vain viestittäisiin sille isovanhemmalle, että hän jotenkin kuuluu perheeseen. Kun nimenomaan ei kuulu ja suurin ongelma on se, ettei hän suostu tajuamaan tätä!
Sinä saat kaiken kuulostamaan niin mustavalkoiselta .
Suurin osa ihmisistä haluaa olla tekemisissä läheisten sukulaisten kanssa ja kokee isovanhemmat osaksi laajempaa perhettä. Joissain maissa he kuuluvat aivan itsestään selvästi perheeseen.
Jos näissä suhteissa tulee joitain ongelmia , niin taas suurin osa ihmisistä ei ratkaise asiaa niin yksioikoisesti laittamalla välejä poikki koska useimmiten noista suhteista myös saa paljon ongelmista huolimatta.
Kyllä silloin " keskustelusavotta" on kaikkien etu .
Vastuu lapsista ja päätäntävalta on ilman muuta vanhemmilla , mutta sellainen lähtökohta, että vanhemmat ovat aina ja kaikessa oikeassa ja isovanhemmat lähtökohtaisesti väärässä kuulostaa aika uhoilevalta .
Vanhempi ei omista lastaan eikä lapsi ole vanhemman jatke.
Lapsi saattaa kokea sielun kumppanuutta esim yhden isovanhemman kanssa tai samaistuu tätiinsä/ setäänsä.
Ihmiset haluavat tietää mistä ovat ja tuntea sukunsa.
Adootoidutkin usein haluavat selvittää omat juurensa.
Eli jotain vaivaa kannattaa nähdä hyvien välien vuoksi
Jos sukulainen häiritsee lapsen kehitystä, vaikuttaa haitallisesti vanhempien vanhemmuuteen tai tunkee lapsen ja vanhemman väliin tai kuormittaa perhettä, hänet on pakko poistaa.
Lapsen etu.
Sitten voi yhteyttä pitää joskus lyhyillä valvotuilla vierailuilla tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Painu nyt jo *ttuun lässyttämästä tuota samaa nollakommenttia kaikkiin niihin vastauksiin, jotka eivät sovi narratiiviisi. Eli niihin, joissa kehotetaan käyttäytymään kuin aikuinen. Kertoo sinusta aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Painu nyt jo *ttuun lässyttämästä tuota samaa nollakommenttia kaikkiin niihin vastauksiin, jotka eivät sovi narratiiviisi. Eli niihin, joissa kehotetaan käyttäytymään kuin aikuinen. Kertoo sinusta aika paljon.
Perusta jo vittu vie se oma ketju tolle omalle aiheellesi!
Näköjään tämä on varsin yleinen anoppien "sairaus". Ohjelmistofirmassa puhumme leikkisästi ohjelmiston epäkohdista lentävällä lauseella "ei se ole virhe, se on ominaisuus". Onkohan kyseessä vastaava anoppien vaihtelevan asteinen ominaisuus? ,:D
Myös minun raskauteeni suhtautui anoppi omaan makuuni liian tuttavallisesti. Kyseli kaikki neuvolakuulumiset ja neuvoi kaikennäköistä. Olisi halunnut puhua skypessä masulleni! Ennen raskausuutista oli minua kohtaan hyvinkin viileä, suorastaan epäkohtelias.
No vauva syntyi ja ilmoitin, ettei meille tulla neljään viikkoon käymään. Tunkivat meille silti. Ei sitä silloin vaan jaksanut taistella. Olin itse hyvin varovainen vauvan kanssa, enkä pitänyt anopin tavasta käsitellä vauvaa. Alkoi vielä pussailemaankin vauvaa. Kun seuraavaksi tulivat, niin ilmoitin, että muut eivät pussaile vauvaani ja siitähän se riemu repesi!
Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu. Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste. Minkäs sitä tunteilleen voi. Suojeluhalu on niin voimakas. Muut, anoppi mukaan lukien, ajatelkoot mitä lystää. Mun vauva ja mun säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Painu nyt jo *ttuun lässyttämästä tuota samaa nollakommenttia kaikkiin niihin vastauksiin, jotka eivät sovi narratiiviisi. Eli niihin, joissa kehotetaan käyttäytymään kuin aikuinen. Kertoo sinusta aika paljon.
Jess!!! Mä tuuletin tälle, itse en kehdannut mutta mä komppaan täysin!!
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämä on varsin yleinen anoppien "sairaus". Ohjelmistofirmassa puhumme leikkisästi ohjelmiston epäkohdista lentävällä lauseella "ei se ole virhe, se on ominaisuus". Onkohan kyseessä vastaava anoppien vaihtelevan asteinen ominaisuus? ,:D
Myös minun raskauteeni suhtautui anoppi omaan makuuni liian tuttavallisesti. Kyseli kaikki neuvolakuulumiset ja neuvoi kaikennäköistä. Olisi halunnut puhua skypessä masulleni! Ennen raskausuutista oli minua kohtaan hyvinkin viileä, suorastaan epäkohtelias.
No vauva syntyi ja ilmoitin, ettei meille tulla neljään viikkoon käymään. Tunkivat meille silti. Ei sitä silloin vaan jaksanut taistella. Olin itse hyvin varovainen vauvan kanssa, enkä pitänyt anopin tavasta käsitellä vauvaa. Alkoi vielä pussailemaankin vauvaa. Kun seuraavaksi tulivat, niin ilmoitin, että muut eivät pussaile vauvaani ja siitähän se riemu repesi!
Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu. Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste. Minkäs sitä tunteilleen voi. Suojeluhalu on niin voimakas. Muut, anoppi mukaan lukien, ajatelkoot mitä lystää. Mun vauva ja mun säännöt.
En mäkään tajua miksi vauvojen naamaa pitää nuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Painu nyt jo *ttuun lässyttämästä tuota samaa nollakommenttia kaikkiin niihin vastauksiin, jotka eivät sovi narratiiviisi. Eli niihin, joissa kehotetaan käyttäytymään kuin aikuinen. Kertoo sinusta aika paljon.
Perusta jo vittu vie se oma ketju tolle omalle aiheellesi!
Mille aiheelleni? Koita vähän hillitä vainoharhojasi Hermanni, pistää todella risomaan tuo jankutuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pit
ää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Painu nyt jo *ttuun lässyttämästä tuota samaa nollakommenttia kaikkiin niihin vastauksiin, jotka eivät sovi narratiiviisi. Eli niihin, joissa kehotetaan käyttäytymään kuin aikuinen. Kertoo sinusta aika paljon.
Perusta jo vittu vie se oma ketju tolle omalle aiheellesi!
Mille aiheelleni? Koita vähän hillitä vainoharhojasi Hermanni, pistää todella risomaan tuo jankutuksesi.
Hermanni on kaunis, harvinainen nimi. Miksi viljelet sitä huonojen provojesi yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämä on varsin yleinen anoppien "sairaus". Ohjelmistofirmassa puhumme leikkisästi ohjelmiston epäkohdista lentävällä lauseella "ei se ole virhe, se on ominaisuus". Onkohan kyseessä vastaava anoppien vaihtelevan asteinen ominaisuus? ,:D
Myös minun raskauteeni suhtautui anoppi omaan makuuni liian tuttavallisesti. Kyseli kaikki neuvolakuulumiset ja neuvoi kaikennäköistä. Olisi halunnut puhua skypessä masulleni! Ennen raskausuutista oli minua kohtaan hyvinkin viileä, suorastaan epäkohtelias.
No vauva syntyi ja ilmoitin, ettei meille tulla neljään viikkoon käymään. Tunkivat meille silti. Ei sitä silloin vaan jaksanut taistella. Olin itse hyvin varovainen vauvan kanssa, enkä pitänyt anopin tavasta käsitellä vauvaa. Alkoi vielä pussailemaankin vauvaa. Kun seuraavaksi tulivat, niin ilmoitin, että muut eivät pussaile vauvaani ja siitähän se riemu repesi!
Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu. Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste. Minkäs sitä tunteilleen voi. Suojeluhalu on niin voimakas. Muut, anoppi mukaan lukien, ajatelkoot mitä lystää. Mun vauva ja mun säännöt.
"Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu."
Eli mitään väärä ei tapahtunut, mutta anoppi teki mielestäsi silti väärin?
"Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste."
Älytöntä ja loukkaavaa laittaa kuukauden vierailukielto. Hyvä että suostuneet tuollaiseen vaan pitivät päänsä.
Kontrolloitko muuten miehesi vauvanhoitoa samalla tyylillä vai luotatko että hän osaa ja on hoitajana tasa-arvoinen kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pit
ää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Painu nyt jo *ttuun lässyttämästä tuota samaa nollakommenttia kaikkiin niihin vastauksiin, jotka eivät sovi narratiiviisi. Eli niihin, joissa kehotetaan käyttäytymään kuin aikuinen. Kertoo sinusta aika paljon.
Perusta jo vittu vie se oma ketju tolle omalle aiheellesi!
Mille aiheelleni? Koita vähän hillitä vainoharhojasi Hermanni, pistää todella risomaan tuo jankutuksesi.
Hermanni on kaunis, harvinainen nimi. Miksi viljelet sitä huonojen provojesi yhteydessä.
Eri mutta voiko se olla kuten Pelle Hermanni eli jankuttaja tekee itsestään pellen tai Erakko-Hermanni tai Hermanni Hiiri mistä nimitys on tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poskisuudelmatkin tehdään ilmaan. Olen samaa mieltä ettei vauvoja tarvitse pusutella eikä ruokkia vauvaa samalla lusikalla kun itse maistelee, eikä käyttää vauvan tuttia omassa suussaan. Vanhempien suuterveys on ihan ehdoton ja ksylitoli kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämä on varsin yleinen anoppien "sairaus". Ohjelmistofirmassa puhumme leikkisästi ohjelmiston epäkohdista lentävällä lauseella "ei se ole virhe, se on ominaisuus". Onkohan kyseessä vastaava anoppien vaihtelevan asteinen ominaisuus? ,:D
Myös minun raskauteeni suhtautui anoppi omaan makuuni liian tuttavallisesti. Kyseli kaikki neuvolakuulumiset ja neuvoi kaikennäköistä. Olisi halunnut puhua skypessä masulleni! Ennen raskausuutista oli minua kohtaan hyvinkin viileä, suorastaan epäkohtelias.
No vauva syntyi ja ilmoitin, ettei meille tulla neljään viikkoon käymään. Tunkivat meille silti. Ei sitä silloin vaan jaksanut taistella. Olin itse hyvin varovainen vauvan kanssa, enkä pitänyt anopin tavasta käsitellä vauvaa. Alkoi vielä pussailemaankin vauvaa. Kun seuraavaksi tulivat, niin ilmoitin, että muut eivät pussaile vauvaani ja siitähän se riemu repesi!
Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu. Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste. Minkäs sitä tunteilleen voi. Suojeluhalu on niin voimakas. Muut, anoppi mukaan lukien, ajatelkoot mitä lystää. Mun vauva ja mun säännöt.
"Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu."
Eli mitään väärä ei tapahtunut, mutta anoppi teki mielestäsi silti väärin?
"Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste."
Älytöntä ja loukkaavaa laittaa kuukauden vierailukielto. Hyvä että suostuneet tuollaiseen vaan pitivät päänsä.
Kontrolloitko muuten miehesi vauvanhoitoa samalla tyylillä vai luotatko että hän osaa ja on hoitajana tasa-arvoinen kanssasi?
Älytöntä ja loukkaavaa olla kunnioittamatta tuoretta äitiä. Jos äiti sanoo että minun vauvaa ei pussailla niin silloin vauvaa ei pussailla, end of story. Mummolla oli aikanaan omat vauvansa. Äiti vetää rajat, ja niiden mukaan mennään. Meillä mies on saanut toimia miten haluaa, esim pussailla, koska ne ovat hänen lapsiaan myös. Mutta perheen ulkopuoliset kuuntelevat lapsen äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään tämä on varsin yleinen anoppien "sairaus". Ohjelmistofirmassa puhumme leikkisästi ohjelmiston epäkohdista lentävällä lauseella "ei se ole virhe, se on ominaisuus". Onkohan kyseessä vastaava anoppien vaihtelevan asteinen ominaisuus? ,:D
Myös minun raskauteeni suhtautui anoppi omaan makuuni liian tuttavallisesti. Kyseli kaikki neuvolakuulumiset ja neuvoi kaikennäköistä. Olisi halunnut puhua skypessä masulleni! Ennen raskausuutista oli minua kohtaan hyvinkin viileä, suorastaan epäkohtelias.
No vauva syntyi ja ilmoitin, ettei meille tulla neljään viikkoon käymään. Tunkivat meille silti. Ei sitä silloin vaan jaksanut taistella. Olin itse hyvin varovainen vauvan kanssa, enkä pitänyt anopin tavasta käsitellä vauvaa. Alkoi vielä pussailemaankin vauvaa. Kun seuraavaksi tulivat, niin ilmoitin, että muut eivät pussaile vauvaani ja siitähän se riemu repesi!
Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu. Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste. Minkäs sitä tunteilleen voi. Suojeluhalu on niin voimakas. Muut, anoppi mukaan lukien, ajatelkoot mitä lystää. Mun vauva ja mun säännöt.
"Tiedostan kyllä, että hän luultavasti käsitteli vauvaa ihan oikein ja pussailusta ei vastasyntynyt varmaan pahastu."
Eli mitään väärä ei tapahtunut, mutta anoppi teki mielestäsi silti väärin?
"Juttu olikin siinä, että rajojani ei ylitetä ja piste."
Älytöntä ja loukkaavaa laittaa kuukauden vierailukielto. Hyvä että suostuneet tuollaiseen vaan pitivät päänsä.
Kontrolloitko muuten miehesi vauvanhoitoa samalla tyylillä vai luotatko että hän osaa ja on hoitajana tasa-arvoinen kanssasi?
Älytöntä ja loukkaavaa olla kunnioittamatta tuoretta äitiä. Jos äiti sanoo että minun vauvaa ei pussailla niin silloin vauvaa ei pussailla, end of story. Mummolla oli aikanaan omat vauvansa. Äiti vetää rajat, ja niiden mukaan mennään. Meillä mies on saanut toimia miten haluaa, esim pussailla, koska ne ovat hänen lapsiaan myös. Mutta perheen ulkopuoliset kuuntelevat lapsen äitiä.
Älytöntä olla välittämättä lapsen terveydestä. Hampaiden reikiintyminen eli karies on bakteerisairaus, jota aiheuttaa mm. mutans-streptokokki. Suurimmalla osalla suomalaisista aikuisista on suussaan mutans-bakteereita. Mitä enemmän haitallisia bakteereita on vanhempien suussa, sitä helpommin lapsi saa tartunnan sylkikontaktista.
Mummo ei saa pussata koska ei kuulu perheeseen mutta isä saa pussailla koska lapset ovat myös hänen. Itsekäs lähtökohta ja vielä typerä. Karies tarttuu vauvaan toisesta ihmisestä sylkikontaktilla niin isästä, äidistä kuin mummostakin. Siihen ei auta vaikka äiti vetää rajat, että perheen ulkopuoliset eivät vauvaa pussaile, te vanhemmat olette riski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun tarkoitus ei ole puolustaa mummoja tai miniöitä, ei siinä ole järkeä kun ihmiset ovat yksilöitä eikä voi yleistää kaikki mummot tai kaikki miniät. Mutta puuttuminen heti tilanteeseen suoraan ja maltilla kun kokee, että joku ei mene normaalilla tavalla on vaan hyvä. Oli se sitten mummo, joka kuvittelee olevansa vauvan äiti ja jyrää miniän hellittelytarpeestaan tai miniä, joka hormonihöyryissään ei kestä neuvoja tai kokee kaiken negatiivisena tai puoliso, joka lapstossuna ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen niin pitää vaan puhua suoraan, syyttämättä ja vetämättä hätiköityjä johtopäätöksiä tai vielä kamalampaa, keittiödiagnooseja. Kaikki vauvan syntymästä seonneet mummot eivät ole heti automaattisesti rajatapauksia vaan molempien vanhempien pitää vaan puhua selkeät rajat miten meidän perheessä.
Ne jotka kehottavat liinat kiinni välittömästi ovat ehkä itse olleet pitkään kiinni vaikeassa tilanteessa pääsemättä irti ja nyt tiukkaavat, että heti vaan rajusti välirikko. Että tehkää toisin kun minä tein kun minä niin kauheasti kärsin mutta olen jo autuaasti unohtanut miten kauan se asian sisäistämisestä kesti mutta raivo on kirkkaana jäljellä ja mielessä joka ikinen päivä.
Kyllä minäkin keskustelisin ensin jos on keskusteluyhteys. Sitten jos ei ole yhteyttä niin etäisyys tai välit poikki rauhoittaa sen oman perheen.
Tää ketju on niille joilla ne perheen ulkopuoliset on mt-ongelmaisia. Kuten ap:lla.
Perusta oma ketju jossa voit paasata noita lässytyksiäsi sitten muille.
Oletko sinä muuten jutellut ap:n kanssa että hänen anoppinsa on mt-ongelmainen kun tunnut tietävän tuon perheen tilanteen niin hyvin. Kerrotko ne ap:n kommenttien numerot missä kerrotaan, että anopilla on diagnosoitu ongelma niin voin itsekin lukea, mennyt ihan ohi!
Luepa kuvaukset ko ihmisen käytöksestä. Hillittömät itkukohtaukset, lattialla heijaaminen, takertuminen lapseen, pakoon juokseminen lapsen kanssa... ja kaikkea muutakin, selittelyt miten lapsi auttaa häntä jaksamaan jne. Ja vaikka mitä muuta.
Tietysti sinusta ihan vaan normikäytöstä.
Tarkoitin sitä kommenttia aloituksen jälkeen missä on ap kertonut, että anopilla on mt-ongelma, en nyt tarkoittanut sinun tulkintaasi ap:n tilanteesta vaan missä ap toteaa hyvin tuntemansa anopin mt-ongelman. Laitatko sen kommentin numeron, kiitos!
Onko tuo käytös sinusta normikäytöstä?
No eikai mielenterveyspotilaan käytös ole useinkaan normaalia.
Mt-potilaiden käytöshäiriöt kuuluvat puida terveydenhoitoasiantuntijoiden kanssa, eikä vauva-palstalla.
Aloittajalla ihan väärä osoite ongelmilleen.
Kehtaako sanoa äidille kun näkee äidin tai isän pussailevan lapsiaan suulle tai suun lähistölle, syövän ruokaa samalla lusikalla tai käyttävän lattialle pudonnutta tuttia omassa suussaan ja sitten antavan vauvalle, että oletko sinä koskaan kuullut karieksesta ja se tarttuu sinun suustasi vauvalle?
Vai onko tämä taas turhaa neuvomista mistä loukkaannutaan?
Vierailija kirjoitti:
Kehtaako sanoa äidille kun näkee äidin tai isän pussailevan lapsiaan suulle tai suun lähistölle, syövän ruokaa samalla lusikalla tai käyttävän lattialle pudonnutta tuttia omassa suussaan ja sitten antavan vauvalle, että oletko sinä koskaan kuullut karieksesta ja se tarttuu sinun suustasi vauvalle?
Vai onko tämä taas turhaa neuvomista mistä loukkaannutaan?
Luultavasti moisesta NEUVOMISESTA saat tuoreen äidin vihat niskaasi loppuelämäksi ja välit poikki! Älä ikinä mene tekemään sellaista "the Äidille".
Tarvitseeko ap:n anoppi sinusta erikseen diagnoosinkin, eikö mikään soita kelloja ap:n kuvausten perusteella? Mummohan on täysin sekaisin.