Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.

En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.

Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.

Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.

Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?

Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.

Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.

Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).

(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)

Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.

Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.

Sanoin ap:n tapauksen olevan ongelmallinen ja monen ihmisen myös liioittelevan omaa tilannettaan. Nämä kaksi kappaletta pitää ymmärtää erillisinä eikä sössöttää niitä yhteen omassa päässään.

Sitten kerroin, että näistä kaikista asioista löytyy tietoa hakemalla, ja sitten pyydettiin listaamaan tähän kaikki artikkelit, kirjat ja ammatti-ihmiset muuten ei uskota.

Mitenhän se on, löytyyköhän tietoa vaikeasta anoppi miniä suhteesta, rajattomuudesta, äidin tuntemuksista esikoisen kanssa. Tai kommunikoinnista, luottamuksesta, perhesuhteista, näihin liittyvistä odotuksista, ristiriidoista, ja siitä miten nämä asiat ilmenevät lapsuuden perheissä tai anopin ja apen sekä miniän tai vävyn keskinäisissä suhteissa. Huomasin keskustelevani hieman erikoisen persoonan kanssa kun hän alkoi tivaamaan näistä asioista viittauksia ja listoja, kirjoista, artikkeleista ja ammatti-ihmisistä niin poistuin paikalta. Minä en postannut sitä artikkelia. Ei mulla muuta.

Mitä erikoista on ihmisessä, joka pyytää selkeitä tietoja käyttämistäsi lähteistä, joihin vedoten nimenomaan esitit väitteesi?

Et ole muuten vieläkään laittanut niitä:

Artikkelien nimet, tekijät

Kirjojen nimet, tekijät

Terapeutin nimi, hänen näkemyksensä, mistä se löytyy

Sanoin "monen ihmisen myös liioittelevan omaa tilannettaan".

Ja saisiko tarkennuksen siitä, mihin tämä väite perustuu. Kenen ihmisen? Tässä ketjussako? Mistä tiedät? Tunnetko heidät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.

En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.

Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.

Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.

Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?

Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.

Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.

Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).

(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)

Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.

Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.

Sanoin ap:n tapauksen olevan ongelmallinen ja monen ihmisen myös liioittelevan omaa tilannettaan. Nämä kaksi kappaletta pitää ymmärtää erillisinä eikä sössöttää niitä yhteen omassa päässään.

Sitten kerroin, että näistä kaikista asioista löytyy tietoa hakemalla, ja sitten pyydettiin listaamaan tähän kaikki artikkelit, kirjat ja ammatti-ihmiset muuten ei uskota.

Mitenhän se on, löytyyköhän tietoa vaikeasta anoppi miniä suhteesta, rajattomuudesta, äidin tuntemuksista esikoisen kanssa. Tai kommunikoinnista, luottamuksesta, perhesuhteista, näihin liittyvistä odotuksista, ristiriidoista, ja siitä miten nämä asiat ilmenevät lapsuuden perheissä tai anopin ja apen sekä miniän tai vävyn keskinäisissä suhteissa. Huomasin keskustelevani hieman erikoisen persoonan kanssa kun hän alkoi tivaamaan näistä asioista viittauksia ja listoja, kirjoista, artikkeleista ja ammatti-ihmisistä niin poistuin paikalta. Minä en postannut sitä artikkelia. Ei mulla muuta.

Mitä erikoista on ihmisessä, joka pyytää selkeitä tietoja käyttämistäsi lähteistä, joihin vedoten nimenomaan esitit väitteesi?

Et ole muuten vieläkään laittanut niitä:

Artikkelien nimet, tekijät

Kirjojen nimet, tekijät

Terapeutin nimi, hänen näkemyksensä, mistä se löytyy

Taisin sanoa joo joo ja ja luvata koko tarinan yksityiskohtineen tyyliin lehmätkin lentää ja antaa sun odotella kaikessa rauhassa maailman tappiin ja itse poistua paikalta. Taidan tehdä saman nytkin koska elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on aiheesta Väestöliiton artikkeli lyhyen googlauksen perusteella, oli helppo löytää hakusanalla anoppi ja miniä. Kannattaa lukea, hyvää asiaa.

Unohtuuko lapsen etu?

VAIN HARVA osaa ennakoida, miten uudet vanhemmat ja isovanhemmat sujahtavat rooleihinsa. Siksi kaikkien vauvaperheen elämään vaikuttavien aikuisten tulisi jo raskausaikana hoitaa välejään yhdessä keskustellen ja uuden elämäntilanteen toimintatavoista sopien.

Isovanhempi voi innostua ja hurahtaa uudesta roolistaan niin, että tarjoaa pyytämättä apua ja neuvoja. Vauvan lähipiiri voi kokea tämän tunkeilevana. Joskus vanhempi tuntee, ettei kukaan muu saa hoitaa hänen lastaan, eivät edes isovanhemmat, jotka kokevat tämän epäluottamuslauseen loukkaavana. Jompikumpi vanhemmista voi myös ilmoittaa puolisolleen, että vain hänen omat vanhempansa kelpaavat lapsenhoitoon. Unohtuuko lapsi, kun aikuiset alkavat itsekkäästi toteuttaa omia tarpeitaan?

Ainakaan vauva ei hyödy siitä, että eri sukupolvien aikuiset vihaisina vetäytyvät omiin poteroihinsa paheksumaan toisiaan. Vauvaa ei auta, jos isoäiti vain ilmoittaa tulevansa kylään tai tykittää neuvojaan pyytämättä ja näin loukkaa uutta äitiä. Vauvan etu ei ole sekään, että äiti kokee omistavansa vauvan ja etäännyttää isovanhempaa. Vauvakin kärsii, jos isä joutuu valitsemaan, kumman loukkaantuneen naisen puolelle milloinkin asettautuu. Jokaisella aikuisella on tässä peiliinkatsomisen paikka.

Mistä tarpeestani taistelen niin itsepintaisesti, että vaarannan vauvan mahdollisuuden läheisiin lämpimiin

sukulaissuhteisiin? Mikä on itsekkyyttä, ja milloin vauvan etu aidosti toteutuu? Ritvan ja Helin ei tarvitse

tavoitella ystävyyttä, neutraalit ja asialliset välit riittävät. Jos molemmat haluavat oikeasti toimia vauvan

parhaaksi, heidän kannattaa tarkastella toimintaansa ja muuttaa sitä. Molempien olisi yritettävä ymmärtää,

miltä toisesta tuntuu ja mitä oma käytös hänessä herättää. Tarinassa ei ole syyllisiä ja syyttömiä, vaan ratkaistavissa oleva vaikeus ihmissuhteessa. Mikäli kaikki voivat toisiaan syyttämättä käydä rakentavaa keskustelua, muutoksia syntyy nopeastikin. Jos keskustelu ei onnistu, kannattaa varata aika ulkopuolisen ammattiavun pariin.

Suhteet-sarjan tarinat on kirjoitettu Väestöliiton terapeuttien työssään kohtaamien ihmissuhdeongelmien pohjalta

Itseasiassa tämä artikkeli kannattaa lukea, minäkin luin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.

En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.

Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.

Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.

Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?

Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.

Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.

Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).

(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)

Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.

Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.

Sanoin ap:n tapauksen olevan ongelmallinen ja monen ihmisen myös liioittelevan omaa tilannettaan. Nämä kaksi kappaletta pitää ymmärtää erillisinä eikä sössöttää niitä yhteen omassa päässään.

Sitten kerroin, että näistä kaikista asioista löytyy tietoa hakemalla, ja sitten pyydettiin listaamaan tähän kaikki artikkelit, kirjat ja ammatti-ihmiset muuten ei uskota.

Mitenhän se on, löytyyköhän tietoa vaikeasta anoppi miniä suhteesta, rajattomuudesta, äidin tuntemuksista esikoisen kanssa. Tai kommunikoinnista, luottamuksesta, perhesuhteista, näihin liittyvistä odotuksista, ristiriidoista, ja siitä miten nämä asiat ilmenevät lapsuuden perheissä tai anopin ja apen sekä miniän tai vävyn keskinäisissä suhteissa. Huomasin keskustelevani hieman erikoisen persoonan kanssa kun hän alkoi tivaamaan näistä asioista viittauksia ja listoja, kirjoista, artikkeleista ja ammatti-ihmisistä niin poistuin paikalta. Minä en postannut sitä artikkelia. Ei mulla muuta.

Mitä erikoista on ihmisessä, joka pyytää selkeitä tietoja käyttämistäsi lähteistä, joihin vedoten nimenomaan esitit väitteesi?

Et ole muuten vieläkään laittanut niitä:

Artikkelien nimet, tekijät

Kirjojen nimet, tekijät

Terapeutin nimi, hänen näkemyksensä, mistä se löytyy

Taisin sanoa joo joo ja ja luvata koko tarinan yksityiskohtineen tyyliin lehmätkin lentää ja antaa sun odotella kaikessa rauhassa maailman tappiin ja itse poistua paikalta. Taidan tehdä saman nytkin koska elämä.

Eiku sinä laitoit sen säälittävän sössötyksen ja kinasit kymmenisen viestiä kuni pikkulapsi. Ja nyt tulit taas jatkamaan. Ja teet sitten näyttävän "en leiki teidän kaa, ku te ootte tollasia! -poistumisen".

Eli nyt voimme sitten tiivistäen todeta, että mitään artikkeleita tai kirjoja tms ei ole. Terapeutti varmaan sinulla on. Sitä en epäile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on aiheesta Väestöliiton artikkeli lyhyen googlauksen perusteella, oli helppo löytää hakusanalla anoppi ja miniä. Kannattaa lukea, hyvää asiaa.

Unohtuuko lapsen etu?

VAIN HARVA osaa ennakoida, miten uudet vanhemmat ja isovanhemmat sujahtavat rooleihinsa. Siksi kaikkien vauvaperheen elämään vaikuttavien aikuisten tulisi jo raskausaikana hoitaa välejään yhdessä keskustellen ja uuden elämäntilanteen toimintatavoista sopien.

Isovanhempi voi innostua ja hurahtaa uudesta roolistaan niin, että tarjoaa pyytämättä apua ja neuvoja. Vauvan lähipiiri voi kokea tämän tunkeilevana. Joskus vanhempi tuntee, ettei kukaan muu saa hoitaa hänen lastaan, eivät edes isovanhemmat, jotka kokevat tämän epäluottamuslauseen loukkaavana. Jompikumpi vanhemmista voi myös ilmoittaa puolisolleen, että vain hänen omat vanhempansa kelpaavat lapsenhoitoon. Unohtuuko lapsi, kun aikuiset alkavat itsekkäästi toteuttaa omia tarpeitaan?

Ainakaan vauva ei hyödy siitä, että eri sukupolvien aikuiset vihaisina vetäytyvät omiin poteroihinsa paheksumaan toisiaan. Vauvaa ei auta, jos isoäiti vain ilmoittaa tulevansa kylään tai tykittää neuvojaan pyytämättä ja näin loukkaa uutta äitiä. Vauvan etu ei ole sekään, että äiti kokee omistavansa vauvan ja etäännyttää isovanhempaa. Vauvakin kärsii, jos isä joutuu valitsemaan, kumman loukkaantuneen naisen puolelle milloinkin asettautuu. Jokaisella aikuisella on tässä peiliinkatsomisen paikka.

Mistä tarpeestani taistelen niin itsepintaisesti, että vaarannan vauvan mahdollisuuden läheisiin lämpimiin

sukulaissuhteisiin? Mikä on itsekkyyttä, ja milloin vauvan etu aidosti toteutuu? Ritvan ja Helin ei tarvitse

tavoitella ystävyyttä, neutraalit ja asialliset välit riittävät. Jos molemmat haluavat oikeasti toimia vauvan

parhaaksi, heidän kannattaa tarkastella toimintaansa ja muuttaa sitä. Molempien olisi yritettävä ymmärtää,

miltä toisesta tuntuu ja mitä oma käytös hänessä herättää. Tarinassa ei ole syyllisiä ja syyttömiä, vaan ratkaistavissa oleva vaikeus ihmissuhteessa. Mikäli kaikki voivat toisiaan syyttämättä käydä rakentavaa keskustelua, muutoksia syntyy nopeastikin. Jos keskustelu ei onnistu, kannattaa varata aika ulkopuolisen ammattiavun pariin.

Suhteet-sarjan tarinat on kirjoitettu Väestöliiton terapeuttien työssään kohtaamien ihmissuhdeongelmien pohjalta

Itseasiassa tämä artikkeli kannattaa lukea, minäkin luin.

Ei se ole artikkeli. Se on Väestöliiton nettiteksti, jonka on kirjoittaneet ei-ammattilaiset. Väestöliiton, joka kerää tuloja mm pyörittämällä isovanhemmille palvelevaa puhelinta. Ei halua suututtaa maksajia siis.

Tänne ei varmaan kovin moni viitsi enää kirjoittaa kun kirjoitusten tyyli tai ainakin viimeisten kommenttien tyyli on noin aggressiivinen, harmittaa niiden puolesta, jotka olisivat kertoneet ja lukeneet toisten tarinoita.

Joo sama se onkumpi ne vaipat vaihtaa. Voi sevauva ne mummon vaipat vaihtaa samalla, kun omansakin. Miniä voi sillä aikaa kirjoitella vauva.fi sivuille provoja. Provot saa hänet sitten onnelliseksi.

No jos miniä suhtautuu jokaiseen asiaan noin esim. mies pyytää vaimoltaan kannattaisiko sinun vähän nyt rauhoittua niin miniä alkaa tivaamaan mieheltään kirjallisuutta ja ammatti-ihmisiä miehen väitteen perusteeksi niin kovin hyvä ilmapiiri ei taida kodissa olla. Että jos mummo jotain ehdottaa ja miniän käytös on kuin keskustelupalstalta niin onhan siinä vanha ihminen ihmeissään. Minäkin vähän olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ongelma ole se että isoaäiti on anoppi eikä oma äiti?

Ei, en usko, että anoppini käyttäytyy huonosti koska ei ole minun äitini.

Miten tämä liittyy asiaan?

Vastasin edeltävän kysymykseen. Viestissä kysyttiin onko ongelma se, että isoäiti ei ole oma äiti vaan lapsen toisen vanhemman äiti.

En usko ongelmien johtuvan siitä, että (tässä tapauksessa) lapsen äiti ei ole isoäidin lapsi.

Perustan uskoni siihen, että anoppini käyttäytyy huonosti myös tytärtään ja hänen perhettään kohtaan.

Liityy ketjun teemaan mielestäni ihan hyvin.

Luetko uudelleen mitä kommentoit, ihmettelen miten sinun anoppisi ja äitisi liittyy ap:n perhetilanteeseen? Ap kysyi apua oman anoppinsa käyttäytymiseen ja sinä vastaat ettet usko oman anoppisi käyttäytyvän huonosti kun hän ei ole äitisi. Miten tämä tieto sinun ongelmistasi liittyy ap:n perheeseen, oletteko te jotenkin sukua siis samaa perhettä?

Ahaa, kiitos selventävästä kysymyksestä. Vastasin siis yleisesti kun ajattelin kysymyksen olevan kaikille keskustelijoille eikä vain aplle suunnattu, kieltämättä olisin voinut olla selkeämpi.

Kokeillaan vielä: Ei. En usko, että yleensä ongelmat isovanhempien kanssa johtuvat siitä kumman vanhemman äiti lapsen isoäiti on, en usko siitä olevan kyse edes apn tilanteessa.

Perustan olettamukseni omaan tilateeseeni (en siis mihinkään eksaktiin tietoon).

(En usko, että ap tulee jatkamaan tarinaansa joten jos teemaa ei saa yleisellä tasolla kommentoida ketju kuihtuu kyllä tehokkaasti pois.)

Kiitos täsmennyksestä vain harva vaivautuu perustelemaan näkemyksensä. Minäkin luulen, että ongelmat eivät johdu ap:n tapauksessa siitä kumman vanhemman anoppi on kyseessä vaan tällä anopilla on oikeita, käsittelemättömiä ongelmia, joita hän yrittää vältellä käyttämällä vauvaa terapialeluna. Anoppi on siis ongelma ja kaikki sympatia ap:n perheelle.

Mutta arvelen, että monet ihmiset myös liioittelevat omaa tilannettaan ja selittelevät (tai ymmärtävät) kommunikointiin ja luottamukseen liityviä ongelmia ja ristiriitoja pelkästään anopin syyksi vaikka riitaan on aikanaan tarvittu kaksi ihmistä. Ja väitän näiden tunteiden olevan yleisempiä kun rakennetaan suhdetta puolison perheeseen kuin omaan lapsuuden perheeseen.

Sanoin ap:n tapauksen olevan ongelmallinen ja monen ihmisen myös liioittelevan omaa tilannettaan. Nämä kaksi kappaletta pitää ymmärtää erillisinä eikä sössöttää niitä yhteen omassa päässään.

Sitten kerroin, että näistä kaikista asioista löytyy tietoa hakemalla, ja sitten pyydettiin listaamaan tähän kaikki artikkelit, kirjat ja ammatti-ihmiset muuten ei uskota.

Mitenhän se on, löytyyköhän tietoa vaikeasta anoppi miniä suhteesta, rajattomuudesta, äidin tuntemuksista esikoisen kanssa. Tai kommunikoinnista, luottamuksesta, perhesuhteista, näihin liittyvistä odotuksista, ristiriidoista, ja siitä miten nämä asiat ilmenevät lapsuuden perheissä tai anopin ja apen sekä miniän tai vävyn keskinäisissä suhteissa. Huomasin keskustelevani hieman erikoisen persoonan kanssa kun hän alkoi tivaamaan näistä asioista viittauksia ja listoja, kirjoista, artikkeleista ja ammatti-ihmisistä niin poistuin paikalta. Minä en postannut sitä artikkelia. Ei mulla muuta.

Mitä erikoista on ihmisessä, joka pyytää selkeitä tietoja käyttämistäsi lähteistä, joihin vedoten nimenomaan esitit väitteesi?

Et ole muuten vieläkään laittanut niitä:

Artikkelien nimet, tekijät

Kirjojen nimet, tekijät

Terapeutin nimi, hänen näkemyksensä, mistä se löytyy

Taisin sanoa joo joo ja ja luvata koko tarinan yksityiskohtineen tyyliin lehmätkin lentää ja antaa sun odotella kaikessa rauhassa maailman tappiin ja itse poistua paikalta. Taidan tehdä saman nytkin koska elämä.

Eiku sinä laitoit sen säälittävän sössötyksen ja kinasit kymmenisen viestiä kuni pikkulapsi. Ja nyt tulit taas jatkamaan. Ja teet sitten näyttävän "en leiki teidän kaa, ku te ootte tollasia! -poistumisen".

Eli nyt voimme sitten tiivistäen todeta, että mitään artikkeleita tai kirjoja tms ei ole. Terapeutti varmaan sinulla on. Sitä en epäile.

Oisko mahdollista keskustella itse aiheesta? Muiden keskustelijoiden solvaaminen ei anna kellekään mitään. Ei edes solvaajalle. Onkohan sulla kaikki hyvin?

No nyt tuo yksi hullu anoppi sitten sekosi.

Sen on ainakin huomannut, että keskustelussa mielipiteet on joko tai ja mitään ratkaisuja ei pohdita. Mieluummin jäädään vertaistukeen makaamaan kuin pyritään parempaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on aiheesta Väestöliiton artikkeli lyhyen googlauksen perusteella, oli helppo löytää hakusanalla anoppi ja miniä. Kannattaa lukea, hyvää asiaa.

Unohtuuko lapsen etu?

VAIN HARVA osaa ennakoida, miten uudet vanhemmat ja isovanhemmat sujahtavat rooleihinsa. Siksi kaikkien vauvaperheen elämään vaikuttavien aikuisten tulisi jo raskausaikana hoitaa välejään yhdessä keskustellen ja uuden elämäntilanteen toimintatavoista sopien.

Isovanhempi voi innostua ja hurahtaa uudesta roolistaan niin, että tarjoaa pyytämättä apua ja neuvoja. Vauvan lähipiiri voi kokea tämän tunkeilevana. Joskus vanhempi tuntee, ettei kukaan muu saa hoitaa hänen lastaan, eivät edes isovanhemmat, jotka kokevat tämän epäluottamuslauseen loukkaavana. Jompikumpi vanhemmista voi myös ilmoittaa puolisolleen, että vain hänen omat vanhempansa kelpaavat lapsenhoitoon. Unohtuuko lapsi, kun aikuiset alkavat itsekkäästi toteuttaa omia tarpeitaan?

Ainakaan vauva ei hyödy siitä, että eri sukupolvien aikuiset vihaisina vetäytyvät omiin poteroihinsa paheksumaan toisiaan. Vauvaa ei auta, jos isoäiti vain ilmoittaa tulevansa kylään tai tykittää neuvojaan pyytämättä ja näin loukkaa uutta äitiä. Vauvan etu ei ole sekään, että äiti kokee omistavansa vauvan ja etäännyttää isovanhempaa. Vauvakin kärsii, jos isä joutuu valitsemaan, kumman loukkaantuneen naisen puolelle milloinkin asettautuu. Jokaisella aikuisella on tässä peiliinkatsomisen paikka.

Mistä tarpeestani taistelen niin itsepintaisesti, että vaarannan vauvan mahdollisuuden läheisiin lämpimiin

sukulaissuhteisiin? Mikä on itsekkyyttä, ja milloin vauvan etu aidosti toteutuu? Ritvan ja Helin ei tarvitse

tavoitella ystävyyttä, neutraalit ja asialliset välit riittävät. Jos molemmat haluavat oikeasti toimia vauvan

parhaaksi, heidän kannattaa tarkastella toimintaansa ja muuttaa sitä. Molempien olisi yritettävä ymmärtää,

miltä toisesta tuntuu ja mitä oma käytös hänessä herättää. Tarinassa ei ole syyllisiä ja syyttömiä, vaan ratkaistavissa oleva vaikeus ihmissuhteessa. Mikäli kaikki voivat toisiaan syyttämättä käydä rakentavaa keskustelua, muutoksia syntyy nopeastikin. Jos keskustelu ei onnistu, kannattaa varata aika ulkopuolisen ammattiavun pariin.

Suhteet-sarjan tarinat on kirjoitettu Väestöliiton terapeuttien työssään kohtaamien ihmissuhdeongelmien pohjalta

Minä opiskelen psykoterapeutiksi ja olen psykiatrinen sh koulutukseltani. Vaikka jotain hyvää näinkin tuossa vastauksessa, niin mielestäni siinä on pari erityisen outoa näkökulmaa, kun mietitään esim. psykoanalyyttisen terapian näkökulmasta:

1) Vauvalle ei ole tarvetta isoäitiin, siis kehityspsykologisesta näkökulmasta

2) Äidin kuuluukin tuntea tervettä "omistajuutta" vauvastaan. Jos äiti estäisi vauvan isää hoitamasta tätä, niin se olisi kieltämättä jo ongelma

3) Kyllä miehen tulee valita aina puolisonsa äitinsä edelle, eikä "tasapainoilla" näiden välillä. Tämä on sellainen asia, mihin perheterapiassakin tähdätään

Totta vai hyvät suhteet ovat kuitenkin optimaalinen asia, ja kyllä isovanhemmillekin on kuitenkin suotavaa antaa armoa ja anteeksi hössötystään.

Sen sijaan oman lapsen hoitoon antamisen suhteen ei yhdenkään vanhemman pidä tehdä tunteitaan vastaan, varsinkin kun on kyse vauvasta. Tältä osin kummastelen vastausta aidosti, mikäli sen pitäisi pohjata jonkinlaiseen kehityspsykologiseen näkemykseen kuitenkin.

Sinun täytyy varmaan keskustella Väestöliiton asiantuntijatiimin kanssa aiheesta tarkemmin, minä vain kopion artikkelin, jonka olivat kirjoittaneet tiimissä Väestöliiton terapeutit.

Miksi sinä sen kopioit?

Ootko muuten varma että kirjoittajat on terapeutteja?

Täällä kovasti toivottiin artikkeleita aiheesta kun kaikki eivät osanneet itse hakea niin ajattelin olla avuksi. Kyllä, yritin soittaa Väestöliittoon ja kysyä, että pitääkö nämä tiedot heidän sivuillaan paikkansa mutta kukaan ei vastannut. Yritän kohta uudestaan!

Täällä kysyttiin erään kirjoittajan kirjoja ja artikkeleita yms joilla hän perusteli väitteitään. Ei oo muuten näkynyt.

Ei pyydetty sinua googlettelemaan huuhaata.

Tuossahan lukee että se on kirjoitettu terapiatyön pohjalta. Ei edes että terapeutit ois ton typerän sepustuksen laatineet.

Ja mikä auktoriteetti sulle on Väestöliitto?

Voisitko ystävällisesti kumota artikkelin ja perustella väitteesi viittaamalla artikkeleihin, kirjallisuuteen ja ammatti-ihmisiin, kiitos. Minä odotan vastaustasi.

Ei minun tarvitse. Tuollahan se edellä jo ammuttiin alas.

Mutta tässä sulle pari vastausta:

Miksi sinä ton sepustuksen laitoit? Tyhmyyttäsi löhdit kouhottamaan.

Mikä auktoriteetti Väestöliitto on? Ei mikään.

Ja tää ketju käsittelee mt-ongelmaisia mummoja. Eli mitä ihmettä sinä sössäät?

Nyt meni ihan ohi, kerrotko vielä millä tavalla "ammuttiin ohi"? Kyllä kääntyminen ammattiterapeutin puoleen auttaa tässä tapauksessa. Viittaan nyt ihan lainaamaani artikkeliin, joka on vain yksi esimerkki. En siis kehoittanut sinua kääntymään ammattiterapeutin puoleen vaikka eihän siitä kenellekään haittaa ole jos on ongelmia mitä itse ei pysty käsittelemään.

Alas. Ei ohi. Lukutaito?

Ammattilainen vastas jo edellä tuohon sinun kopsaamaasi sössötykseen.

Ja kun sitähän ei edes väitetä terapeuttien kirjoittamaksi. Se on vaan sössötys.

Ja miksi sinä tunget sitkeästi tänne juttuja asian vierestä? Aihe on hullut mummot. Usko jo.

Minäkin olen.psykologian ja psykiatrian erikoisasiantuntija ja julistan sinut mielisairaaksi jankuttajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa ettei kommentoida voi myöskään vaikean äitisuhteen omaavat henkilöt ja ainakaan silloin jos vauva puuttuu. Ei kokemusta ap:n tilanteesta, ei siis kiinnosta.

Tänne voi kommentoida ne joilla on kokemusta hulluista mummoista.

Eipä voi. Ei apn tekstissä mainita hullua mummoa vaan omituinen suhtautuminen vauvaan eli hus hus viemässä keskustelua sivuraiteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.

Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.

Ei, nyt olet erehtynyt ketjusta. Ketjun nimi on "Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Keskitytään siis teemaan vauva ja isoäiti.

Niin. Otsikko jo viittaa siihen että mummolla on mt-ongelma,jota mummo pyrkii terapoimaan sairaalla tavalla vauvan avulla.

Sillä ei ole väliä minkä ikäinen se terapialeluksi kahmittu lapsi on.

Josko rajataan ettei nyt jo aikuinen (lapsi) ragee monta sivua ja tukehduta keskustelua. Jooko?

Mistä sinä puhut? Ainoat häröilijät on ollleet kylläkin nuo sössöttäjät jotka ei tiedä asiasta mitään ja sitten noi sairaat sekoilevat mummot.

Ahaa - ja mitäs jäi jäljelle?

Jäljelle mihin?

Toivottavasti ne joilla on mt-ongelmainen isoäiti riesanaan.

No jääkääpä tänne keskustelemaan ihan keskenänne. Aika vilkasta keskustelua varmaan odottelet mutta taitaa homma hiipua, se on minusta vaan hyvä asia.

Emmää leiki enää ku toi otti MUN lapio byäääää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aiheen mukaan tänne saavat kirjoittaa vain tuoreet äidit, joilla on vauva ja joilla on ongelmia puolisonsa äidin kanssa.

Ketjun aihe on mt-ongelmaiset isoäidit.

Ei, nyt olet erehtynyt ketjusta. Ketjun nimi on "Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Keskitytään siis teemaan vauva ja isoäiti.

Niin. Otsikko jo viittaa siihen että mummolla on mt-ongelma,jota mummo pyrkii terapoimaan sairaalla tavalla vauvan avulla.

Sillä ei ole väliä minkä ikäinen se terapialeluksi kahmittu lapsi on.

Josko rajataan ettei nyt jo aikuinen (lapsi) ragee monta sivua ja tukehduta keskustelua. Jooko?

Mistä sinä puhut? Ainoat häröilijät on ollleet kylläkin nuo sössöttäjät jotka ei tiedä asiasta mitään ja sitten noi sairaat sekoilevat mummot.

Ahaa - ja mitäs jäi jäljelle?

Jäljelle mihin?

Toivottavasti ne joilla on mt-ongelmainen isoäiti riesanaan.

No jääkääpä tänne keskustelemaan ihan keskenänne. Aika vilkasta keskustelua varmaan odottelet mutta taitaa homma hiipua, se on minusta vaan hyvä asia.

En minä sitä enää odottele. Oletpa hassu. Täähän on vanha ketju. Riittää että sössöt ja häiriköt häipyy. Vertaistuki on saatu jo.

Sinunlaiset ihmiset vain imevät toisista kaiken energian ja kutsuvat sitä vertaistueksi, ja se tie on yleensä vain yhteen suuntaan, sinun hyödyksesi - et anna itsestäsi mitään. Vertaistuki tarkoittaa sinulle, että haluat olla aina oikeassa, et hyväksy muita näkemyksiä eli itseasiassa ihmisiä ja sinulla ehkä onkin ongelmia vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Mutta hyvää jatkoa kuitenkin, ihminen pystyy aina kehittymään kun ensin oivaltaa jotenkin. Pöhkö :)

Oisko mahdollista keskustella itse aiheesta? Muiden keskustelijoiden solvaaminen ei anna kellekään mitään. Ei edes solvaajalle. Onkohan sulla kaikki hyvin?

Sen yhen höhlän isän vaimo tunnistettu!

Ohi . Voi luoja , jollain lähdeviitteilläkö te lapsianne ja ihmissuhteitanne hoidatte ?

Kannattaisiko luottaa ihan omaan itseensä.

Sekopääksihän siitä tulee , jos yrittää elää kaiken sen mukaan mitä joku viisas tai vähemmän viisas on paperille kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Sen on ainakin huomannut, että keskustelussa mielipiteet on joko tai ja mitään ratkaisuja ei pohdita. Mieluummin jäädään vertaistukeen makaamaan kuin pyritään parempaan tilanteeseen.

Kaikki tietty lukee omasta persvinkkelistään. Itselleni on jäänyt tunne, että moni on ottanut tai ottamassa etäisyytä hankalaan sukulaiseen. Joko niin, että koko perhe ottaa etäisyyttä tai niin, että miniä ei enää tapaa anoppia. Ratkaisuja on siis uskoakseni monessakin perheessä tehty.

Täällä on osalla porukasta ajatus, että vanhempi ei saisi mitenkään olla kiinnostunut aikuisen lapsensa perheestä. Kannattaa miettiä mikä ihmeen vaara vanhempien kiinnostuksessa olisi. Isovanhempien ja lastenlasten suhde on merkittävä ja sitä olisi hyvä tukea. Asia erikseen ovat mummot ja vaarit, jotka eivät kykene isovanhemmuuteen sairautensa tai välinpitämättömyytensä vuoksi. Silloin lapsille on syytä kertoa, 
miksi isovanhemmat eivät pidä yhteyttä. Isovanhempien mollaaminen lasten kuullen on huono tapa kertoa omasta ärtymyksestään.

Suhde appivanhempiin ei ole se pahin ongelmavyyhti parisuhteeseen, useammin ongelmia on omien vanhempien kanssa, ja nämä heijastuvat myös parisuhteeseen. Se, että ei ole kasvanut aikuiseksi, saa usein ristiriitoja aikaan parisuhteessa. Kannattaa miettiä vaikka pariterapiassa miksi vanhemmistaan ei ole voinut irrottautua, ja miten se voisi tapahtua nyt.

Etäisyyden saa kasvun ja kehityksen kautta, ei edes tarvitse laittaa välejä poikki vanhempiin. Eriytyminen tapahtuu ihmisen omassa mielessä ja näkyy vahvistuneena tahtona. Kun minuus vahvistuu, ihminen viestii toiminnallaan tietävänsä, mitä haluaa. Silloin vanhempien sanomiset voi jättää huomiotta. Silloin on myös rohkeutta laittaa rajat tungetteleville vanhemmille. Jos eriytymisessä eli kasvussa omaksi minäksi on ollut ongelmia nuorena, vanhempien mielipiteet voivat painaa liikaa vielä aikuisenkin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen on ainakin huomannut, että keskustelussa mielipiteet on joko tai ja mitään ratkaisuja ei pohdita. Mieluummin jäädään vertaistukeen makaamaan kuin pyritään parempaan tilanteeseen.

Kaikki tietty lukee omasta persvinkkelistään. Itselleni on jäänyt tunne, että moni on ottanut tai ottamassa etäisyytä hankalaan sukulaiseen. Joko niin, että koko perhe ottaa etäisyyttä tai niin, että miniä ei enää tapaa anoppia. Ratkaisuja on siis uskoakseni monessakin perheessä tehty.

Meidän perheelle tämä ketju on ainakin tehnyt hyvää. Pystyin sanomaan ensimmäistä kertaa lasten mummille viime viikonloppuna että minä olen näiden lasten ÄITI ja jatkossa neuvoja vain silloin jos niitä pyydän, kiitos. Mummi suuttui ja pari iltaa tuli puheluita miehelle mutta eilen kun tavattiin, oli käytös muuttunut. Harrasti siis minun ohjeistamistani, ihan koko ajan ja joka asiassa ja muun muassa väitti ystävänsä sanoneen että sormiruokailu on syypäänä lukemattomiin tukehtumistapauksiin, kaivoi itse lapsen suusta parsakaalin paloja ym. sormiruokaa (niinhän ei tehdä koskaan, pala ajautuu vain syvemmälle suuhun) ja toi sitkeästi soseita meille. Yökylään vaatii kuopusta, ja siis vain kuopusta joka on 8kk. Ihana ketju joka kirkasti omia ajatuksiani paljon!!