Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Jollain alkoi näköjään defenssit paukkua :) ahdistaahan se tajuta ettei ole itse pystynyt eikä osannut turvata lapsensa kiinnittymistä. Jos lapsi on pakotettu oppimaan pärjäämään ilman äitiä jo vauvana niin niitä hedelmiä saa keräillä myöhemmin. Satunnaiset muutaman tunnin hoidot ovat ok niin kuin kaikki fiksut ihmiset tietävätkin mutta varsinkaan alle vuotias ei yöhoitoon kuulu kuin pakottavista syistä. (äiti sairaalassa tms).

Vierailija kirjoitti:

Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.

Hullut mummot ryn puh johtko se siellä avartaa maailmankuvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.

Hullut mummot ryn puh johtko se siellä avartaa maailmankuvaa?

Tämä keskustelu ärsyttää 

a) niitä vanhempia jotka ovat uskotelleet itselleen että vauva "kyllä pärjää" yöhoidoissa että vanhemmat saavat säännöllisesti omaa aikaa. Vauvavuonna se "oma aika" pitäisi olla toissijainen asia, vauvalla ei kodin ulkopuolista hoitotarvetta ole ja tämä asia pitäisi olla nro 1! Se vuosi on lopulta lyhyt aika ja vanhemmilla on oltava kypsyyttä odottaa omien tarpeidensa suhteen. (Mikäli ne tarpeet ovat baarireissuja tms. täysin kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin pari tuntia kerrallaan)

b) niitä isovanhempia joiden mielestä vauvasta "pitää saada muidenkin nauttia", vauvan pitää olla suvun yhteinen halinalle ja yhteishyvä. Kyllä mummo osaa hoitaa! Osaa varmasti perushoitaa mutta vauva rekisteröi ÄIDIN poissaolon, mummo ei sitä voi korvata koskaan. Mummon pitää odottaa, vauvan tarpeet pitää olla kaikkien lähipiiriin kuuluvien ykkösprioriteetti. Edelleenkään tähän ei kuulu muutaman tunnin hoitokerrat päiväseltään, tokin nekin riippuvat täysin vauvan vanhemmista. Mummon ei tarvitse hoitaa vauvaa kahdenkesken vauvavuonna kertaakaan jos vauvan äiti tai isä näin päättävät!

Vierailija kirjoitti:

Jollain alkoi näköjään defenssit paukkua :) ahdistaahan se tajuta ettei ole itse pystynyt eikä osannut turvata lapsensa kiinnittymistä. Jos lapsi on pakotettu oppimaan pärjäämään ilman äitiä jo vauvana niin niitä hedelmiä saa keräillä myöhemmin. Satunnaiset muutaman tunnin hoidot ovat ok niin kuin kaikki fiksut ihmiset tietävätkin mutta varsinkaan alle vuotias ei yöhoitoon kuulu kuin pakottavista syistä. (äiti sairaalassa tms).

Mietin tässä, että mikä siinä yössä on, että sen vauvan vieressä pitäisi olla (juuri äidin)?

Jos me viedään lapset yöhoitoon niin viedään aina illasta ja haetaan aamupäivällä. Siinä tulee muutama tunti hereillä oloa mummon ja vaarin hoidossa, muu aika menee nukkumiseen, ihan niinkuin kotonakin.

Ällöttää lukea täältä näitä anopinhaukkumisketjuja. Omassa äidissä ei ole 99% mitään vikaa, vain anopissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain alkoi näköjään defenssit paukkua :) ahdistaahan se tajuta ettei ole itse pystynyt eikä osannut turvata lapsensa kiinnittymistä. Jos lapsi on pakotettu oppimaan pärjäämään ilman äitiä jo vauvana niin niitä hedelmiä saa keräillä myöhemmin. Satunnaiset muutaman tunnin hoidot ovat ok niin kuin kaikki fiksut ihmiset tietävätkin mutta varsinkaan alle vuotias ei yöhoitoon kuulu kuin pakottavista syistä. (äiti sairaalassa tms).

Mietin tässä, että mikä siinä yössä on, että sen vauvan vieressä pitäisi olla (juuri äidin)?

Jos me viedään lapset yöhoitoon niin viedään aina illasta ja haetaan aamupäivällä. Siinä tulee muutama tunti hereillä oloa mummon ja vaarin hoidossa, muu aika menee nukkumiseen, ihan niinkuin kotonakin.

Lapsi herää ja huomaa tulleensa hylätyksi?

Muistan kun itse olin jo 9, mursin käteni ja jouduin leikkaukseen. Heräsin keskellä yötä ja äiti oli poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain alkoi näköjään defenssit paukkua :) ahdistaahan se tajuta ettei ole itse pystynyt eikä osannut turvata lapsensa kiinnittymistä. Jos lapsi on pakotettu oppimaan pärjäämään ilman äitiä jo vauvana niin niitä hedelmiä saa keräillä myöhemmin. Satunnaiset muutaman tunnin hoidot ovat ok niin kuin kaikki fiksut ihmiset tietävätkin mutta varsinkaan alle vuotias ei yöhoitoon kuulu kuin pakottavista syistä. (äiti sairaalassa tms).

Mietin tässä, että mikä siinä yössä on, että sen vauvan vieressä pitäisi olla (juuri äidin)?

Jos me viedään lapset yöhoitoon niin viedään aina illasta ja haetaan aamupäivällä. Siinä tulee muutama tunti hereillä oloa mummon ja vaarin hoidossa, muu aika menee nukkumiseen, ihan niinkuin kotonakin.

Vauva on alkukantainen olento jonka tarpeita ohjaa eloonjäämisvietti. Mikä, KUKA on paras tae eloonjäämisestä? Aivan, vauvan oma äiti, jonka ääni ja syke on tullut tutuksi jo kohdussa ja jonka läsnäolo takaa vauvan säästymisen nälkäkuolemalta. Evoluution näkökulmasta vauva on "ohjelmoitu" olemaan tietoinen siitä, onko äiti läsnä vai ei. Vauvan tiheä unisykli on myös jäänne ajalta jolloin liian nopea vaipuminen syvään uneen on ollut riski eloonjäämisen kannalta - turvallisempaa on ollut ilmoittaa itsestään ajoissa ja taata hoitajan läsnäolo, eikä tulla liian pitkäksi aikaa yksin jätetyksi.

Vauva nukkuu yleensä pidemmillä unisykleillä perhepedissä, koska unen ohetessa tietoisuus äidin läsnäolosta palaa ja vauva vaipuu takaisin uneen itsestään. Jo äidin ominaishaju saa vauvan stressitason laskemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ällöttää lukea täältä näitä anopinhaukkumisketjuja. Omassa äidissä ei ole 99% mitään vikaa, vain anopissa.

Mene muualle naukumaan. Tässäkin ketjussa on ruodittu sivukaupalla omien äitien käyttäytymistä. On se ikävää kun tabusta voi viimein keskustella ja saada vertaistukea & vahvuutta muuttaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.

Juuri näin. Milloinkahan tämä tabu rikotaan?

Takuu varmasti anoppien ja äitien haukkuminen jatkuu seuraavissa polvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain alkoi näköjään defenssit paukkua :) ahdistaahan se tajuta ettei ole itse pystynyt eikä osannut turvata lapsensa kiinnittymistä. Jos lapsi on pakotettu oppimaan pärjäämään ilman äitiä jo vauvana niin niitä hedelmiä saa keräillä myöhemmin. Satunnaiset muutaman tunnin hoidot ovat ok niin kuin kaikki fiksut ihmiset tietävätkin mutta varsinkaan alle vuotias ei yöhoitoon kuulu kuin pakottavista syistä. (äiti sairaalassa tms).

Mietin tässä, että mikä siinä yössä on, että sen vauvan vieressä pitäisi olla (juuri äidin)?

Jos me viedään lapset yöhoitoon niin viedään aina illasta ja haetaan aamupäivällä. Siinä tulee muutama tunti hereillä oloa mummon ja vaarin hoidossa, muu aika menee nukkumiseen, ihan niinkuin kotonakin.

Vauva on alkukantainen olento jonka tarpeita ohjaa eloonjäämisvietti. Mikä, KUKA on paras tae eloonjäämisestä? Aivan, vauvan oma äiti, jonka ääni ja syke on tullut tutuksi jo kohdussa ja jonka läsnäolo takaa vauvan säästymisen nälkäkuolemalta. Evoluution näkökulmasta vauva on "ohjelmoitu" olemaan tietoinen siitä, onko äiti läsnä vai ei. Vauvan tiheä unisykli on myös jäänne ajalta jolloin liian nopea vaipuminen syvään uneen on ollut riski eloonjäämisen kannalta - turvallisempaa on ollut ilmoittaa itsestään ajoissa ja taata hoitajan läsnäolo, eikä tulla liian pitkäksi aikaa yksin jätetyksi.

Vauva nukkuu yleensä pidemmillä unisykleillä perhepedissä, koska unen ohetessa tietoisuus äidin läsnäolosta palaa ja vauva vaipuu takaisin uneen itsestään. Jo äidin ominaishaju saa vauvan stressitason laskemaan.

Eli voidaan olettaa, että kun vauva alkaa nukkua kokonaisiä öitä omassa sängyssä niin se on valmis yöhoitoon?

Meillä molemmat lapset on aina parikuisesta asti nukkuneet paremmin omissa sängyissään. Toinen jopa omassa huoneessaan puolivuotiaasta.

Onneksi sentään tämä kakkonen kestää nukkua samassa huoneessa vielä niin saa kuunnella pienen yötuhinoita :)

En kyllä parikuista vielä hoitoon veisi vaikka nukkuisikin koko yön heräämättä.

Esikoinen taisi olla n.8kk ja tämä nuorempi puolivuotias ensimmäisellä yökyläilyllä. Mutta matkustellaan aika paljon muutenkin niin lapset tottuneet heräämään milloin mistäkin, tutuista sängyistä toki. Mummola on meillä se toiseksi tutuin paikka kodin jälkeen, ja mummo tutuin hoitaja meidän vanhempien jälkeen (muita hoitajia ei ole).

Ps. Äiti ei tässä perheessä ole ainut joka hoisi/hoitaa yöheräämiset vaan isi on ihan kykenevä hoitamaan lapsiaan myös öisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on pimeetä sakkia. Pidetään vaan ne lapset kuplassa. Silleen pärjäävät elämässä myöhemmin, kun opitaan toimimaan vaan äidin kanssa. Rajoittavat äidit ry.

Juuri näin. Milloinkahan tämä tabu rikotaan?

Takuu varmasti anoppien ja äitien haukkuminen jatkuu seuraavissa polvissa.

Niin kauan kun osa äideistä ja anopeista käyttäytyvät tämän ketjun kuvaamilla tavoilla, jatkuu "haukkuminen". Yksikään äiti tai anoppi ei valittamatta ja "haukkumatta" sallisi ketjun esimerkkien kaltaista paskaa omalta miniältään tai tyttäreltään tai vävyltään.

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Sinulla on kokemus sinun anopista ja minulla omastani. Ei sinulla ole kokemusta minun anopistani. Ei sinun kokemus omasta anopistani poissulje minun kokemusta omastani, aivan kuin minun kokemus ei sulje pois sinun kokemusta.

Tässä ketjussa on varmaan 50% kertomuksista omasta äidistä.

En enää ihmettele, mikä nykymaailmassa on pielessä, kun ihmisillä ei ole edes sen vertaa matemaattista silmää, loogista päättely kykyä ja lukutaitoa, että huomaisi tällaisia asioita tästäkin ketjusta.

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaistuki tuntuu tarkoittavan tällä palstalla enimmäkseen sitä, että haukutaan lyttyyn miehen sukulaiset (ja jokunen omansakin) ja sitten haukutaan lyttyyn ne, joilla on asiasta eriävä mielipide ja toisenlaiset kokemukset.

Jos minusta tulee poikieni vaimoille anoppi niin tulevat miniät saavat hyvin kasvatetut puolisot, pojat osaavat kyllä hoitaa taloustyöt ja ottavat huomioon muutkin ihmiset, siitä ei tarvitse huolehtia. Mutta itse tulen pitämään tarvittavan ja terveen etäisyyden miniöihin, pojille toivon mieluummin pitkää avoliittoa kuin heti avioon, kumpikin näkee mitä se yhteiselämä sitten tosissaan on. Tapaan mieluummin ensimmäisinä vuosina pojat ilman miniöitä, miniöitä voidaan toki tavata silloin tällöin mutta eivät he ole minun lapsiani, ei minulla ole tarvetta heistä saada tyttäriä. Olen etäisten ja kohteliaiden välien kannalla kunnes he saavat suhteensa kestävälle pohjalle.

Hoitoapua mahdollisille lapsenlapsille en ole tarjoamassa, olemme mieheni kanssa vielä niin nuoria että työvuosia on muutamia jäljellä. Ja sittenhän sen näkee haluaako poikien vaimot tutustua meihin vanhempiin paremmin jossain vaiheessa vaikka meistä ei niin hyötyä heidän perheelle olisikaan.

Eiköhän se etäisyys pysy ihan itsestään jos mentaliteettisi on tuo. Todennäköisesti aikuiset poikasi paskat nakkaavat vaatimuksillesi tavata ilman miniöitä. Hoitamistoiveiltakin vältyt jos todella kuvittelet että aikuisten lastesi parisuhteen kestävyys tai mikä tahansa kuuluu sinulle lainkaan. Tuollainen harppu kokee että miniää ei tarvitse kunnioittaa, myöskään lastenlasten äitinä. Ylipäätään sinulla ei ole toisen aikuisen menemisiin ja tulemisiin tai avioitumisiin yhtään mitään sananvaltaa, deal with it.

Oudon agressiivinen kommentti sinulta eli juuri sinunlaisiltasi tyypeiltä toivon poikieni säästyvän. Poikieni kanssa on hyvät välit niin eivätköhän he tapaa mielellään vanhempansa ja joka paikkaan ei aikuiset ihmiset puolisoitaan ota mukaan, eivät ne puolisot kulje mukana harrastuksissa, työpaikalla, saunailloissa, kavereilla ja vanhemmilla. En tarkoittanut, että poikieni parisuhteiden kestävyys k u u l u u minulle mutta satunnaisia tyttöystäviä ei tarvitse tavata. Nuoren miehen elämään nyt kuuluu tavata tyttöjä niin mielellään vanhemmat tapaavat sitten sellaisen ihmisen, joka on kuvioissa pitempään.

Kaikki asiathan eivät kuulu vanhemmille, ketä lapset tapailee ja kauanko. Toki miniää voi kunnioittaa mutta ei minkään tittelin perusteella (miniä, vaimo, aviopuoliso) vaan sen perusteella, että ihminen omalla käytöksellään ja luonteeltaan ansaitsee kunnioituksen. Minä omasta valinnastani en halua vaikuttaa poikieni päätöksiin tai valintoihin elämässä mutta ainahan asioista jutellaan jos pojilla tarve on, meihin vanhempiin voi ainakin luottaa, että toivomme lapsellemme hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Ja narsistiäidistä tulee narsistimummo.

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitys vaan menee silleen, että äideistä tulee ne mummot.

Kehitys vaan menee silleen, että osa ihmisistä kykenee arvioimaan omaa käytöstään ja ymmärtämään missä rajat kulkevat. Minun isoäitini eli äitini anoppi oli inhottava äitiäni kohtaan, äitini on usein muistellut niitä juttuja. Ja arvaa mitä, hän on ihana mummo, varmaankin just sen takia mitä itse joutui kokemaan. Molemmat kälyni ovat sanoneet että meidän äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä ja aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti. Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä, sen sijaan että vaatisi kaikkien huomion omaan mummouteensa niin kuin jotkut tekevät. Äiti kuuntelee oikeasti kun kälyt kertovat missä milloinkin mennään ja mitä temppuja lapset ovat oppineet käyttämään jne. Lohduttaa äitejään ikävöiviä lapsenlapsia omalla "äiti-laulullaan", rallatteleva iloinen laulu kuinka kohtaan nähdään äiti, se paras äiti on ja samalla keinuttaa lasta edestakaisin. On saanut jo reilu vuotiaina lapsenlapsia yöksi, toiselle kälylle sanoi itse että 4kk on hurjan pieni, hän ottaa kyllä yöksi jos on pakko saada nukkua mutta äitin lähellä olisi paras olla. Minusta se kertoo itsetunnosta!

Kyllä se tavallaan kertoo itsetunnosta, kälyjen itsetuntoa ilmeisesti pitää pönkittää..onneksi ei mitenkään lähde lapasesta.

Vähän ahdistavaa tekstiä

- äiti on niin kiva, kun auttaa pyydettässä, (aina auttaa, auttamaan pyydetään ja usein)

- aina puhuu lapsenlapsilleen miten heillä on ihana äiti (isästä ei puhuta)

- Lastenlasten syntyessä on keskittynyt ihailemaan ja onnittelemaan tuoretta äitiä (ei niinkään vauvaa?)

- Laulaa laulua tralalaa kohta nähdään äiti, se paras äiti on (isästä ei lauleta tralalaa)

- Sanoo yökylää kysyttäessä äitin lähellä olisi paras olla

Onko sillä mummolla annettu käsikirjoitus mistä hän seuraa miten on ylistettävä äitejä (miniöitä) joka kohdassa? Itse saattaisin ahdistua ja tuntea oloni teennäiseksi.

Tuo isoäiti osaa aidosti katsoa lapsen etua. Eikä keskity omiin ns oikeuksiinsa ja vaatimuksiinsa. Tuollainen toivon itse olevani joskus. Oma äitini on ollut aina hirviö.