Uusioperheet ja perinnönjako.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on täysveli ja velipuoli. Eli äidillä on lapsi aiemmasta liitosta. Ollaan toki jo kaikki aikuisia lapsia, mutta velipuolen rahanahneuden vuoksi hänelle maksettiin perintö ennakkona. Ihan lakimies laati paperit ja me kaikki allekirjoitettiin se. Tällä haluttiin taata se, että jos äiti kuolee ensin, velipuoli ei voi ajaa isäämme ulos asunnosta. Mulle ja veljelle on päivänselvää olla vaatimatta isää myymään kotiaan jotta me saataisiin osuutemme. Keritään odottaa kyllä. Velipuolelle kelpasi rahat, mutta perintöveron suuruus aiheutti närää. Olisi halunnut äidin maksavan sen.

Eivätkö vanhempasi ole naimisissa vai miksi lesken asumisoikeus ei koskisi isääsi?

Sinänsä kyllä ymmärrän halun saada hankala tyyppi pois sotkemasta asioita.

Eivätkö vanhempasi ole naimisissa vai miksi lesken asumisoikeus ei koskisi isääsi?

Sinänsä kyllä ymmärrän halun saada hankala tyyppi pois sotkemasta asioita.[/quote]

Juu ovat toki naimisissa, mutta velipuoli ei ole sitä tyyppiä joka odottaa kiltisti osuuttaan. On kärttänyt rahaa jo aiemmin. Haluttiin vain taata isälle rauhallinen vanhuus asunnossa loppuun asti. Tai äidille. Mulla olis ollu pokkaa riidellä velipuolen kanssa mutta nyt ei tarvitse. Totuus kuitenkin on ettei sitä ylimääräistä rahaa vanhuksilla ole joten riidellessä olisi helposti joutunut myymäään kotinsa että yksi saa osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö vanhempasi ole naimisissa vai miksi lesken asumisoikeus ei koskisi isääsi?

Sinänsä kyllä ymmärrän halun saada hankala tyyppi pois sotkemasta asioita.

Juu ovat toki naimisissa, mutta velipuoli ei ole sitä tyyppiä joka odottaa kiltisti osuuttaan. On kärttänyt rahasa jo aiemmin. Haluttiin vain taata isälle rauhallinen vanhuus asunnossa loppuun asti. Tai äidille. Mulla olis ollu pokkaa riidellä velipuolen kanssa mutta nyt ei tarvitse. Totuus kuitenkin on ettei sitä ylimääräistä rahaa vanhuksilla ole joten riidellessä olisi helposti joutunut myymäään kotinsa että yksi saa osuutensa.

Ei sitä asuntoa tarvitse myydä, vaikka joku lapsista vaatisikin osuuttaan. Lesken asumisoikeus on sen verran vahva. Toki on varmasti helpompaa, kun ei tarvitse riidellä lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö vanhempasi ole naimisissa vai miksi lesken asumisoikeus ei koskisi isääsi?

Sinänsä kyllä ymmärrän halun saada hankala tyyppi pois sotkemasta asioita.

Juu ovat toki naimisissa, mutta velipuoli ei ole sitä tyyppiä joka odottaa kiltisti osuuttaan. On kärttänyt rahasa jo aiemmin. Haluttiin vain taata isälle rauhallinen vanhuus asunnossa loppuun asti. Tai äidille. Mulla olis ollu pokkaa riidellä velipuolen kanssa mutta nyt ei tarvitse. Totuus kuitenkin on ettei sitä ylimääräistä rahaa vanhuksilla ole joten riidellessä olisi helposti joutunut myymäään kotinsa että yksi saa osuutensa.

Ei sitä asuntoa tarvitse myydä, vaikka joku lapsista vaatisikin osuuttaan. Lesken asumisoikeus on sen verran vahva. Toki on varmasti helpompaa, kun ei tarvitse riidellä lapsen kanssa.

Joo no helpompaa näin ihmisen kanssa joka suunnilleen on laputtanut haluamansa tavarat. Nyt on rauha maassa.

Aika ankeaa lukea, miten pihalla monet ovat siitä, kuka perii ja mitä ja milloin.

Avio-oikeus ei ole perimistä, mutta se tuntuu olevan aivan utopistista useimmille.

Niin mikä on se ongelma? Jokaisen ihmisen omaisuuden perii hänen lapsensa.

Jos aviopuolisoilla on molemmilla yksi lapsi entisestä liitosta ja kaksi yhteistä lasta, niin siitä talosta perii yhteiset lapset aikanaan kun molemmat ovat kuolleet kolmasosat ja ne edellisten liittojen lapset kumpainenkin kuudesosan. Kaikki lapset perivät omat vanhempansa.

Meillä on uusioperhe.

Vaimolla on 3 lasta exänsä kanssa. Vaimon ex on varaton,  mutta hänen vanhemmillaan on jotakin omaisuutta.

Teimme avioehdon, ettei kummallakaan ole oikeutta toistensa omaisuuteen. 

Meillä on myös 2 yhteistä lasta. 

Minun kuollessa 2 yhteistä lasta saa perinnön minulta, mutta leskellä on elinikäinen asumisoikeus.

Vaimon kuollessa hänen omaisuus jaetaan 5 lapsen kesken ja minulla on elinikäinen asumisoikeus.

Mielestämme tällainen jako on reilu, koska näin se on laissakin määritelty tämä jako. Vaimon lapsilla on oma isä jonka suvun perivät. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole kuitenkin väärin, että perheessä on eri tasoisia lapsia. Siis että esim. miehen lapset saavat ison perinnön, kun heidän äitinsä kuolee ja miehen lapset uuden vaimon kanssa eivät saa mitään. Aiheuttaa melkoista katkeruutta tällainen eriarvoisuus. Minusta perhe on perhe ja kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Tämän on pakko olla provo!

Vai onko oikeasti 40-60 vuotiaita jotka ovat katkeria sisarpuolilleen siitä että nämä perivät oman vanhempansa joihin ilman jääneillä ei liene minkäänlaista tunnesidettä biologisesta puhumattakaan? Tai sitten katkeruus onkin uuden vaimo huolta että hänen alakouluikäiset jälkeläisensä jäävät joskus tulevaisuudessa vähemmälle kuin silloin tällöin saman ruokapöydän ääressä istuneet sisarpuolensa.

Vierailija kirjoitti:

Aika ankeaa lukea, miten pihalla monet ovat siitä, kuka perii ja mitä ja milloin.

Avio-oikeus ei ole perimistä, mutta se tuntuu olevan aivan utopistista useimmille.

ä

Niinpä. Itse sitä kommentoin tuolla useita sivuja aiemmin!

Vaikka perintökaari on itselleni ja lähisuvulleni selvä, on se silti jotenkin sellainen asia, jota ei tule hoidettua, "kun aikaa on". Meillä ei siis riitoja ja joku perintö jo jaettukin, mutta tämän ketjun myötä tuli taas mieleen epätodennäköiset vaihtoehdot (lapsi kuolee ennen vanhempaansa tai isovanhempaansa tai perhe/puolisot tms. kerralla onnettomuudessa jne.) ja silloin on jo toissijainen perijä ehkä jo ns. tämän oman suvun ulkopuolelta esim. lapsen etävanhempi, lesken sisaret tai jotain muuta. Pitäisi kai tehdä sellainen varmuuden varalle testamentti, missä voisi määritellä ne henkilöt kenelle perintö menee, jos se lakiosan saaja onkin kuollut eikä tällä ole lapsia.

Olemme naimisissa, miehellä lapset edellisestä liitosta. Mies on testamentannut minulle puolet, puolet menee hänen lapsilleen. Jos minä kuolen ennen miestä, mies saa kaiken omaisuuteni. Jos kuolen mieheni jälkeen, lapset perivät minulta kaiken (eli minun omaisuuteni ja sen minkä olen perinyt heidän isältään).

Näin kumpikin pärjää leskenä ja lapset saavat enemmänkin kuin mitä heille lain mukaan kuuluu eli myös minun omaisuuteni.

Tyhmä kysymys, mutta kuka perii, jos lapsi kuolee. Hänellä on puolisisarus ja toinen omista vanhemmista elossa (ei puolisisaruksen kanssa yhteinen vanhempi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan nämä hankalia ku jos esim.

Miehellä edellisestä liitosta lapsi, sitten on kaksi lasta vielä tämän nykyisen puolison kanssa, eli perintö menisi kolmeen osaan ja se on käytännössä ydinperheeltä "pois".

Miltä ydinperheeltä? Vaikka miltä kantilta asiaa katsoisit, sinulla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan ydinperhettä. Miehellä on takanaa jo liitto ennen sinua ja lapsi siitä suhteesta joten hänen kanssaan et ole koskaan voinut ydinperhettä perustaa.

Mun mielipide tähän on se, että naisellahan tässä tapauksessa olisi ydinperhe, miehellä uusperhe.

Mutta jos mulla olisi lapsipuolia, niin pitäisin huolen siitä, että minun omaisuuteni kokonaisuudessaan päätyy omille lapsilleni, eikä lapsipuolille.

Sitten ei kannattaisi mennä lainkaan naimisiin eikä edes asua yhdessä. Yhteinen koti jää kuitenkin lesken käyttöön vaikka lapset maksavat perintöverot ja omistavat kodin/osan kodista. Tästä syystä tiukka EI toiselle "viralliselle" kierrokselle.

"Jos mulla olisi lapsipuolia" eli ei ole.

Niin? Ymmärsin kyllä. Olen itsekin aviossa ekalla kierroksella ja sellaiseksi se jääkin.

Entä jos eroatte, mies perustaa uusperheen jonkun toisen kanssa ja sittenhän nämä testamentti asiat ovat ajankohtaisia sinullekkin.

No eihän ole. Minun omaisuuteni menee siinä tapauksessa testamentilla lapsilleni, siitä ei puoliso ole silloin saamassa tasinkoa tai lesken asumisoikeutta. Miehellä on silloin oma omaisuutensa millä tekee mitä haluaa.

Ja kun lapsesi kuolee, se alunperin sinun perintösi menee lapsen isälle.... hän kuolee ja kukas siellä sitten onkaan saamassa tasinkoa.... nyxä.

Testamenttiin on laitettu toissijainen perijä ellei oma lapsi ole saanut omia lapsia vielä silloin.

Eikö se toissijainen perijä tarkoita nyt ihan muuta?

Meillä ainakin pankissa juristi painotti, että kukaan ei voi määrätä, mitä perinnölle tapahtuu sitten seuraavan kuolemantapauksen kohdalla, vaan se katsotaan sitten siinä (tässä esimerkkitapauksessa) sen lapsen perukirjoituksessa miten hän on mahdollisesti testamentannut tai mitä perillisiä hänellä on.

Olen ymmärtänyt että tuo toissijainen perijä olisi siinä tapauksessa että vaikkapa tässä esimerkissä äiti ja lapsi olisivat molemmat samassa turmakoneessa niin kuka sitten saisi sen äidin perinnön kun ensisijainen perillinenkin on menehtynyt?

Joku joka oikeasti tietää asian FAKTANA voisi pliis selventää! Kiitos jo etukäteen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintö tietenkin menee omille lapsille, jos ei ole testamenttia.

Meillä on tämä asia parhaillaan mietinnässä. Olemme naimisissa, eikä meillä ole avioehtoa. Meillä on yhteinen tytär ja miehelläni myös poika aiemmasta suhteesta. On selvää, että tyttäreni perii minut, mutta testamenttaisinko myös pojalle jotain ja jos, niin miten paljon? Olemme hyvätuloinen pariskunta ja minä huomattavan varakas miehen exään verrattuna, joka on pienituloinen ja vailla omaisuutta. Käytännössä lapset jäisivät todella eriarvoiseen asemaan tyttäreni periessä minut ja poika oman äitinsä. Isän omaisuus menisi tietty lapsille puoliksi. Poika on kuitenkin ollut elämässäni hyvin pienestä asti. En tiedä vielä, mitä teen.

Muista, että testamenttia voi muuttaa.

Jos nyt tuntuu siltä, että poika on vähän myös sinun lapsesi (siis ollut mukana perheenjäsenenä jo iät ja ajat esim joka toimen viikko, ja hänestä on tullut myös sinulle tärkeä) niin ehkä on ihan kohtuullista myös kirjata hänelle joku osuus, mutta ehkä itse määrittelisin aika tarkkaan että poika ’saa tuon sijoituskaksioni’ (ja x € perintöveron maksua varten) tms ettei itse omaisuuden jakamisesta pääsisi tulemaan riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta kuka perii, jos lapsi kuolee. Hänellä on puolisisarus ja toinen omista vanhemmista elossa (ei puolisisaruksen kanssa yhteinen vanhempi).

Se elossa oleva vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta kuka perii, jos lapsi kuolee. Hänellä on puolisisarus ja toinen omista vanhemmista elossa (ei puolisisaruksen kanssa yhteinen vanhempi).

Se elossa oleva vanhempi.

Puolet menee elossa olevalle vanhemmalle ja toinen puoli kuolleen vanhemman perillisille (käytännössä tämän lapsille, jos niitä on vielä elossa).

Mun lapseni perivät mut ja miehen lapset perivät miehen. En ole koskaan edes ajatellut mitään muutakaan vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintö tietenkin menee omille lapsille, jos ei ole testamenttia.

Meillä on tämä asia parhaillaan mietinnässä. Olemme naimisissa, eikä meillä ole avioehtoa. Meillä on yhteinen tytär ja miehelläni myös poika aiemmasta suhteesta. On selvää, että tyttäreni perii minut, mutta testamenttaisinko myös pojalle jotain ja jos, niin miten paljon? Olemme hyvätuloinen pariskunta ja minä huomattavan varakas miehen exään verrattuna, joka on pienituloinen ja vailla omaisuutta. Käytännössä lapset jäisivät todella eriarvoiseen asemaan tyttäreni periessä minut ja poika oman äitinsä. Isän omaisuus menisi tietty lapsille puoliksi. Poika on kuitenkin ollut elämässäni hyvin pienestä asti. En tiedä vielä, mitä teen.

Muista, että testamenttia voi muuttaa.

Jos nyt tuntuu siltä, että poika on vähän myös sinun lapsesi (siis ollut mukana perheenjäsenenä jo iät ja ajat esim joka toimen viikko, ja hänestä on tullut myös sinulle tärkeä) niin ehkä on ihan kohtuullista myös kirjata hänelle joku osuus, mutta ehkä itse määrittelisin aika tarkkaan että poika ’saa tuon sijoituskaksioni’ (ja x € perintöveron maksua varten) tms ettei itse omaisuuden jakamisesta pääsisi tulemaan riitaa.

En ymmärrä, miten omaisuuden jaosta voisi tulla riitaa, jos testamenttaan poikapuolelleni omaisuutta, jota hän ei saisi lainkaan ilman testamenttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin menimme tietysti, jolloin leskellä on oikeus asua asunnossa kuolemaansa saakka, eikä perikunta voi häntä häätää. Toisekseen meillä on molemmilla sellaisessa säästössä rahaa, jonka vain kumppani tietää, eli sellaista jonka pystyy leskeksi jäänyt ottaa heti käyttöön ilman kenenkään kyselyjä. Henkivakuutukset on myös molemmilla, ja edunsaajana aviopuoliso molemmilla. Noilla toimilla pitäisi toisen pärjätä kuoleman sattuessa jonkin aikaa. 

Eli kavallus pesästä?

Tähän riittää ihan se, että on käyttötili, jossa on molempien nimet, ja välissä tai. Silloin sitä rahaa saa ihan laillisesti käyttää, eikä kyse ole kavalluksesta.

Kun henkilö kuolee niin hänen tili menee käyttökieltotilaan. Myös sellainen yhteistili, jossa hän on yksi tilin omistajista. Mitään rahaa missä se kuollut on ollut edes osaomistajana ei saa käyttää ennen pesänselvitystä ja perinnönjakoa muuhun kuin hautajaisiin ja kuolleen laskuihin.

Toivottavasti tiedät, että puhut täyttä paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta kuka perii, jos lapsi kuolee. Hänellä on puolisisarus ja toinen omista vanhemmista elossa (ei puolisisaruksen kanssa yhteinen vanhempi).

Se elossa oleva vanhempi.

Puolet menee elossa olevalle vanhemmalle ja toinen puoli kuolleen vanhemman perillisille (käytännössä tämän lapsille, jos niitä on vielä elossa).

juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintö tietenkin menee omille lapsille, jos ei ole testamenttia.

Meillä on tämä asia parhaillaan mietinnässä. Olemme naimisissa, eikä meillä ole avioehtoa. Meillä on yhteinen tytär ja miehelläni myös poika aiemmasta suhteesta. On selvää, että tyttäreni perii minut, mutta testamenttaisinko myös pojalle jotain ja jos, niin miten paljon? Olemme hyvätuloinen pariskunta ja minä huomattavan varakas miehen exään verrattuna, joka on pienituloinen ja vailla omaisuutta. Käytännössä lapset jäisivät todella eriarvoiseen asemaan tyttäreni periessä minut ja poika oman äitinsä. Isän omaisuus menisi tietty lapsille puoliksi. Poika on kuitenkin ollut elämässäni hyvin pienestä asti. En tiedä vielä, mitä teen.

Muista, että testamenttia voi muuttaa.

Jos nyt tuntuu siltä, että poika on vähän myös sinun lapsesi (siis ollut mukana perheenjäsenenä jo iät ja ajat esim joka toimen viikko, ja hänestä on tullut myös sinulle tärkeä) niin ehkä on ihan kohtuullista myös kirjata hänelle joku osuus, mutta ehkä itse määrittelisin aika tarkkaan että poika ’saa tuon sijoituskaksioni’ (ja x € perintöveron maksua varten) tms ettei itse omaisuuden jakamisesta pääsisi tulemaan riitaa.

En ymmärrä, miten omaisuuden jaosta voisi tulla riitaa, jos testamenttaan poikapuolelleni omaisuutta, jota hän ei saisi lainkaan ilman testamenttia?

No esimerkiksi voi tulla erimielisyyttä mitä kukin saa, tai mitä myydään jos jaon tai perintöverojen maksua varten pitää realisoida omaisuutta. Jos taas yksilöit kullekin tulevan omaisuuden, voi niiden arvo tai kulut muuttua ja toinen kokee saaneensa epäreilun osuuden. Sanotaan että omistat kaksi vuokra-asuntoa joiden arvot nyt ovat samat. 20 v päästä toinen sijaitseekin trendialueella ja toista odottaa yllättävän iso remontti, joten jako on epätasainen. Ja vaikka arvo olisikin sama, voi jompi kumpi [b]kokea[/b] saaneensa huonomman asunnon.

Yhteinen tytär voi kokea epäoikeudenmukaisuutta jos merkittävä osa omaisuutta menee puolisisarukselle, joka lain mukaan ei saisi mitään, erityisesti jos hänelle vielä tuleekin toisesta suvusta perintöä, josta tytär puolestaan ei pääse osalliseksi. Tai vastaavasti poika kokee olleensa osa perhettä, mutta saakin paljon vähemmän kuin täysveli olisi saanut.

Asiat eivät ole yksiselitteisiä ja mahdollisuuksia riitoihin on paljon. Toki hyvässä tapauksessa mitään riitoja ei ole ja jako koetaan tasapuoliseksi kaikkien kannalta.