Onko rakkaus tärkein asia elämässä?

Vierailija kirjoitti:

On se sellainen perusta elämälle ja olemiselle, kaiken pohja joka säteilee myös ympärille.

Rakkaus on mielenrauhaa, tiedostamatonta turvaa, luottamusta antaa virran viedä, armollisuutta ja ymmärrystä muita ihmisiä ja kaikkea elollista kohtaan.

Rakkaudessa elävä ihminen arvostaa itseään ja muita, kunnioittaa luontoa, auttaa lähimmäistään ja antaa omastaan niin henkisesti, fyysisesti kuin aineellisestikin.

Ei nöyristele, mutta on elämälle nöyrä.

Oho, kuka sinä olet, joka tämän kirjoitit? Olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

On, mutta se ei rajoitu parisuhteeseen. Rakkaus on oikeaa lähimmäisyyttä jokaista kohtaan.

Se on vielä enemmän: rakkautta ja siihen vääjäämättä liittyvää kunnioitusta kaikkea elävää, kaunista ja luonnon muovaamaa kohtaan.

Säälittää, jos joku luulee rakkauden tarkoittavan vain romanttista parisuhderakkautta. Paljosta jää paitsi.

Raamatussa on paljon vanhentunutta ja kapeakatseista roskaa, mutta yksi on tosi: Jumala on rakkaus ---> rakkaus on jumala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se sellainen perusta elämälle ja olemiselle, kaiken pohja joka säteilee myös ympärille.

Rakkaus on mielenrauhaa, tiedostamatonta turvaa, luottamusta antaa virran viedä, armollisuutta ja ymmärrystä muita ihmisiä ja kaikkea elollista kohtaan.

Rakkaudessa elävä ihminen arvostaa itseään ja muita, kunnioittaa luontoa, auttaa lähimmäistään ja antaa omastaan niin henkisesti, fyysisesti kuin aineellisestikin.

Ei nöyristele, mutta on elämälle nöyrä.

Oho, kuka sinä olet, joka tämän kirjoitit? Olen samaa mieltä.

Tuliko vai lukiessa hämmennys, että ihan kuin itse olisin kirjoittanut, mutta en ole?:D

Mulle käy välillä netissä niin, ja aina vähän kiinnostaa millainen tyyppi tekstin takana on.

Vierailija kirjoitti:

On, mutta se ei rajoitu parisuhteeseen. Rakkaus on oikeaa lähimmäisyyttä jokaista kohtaan.

Olen täsmälleen samaa mieltä.

Rakkaus on kaiken inhimillisen ihmisyyden perusta.

Kärsimys on tärkeintä

Vierailija kirjoitti:

Moni hukkaa elämänsä työhön, tavaran ja tulevaisuuden havitteluun. Silti kaikilla on perustavanlaatuinen tarve rakkauteen - ei pelkästään parisuhdetakkauteen, vaan täydelliseen, kokonaisvaltaiseen, juuri oman minuuden hyväksyntään ja rakastamiseen jonkun toisen taholta.

Onko elämä aina vaillinainen jos jää paitsi todellisesta rakkaudesta?

Minulle parisuhderakkaus on sitä todellista aitoa rakkautta. Siis sitä, mitä normaalissa elämässä on mahdollista kokea. Se on riittävän hyvää

Vierailija kirjoitti:

Kärsimys on tärkeintä

Kärsimys toimii joskus rakkauden äärelle palauttavana voimana, kyllä.

Voi siis viedä kohti tärkeintä, eli kärsimys on jossain määrin joskus tarpeellista.

On. En jaksaisi mun tylsää ja raskasta työtä, enkä olisi kestänyt lukuisia kohtaamiani vastoinkäymisiä, ilman puolisoani.

Se että on rakastettu ja onnellinen, on.

Rakkaus on. On yksi, jonka nimi on.

On. Jumalan rakkaus.

Mistä näitä uskonnontuputtajia on viime aikoina tulvinut? Vastenmielisiä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä uskonnontuputtajia on viime aikoina tulvinut? Vastenmielisiä tyyppejä.

Missä sulle on uskontoa tuputettu? Minä kirjoitin oman konemukseni Rakkauden Jumalasta. Onko sinulle kaikki yksittäiset av-kommentit mielipidetuputtamista? Ohhoh.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä uskonnontuputtajia on viime aikoina tulvinut? Vastenmielisiä tyyppejä.

Ahdistuksesi kertoo enemmän sinusta kuin mistään muusta. Informaatiota ja mielipiteitä on koko ajan saatavilla, ihmisillä on mielipiteitä.

Sinä päätät, ahdistutko näkemästäsi tai kuulemastasi.

Ei. Itsensätoteuttaminen, rauha, perhe ja varallisuus ovat tärkeämpiä.

Rakkaus on ainoa millä on merkitystä. Rakkaudeton ihminen on sielullinen eläin.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä elämän tarkoitus

...on 42

Usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin on rakkaus! Näin se on.

Ei ole, ystävät ovat tärkeämpiä. 

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ja rakkaus, haihatelkaa nyt vielä vähän... Elämä on kovaa. Jos onnea ja rakkautta alkaa tavoitella, jahtaa kangastuksia. Toki asiat voivat elämässä olla paremmin tai huonommin, mutta jos noiden selittämättömien asioiden perässä alkaa tieten tahtoen juosta, saa kyllä juosta vaikka kuolemaansa asti.

Tietenkin kyse on määrittelystä. Minusta tärkeintä elämässä asioide hoitaminen, jopa taistelu. Siinä ei ole tunteille tilaa, ellei sitten onneksi lasketa sitä tyydytystä, jonka saa, kun on hoitanut hommansa ja täyttänyt omat ja läheisten kohtuulliset odotukset. Opiskellut, tehnyt töitä ja kiinnittänyt huomiota niihin olosuhteisiin, joista jotkut kai sitten onnena puhuvat. Tai rakkautena.

Ymmärrän myös jonkinlaisen universaalin rakkauden. Miesten ja naisten välinen rakkaus on tunne, olen minäkin ollut rakastunut, mutta ei se pitkälle kanna. Universaalilla rakkaudella tarkoitan niitä asioita, jotka saavat ihmiset tekemään hyvää: rakentamaan koteja, hoitamaan sairaita, huolehtimaan lapsista ja joskus auttamaan ihan vieraitakin. Mutta että jokin... hölmö tunne. Tärkeintä on työ - enkä edes tarkoita yksinomaan palkkatyötä, vaan sitä, että tekee jotakin rakentavaa, eikä vain selittele pitkin nettiä, että tekemistä arvostetaan liikaa ja oleminen on kaiken perusta. Ei ole olemista ilman tekemistä. Ei ole mitään "onnea" ilman tekemistä. Rakkaus on tyhjä, lyhytaikainen tunne ilman tekoja ja tavoitteita.

Kasvakaa, ihmiset, kasvakaa!

Olen aikalailla samaa mieltä. Rakkaus on tekemistä. Välittämistä. Rakastan ihmisiä, kaikesta huolimatta. Joskus on päiviä jolloin haluaisin väsyneenä ja pettyneenä maailman menoon vetäytyä jonnekin erakoksi. Mutta silti rakastan.

Minulla ei ole kumppania, olen huono parisuhteessa, ehkä yksineläjä. Poikaani rakastan, en geenieni takia vaan yksinkertaisesti rakastan pohtimatta syitä. Rakastan Suomea ja suomalaisia, kuulun tänne, välillä tunnen kyllä vihaa ja halveksuntaakin. Mutta kannan mielelläni korteni kekoon missä voin. Rakastan tätä pientä ja turvatonta maapalloa keskellä tyhjyyttä. Ihmisiä jotka yrittävät selviytyä joka päivä.