Onko rakkaus tärkein asia elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tärkeintä.

.

Terv.  Rakkauden kerjäläinen

Lähes jokainen meistä on ❤️

Kyllä, rakkaus on tärkeintä elämässä. Rakastan läheisiä ihmisiä elämässäni, eläimiä, luontoa ja monia muita asioita, jotka tekevät elämästä merkityksellistä. Perinteistä parisuhderakkautta en sen sijaan kaipaa, semmoinen tulee jos on tullakseen. Elämä on hyvää ja täyttä ilman sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jenkeisä joutuu tekemään töitä perheensä eteen mutta suomessa avioerotilastot kukoistavat?

Se pointti on siinä kokee tärkeäksi sen sitäkautta että mitä on menettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkeisä joutuu tekemään töitä perheensä eteen mutta suomessa avioerotilastot kukoistavat?

Tämä - perhe ja avioliitto - on mitätön pisara rakkauden meressä, kuten keskustelusta huomaat. Ajattele laajemmin.

Se mikäää herättää ajattelemaan merkityksen suhteen eläämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkeisä joutuu tekemään töitä perheensä eteen mutta suomessa avioerotilastot kukoistavat?

Se pointti on siinä kokee tärkeäksi sen sitäkautta että mitä on menettäminen.

Mutta olennaisin asiahan siinä on se lapsen paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkeisä joutuu tekemään töitä perheensä eteen mutta suomessa avioerotilastot kukoistavat?

Se pointti on siinä kokee tärkeäksi sen sitäkautta että mitä on menettäminen.

Mutta olennaisin asiahan siinä on se lapsen paras.

Höps.

Kyllä se on varmaan se henkisistä perustarpeista suurin suurimmalle osalle ihmisistä. Ihminen on laumaeläin, siksikin se on tärkeä tunne joka luo siteitä toisiin ihmisiin. Ihminen on siitä erikoinen että se voi rakastaa niin monella tavalla ja myös erilaisia asioita (kuten vaikka jonkun jo mainitsemaa luontoa ja elämää kohtaan).

Vaikeaa voi vaan olla se, osaako sitä rakkautta aina tunnistaa rakkaudeksi ja sitten etsitään sitä mystistä jalat alta vievää tunnetta, jota ei välttämättä koskaan tule. Etsiessä ei sitten huomata niitä oikeita asioita joita voisi rakastaa... valitettavasti :( mutta rakkauden kokemus on yksilöllinen. Minulle ainakin rakkaus tuo voimaa ja iloa elämään ja auttaa jaksamaan arkea ja yli vaikeiden asioiden elämässä. Romanttinen rakkaus on tärkeää, mutta ilman sitäkin voi elää jos on muita asioita mitä voi rakastaa. Viimekädessä ihan vaikka omaa itseään <3 se on tunne josta saa voimaa ja lohtua !

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on varmaan se henkisistä perustarpeista suurin suurimmalle osalle ihmisistä. Ihminen on laumaeläin, siksikin se on tärkeä tunne joka luo siteitä toisiin ihmisiin. Ihminen on siitä erikoinen että se voi rakastaa niin monella tavalla ja myös erilaisia asioita (kuten vaikka jonkun jo mainitsemaa luontoa ja elämää kohtaan).

Vaikeaa voi vaan olla se, osaako sitä rakkautta aina tunnistaa rakkaudeksi ja sitten etsitään sitä mystistä jalat alta vievää tunnetta, jota ei välttämättä koskaan tule. Etsiessä ei sitten huomata niitä oikeita asioita joita voisi rakastaa... valitettavasti :( mutta rakkauden kokemus on yksilöllinen. Minulle ainakin rakkaus tuo voimaa ja iloa elämään ja auttaa jaksamaan arkea ja yli vaikeiden asioiden elämässä. Romanttinen rakkaus on tärkeää, mutta ilman sitäkin voi elää jos on muita asioita mitä voi rakastaa. Viimekädessä ihan vaikka omaa itseään <3 se on tunne josta saa voimaa ja lohtua !

Kuten mainitsit, eri yksilöt saavat tunteensa eri asioista. On mielestäni yksinkertaistavaa ja mitätöitävää määritellä jonkun tarve rakkauteen ”vääräksi odotteluksi” - kaikkia ei kuusipuun humina säväytä ja täytä. Kyllä jokainen tietää kun rakkaus todella tulee täydellisenä kohdalle. Valitettavasti myös uskon, ettei se tule jokaiselle. Syytä tähän voi vain surra ja ihmetellä.

Varmaan palstalaisten mielestä vain äidin ja lapsen rakkaudella on väliä. Mutta sekään ei kanna aina edes kuolinvuoteelle eikä sairausaikoihin. Lapsen osalta siis useimmin.

Onnellisuus ja rakkaus, haihatelkaa nyt vielä vähän... Elämä on kovaa. Jos onnea ja rakkautta alkaa tavoitella, jahtaa kangastuksia. Toki asiat voivat elämässä olla paremmin tai huonommin, mutta jos noiden selittämättömien asioiden perässä alkaa tieten tahtoen juosta, saa kyllä juosta vaikka kuolemaansa asti.

Tietenkin kyse on määrittelystä. Minusta tärkeintä elämässä asioide hoitaminen, jopa taistelu. Siinä ei ole tunteille tilaa, ellei sitten onneksi lasketa sitä tyydytystä, jonka saa, kun on hoitanut hommansa ja täyttänyt omat ja läheisten kohtuulliset odotukset. Opiskellut, tehnyt töitä ja kiinnittänyt huomiota niihin olosuhteisiin, joista jotkut kai sitten onnena puhuvat. Tai rakkautena.

Ymmärrän myös jonkinlaisen universaalin rakkauden. Miesten ja naisten välinen rakkaus on tunne, olen minäkin ollut rakastunut, mutta ei se pitkälle kanna. Universaalilla rakkaudella tarkoitan niitä asioita, jotka saavat ihmiset tekemään hyvää: rakentamaan koteja, hoitamaan sairaita, huolehtimaan lapsista ja joskus auttamaan ihan vieraitakin. Mutta että jokin... hölmö tunne. Tärkeintä on työ - enkä edes tarkoita yksinomaan palkkatyötä, vaan sitä, että tekee jotakin rakentavaa, eikä vain selittele pitkin nettiä, että tekemistä arvostetaan liikaa ja oleminen on kaiken perusta. Ei ole olemista ilman tekemistä. Ei ole mitään "onnea" ilman tekemistä. Rakkaus on tyhjä, lyhytaikainen tunne ilman tekoja ja tavoitteita.

Kasvakaa, ihmiset, kasvakaa!

Vierailija kirjoitti:

Moni hukkaa elämänsä työhön, tavaran ja tulevaisuuden havitteluun. Silti kaikilla on perustavanlaatuinen tarve rakkauteen - ei pelkästään parisuhdetakkauteen, vaan täydelliseen, kokonaisvaltaiseen, juuri oman minuuden hyväksyntään ja rakastamiseen jonkun toisen taholta.

Onko elämä aina vaillinainen jos jää paitsi todellisesta rakkaudesta?

Jatkojalostaisin tätä ajatusta hieman. Todellinen, se vapaaksi ja onnelliseksi tekevä rakkaus lähtee siitä, että itsellä on kyky rakastaa -ei siitä, että on tarve tulla rakastetuksi. Molemmat tärkeitä, mutta ymmärrättekö eron? Kun osaa rakastaa itseään, olla tyytyväinen oman minuutensa sisällä, sieltä lähtee rakkaus. Toki se vaatii sen, että sinua on ensin rakastettu, jotta osaat rakastaa. Tässä lapsuus ja vanhempien tai muiden aikuisten hyväksyvä rakkaus ilman vaatimuksia on lähtökohta sille, että oppii itse rakastamaan. Oikeastaan tämä on kumpi ensin muna vai kana -tilanne. Mutta kuitenkin, todellinen rakkaus ei ole minäkeskeinen tarve tulla rakastetuksi jonkun toisen taholta, vaan enemmänkin kyky rakastaa ja kokea sitä kautta rakkauden puhtain muoto. Toki siinä sivussa tulee itsekin rakastetuksi, ei sillä.

Ja minun määritelmä rakkaudesta ei ole parisuhderakkauskeskeinen. Itse olen määrittelemäni rakkauden muodon elänyt todeksi nuorena kristillisen järjestön yhteydessä. Puhtain ja vailla mitään vaatimuksia rakkaus tulee Jumalalta, ja minulla oli onni saada nuorena elämääni ihmisiä, jotka toteutti tätä muotoa. Tulin hyväksytyksi ja rakastetuksi tälläisenä kuin olen, opin rakastamaan muita sellaisena kuin he ovat. Ihmisten kautta toteutui Jumalan agape-tyylinen rakkaus. Agape=kokonaisvaltainen, kristillisessä kielenkäytössä jumalallinen rakkaus, rakkauden korkein muoto.

Kyllä mun vanhemmat ovat minua rakastaneet ja pohja on toki tullut sieltä... Mutta ehkä he eivät koskaan sitä osanneet julki tuoda ihan samalla tavoin.  Mutta kuitenkin, että olen oppinut rakkauden täydellisyyden eli rakastamaan muita, tarvitsin esimerkin muilta ihmisiltä.

Ihminen on inhimillinen olento ja inhimillisyyteen kuuluu tarvitsevuus. Mutta rakkauden puhtaimman muodon kohdalla kääntäisin asian niin, että se on se, mitä voit muille antaa, ei se, mitä itse tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan palstalaisten mielestä vain äidin ja lapsen rakkaudella on väliä. Mutta sekään ei kanna aina edes kuolinvuoteelle eikä sairausaikoihin. Lapsen osalta siis useimmin.

Luitko ketjua? Monen mielestä mainitsemasi ”rakkaus” on vain biologiaa ja hoivaviettiä - mitä se tietysti onkin. Sekä opittua.

Rakkaus on elämän tarkoitus. Sinulla voi olla vaikka miten jännittävä ja vauhtirikas elämä, mutta jos rakkautta ei ole niin koet olevasi surullinen ja yksin aina. Elämä voi mennä jopa ihan mönkään ilman rakkautta. Voit jopa sairastua ja kuollakin rakkaudettomana. :,(

Minä ennen mieheni tapaamista elin vauhdikasta, mutta sisältä tyhjää elämää, semmoista pintapuolelta muka hienon oloista teatteria. Kävin myös läpi vakavan masennuksen. Koin, ettei minulla ole elämässä mitään jollei ole rakkautta niin se minut ja terveyteni suisti raiteiltaan.

Mutta nytpä on kaikki hyvin! <3 Olen maailman onnellisin vaimo ja perheenlisäystäkin on tulossa. :) Rakkaus on kaikki kaikessa ja silloin kun sinulla on rakastava puoliso niin rakkauden lisäksi on turvaa ja muutakin iloa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ja rakkaus, haihatelkaa nyt vielä vähän... Elämä on kovaa. Jos onnea ja rakkautta alkaa tavoitella, jahtaa kangastuksia. Toki asiat voivat elämässä olla paremmin tai huonommin, mutta jos noiden selittämättömien asioiden perässä alkaa tieten tahtoen juosta, saa kyllä juosta vaikka kuolemaansa asti.

Tietenkin kyse on määrittelystä. Minusta tärkeintä elämässä asioide hoitaminen, jopa taistelu. Siinä ei ole tunteille tilaa, ellei sitten onneksi lasketa sitä tyydytystä, jonka saa, kun on hoitanut hommansa ja täyttänyt omat ja läheisten kohtuulliset odotukset. Opiskellut, tehnyt töitä ja kiinnittänyt huomiota niihin olosuhteisiin, joista jotkut kai sitten onnena puhuvat. Tai rakkautena.

Ymmärrän myös jonkinlaisen universaalin rakkauden. Miesten ja naisten välinen rakkaus on tunne, olen minäkin ollut rakastunut, mutta ei se pitkälle kanna. Universaalilla rakkaudella tarkoitan niitä asioita, jotka saavat ihmiset tekemään hyvää: rakentamaan koteja, hoitamaan sairaita, huolehtimaan lapsista ja joskus auttamaan ihan vieraitakin. Mutta että jokin... hölmö tunne. Tärkeintä on työ - enkä edes tarkoita yksinomaan palkkatyötä, vaan sitä, että tekee jotakin rakentavaa, eikä vain selittele pitkin nettiä, että tekemistä arvostetaan liikaa ja oleminen on kaiken perusta. Ei ole olemista ilman tekemistä. Ei ole mitään "onnea" ilman tekemistä. Rakkaus on tyhjä, lyhytaikainen tunne ilman tekoja ja tavoitteita.

Kasvakaa, ihmiset, kasvakaa!

Kasvuun kuuluu myös ymmärrys, ja sitä sinun, arvon lainauksen kirjoittanut ihminen, kannattaa kehittää. Tässä ketjussa kovinkaan moni ei puhu rakkaudesta tunteena, sinä ja pari muuta vaan.

Kysykää miehiltä. Vastaus on seksi ja vapaa-aika muualla kuin naisen kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Kysykää miehiltä. Vastaus on seksi ja vapaa-aika muualla kuin naisen kanssa :)

No sopii toivoa etteivät kaikki miehet ole noin heikkolahjaisia etteivät osaa lukea edes kysymystä o.O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus ja rakkaus, haihatelkaa nyt vielä vähän... Elämä on kovaa. Jos onnea ja rakkautta alkaa tavoitella, jahtaa kangastuksia. Toki asiat voivat elämässä olla paremmin tai huonommin, mutta jos noiden selittämättömien asioiden perässä alkaa tieten tahtoen juosta, saa kyllä juosta vaikka kuolemaansa asti.

Tietenkin kyse on määrittelystä. Minusta tärkeintä elämässä asioide hoitaminen, jopa taistelu. Siinä ei ole tunteille tilaa, ellei sitten onneksi lasketa sitä tyydytystä, jonka saa, kun on hoitanut hommansa ja täyttänyt omat ja läheisten kohtuulliset odotukset. Opiskellut, tehnyt töitä ja kiinnittänyt huomiota niihin olosuhteisiin, joista jotkut kai sitten onnena puhuvat. Tai rakkautena.

Ymmärrän myös jonkinlaisen universaalin rakkauden. Miesten ja naisten välinen rakkaus on tunne, olen minäkin ollut rakastunut, mutta ei se pitkälle kanna. Universaalilla rakkaudella tarkoitan niitä asioita, jotka saavat ihmiset tekemään hyvää: rakentamaan koteja, hoitamaan sairaita, huolehtimaan lapsista ja joskus auttamaan ihan vieraitakin. Mutta että jokin... hölmö tunne. Tärkeintä on työ - enkä edes tarkoita yksinomaan palkkatyötä, vaan sitä, että tekee jotakin rakentavaa, eikä vain selittele pitkin nettiä, että tekemistä arvostetaan liikaa ja oleminen on kaiken perusta. Ei ole olemista ilman tekemistä. Ei ole mitään "onnea" ilman tekemistä. Rakkaus on tyhjä, lyhytaikainen tunne ilman tekoja ja tavoitteita.

Kasvakaa, ihmiset, kasvakaa!

Kasvuun kuuluu myös ymmärrys, ja sitä sinun, arvon lainauksen kirjoittanut ihminen, kannattaa kehittää. Tässä ketjussa kovinkaan moni ei puhu rakkaudesta tunteena, sinä ja pari muuta vaan.

Tämäpä tämä. Tuo yllä oli egon kasvua. Pahan kasvustoa.

Ilman rakkautta koko ihmisen elinkaari on ns turha. Se on kuin vahinko, ohi lipuva mitätön ajanjakso.

On se ainakin minulle. On tietenkin muitakin äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta erityisesti rakkaus lapsiani kohtaan on sellaista, etten voi kuvitella mitään tärkeämmäksi. Mieheni tulee kakkossijalla ja sitten "pinnallisesti" omat intohimot. Lapsuuden perhe tippuu oikeastaan aika hännille, mutta ovatkin oikeasti poikkeuksellisen hirveitä vaikka heitä vähän rakastankin.

Vierailija kirjoitti:

On se ainakin minulle. On tietenkin muitakin äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta erityisesti rakkaus lapsiani kohtaan on sellaista, etten voi kuvitella mitään tärkeämmäksi. Mieheni tulee kakkossijalla ja sitten "pinnallisesti" omat intohimot. Lapsuuden perhe tippuu oikeastaan aika hännille, mutta ovatkin oikeasti poikkeuksellisen hirveitä vaikka heitä vähän rakastankin.

Niin ja voisihan sen oikeastaan ajatella niinkin, että rakkaus elämään on kaikkein tärkeintä elämässä. Muutenhan kaikki tuokin on aika pinnallista jos ei rakasta elämää tai pidä mitään elämisen ja kokemisen arvoisena. Tuli vaan mieleen vasta ekan vastauksen jälkeen.