Onko rakkaus tärkein asia elämässä?

Joka ei rakasta puolisoaan ja perhettään, lapsiaan ja vanhempiaan, naapuriaan jne.. niitä lähimmäisiä mitä ei voi elämäänsä valita. Niin ketä sellainen muka rakastaa.?

Ei todellakaan tarvi kaikilla olla parisuhdetta, eikä luonnollisestikaan mitään sosiaalisuuspakkoa ole, mutta kyllä se jostain ongelmista kertoo, jos eläimiä palvoo, muttei siedä ihmisiä.

Siis voihan ne olla kiinnostuksen kohde, harrastus ja ilo elämässä, mutta ei nyt sentään läheisten kustannuksella. Rakkaus nyt muutenkin aika vahva ilmaisu eläimen kaltaisesta objektista. Eihän siinä ole mitään mikä vaatii rakkautta. Onko rakkautta, jos ei ole haastetta?

Nämä rakkaudet ovat minulle tärkeitä : äidin rakkaus ja tietenkin molempien vanhempien rakkaus lapsiin,

Jumalan rakkaus ja yleensäkin lähimmäisen rakkaus.

Olen sitä mieltä ,että puolisoiden rakkaus on yleensä lyhytaikaista , vain ystävyys on pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.

Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.

Perhe on vain biologiaa.

Ja mitä rakkaus sitten on, jos ei biologiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.

Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.

Perhe on vain biologiaa.

Ja mitä rakkaus sitten on, jos ei biologiaa?

Kysytkö tosissasi mitä muuta rakkaus voisi olla kuin omien geeniesi narsistista palvontaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.

Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.

Perhe on vain biologiaa.

Ja mitä rakkaus sitten on, jos ei biologiaa?

Kysytkö tosissasi mitä muuta rakkaus voisi olla kuin omien geeniesi narsistista palvontaa?

Millä tavalla oman perheen ulkopuolinen rakkaus ei ole omien geeniensi palvontaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.

Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.

Perhe on vain biologiaa.

Ja mitä rakkaus sitten on, jos ei biologiaa?

Kysytkö tosissasi mitä muuta rakkaus voisi olla kuin omien geeniesi narsistista palvontaa?

Millä tavalla oman perheen ulkopuolinen rakkaus ei ole omien geeniensi palvontaa? 

Eihän rakkaus ole yksistään ihmisten välistä. Se on ennemminkin ”annettua” kuin ominaisuus. Eikä todellakaan tunne.

Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.

Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.

Perhe on vain biologiaa.

Ja mitä rakkaus sitten on, jos ei biologiaa?

Kysytkö tosissasi mitä muuta rakkaus voisi olla kuin omien geeniesi narsistista palvontaa?

Millä tavalla oman perheen ulkopuolinen rakkaus ei ole omien geeniensi palvontaa? 

Eihän rakkaus ole yksistään ihmisten välistä. Se on ennemminkin ”annettua” kuin ominaisuus. Eikä todellakaan tunne.

Sivusta.

Samaa mieltä. Egon ”rakkaus” on arvotonta itsekkyyttä. Liskoaivoinen, kehittymätön ihminen on kuvottava peto - ei millään tavalla arvokas olento.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Perhe on tärkein. No, tietysti rakastankin perhettäni. Ei tulisi mieleenkään jättää kaikkea jonkin typerän rakkauden takia.

Sotket rakkauden ja rakastumisen ja tämän lisäksi supistat rakkauden tunteeksi. Kukaan ei ole vaatimassa perheen jättöä, eikä tässä puhuta parisuhderakkaudesta.

Perhe on vain biologiaa.

Ja mitä rakkaus sitten on, jos ei biologiaa?

Kysytkö tosissasi mitä muuta rakkaus voisi olla kuin omien geeniesi narsistista palvontaa?

Millä tavalla oman perheen ulkopuolinen rakkaus ei ole omien geeniensi palvontaa? 

Eihän rakkaus ole yksistään ihmisten välistä. Se on ennemminkin ”annettua” kuin ominaisuus. Eikä todellakaan tunne.

Sivusta.

Samaa mieltä. Egon ”rakkaus” on arvotonta itsekkyyttä. Liskoaivoinen, kehittymätön ihminen on kuvottava peto - ei millään tavalla arvokas olento.

Samat liskoaivot mahdollistavat tuon "annetun" rakkauden kokemuksen, ja taustalla tietenkin geneettinen itsekkyys. 

Kaikki on merkityksetöntä ilman rakkautta. Ihan kaikki. Rakkaudeton ihmissuhde on täysin turha.

Kolme asiaa. Usko,toivo ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus. Jollei sinulla ole rakkautta, olet vain vaski tai kilisevä kulkunen.

En usko, että parisuhderakkaus tai rakkaus omaan lapseen on ainoa elämän tarkoitus. Mutta monille se on niin. Muitakin vaihtoehtoja kuitenkin on.

Rakkaus on tärkeää, mutta ei pelkästään parisuhderakkaus. Oikeastaan itse en kaipaa mitään parisuhderakkautta. Sanotaan, että minulla rakkauden kohteina ovat lapset ja luonto.

En arvosta eros-rakkautta, koska se on itsekäs rakkauden muoto. Mutta se tuo kyllä meidän ajan palvomaa nautintoa (pleasure). 

Ei ole kaikkein tärkeintä. Tieteissä on tutkittu ihmisen tarpeita jo varmaan sata vuotta. Maslowin kuuluisan teorian mukaan (tämä teksti kopioitu Wikipediasta): 

"Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

-fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)

-turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)

-yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)

-arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).

-itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa)."

Rakkaus tulee siis vasta kolmannessa tasossa, kun fysiologiset ja fyysisen turvallisuuden tarpeet on tyydytetty.

Ensin tulee rakastaa itseään, terveellä tavalla, ennen kuin voi rakastaa toisia ihmisiä.

Mielenkiintoinen ketju! Olen samaa mieltä, että rakkauden tarve on todella keskeinen osa ihmisyyttä. Olen kristitty, ja uskon että tämä hyväksyvän ja ehdottoman rakkauden ihminen saa vain Jumalalta. En usko, että perhe, kumppani tai yhteisö voivat ikinä täysin vastata sitä rakkauden kaipuuta, joka meillä kaikilla sisimmässämme on.

Täällä joku sanoi, että uskovaisten rakkaus on rakkauden irvikuvaa. Todella surullista, että se joskus menee noin. Itse koen, että mitä enemmän saan rakkautta, sitä enemmän voin sitä myös antaa eteenpäin. Eli kun Jumala kerran ehdoitta rakastaa minua ja jokaista ihmistä, niin on minun tehtäväni pyrkiä kohtaamaan jokainen ihminen arjessani samalla rakkaudella. Tosi haastavaa, mutta mielettömän tärkeää! Tässä prosessissa, että yrittää oppia rakastamaan jokaista vastaantulijaa Jeesuksen esikuvan mukaan, on mielestäni elämän tarkoitus.

Kissat on tärkeämpiä. Kissan kanssa voi vaikka avioitua.

Ei vaan psykiatria ja turun totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, mutta se ei rajoitu parisuhteeseen. Rakkaus on oikeaa lähimmäisyyttä jokaista kohtaan.

Aloituksessa ei keskitytty parisuhderakkauteen, mutta tuollainen ”kaikkien rakastaminen” on raamatusta ulkoa opeteltua huttua joka ei ketään (ihmistä) lämmitä. Todellinen rakkaus toisesta olennosta sinuun kyllä järisyttää ihmisen ydintä myöten. Siitä on libido ja ego kaukana.

Ihana. Tämä. Todellakin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa. Kiintymystä, uskollisuutta, toisen perin pohjin tuntemista. Kun sydämessään kiintyy, haluaa ja rakastaa.

Tavallaan. Rakastamisen taito pitää mielen positiivisempana ja saa hyvää aikaan. Kokemus siitä, että on rakastettu antaa turvallisuuden tunnetta ja vaikutaa psykeseen positiivisesti.