Onko rakkaus tärkein asia elämässä?
Moni hukkaa elämänsä työhön, tavaran ja tulevaisuuden havitteluun. Silti kaikilla on perustavanlaatuinen tarve rakkauteen - ei pelkästään parisuhdetakkauteen, vaan täydelliseen, kokonaisvaltaiseen, juuri oman minuuden hyväksyntään ja rakastamiseen jonkun toisen taholta.
Onko elämä aina vaillinainen jos jää paitsi todellisesta rakkaudesta?
Kommentit (132)
Todellakin tyhjyyttä kumisen. Mikään, ei mikään ole rakkauden vertaista.
Rakkaus on parasta. Olen huomannut olevani onnellisimmillani, kun rakastan itse asioita ja ihmisiä, joilta saan vastarakkautta, siksi olenkin sysännyt syrjään suuret urahaaveet ja keskityn vaatimattomampaan, jotta oma henkinen hyvinvointi voisi pysyä sillä tasolla mitä haluan.
No ei ainakaan mun. 30 v menty ilman joten en edes tiedä millaista se on. Mun elämässä tärkeintä on raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus aidoimmillaan on rakkautta omaa lastaan kohtaan. Paremmasta en tiedä.
Omien geenien narsistista palvontaa? Entä muiden lapset?
Hieno ”rakkauden muoto” 😁
Tottakait mä haluun jatkaa omia geenejä. Tykkään kyllä muidenkin lapsista. Mut se ei vaan oo sama. Ei voi olla.
NIin kauan kun toinen pettää..mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän sattuu. Jos on normaalisti mustasukkainen ja omistautuvainen. Eri asia ovat kaikenlaiset avoimet suhteet, joissa pettäminen ei tunnu pahalta ja "rakastetaan" avoimesta suhteesta huolimatta..tai pitkät liitot. Tätä järjestelyä en silti itse ymmärrä. Rakastan ja olen lojaali.
Vierailija kirjoitti:
NIin kauan kun toinen pettää..mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän sattuu. Jos on normaalisti mustasukkainen ja omistautuvainen. Eri asia ovat kaikenlaiset avoimet suhteet, joissa pettäminen ei tunnu pahalta ja "rakastetaan" avoimesta suhteesta huolimatta..tai pitkät liitot. Tätä järjestelyä en silti itse ymmärrä. Rakastan ja olen lojaali.
Sinä puhut parisuhderakkaudesta.
Kyllä se tietysti on. Sitähän rakkaus tarkoittaa, että jokin on tärkeämpi kuin useimmat muut asiat. Toisaalta ihminen voi rakastaa muutakin kuin toista ihmistä. Minusta kyllä tuntuu, että rakastaminen on tärkeämpää kuin rakastetuksi tuleminen.
Itsensä rakastamisen taito on tärkein taito elämässä.
Tärkein asia kyllä. Eikä mitään vakavaa pakkooireistoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta rakkaus, vaan onnellisuus. Toki monille onnellisuus tulee rakkauden myötä, mutta jos olet elämässäsi onnellinen ilman rakastumista, ei siinä ole mitään pahaa ja siksi onnellisuus on minusta tärkeintä.
Tarkentaisin tätä että ei ehkä niinkään onnellisuus, sillä onni ei ole mikään pysyvä olotila.
Tyytyväisyys ja oman elämän täydeksi ja hyväksi kokeminen ehkä ennemminkin.
Itse en ole parisuhteessa enkä sellaiseen halua. En ole koskaan rakastanut, en ketään. En ole oppinut sellaista asiaa ja tunnetta, se on minulle täysin vieras. En osaa myöskään olla mustasukkainen, ja moni muu tunne on kohdallani toisenlainen kuin useimmilla toisilla. Kiintyä voin ja syvästi, eläimiin, luontoon. En ihmisiin. Siitä kohtaa olen täysin tyhjä ja kylmä.
Elän ennemminkin järjen ohjailemana. Minulla on varsin korkea moraali, korkeampi kuin useimmilla muilla uskoisin. Olen siitä tarkka ja tiukka myös itseäni kohtaan. En siedä vääryyttä enkä pahan tekoa kenellekään vaikka rakastaa en osaa.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen ja ajoittain kai sitten hyvin onnellinenkin elämässäni. Olen onnellinen ja tyytyväinen että uskallan elää omannäköistäni elämää ja näyttää sen. Ei ole tarvetta laukata lauman mukana saman värisenä ja muotoisena. En kaipaa missään nimessä toista ihmistä tähän. Se toisi pelkkää suurta onnettomuutta niin hänelle kuin minullekin.
En siis allekirjoita että rakkaus olisi elämässä tärkeintä - kaikille.
Olen nainen, aikuisen ikään ehtinyt.
Rakkaus on monimuotoista.
Kuka ei ymmärrä rakkauden olevan tärkein, ei ymmärrä vielä kuinka monimuotoista se on.
Kyllä rakkaus on minusta tärkeintä. Se, että on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ja joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Romanttinen rakkaus, äidinrakkaus, rakkaus ystäviä kohtaan, ja myös rakkaus elämää ja luontoa kohtaan. Ilman rakkautta elämä on ihan hemmetin tyhjää ja ankeaa. Siihen voi jopa kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rakkaus on minusta tärkeintä. Se, että on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa ja joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Romanttinen rakkaus, äidinrakkaus, rakkaus ystäviä kohtaan, ja myös rakkaus elämää ja luontoa kohtaan. Ilman rakkautta elämä on ihan hemmetin tyhjää ja ankeaa. Siihen voi jopa kuolla.
Siihen kuoleekin jos sen puutteen ymmärrykseen herää. Sielun kaipuu taittaa ihmisen. Illuusio kaiken muun riittävyydestä kantaa aikansa.
Jenkeisä joutuu tekemään töitä perheensä eteen mutta suomessa avioerotilastot kukoistavat?
Rakkaus on tärkeintä.
.
Terv. Rakkauden kerjäläinen
Vierailija kirjoitti:
Jenkeisä joutuu tekemään töitä perheensä eteen mutta suomessa avioerotilastot kukoistavat?
Tämä - perhe ja avioliitto - on mitätön pisara rakkauden meressä, kuten keskustelusta huomaat. Ajattele laajemmin.
Omien geenien narsistista palvontaa? Entä muiden lapset?
Hieno ”rakkauden muoto” 😁