Lue keskustelun säännöt.
Yliopistollinen tutkimus: Miehet pitävät vaimot uskollisina ansaitsemalla heitä paremmin – uskotonta vaimoa uhkaa kulutusmahdollisuuksien väheneminen
17.10.2018 |
Tutkija Mats Ekman kertoo kansantalouden väitöskirjansa edustavan uudenlaista tapaa tarkastella kotitalouksia biologian näkökulmasta.
Tutkija Mats Ekman kertoo löytäneensä teoreettista tukea sille, että miehet pyrkivät ansaitsemaan enemmän kuin vaimonsa. Syynä tähän on se, että mies ei voi koskaan olla yhtä varma vanhemmuudestaan kuin nainen, joten mies yrittää taloudellisilla kannustimilla estää naista olemasta uskoton.
Miehillä on Ekmanin mukaan enemmän menetettävää partnerinsa uskottomuuden takia. Mies nimittäin saattaa ”tietämättään kasvattaa jälkeläisiä”, joiden kanssa hän ei jaa geenejä, Ekman kirjoittaa perjantaina tarkastettavan tohtoriväitöskirjassaan Essays on Social Economics.
Väitöskirja tarkastetaan ensi perjantaina yliopisto Hankenilla, jolla on sadan vuoden kokemus taloustieteiden koulutuksesta ja tutkimuksesta. Väitöstilaisuus on Hankenin luentosalissa Auditorium Futurum perjantaina kello 12.00.
Koko väitöskirjan voi lukea täältä.
Väitöskirjan mukaan mies yrittää estää naisen uskottomuuden niin, että hän ansaitsee vaimoaan enemmän tai vähintään puolet kotitalouden tuloista. Näin vaimon elintaso uhkaa pudota, jos hän on uskoton.
”Mies voi viedä naisen kulutusmahdollisuudet ja pelko huonommasta elintasosta saa naisen pysymään uskollisena”, Mats Ekman kirjoittaa.
Hänen mukaansa uskottoman vaimon kulutusmahdollisuuksien vieminen on ”hyvä ehdokas tehokkaaseen rankaisuun” uskottomuudesta. Nainen siis saa elämässään enemmän olemalla uskollinen.
https://www.hs.fi/talous/art-2000005866933.html
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Saahan mieskin avioerossa puolet omaisuudesta. Jos omaisuus on yhdessä hankittu ja maksettu, niin pitäähän se puolittaa. Miesten alhaisempi prosentti avioliitoissa johtuu vain siitä, että miehet eivät halua mennä naimisiin.
Jos ja kun mies tienaa enemmän ja nainen on ehkä vuosiakin kotona niin joku muuhan sen suuremman osan omaisuudesta silloin tienaa. Miehelle avioliitto ei tosiaan ole niin (taloudellisesti) tärkeä kuin naisella.
Etkö tosiaan keksi, mitä hyötyä miehelle on siitä, että vaimo on lasten kanssa kotona? Miehen ei tarvitse välittää kotitöistä, töistä tullessa pääsee suoraan syömään, ylitöihin voi jäädä milloin vain, koska lapsia ei tarvitse hakea tarhasta tiettyyn aikaan. Miehen ei tarvitse järjestellä lasten hoitoaikoja, kun hänelle tulee työmatkoja. Miehelle ei tule poissaoloja töistä lasten sairastaessa. Miehen ei tarvitse sumplia lomiaan vaimon kanssa pikkukoululaisten kesäloman ajaksi. Vaimon mennessä töihin lapsista menee hoitomaksu ja ruokaankin menee enemmän rahaa, koska vaimo ei ole kotona hauduttelemassa edullisia lihapatoja. Puhumattakaan siitä, että sitten mies joutuu tekemään puolet kotitöistä töiden jälkeen ja viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on turha väittää että se on yhteinen panos jos toinen tuo lähes kaiken omaisuuden yhteiseen talouteen. Jos tarkastellaan asiaa niin että molemmat olisivatkin olleet sinkkuina ja toinen olisi elänyt köyhyysrajalla ja toinen on varakas niin kyllä silloin se köyhempi vie toisen omaisuutta erossa mukanaan. Siinä on turha vedota tasinkoihin jos toinen on tienannut tai perinyt kaiken omaisuuden.
Se avioehto on edelleen ihan käypä ratkaisu tämän kaltaisiin ongelmiin. Perinnötkin voi perinnönjättäjä suojata puolisoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Saahan mieskin avioerossa puolet omaisuudesta. Jos omaisuus on yhdessä hankittu ja maksettu, niin pitäähän se puolittaa. Miesten alhaisempi prosentti avioliitoissa johtuu vain siitä, että miehet eivät halua mennä naimisiin.
Jos ja kun mies tienaa enemmän ja nainen on ehkä vuosiakin kotona niin joku muuhan sen suuremman osan omaisuudesta silloin tienaa. Miehelle avioliitto ei tosiaan ole niin (taloudellisesti) tärkeä kuin naisella.
Kenenkään ei tarvitse edes muuttaa toisen kanssa yhteen saati tehdä lapsia. Miehen on ihan turha itkeä jälkeenpäin "toi pakotti".
Kahleisiin vaan ja kotiin kiinni sänkyyn niin voi olla varma että eukko ei hypi vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman rajallisen kokemukseni mukaan naisen parempi palkkataso tekee vaan miehestä epävarman. Nainen siis DI ja sama tyyppi kuin aina ennenkin, mutta miehensä muuttui vähätteleväksi ääliöksi. Nainen jätti, mutta eipä syy ollut se että mies tienasi vähemmän kuin hän.
Aina miesten vika. Eroista 70 vai 80% on naisten alullepanemia. Miesten vika tämäkin? :)
Tämä taas johtuu siitä, että naiset masentuvat ja ahdistuvat niin helposti ja se selittää myös sen miksi ero tulee miehelle usein kokonaan yllätyksenä koska mies taas ei niin helposti ahdistu.
Eropuheet ovat miehelle usein täysi yllätys
Jopa 70 prosenttia miehistä yllättyy totaalisesti, kun nainen ottaa puheeksi avio- tai avoeron.
Avio- tai avoeron ottaa yleensä puheeksi nainen.
Nainen on tällöin usein miettinyt eroa jo pitkään, keskimäärin pari vuotta. Eron puheeksi ottaminen tulee sen sijaan kolmelle miehelle neljästä aivan totaalisena yllätyksenä.
Mies ei ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, että heillä menee niin huonosti, että pitäisi erota.
(Väestöliiton tutkimus)
Eli ahdistukaa naiset hiukan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Nainenhan voi toki hinnoitella ne vuodet kotona, kun mies ja miehen lapset saavat täyshoidon. Palkka ja sosiaaliturva asianmukaiselle lasten- ja taloudenhoitajan vastaavien tasolle, että nainen hankkii sen oman 80-senttisensä myös perhevapaam aikana, niin mikäpä siinä. Epäilenpä vain, että harva mies tuohon suostuu. Sen enempää kuin jäämään itse ilmaiseksi kotipiiaksi ilman sosiaaliturvaa ja eläkekertymää.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on turha väittää että se on yhteinen panos jos toinen tuo lähes kaiken omaisuuden yhteiseen talouteen. Jos tarkastellaan asiaa niin että molemmat olisivatkin olleet sinkkuina ja toinen olisi elänyt köyhyysrajalla ja toinen on varakas niin kyllä silloin se köyhempi vie toisen omaisuutta erossa mukanaan. Siinä on turha vedota tasinkoihin jos toinen on tienannut tai perinyt kaiken omaisuuden.
Nykyisin yhä useammin nainen on se, joka hankkii enemmän. Naiset myös perinevät yhtä usein kuin miehet. Joo, mikäpä siinä.
Mulle sopis kyllä, minä olen meistä kahdesta se töissä tienaava, mies on ollut vuosia työtön, nykysin pienellä sairauseläkkeellä. Mulla myös on perintörahat vielä tallella ja joskus tulee kohtuullinen määrä lisää, miehen vanhemmat ovat aikaa sitten kuolleet ja perintö taivaan tuulissa. Mä voittaisin kyllä rutkasti, koska valtaosa hankkimastamme omaisuudesta on mun nimissä. Mies on hoitanut kotona lapsia ja taloutta, mutta mitä sitten? Ei ole tuottavaa työtä joten jääköön nuolemaan näppejään. Fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on turha väittää että se on yhteinen panos jos toinen tuo lähes kaiken omaisuuden yhteiseen talouteen. Jos tarkastellaan asiaa niin että molemmat olisivatkin olleet sinkkuina ja toinen olisi elänyt köyhyysrajalla ja toinen on varakas niin kyllä silloin se köyhempi vie toisen omaisuutta erossa mukanaan. Siinä on turha vedota tasinkoihin jos toinen on tienannut tai perinyt kaiken omaisuuden.
Tämäkö on se syy, miksi yhä harvempi nainen haluaa pariuta? Tätähän on pidetty ihan kuheana ongelama, kun miehet jäävät ihan yksin, mutta mitä he oikein valittavat? Saavat pitää ihan itse koko omaisuutensa, ei pitäisi olla mitään syytä ruikuttaa. Vai oliko niin, että miehet ovat nykyään niitä tyhjätaskuisia vapaamatkustajia? Voisko olla?
Vierailija kirjoitti:
Eikö naisia kutsuta usein papa-kokeisiin? HPV:t yms ei miehille ole tarjolla. Onhan miestenkin suusyövät lisääntyneet pillun nuolemisen seurauksena eikä saada rokotetta!
Papakin on muuten mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Miehille avioliitto on hengissäselviämisen kannalta ehdoton. Naimisissa olevat miehet elävät 7 vuotta kauemmin kuin yksinäiset. https://www.turkulainen.fi/artikkeli/136917-avioliitto-pidentaa-miesten…
En klikannut linkkiä mutta kun tiedetään, että hyvätuloiset ja korkeakoulutetut miehet muutenkin elävät kauemmin, en ole yllättynyt. Se on juuri se sama ryhmä jota naiset tavoittelevat avioliittotarkoituksessa ja syykin tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Miehille avioliitto on hengissäselviämisen kannalta ehdoton. Naimisissa olevat miehet elävät 7 vuotta kauemmin kuin yksinäiset. https://www.turkulainen.fi/artikkeli/136917-avioliitto-pidentaa-miesten…
En klikannut linkkiä mutta kun tiedetään, että hyvätuloiset ja korkeakoulutetut miehet muutenkin elävät kauemmin, en ole yllättynyt. Se on juuri se sama ryhmä jota naiset tavoittelevat avioliittotarkoituksessa ja syykin tiedetään.
Suomessako eivät pariudu kuin hyvätuloiset ja korkeakoulutetut miehet? Tämäpä oli minulle uutta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Nainenhan voi toki hinnoitella ne vuodet kotona, kun mies ja miehen lapset saavat täyshoidon. Palkka ja sosiaaliturva asianmukaiselle lasten- ja taloudenhoitajan vastaavien tasolle, että nainen hankkii sen oman 80-senttisensä myös perhevapaam aikana, niin mikäpä siinä. Epäilenpä vain, että harva mies tuohon suostuu. Sen enempää kuin jäämään itse ilmaiseksi kotipiiaksi ilman sosiaaliturvaa ja eläkekertymää.
Jos ja kun se mies tienaa enemmän (ja maksaa progressiivisen verotuksen ansiosta vieläkin enemmän veroja) niin on turha väittää, ettei nainen siis avioeron sattuessa epäsuhtaisesti hyödy kun omaisuus puolitetaan. Can't have your cake and eat it too eli valittaa noista molemmista. Naisen logiikkaa varmaan. Tosiaan tuo ei edes huomioi vuosia joita nainen viettää kotona.
Vanhempainvapaista taas kertyy eläkettä nykyään ja ei-koskaan-tässä-yhteydessä-mainittu (ja alunperin vain naisille tarkoitettu) leskeneläke monien kohdalla tasaa eläkkeitä edelleen. Sekä verotus tietty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Nainenhan voi toki hinnoitella ne vuodet kotona, kun mies ja miehen lapset saavat täyshoidon. Palkka ja sosiaaliturva asianmukaiselle lasten- ja taloudenhoitajan vastaavien tasolle, että nainen hankkii sen oman 80-senttisensä myös perhevapaam aikana, niin mikäpä siinä. Epäilenpä vain, että harva mies tuohon suostuu. Sen enempää kuin jäämään itse ilmaiseksi kotipiiaksi ilman sosiaaliturvaa ja eläkekertymää.
Jos ja kun se mies tienaa enemmän (ja maksaa progressiivisen verotuksen ansiosta vieläkin enemmän veroja) niin on turha väittää, ettei nainen siis avioeron sattuessa epäsuhtaisesti hyödy kun omaisuus puolitetaan. Can't have your cake and eat it too eli valittaa noista molemmista. Naisen logiikkaa varmaan. Tosiaan tuo ei edes huomioi vuosia joita nainen viettää kotona.
Vanhempainvapaista taas kertyy eläkettä nykyään ja ei-koskaan-tässä-yhteydessä-mainittu (ja alunperin vain naisille tarkoitettu) leskeneläke monien kohdalla tasaa eläkkeitä edelleen. Sekä verotus tietty.
Miten tuo leskeneläke liittyy avioerotilanteisiin? Ymmärtääkseni vainajasta ei tarvitse erikseen erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Ehkä miehellä ei sovi olla vaimoa tai perhettä jos noin ajattelee.
Terv. vaimo joka elättänyt koko poppoon.
Tässäkö syy siihen, ettei moni mies sulata sitä, että nainen tienaa enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Nainenhan voi toki hinnoitella ne vuodet kotona, kun mies ja miehen lapset saavat täyshoidon. Palkka ja sosiaaliturva asianmukaiselle lasten- ja taloudenhoitajan vastaavien tasolle, että nainen hankkii sen oman 80-senttisensä myös perhevapaam aikana, niin mikäpä siinä. Epäilenpä vain, että harva mies tuohon suostuu. Sen enempää kuin jäämään itse ilmaiseksi kotipiiaksi ilman sosiaaliturvaa ja eläkekertymää.
Jos ja kun se mies tienaa enemmän (ja maksaa progressiivisen verotuksen ansiosta vieläkin enemmän veroja) niin on turha väittää, ettei nainen siis avioeron sattuessa epäsuhtaisesti hyödy kun omaisuus puolitetaan. Can't have your cake and eat it too eli valittaa noista molemmista. Naisen logiikkaa varmaan. Tosiaan tuo ei edes huomioi vuosia joita nainen viettää kotona.
Minun pitäisi siis olla todella pahoillani ja vihainen siitä, että lasteni isä saisi avioeron sattuessa puolet omaisuudesta, joka on hankittu pääasiassa minun perinnölläni ja palkkatuloillani (olen meistä kahdesta se reilusti suurituloisempi)? Olemme kuitenkin perheenä yksikkö, jonka jäsenet ovat kaikki yhtä arvokkaita ja tärkeitä, molemmat vanhemmat ovat tehneet kaikkensa tämän porukan hyvinvoinnin eteen. Nytkö pitäisikin yhtäkkiä alkaa arvottaa perheenjäseniä rahan ja omaisuuden mukaan? MIKSI?
Kovin heppoisilla eväillä nykyään pääsee tohtoriksi. Vähän kirjoittelee ja omia kaavoja kehittelee ja se on siinä. Taikinaposkien arvoteorian kuninkaan toki piti vaatia gradunsa tarkastajien vaihtoa, ennen kuin sai sen tekeleen hyväksyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Nainenhan voi toki hinnoitella ne vuodet kotona, kun mies ja miehen lapset saavat täyshoidon. Palkka ja sosiaaliturva asianmukaiselle lasten- ja taloudenhoitajan vastaavien tasolle, että nainen hankkii sen oman 80-senttisensä myös perhevapaam aikana, niin mikäpä siinä. Epäilenpä vain, että harva mies tuohon suostuu. Sen enempää kuin jäämään itse ilmaiseksi kotipiiaksi ilman sosiaaliturvaa ja eläkekertymää.
Jos ja kun se mies tienaa enemmän (ja maksaa progressiivisen verotuksen ansiosta vieläkin enemmän veroja) niin on turha väittää, ettei nainen siis avioeron sattuessa epäsuhtaisesti hyödy kun omaisuus puolitetaan. Can't have your cake and eat it too eli valittaa noista molemmista. Naisen logiikkaa varmaan. Tosiaan tuo ei edes huomioi vuosia joita nainen viettää kotona.
Vanhempainvapaista taas kertyy eläkettä nykyään ja ei-koskaan-tässä-yhteydessä-mainittu (ja alunperin vain naisille tarkoitettu) leskeneläke monien kohdalla tasaa eläkkeitä edelleen. Sekä verotus tietty.
Moni nainen maksaa pienemmästä palkastaan puolet perheen menoista, kun mies ostelee säästämillään rahoilla veneitä, moottoripyöriä ja muita isojen poikien leluja. Reilua, että mies sitten erotessaan vielä veisi koko omaisuuden mennessään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistollinen tutkimus on terminä vähän kuin teknillinen korkeakoulu.
Peliä sekoittaa usein se, että nainen saa avioerossakin puolet koko omaisuudesta. Ja sitten vaan äkkiä uuden miehen hakuun. Jos ei siis jo ole.
Yleisesti ottaen tosiaan voidaan sanoa, että avioliitto on naiselle taloudellisesti huomattavasti suurempi asia kuin miehelle ja siksi 80% 45-49 vuotiasta naisista on (tai on ollut) naismisissa kun vastaava luku miehille on 70.
Jos molempien täysipainoinen työpanos on mennyt yhteisen omaisuuden keräämiseen, millä perustelet jonkin muun kuin tasajaon? Miksi naisen pitäisi olla se, joka kartuttaa miehen omaisuutta (mm. mahdollistaa miehelle kiinteän omaisuuden haalaamisen omiin nimiin käyttämällä omat tulonsa perheen jokapäiväisiin menoihin)?
Jos se naisen euro tosiaan on 80 senttiä (ja tuokaan ei huomioi vuosia kotona jolloin mies elättää koko poppoon) ja lopulta kaikki menee tasan niin kumpi siinä sitten hyötyy. You do the math.
Nainenhan voi toki hinnoitella ne vuodet kotona, kun mies ja miehen lapset saavat täyshoidon. Palkka ja sosiaaliturva asianmukaiselle lasten- ja taloudenhoitajan vastaavien tasolle, että nainen hankkii sen oman 80-senttisensä myös perhevapaam aikana, niin mikäpä siinä. Epäilenpä vain, että harva mies tuohon suostuu. Sen enempää kuin jäämään itse ilmaiseksi kotipiiaksi ilman sosiaaliturvaa ja eläkekertymää.
Jos ja kun se mies tienaa enemmän (ja maksaa progressiivisen verotuksen ansiosta vieläkin enemmän veroja) niin on turha väittää, ettei nainen siis avioeron sattuessa epäsuhtaisesti hyödy kun omaisuus puolitetaan. Can't have your cake and eat it too eli valittaa noista molemmista. Naisen logiikkaa varmaan. Tosiaan tuo ei edes huomioi vuosia joita nainen viettää kotona.
Minun pitäisi siis olla todella pahoillani ja vihainen siitä, että lasteni isä saisi avioeron sattuessa puolet omaisuudesta, joka on hankittu pääasiassa minun perinnölläni ja palkkatuloillani (olen meistä kahdesta se reilusti suurituloisempi)? Olemme kuitenkin perheenä yksikkö, jonka jäsenet ovat kaikki yhtä arvokkaita ja tärkeitä, molemmat vanhemmat ovat tehneet kaikkensa tämän porukan hyvinvoinnin eteen. Nytkö pitäisikin yhtäkkiä alkaa arvottaa perheenjäseniä rahan ja omaisuuden mukaan? MIKSI?
Siksi koska naiset ovat ahneita ja ajattelevat aina vain rahaa? Eiku...
Kenen tulisi maksaa miesten lisääntymisen? Eikö miehille sovi laittaa mitään kuluerää lapsistaan?