Nauttiiko joku oikeasti päiväkotityöstä nykyään?
Vaatimukset on kovat esim. pedagogiikan suhteen, mutta resurssit olemattomat (esim. hoitajamitoitus, materiaalit, tilat).
Monet vanhemmat hyvin vaativia sen suhteen miten omaa lasta pitäisi kasvattaa, paljon erilaisia kasvatussuuntauksia ja ideologeja; yhden perheessä ei käytetä "ei" sanaa, toisten lasta ei saa rajoittaa fyysisesti mitenkään (vaikka moukaroisu nyrkillä muita lapsia kaiket päivät", kolmannen perheessä kenelläkään äitiä ja isää myöten ole sukupuolta vaan on vaan "ihmisiä" jne. Joku taas on tarkka housunlahkeista ja toinen siitä miten lasta pidetään lepohetkellä.
Samaan aikaan suuri osa lapsista on niin haastavia, että vanhemmat jopa itse toteaa tuovansa lapsen vapaapäivänäkin hoitoon "koska en pärjää sen kanssa kotona".
Mistä se kaikki paha olo lapsilla kumpuaa???!
Kuka ihan oikeasti jaksaa tuota työtä päivästä toiseen? Ja palkka on alle 1500e/kk käteen?
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksanutkaan. Enkä suosittele sitä työtä kenellekään. Itse olen sosionomi amk, jolloin pystyin hakemaan töitä muualtakin. Mutta yliopistosta valmistuneet lastentarhaopettajat eivät voi muuta työtä tehdäkään, sääliksi käy.
Onneksi yliopistosta valmistunut voi pienellä lisäkoulutuksella hakeutua selkeästi parempiin töihin, niin ei tarvitse säälitellä.
T. KM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä viihdyin 6 vuotta sitten. Liekö sitten ajat muuttuneet. Olin 3,5 vuotta töissä päiväkodissa (sosionomi AMK koulutus), mutta 6 vuotta sitten jäin äitiyslomalle, jonka jälkeen lähdin toiseen työhön lähinnä sen takia, että omassa kodissa oli 1- ja 5,5-vuotiaat lapset. Ei jaksanut olla lasten kanssa sekä töissä että kotona.
Päiväkotiajasta jäi hyvät muistot. Paljon sai olla ulkona, keksiä monenlaista tekemistä, kuunnella lasten hauskoja juttuja.
Töissä välillä rasitti besserwisserit, joille tärkeintä oli olla osaavimpia, perustella joka asiaa pedagogiikalla, ja jotka halusivat keskustella (jauhaa) joka asiasta rakentavasti.
Sitten oli muutama työkaveri, joille kaikki oli ongelma. Joku lapsi oli äänekäs, se oli ongelma. Joku vanhempi pyysi laittamaan musiikkia lepoajaksi, se oli ongelma. Joku halusi vaihtaa työvuoroa oman lääkärikäyntinsä takia, se oli ongelma. Päiväkodissa oli vetoisaa eteisessä, se oli ongelma. Joku lapsi sanoi ”hitto”, ja se vasta olikin iso ongelma. Joskus tuli mieleen, että eräiden ongelmat poistuisivat vain, jos siellä päiväkodissa ei olisi yhtään lasta, ei yhtään vanhempaa, eikä yhtään työkaveria.
Lastentarhanopettajana sinunkin olisi tullut voida perustella kaikki toiminta(si) pedagogisesti. Kyllä, myös ne perushoitotilanteet yms.arjen pedagogiikka.
Opettajan ydinosaamista.Ei se ydinosaaminen mihinkään katoa, vaikka ei koko ajan korostaisi itseään. Missään muussakaan ammatissa ei väännetä ja käännetä opittua teoriaa. Lääkäreitä joskus syytettiin, että puhuivat pelkkää latinaa potilaille. Nykyisin lääkärikuntakin selittää asian niin, että potilas on keskiössä ja ymmärtää.
Oletko tutustunut uuteen vakalakiin? Se pedagogiikka tehdään nykyään avoimeksi/näkyväksi, myös lasten vanhemmille. Ja tietenkin ymmärrettävästi. Olisiko niin, että lto puhuu pedagogiikasta enemmän, jos hänellä on tarvetta tiimissään sille. Vakalaista ja vasuista lähtevä pedagogiikka nimenomaan nostaa lapsen keskiöön. Opettajat ovat pedagogeja, joten siitä nyt vaan on mahdoton olla puhumatta varhaiskasvatustyössä.
Juuri niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään korostetaan niin paljon lasten oikeutta varhaiskasvatukseen (käytännössä vanhempien oikeutta päivähoitoon...), että unohtuu kokonaan lapsen oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Nyt lomaviikollakin meillä on hoidossa lapsia, joiden toinen vanhempi on kotona. Tuntuu jokseenkin järjettömältä järjestää omalle koululaiselle tilapäishoito, koska itse olen töissä hoitamassa lapsia, joiden toinen vanhempi on esim. vauvan kanssa kotona. Mikä siinä vanhemmuudessa nykyään on niin vaikeaa, että edes yhtä viikkoa silloin tällöin ei pärjätä omien lastensa kanssa? Vai kuvitteleeko joku oikeasti päiväkodissa tehtävän jotain niin maata mullistavaa, että lapsi jää jostain ihmeellisestä paitsi, jos on yhden viikon lomalla?
Sinä et ole töissä lomaviikolla sen takia, että jonkun lapsen vanhempi on tuonut hänet hoitoon. Sinä olet töissä lomaviikolla sen takia, että sinä olet opiskellut itsellesi ammatin, jossa ei ole syyslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt sairaslomalla kuumeen ja flunssan vuoksi päiväkotityöstä, ja voi että nautin kun saan LEVÄTÄ vaikka yskinkin keuhkoni pihalle, kurkkua kirvelee, päätä särkee ja kuuma kylmä olo kuumeen vuoksi.
Työ on hyvin raskasta, en palaudu iltaisin, resurssit surkeat mutta silti työntekijöiltä odotetaan koko ajan lisää lisää lisää lisää...tee paremmin...tätä on vielä kehitettävä...
Koko ajan tuntuu olevan vallalla poikkeustila ja päiväkotityö on tosiaan useimmiten kaaoksen hallintaa ja ennaltaehkäisyä. Joko omasta ryhmästä puuttuu työntekijä, tai naapuriryhmistä jolloin yksi työntekijä omasta ryhmästä menee auttamaan toiseen ryhmään.
Tarvittava lain määräämä määrä henkilökuntaa on päivittäin paikalla vain klo 9-14 (iltavuoro tulee vasta yhdeksään ja aamuvuoro lähtee kotiin klo 14). Laki sallii tilapäiset poikkeamat. 😕 Lasten hoitopäivät ovat usein pidempiä kuin työntekijöiden työvuorot.
Lisäksi töiden jakamisessa on vikaa. En näe järkeä siinä, että lto:na pyyhin pöytiä enkä ehdi tietokoneelle kirjoittamaan lasten vasuja tai että vaihdan lakanoita kun saman aikaan voisin ohjata lapsille toimintaa.
Erityislapsen integrointi tavallisiin ryhmiin on oma lukunsa.
Laki EI salli tilapäistä poikkeamaa tuossa tapauksessa. Tilapäinen poikkeama sallitaan vain silloin, jos esim. vanhempi myöhästyy lapsen hausta. Työntekijän sairastuminen EI ole tilapäinen poikkeama, koska ne on isoissa kunnissa ennakoitavissa ja niitä varten tulee järjestää vakituinen sijainen.
Jos teillä on talossa tilanne, että siellä ei ole riittävästi henkilökuntaa aamulla ennen klo 9 ja iltapäivällä klo 14 jälkeen, puhu johtajalle ja tee ilmoitus aluehallintavirastoon. Tilanne on laiton!
Vierailija kirjoitti:
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Olen pohtinut milloin ja miksi tilanne meni tällaiseksi. Kun valmistuin 80-luvulla on ihan erilaista päiväkodeissa. Mutta ei silloin ollut niin kova tarve mennä paikasta toiseen. Retki oli ehkä kerran viikossa lähimaastoon. Tehtiin asioita ihan rauhassa eikä juostu toiminnasta toiseen. Silloin työstä todella voi nauttia.
Eikä ollut kännyköitä eikä tietokoneita. Käsin raapustettiin suunnitelmia. Tekniikan luulisi helpottavan, mutta sen myötä on tullut paljon kaikenlaista "ylimääräistä" hommaa. Mitä kirjoittaa ja tallentaa ja tehdä sitä sun tätä suunnitelmaa. Ennen siellä lapsiryhmässä oltiin paljon enemmän. Jäi kuitenkin aikaa pitää taukoja ja tehdä monenlaista askartelua ja käsityötä sillä aikaa kun lapset olivat päiväunilla. Tietyllä tapaa oli lapsikeskeisempää kuin nyt.
Oooh, kuulostaa niin ihanalta <3 Ja moni varmaan luulee että tuota se työ on. Mutta kuinka väärässä ovatkaan... meillä ei ole aikaa, eikä kyllä materiaalejakaan valmistaa nykyään YHTÄÄN MITÄÄN esim. rekvisiittaa tms työkäyttöön työaikana. Aika menee paperi- ja tietsikkahommiin. Suunnitelmat on vähintäänkin korkealentoiset... kun niille lapsille ihan oikeasti riittäisi polttopallo pihalla ja hiekkakakkujen taputtelu yms. 80% ajasta.
No jaa, aika moni lapsi on päiväkodissa ihan kyllästynyt oloonsa, koska opettajat ei ehdi suunnittelemaan järkevää toimintaa ja tilat ei houkuttele muuhun kuin tuohon hiekkakakkujen taputteluun.
Sitten vanhemmat raahaavat lapset illalla muskariin, jumppaan, kuviskouluun jne. vaikka pätevä lto osaisi vetää kaiken saman päivän aikana, jos vain resurssit olisi kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään korostetaan niin paljon lasten oikeutta varhaiskasvatukseen (käytännössä vanhempien oikeutta päivähoitoon...), että unohtuu kokonaan lapsen oikeus viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Nyt lomaviikollakin meillä on hoidossa lapsia, joiden toinen vanhempi on kotona. Tuntuu jokseenkin järjettömältä järjestää omalle koululaiselle tilapäishoito, koska itse olen töissä hoitamassa lapsia, joiden toinen vanhempi on esim. vauvan kanssa kotona. Mikä siinä vanhemmuudessa nykyään on niin vaikeaa, että edes yhtä viikkoa silloin tällöin ei pärjätä omien lastensa kanssa? Vai kuvitteleeko joku oikeasti päiväkodissa tehtävän jotain niin maata mullistavaa, että lapsi jää jostain ihmeellisestä paitsi, jos on yhden viikon lomalla?
Sinä et ole töissä lomaviikolla sen takia, että jonkun lapsen vanhempi on tuonut hänet hoitoon. Sinä olet töissä lomaviikolla sen takia, että sinä olet opiskellut itsellesi ammatin, jossa ei ole syyslomaa.
Itse asiassa olet väärässä.
Kunnan päiväkodissa, ainakin meidän kaupungissa, varhaiskasvatuksen työntekijöitä on syys (ja myös kesä/joulu/hiihto)lomalla juuri sen verran kuin lapsimäärät sallivat.
Sain syyslomaa itselleni sen vuoksi, että osa vanhemmista pitää lapsensa kotona. Jos olisivat tuoneet lapsensa hoitoon, en olisi saanut lomaa minäkään.
Toki sinänsä alanvalintakysymys, mutta tuo ap kirjoittaja jolle kommentoit ikävästi, oli aivan oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä viihdyin 6 vuotta sitten. Liekö sitten ajat muuttuneet. Olin 3,5 vuotta töissä päiväkodissa (sosionomi AMK koulutus), mutta 6 vuotta sitten jäin äitiyslomalle, jonka jälkeen lähdin toiseen työhön lähinnä sen takia, että omassa kodissa oli 1- ja 5,5-vuotiaat lapset. Ei jaksanut olla lasten kanssa sekä töissä että kotona.
Päiväkotiajasta jäi hyvät muistot. Paljon sai olla ulkona, keksiä monenlaista tekemistä, kuunnella lasten hauskoja juttuja.
Töissä välillä rasitti besserwisserit, joille tärkeintä oli olla osaavimpia, perustella joka asiaa pedagogiikalla, ja jotka halusivat keskustella (jauhaa) joka asiasta rakentavasti.
Sitten oli muutama työkaveri, joille kaikki oli ongelma. Joku lapsi oli äänekäs, se oli ongelma. Joku vanhempi pyysi laittamaan musiikkia lepoajaksi, se oli ongelma. Joku halusi vaihtaa työvuoroa oman lääkärikäyntinsä takia, se oli ongelma. Päiväkodissa oli vetoisaa eteisessä, se oli ongelma. Joku lapsi sanoi ”hitto”, ja se vasta olikin iso ongelma. Joskus tuli mieleen, että eräiden ongelmat poistuisivat vain, jos siellä päiväkodissa ei olisi yhtään lasta, ei yhtään vanhempaa, eikä yhtään työkaveria.
Lastentarhanopettajana sinunkin olisi tullut voida perustella kaikki toiminta(si) pedagogisesti. Kyllä, myös ne perushoitotilanteet yms.arjen pedagogiikka.
Opettajan ydinosaamista.Ei se ydinosaaminen mihinkään katoa, vaikka ei koko ajan korostaisi itseään. Missään muussakaan ammatissa ei väännetä ja käännetä opittua teoriaa. Lääkäreitä joskus syytettiin, että puhuivat pelkkää latinaa potilaille. Nykyisin lääkärikuntakin selittää asian niin, että potilas on keskiössä ja ymmärtää.
Kyllä on harvinaisen lapsellinen kommentti. Latinaako opettajat sinulle on itsekorostuksessaan puhuneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt sairaslomalla kuumeen ja flunssan vuoksi päiväkotityöstä, ja voi että nautin kun saan LEVÄTÄ vaikka yskinkin keuhkoni pihalle, kurkkua kirvelee, päätä särkee ja kuuma kylmä olo kuumeen vuoksi.
Työ on hyvin raskasta, en palaudu iltaisin, resurssit surkeat mutta silti työntekijöiltä odotetaan koko ajan lisää lisää lisää lisää...tee paremmin...tätä on vielä kehitettävä...
Koko ajan tuntuu olevan vallalla poikkeustila ja päiväkotityö on tosiaan useimmiten kaaoksen hallintaa ja ennaltaehkäisyä. Joko omasta ryhmästä puuttuu työntekijä, tai naapuriryhmistä jolloin yksi työntekijä omasta ryhmästä menee auttamaan toiseen ryhmään.
Tarvittava lain määräämä määrä henkilökuntaa on päivittäin paikalla vain klo 9-14 (iltavuoro tulee vasta yhdeksään ja aamuvuoro lähtee kotiin klo 14). Laki sallii tilapäiset poikkeamat. 😕 Lasten hoitopäivät ovat usein pidempiä kuin työntekijöiden työvuorot.
Lisäksi töiden jakamisessa on vikaa. En näe järkeä siinä, että lto:na pyyhin pöytiä enkä ehdi tietokoneelle kirjoittamaan lasten vasuja tai että vaihdan lakanoita kun saman aikaan voisin ohjata lapsille toimintaa.
Erityislapsen integrointi tavallisiin ryhmiin on oma lukunsa.
Laki EI salli tilapäistä poikkeamaa tuossa tapauksessa. Tilapäinen poikkeama sallitaan vain silloin, jos esim. vanhempi myöhästyy lapsen hausta. Työntekijän sairastuminen EI ole tilapäinen poikkeama, koska ne on isoissa kunnissa ennakoitavissa ja niitä varten tulee järjestää vakituinen sijainen.
Jos teillä on talossa tilanne, että siellä ei ole riittävästi henkilökuntaa aamulla ennen klo 9 ja iltapäivällä klo 14 jälkeen, puhu johtajalle ja tee ilmoitus aluehallintavirastoon. Tilanne on laiton!
Paitsi että koko TALOSSA on tarpeeksi henkilökuntaa, vaikka ei yksittäisessä ryhmässä olisikaan koko ajan. Jos pk:ssa 7 ryhmää ja vaikka joka ryhmästä puuttuu yksi lapsi, se tavallaan "korvaa" yhden työntekijän puuttumisen. Eli se riittää lain mukaan. Lisäksi laki on muuttunut: nykyään riittää 1 aikuinen 8 yli 3v.lapselle. Henkilökunta voi siirtyä ryhmästä toiseen auttamaan toisia ryhmiä. Sähköiset ohjelmat laskevat lasten ja henkilökunnan suhdeluvut ja näitä kyllä seurataan jatkuvasti.
Vakituinen "sijainen" on käytössä mutta hänkin saattaa joskus sairastaa. Sijaisia ei ikävä kyllä usein saada sairastapauksissa nopealla varoitusajalla, vaikka heitä haetaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa on! Toistaiseksi silti nautin työstäni. Vanhemmilla ei osalla ole kyllä mitään käsitystä varhaiskasvatuksesta. Vaaditaan vaikka mitä naurettavuuksia. Teen työni niillä resursseilla mitä on enkä kanna huonoa omaatuntoa kotiin siitä, että joskus oloni on täysin riittämätön. Tällä keinolla suojelen omaa jaksamistani.
Minua kiinnostaisi kuulla enemmän tästä vaatimisesta. Kun oman lapsen päiväkodista on monesti alleviivattu kasvatuskumppanuutta ja keskustelua ja vanhempien toiveiden esittämistä, koska me tunnemme sen lapsen parhaiten. Olen pyytänyt mm. laittamaan lapselle (tai muistuttamaan laittamaan itse) suojavoidetta tietyllä kelillä nuolee leukansa rohtuneeksi. Olen pyytänyt että lasta muistutettaisiin vessassa käynnistä ennen iltapäiväulkoilua vaikka ryhmän periaate onkin ohjata omatoimisuuteen (mutta kun oli muutaman kerran kävelty kotiin märissä vaatteissa tai kontit ristissä, lapsella on ollut niin kiire pihapeleihin että ei se käy jos ei ohjata). Ja olen pyytänyt että lapsen kanssa juteltaisiin siitä että totta kai janoonsa pyytää vettä, kun lapsi välillä valitti janoa ja oli käsityksessä että vettä ei saa jos ei ensin juo kahta lasia maitoa, ja hän ei pidä maidosta (eli juo vain 1 lasillisen eikä pyydä lisää vaikka janottaisi). Ai niin ja sitten se pahoista pahin, olen pyytänyt ettei lasta osallisteta tunnustukselliseen toimintaan.
Kuuluuko nämä kategoriaan älyttömät vaatimukset vai onko nämä ok? Ymmärrän kyllä ettei kukaan voi muistaa, jaksaa ja ehtiä jos joka aamu tulee erikoisohjeita 24:n lapsen asioista, mutta silti, kaikki nuo on sille lapselle ja/tai minulle tärkeitä.
Suojavoiteen voi laittaa itse aamulla ja sitten taas iltapäivällä hakiessaan. Perusvoiteen (tai jonkun marketista ostetun voiteen) laittaminen on vähän sillä ja rajalla, että on lääkkeen antoa, johon tarvitaan kirjallinen suunnitelma ja toisaalta resepti itse rasvaan.
On ihan kohtuullista, että hoitajat muistuttaa vessassa käynnistä yhteisesti ennen uloslähtöä, mutta ns. normilapsen vahtimiseen, että käy vessassa on aika kohtuutonta vaatia eskarilaisen osalta. Lapsen voi myös käyttää itse vessassa, ennen kuin lähtee päiväkodista kotiin, jotta hätä ei käy kohtuuttomaksi kotimatkalla. Lapsen kanssa kannattaa puhua napakasti ja toistuvasti, että on hänen vastuullaan käydä pissillä, kun pissittää, vaikka olisi kuinka kiva leikki.
On ihan kohtuullista, että hoitajat muistuttavat yhteisesti, että maidon juotuaan voi ottaa vettä. Mutta on kohtuutonta vaatia, että hoitajat tyrkyttäisivät erikseen vettä joka päivä yhdelle lapselle. Jos lapsi juo maitolasin joka aterialla, niin hän ei janoon kuole. Lasta voi neuvoa, myös että vettä vettä voi hörpätä vessan hanasta ihan itse samalla, kun käy pissillä, jos janottaa.
Uskon asioissa noudatetaan perheen linjaa, eli jos olette ilmoittaneet, että lapsi ei osallistu niin hän ei osallistu ja päiväkodin on tämä huomioitava. Rajatapauksia varten kannattaa antaa omat selkeät ohjeet (saako askarrella tonttuja, entä enkeleitä, saako olla mukana, jos seurakunnan työntekijä käy kertomassa kehitysmaihin tehtävästä auttamistyöstä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksanutkaan. Enkä suosittele sitä työtä kenellekään. Itse olen sosionomi amk, jolloin pystyin hakemaan töitä muualtakin. Mutta yliopistosta valmistuneet lastentarhaopettajat eivät voi muuta työtä tehdäkään, sääliksi käy.
Onneksi yliopistosta valmistunut voi pienellä lisäkoulutuksella hakeutua selkeästi parempiin töihin, niin ei tarvitse säälitellä.
T. KM
Pienellä lisäkoulutuksella? Opettajaksi se olisi vähintään 3 vuotta lisää yliopistolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Olen pohtinut milloin ja miksi tilanne meni tällaiseksi. Kun valmistuin 80-luvulla on ihan erilaista päiväkodeissa. Mutta ei silloin ollut niin kova tarve mennä paikasta toiseen. Retki oli ehkä kerran viikossa lähimaastoon. Tehtiin asioita ihan rauhassa eikä juostu toiminnasta toiseen. Silloin työstä todella voi nauttia.
Eikä ollut kännyköitä eikä tietokoneita. Käsin raapustettiin suunnitelmia. Tekniikan luulisi helpottavan, mutta sen myötä on tullut paljon kaikenlaista "ylimääräistä" hommaa. Mitä kirjoittaa ja tallentaa ja tehdä sitä sun tätä suunnitelmaa. Ennen siellä lapsiryhmässä oltiin paljon enemmän. Jäi kuitenkin aikaa pitää taukoja ja tehdä monenlaista askartelua ja käsityötä sillä aikaa kun lapset olivat päiväunilla. Tietyllä tapaa oli lapsikeskeisempää kuin nyt.
Oooh, kuulostaa niin ihanalta <3 Ja moni varmaan luulee että tuota se työ on. Mutta kuinka väärässä ovatkaan... meillä ei ole aikaa, eikä kyllä materiaalejakaan valmistaa nykyään YHTÄÄN MITÄÄN esim. rekvisiittaa tms työkäyttöön työaikana. Aika menee paperi- ja tietsikkahommiin. Suunnitelmat on vähintäänkin korkealentoiset... kun niille lapsille ihan oikeasti riittäisi polttopallo pihalla ja hiekkakakkujen taputtelu yms. 80% ajasta.
No jaa, aika moni lapsi on päiväkodissa ihan kyllästynyt oloonsa, koska opettajat ei ehdi suunnittelemaan järkevää toimintaa ja tilat ei houkuttele muuhun kuin tuohon hiekkakakkujen taputteluun.
Sitten vanhemmat raahaavat lapset illalla muskariin, jumppaan, kuviskouluun jne. vaikka pätevä lto osaisi vetää kaiken saman päivän aikana, jos vain resurssit olisi kohdillaan.
Se on totta että monesti mitään toimintaa ei ole, jos ope ei ole sitä suunnitellut. Koska homma on tehty niin opettajajohtoiseksi. Se että hoitaja vetää ex-tempore lorupussia tai ulkoliikuntahetken ei ole mitään enää nykyään. Hiekkakakkuleikistäkin voi helposti jalostaa vaikka mitä kiinnostavaa ja pitkäkestoista leikkiä.
Kun niiden suunnitelmien ei todellakaan tartteisi olla niin korkealentoisia mitä ne nykyään on. Etenkin kun siihen ei riitä resurssit. Jos olisikin aikaa miettiä joka ikinen vaipanvaihtohetki pedagogisesti, suunnitella, toteuttaa ja arvioida niin mikäs siinä. Mutta kun ei ole.
Toki ryhmissä on eroja, mutta olen ollut paljon ryhmissä missä kaikki aika menee selviytymistaisteluun. Siinä kohtaa tuntuu absurdilta että käytetään aikaa 5h/vko, jopa 10h/vko (kun ryhmässä kaksi opea) suunnittelu- ja paperitöihin (opettajan suunnitteluaika lapsiryhmän ulkopuolella).
Pedagogiikka se suuri taikasana. Joku meni pahasti vikaan, kun päiväkoti alettiin pirstoa pedagogiseen ulkovaatteiden pukemiseen ja kasvatukselliseen vaipanvaihtoon. Unohtamatta tärkeintä eli opettajien aikaa tietokoneen ja suunnitelmien äärellä. Ei ole enää yhteishenkeä eikä aikaa olla läsnä. Arvoasteikko se pitää olla. Kuka on vähiten pedagoginen alentuakseen pyyhkimään pöydän. Kuka osaa parhaiten perustella pedagogiikan merkityksen sukanpukemistilanteessa.
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Pedagogiikka se suuri taikasana. Joku meni pahasti vikaan, kun päiväkoti alettiin pirstoa pedagogiseen ulkovaatteiden pukemiseen ja kasvatukselliseen vaipanvaihtoon. Unohtamatta tärkeintä eli opettajien aikaa tietokoneen ja suunnitelmien äärellä. Ei ole enää yhteishenkeä eikä aikaa olla läsnä. Arvoasteikko se pitää olla. Kuka on vähiten pedagoginen alentuakseen pyyhkimään pöydän. Kuka osaa parhaiten perustella pedagogiikan merkityksen sukanpukemistilanteessa.
Juuri näin 😂 Joskus pitää oikein itsekkin ihmetellä miten perushoidollisista tilanteista onkin saatu väännettyä niin pirun monimutkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Pedagogiikka se suuri taikasana. Joku meni pahasti vikaan, kun päiväkoti alettiin pirstoa pedagogiseen ulkovaatteiden pukemiseen ja kasvatukselliseen vaipanvaihtoon. Unohtamatta tärkeintä eli opettajien aikaa tietokoneen ja suunnitelmien äärellä. Ei ole enää yhteishenkeä eikä aikaa olla läsnä. Arvoasteikko se pitää olla. Kuka on vähiten pedagoginen alentuakseen pyyhkimään pöydän. Kuka osaa parhaiten perustella pedagogiikan merkityksen sukanpukemistilanteessa.
Juuri näin 😂 Joskus pitää oikein itsekkin ihmetellä miten perushoidollisista tilanteista onkin saatu väännettyä niin pirun monimutkaisia.
Hmm, et taida olla pk:ssa töissä? Otetaan esimerkiksi pukeminen. Lapsi voi harjoitella pukiessaan mm. omatoimisuutta, eri värejä, lukumääriä, oman vuoron odottamista ja toiselle tilan antamista. Sosiaalisia taitoja ja kaverin auttamista. Pukiessa voidaan keskustella säätilasta, laulaa vaikka tulevan metsäretken eläimistä, lorutella, riimitellä. Pedagogiset odotteluleikit.
Pedagogiikkaa on myös se, miten saat sujuvasti 21 lapsen ryhmän ulos tai sisälle järkevästi ilman taistelutannerta. Etukäteen suunnitelluissa pienryhmissä siirtyminen. Kyllä, perushoitotilanteista saa kyllä helposti myös hyvin monimutkaisia ja haastavi, jos työntekijöillä ei ole alan koulutusta/työkokemusta. Vai miltä kuulostaa siirtää ulos sadesäällä (kuravaatetus) 21 lasta pienessä eteisessä. Osa lapsista tuen tarpeen lapsia?
Tämä kaikki on arjen pedagogiikkaa eikä mitään teorian paasaamista lapsille/työkavereille. Lto:ille hyvinkin selvä juttu, toivottavasti myös lh:ille. Kukaan lto varmaankaan pidä pedagofiikasta luentoja, se tulee ilmi hänen tavassaan tehdä työtä.
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Pedagogiikka se suuri taikasana. Joku meni pahasti vikaan, kun päiväkoti alettiin pirstoa pedagogiseen ulkovaatteiden pukemiseen ja kasvatukselliseen vaipanvaihtoon. Unohtamatta tärkeintä eli opettajien aikaa tietokoneen ja suunnitelmien äärellä. Ei ole enää yhteishenkeä eikä aikaa olla läsnä. Arvoasteikko se pitää olla. Kuka on vähiten pedagoginen alentuakseen pyyhkimään pöydän. Kuka osaa parhaiten perustella pedagogiikan merkityksen sukanpukemistilanteessa.
Et taida työskennellä vakassa? Kasvatus/opetus-
ja hoitoalalla koulutetut lto:t ja lh:t usein pyyhkivät pöytiä lasten ruokailujen jälkeen. Mutta eikös se olisi siivoajan työ? Just asking...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha lastenhoitaja kirjoitti:
Pedagogiikka se suuri taikasana. Joku meni pahasti vikaan, kun päiväkoti alettiin pirstoa pedagogiseen ulkovaatteiden pukemiseen ja kasvatukselliseen vaipanvaihtoon. Unohtamatta tärkeintä eli opettajien aikaa tietokoneen ja suunnitelmien äärellä. Ei ole enää yhteishenkeä eikä aikaa olla läsnä. Arvoasteikko se pitää olla. Kuka on vähiten pedagoginen alentuakseen pyyhkimään pöydän. Kuka osaa parhaiten perustella pedagogiikan merkityksen sukanpukemistilanteessa.
Juuri näin 😂 Joskus pitää oikein itsekkin ihmetellä miten perushoidollisista tilanteista onkin saatu väännettyä niin pirun monimutkaisia.
Hmm, et taida olla pk:ssa töissä? Otetaan esimerkiksi pukeminen. Lapsi voi harjoitella pukiessaan mm. omatoimisuutta, eri värejä, lukumääriä, oman vuoron odottamista ja toiselle tilan antamista. Sosiaalisia taitoja ja kaverin auttamista. Pukiessa voidaan keskustella säätilasta, laulaa vaikka tulevan metsäretken eläimistä, lorutella, riimitellä. Pedagogiset odotteluleikit.
Pedagogiikkaa on myös se, miten saat sujuvasti 21 lapsen ryhmän ulos tai sisälle järkevästi ilman taistelutannerta. Etukäteen suunnitelluissa pienryhmissä siirtyminen. Kyllä, perushoitotilanteista saa kyllä helposti myös hyvin monimutkaisia ja haastavi, jos työntekijöillä ei ole alan koulutusta/työkokemusta. Vai miltä kuulostaa siirtää ulos sadesäällä (kuravaatetus) 21 lasta pienessä eteisessä. Osa lapsista tuen tarpeen lapsia?
Tämä kaikki on arjen pedagogiikkaa eikä mitään teorian paasaamista lapsille/työkavereille. Lto:ille hyvinkin selvä juttu, toivottavasti myös lh:ille. Kukaan lto varmaankaan pidä pedagofiikasta luentoja, se tulee ilmi hänen tavassaan tehdä työtä.
Niin ja pitää vielä sanoa, että pedagogiikan tuominen perushoitotilanteisiin ei todellakaan ole lto:lle vaikeaa vaan ihan perusosaamista. Ikävää jos se sinulle , asiaa kommentoinut lastenhoitaja, on monimutkaista. 😯 Lapsillekin on paljon mukavampaa kun peeushoitotilanteet ovat mielekkäitä eikä vain tylsää odottelua. Silloin tulee helpommin ristiriitatilanteitakin kaverien kanssa jos on paljon ns.tyhjäkäyntiä odotteluineen.
Jotenkin alkaa tympiä tää päiväkotityöläisten jatkuva narina. Tehkää jotain tai vaihtakaa alaa.
Ymmärrän että se on aika järjetöntä hommaa mutta miksi ette nosta niin isoa äläkkää että kaikki tajuu, Nythän te lähinnä haukutte toisianne ja valitatte vaan.
Ajatelkaa, saman palkan saisitte vaikkapa kaupan kassalla. Paljon vähemmän stressaavaa ja työt jäävät työpaikalle päivän päätteeksi. Hankalia asiakkaita on silloin tällöin, valtaosa neutraaleja tai jopa ystävällisiä. En ikinä menisi päiväkotiin töihin vaikka täyttäisinkin vaatimukset.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin alkaa tympiä tää päiväkotityöläisten jatkuva narina. Tehkää jotain tai vaihtakaa alaa.
Ymmärrän että se on aika järjetöntä hommaa mutta miksi ette nosta niin isoa äläkkää että kaikki tajuu, Nythän te lähinnä haukutte toisianne ja valitatte vaan.
Asia kiinnostaa kuitenkin itseäsikin kun vaivauduit kommentoimaan. 😌
Ei, vaan ongelma on se, että päiväkodista ei saa 2400€ lapaseen.