”Tarvitseeko siitä sanoa joka ikinen kerta”, tuskaili tupakoiva teiniäiti televisiossa – hätkähdyttävä luku Suomesta

https://www.is.fi/terveys/art-2000005862059.html

Luin tämän jutun ja kyllä ihmetys nousi. Kun odotin esikoistani, tupakoin vielä. Häpesin tupakointiani todella paljon, vaikka raskaus ei näkynyt. Kävin tupakalla vain kotona yöllä ja yleensä vain kerran vuorokaudessa, silti se lopullinen lopettaminen oli vaikeaa. Sain kyllä lopetettua ensimmäisen ultran jälkeen. En halunnut käydä mieheni kanssa tupakalla enkä ostaa tupakkaa, häpesin ihan kauheasti ja ruoskin itseäni asiasta joka päivä ja itkin asian takia, onneksi sain lopetettua.

En voi kuin ihmetellä tällaisia äitejä, jotka eivät käsitä, miksi aina pitää sanoa siitä. Kyllä minusta siitä pitää sanoa ja asialle pitäisi tehdä jotakin. Jotkut terveydenhoitajat jopa "puolustavat" tupakoinnin jatkamista. Minulla oli alkuraskaudessa tällainen terveydenhoitaja. Hän sanoi, että hyvä jos pystyn tupakoinnin lopettamaan, mutta ei se haittaa jos ei onnistu, kun lopettamisen stressi voi olla vaarallisempaa vauvalle kuin polttamani yksi tupakka päivässä. Olin järkyttynyt noista sanoista ja olen vieläkin. Et voi sanoa noin riippuvaiselle ihmiselle, joka vaarantaa syntymättömän lapsenkin vielä toiminnallaan! Sitähän juuri riippuvaiset hakevat, hyväksyntää muilta tahoilta toiminnalleen.

Minusta pitäisi ottaa pakkohoito raskaana oleville, jos eivät itse kykene lopettamaan päihteiden käyttöä. Ihan sama mikä päihde kyseessä. Tuossa jutussa kirjoitettiin, että neuvoloissa on alkanut yleistyä häkämittari, minusta se on hyvä. Varsinkin se, että mittaus tehtäisiin ihan kaikille, ei voisi sitten valehdella senkään vertaa tupakoinnistaan mitä ilman mittausta. Kyllähän ammattilaiset sen silti näkevät, jos raskaana oleva tupakoi.

Minusta äideille pitää kertoa, mitä he tekevät lapsilleen, ihan kaunistelematta. Itsekin itku kurkussa luin ja tutkin, mitä tupakointi tekee vauvalle ja mietin niitä kaikkia vaihtoehtoja, esim. suuri kätkytkuoleman riski, miltä tuntuisi löytää oma vauva hengettömänä sängystä ja miettiä, oliko se minun vikani.