Lapset halusivat silittää naapurin koiraa, omistaja ärähti "Ei saa koskea"

Onko aloittaja se sama, jonka ruma haiseva läski poika ahdistelee vieraita naisia kaupassa?

Vielä kun ne söpöjen koiranpentujen omistajat tajuaisivat että kaikki lapset eivät pidä koirista. Aina pitää laskea koira hyökkimään lasta vasten ja sitten tulee itku. Pysykää vaan kaukana lapsestani kiitos! Ja totta kai omistajalta kysytään lupa jos tekee mieli silittää koiraa ja ei on ei.

Pentu puree helposti ja hampaat on todella terävät. Siksi varmaan ei.

Jotkut koirat saattavat olla todella aggressiivisia lapsia kohtaan vaikka näyttäisivätkin söpöiltä. Oma koirani on bichon havanese (=söpö pikkupuudeli) ja koska se inhoaa lapsia, en anna lasten silittää sitä.

Ei ole kyse siitä että olisin jotenkin ilkeä kun en anna silittää, en vain halua että koirani puree ketään.

Meidän koira on työkoirakoulutuksessa, joten sen on opittava, että lenkeillä yms. ei mennä tervehtimään vieraita. Ja vaikka ei olisikaan työkoira kyseessä, niin jokainen koiranomistaja itse päättää, ketä koira tervehtii ja milloin, eikä vastaantulijat.

Ei ole kovin mukavaa lenkittää viiskytkiloista labbista, joka innoissaan yrittää tempoa jokaisen vastaantulijan luo. Eli antakaas treenirauha kaikille koirille. Jotkut koirat on varsinkin opetteluvaiheessa aika mustavalkoisia: joko tervehditään kaikkia lenkin varrella, tai sitten ei tervehditä ketään. Vastaantulija ei sitä kuitenkaan päätä, vaikka olis lasten mielestä kuinka söpö koira kyseessä.

Omistan pienen, söpön ja kaikkia rakastavan koiran, jota vähintään joka toinen vastaantuleva lapsi haluaa aina silittää. Jos pysähtyisin jokaisen tällaisen lapsen kohdalle, en pääsisi ikinä minnekään eikä koiran lenkittämisestä tulisi yhtään mitään.

Mun leikkikoiran näköinen pikku koira nappaa sormesta vieraita, joten pidän lapset selväsanaisesti loitolla. Muutenkin ärsyttävä tapa kärttää vieraiden koirien silitystä kesken lenkin, vanhempansa hankkikoot oman.

Vierailija kirjoitti:

Koira ei ollut mikään "tappajarotu" vaan labradorinnoutaja, vielä pennun oloinen iloisen näköinen touhottaja. Miksi ei lapset olisi saaneet silittää? Mitään selitystä eivät kuulemma olleet saaneet.

Siksi että omistaja ei halunnut koiraansa koskettavan. Mitään selityksiä hänen ei teille tarvitse antaa. Oli varmaan pakko ärähtää, kun lapsesi olivat jo kädet ojossa tulossa kohti.

Minä en ole antanut silittää esim seuraavissa tapauksissa:

- suursnautserini innostui herkästi ja saattoi ruveta pomppimaan saadessaan huomiota, en halua sen kaatavan ketään lasta

- nykyisellä koirallani on kroonisia selkäkipuja, en halua kenenkään vieraan koskevan sitä ”väärin”

Olisi pitänyt sanoa ystävällisemmin ja hymyillä päälle, mutta ehkä naapurin koiraa oli jo kymmenen ihmistä just aiemmin yrittänyt tulla lääppimään tai tyypillä oli huono hetki, ja siksi ärähti.

Voihan olla, että naapuri nyt hiljaa soimaa itseään, miksi ärähti tarpeettoman kovasti lapsille?

Väsynyt

Mulla on kaksi pientä koiraa. Hyvinkin söpöjä varmasti lasten mielestä, MUTTA... Toinen inhoaa lapsia, joten en uskalla päästää lähelle, koska pelkään, että saattaa purra. Toinen on hyvin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan ylipäätään (rotuominaisuus), eli sama juttu. En voi taata, etteikö purisi, joten en päästä lapsia lähelle. Kaikki koirat, edes pienet ja/tai kiltinnäköiset eivät tule lasten kanssa juttuun, joten ei kannata loukkaantua, jos silittäminen kielletään. Ei sekään kai kivaa ole, jos muksu tulee käsi verillä kotiin, kun piti vängällä päästä silittämään jokaista vastaantulevaa koiraa.

Minulla on myös pieni, suloinen - lelukoiran näköinen - koiruus, joka PELKÄÄ! lapsia ja saattaisi jopa purra. Ärsyttää vanhemmat, jotka antavat lapsen / lapsien lähestyä koiraa, vaikka kiellän hyvin jyrkästi! Ollaan herne nenässä ja ihmetellään, kun on niin söpö

Jotenkin käsittämättömän vaikeaa ihmisten ymmärtää, että en halua kenenkään, en lasten enkä muiden koirien tervehtivän koiriani, ilman lupaa. Tästä on aivan turha vetää kenenkään hernettä nenäänsä.

Tämä on kyllä aika vahvasti provo, mutta ihan tosielämässä ärsyttää aivan todella paljon se, että kun ulkoilutamme valjaissa kahta kissaamme, osa lapsista moisesta näystä ilmeisen innostuneena lähtee juoksemaan kohti huutaen "kato kissa, kissa, kissa" tai jotain vastaavaa. Kissat siinä sitten saavat sydärin ja yrittävät karkuun ja me omistajat yritämme temppuilla ja taiteilla, etteivät pääse valjaista irti ja samalla kuitenkin jotenkin lempeästi kertoa niille lapsille, että älkää huutako ja juosko, jotta emme saa naapuruston äitien keskuudessa nipottavien ja lapsia vihaavien k'sipäiden mainetta. Miksei niille lapsille voi opettaa, ettei mitään lemmikkiä lähestytä ennen kuin on saatu omistajan lupa ja silloinkin vain omistajan ohjeiden mukaan. Meidän kissoja saa kyllä halutessaan silittää, muta niiden pitää antaa itse tulla luokse, sillä muuten voivat säikähtää.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin käsittämättömän vaikeaa ihmisten ymmärtää, että en halua kenenkään, en lasten enkä muiden koirien tervehtivän koiriani, ilman lupaa. Tästä on aivan turha vetää kenenkään hernettä nenäänsä.

Entinen koirani oli iso musta dobermann ja sen kanssa sai aivan rauhassa kulkea. 

Ärsyttää ihan sairaasti, että lasten annetaan pyynnöstä huolimatta kiljua ja hyppiä hihnassa olevan vieraan koiran lähellä. Jos ei vanhempi saa kouluikäistä ihmislasta ruotuun, niin miten sitten oletetaan, että koiranpennun täytyy pystyä olemaan viilipytty tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka sen älykkyys aikuisenakin vastaa korkeintaan kaksivuotiaan tasoa?

Meidän koiraa saa kyllä silittää, mutta pitää KUUNNELLA OHJEET ja lähestyä rauhassa kiljumatta ja hyppimättä, niin tilanne on koirallekin mukava. Ja omistajalle. 😬

Vanhemmat voi hankkia oman koiran kotiin tai vaikka kummikoira joka on kylässä silloin tällöin. Muiden koirat voi jättää rauhaan.

Koirani on minun. Ei sinun, ei lastesi, ei naapurin, ei kenenkään muun kuin minun. Se ei ulkona lenkkeillessään muutu yleiseksi kotieläinpihan paijauseläimeksi. Me haluamme lenkkeillä rauhassa.

Mulla on kiltin ja iloisen näköinen koira. En yhtään ihmettele, että erityisesti lähialueen pikkutytöt ovat ihastuneita koiraani. Koira kuitenkin pelkää lapsia. Se tuli mulle alle vuoden ikäisenä edellisen omistajan pitovaikeuksien vuoksi. Edellisessä perheessä oli pieniä lapsia, jotka repivät koiraa hännästä ja korvista, löivät, eivät antaneet koiran nukkua yms. Koirasta tuli lapsia kohtaan pelokas ja aggressiivinen. Mun kanssani ei ole ollut minkäänlaisia pitovaikeuksia. Tämä koira ansaitsee kodin, jossa sen ei tarvitse enää pelätä. Ei edes ulkoillessa.

On muuten jännä, että näissä ketjuissa ihmisillä on aina koiria, jotka voivat olla aggressiivia ja saattavat purra. "Tappajakoira"-ketjuissa on vain ihmisiä, joiden eläimet eivät KOSKAAN tekisi pahaa kenellekään.