GRADUN KANSSA KAMPPAILEVAT, 2018-2019

Vähän samanlaisia ongelmia täällä. Meidän piti tehdä alustava tutkimussuunnitelma jo ennen seminaarikurssia, ja oli tosi vaikeaa tehdä sitä ihan yksin, ilman opettajan ohjausta. Pelkästään aiheen valitseminen jäi ihan viime tinkaan. Olin myös alkusyksyn töissä ja kärsin nukahtamisvaikeuksista, joten gradun ajattelulle ei jäänyt edes kauheasti aikaa tai energiaa. Nyt minulla onneksi on aihe, kun se kerran oli pakko keksiä suunnitelmaa varten, mutten tiedä, onko se kuitenkaan hyvä tulevan ohjaajani mielestä. 

En hirveästi osaa auttaa, mutta itse yritin aiheen valinnassa miettiä sitä, mitkä asiat minua kiinnostavat. Luultavasti jokainen keksii omalta alaltaan ainakin kolme aihepiiriä, jotka jossain määrin kiinnostaisivat. Metodit valitsin taas sen perusteella, millaisten metodien hallinnasta voisi olla hyötyä työelämässä. 

Juha T. Hakala: Tulevan maisterin graduopas

https://www.adlibris.com/fi/kirja/tulevan-maisterin-graduopas-978952495…

Suosittelen Hakalan ajatuksia ja otetta gradutaipaleelle!

Valmistuin itse alalle jonka työ imi mukaan jo kandivaiheessa, ja gradu lykkääntyi. Ponnistin gradua vaille valmiista maisteriksi kymmenen vuotta sitten silloisen maisterihautomon etäohjauksen tuella.

Olen tällä hetkellä asiantuntijatyössä ja pidän erikoisalan kursseja alallani opiskelijoille, jotka useimmiten ovat graduvaiheessa. En siis itse ohjaa graduja, mutta näen sitä "tuskaa". Muistakaa ihmiset, että paras gradu on tehty gradu. Usein käy niin, että lopputulos on odotettua parempi.

Minulla on kans muutama aihe hautumassa, mutta en ole saanut esiteltyä niitä vielä mihinkään. Opastuksen vähyys on minulle ehkä se isoin ongelma nyt. Haluaisin tuen tai muutaman ihmisen, jonka kanssa voisi käydä ajatuksia läpi ja edes kuulla, onko ideoissani mitään järkeä. Olen töissä (en oman alan) ja muutamat kurssit ja työharjoittelu on vielä tekemättä. Koen nyt täydellistä henkistä etenemisestettä tässä ja siitä on päästävä pois. Tämä kun käyn läpi pääni sisällä erilaisia ideoita ilman ohjausta on lamaannuttavaa. 

Olen valinnut aiheekseni kyllä teeman, joka minua kiinnostaa ja joka liittyy pääaineeseeni. Uskon, että motivoituisin helposti tästä aiheesta. Metodina käytän luultavasti samaa metodia kuin kandissakin. Nyt mun pitäisi päästä juttelemaan aiheesta. Sukellan vaan heti syvään päätyyn ja esitän tällä viikolla ajatukseni koko seminaariryhmälle enkä koe sitä kauheen mukavana aloituksena. Jostain se pitää nyt vain aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Juha T. Hakala: Tulevan maisterin graduopas

https://www.adlibris.com/fi/kirja/tulevan-maisterin-graduopas-978952495…

Suosittelen Hakalan ajatuksia ja otetta gradutaipaleelle!

Valmistuin itse alalle jonka työ imi mukaan jo kandivaiheessa, ja gradu lykkääntyi. Ponnistin gradua vaille valmiista maisteriksi kymmenen vuotta sitten silloisen maisterihautomon etäohjauksen tuella.

Olen tällä hetkellä asiantuntijatyössä ja pidän erikoisalan kursseja alallani opiskelijoille, jotka useimmiten ovat graduvaiheessa. En siis itse ohjaa graduja, mutta näen sitä "tuskaa". Muistakaa ihmiset, että paras gradu on tehty gradu. Usein käy niin, että lopputulos on odotettua parempi.

Hakala meni tilaukseen, kiitos vinkistä :) Kiva kuulla että sait gradun kasaan. Sulla on ollut hyvä tilanne, kun on ollut kiinnostava ja mukaansa tempaava duuni. Itse en tee edes vielä oman alan hommia ja siksikin poden huonoa itseluottamusta koko omaa alaa kohtaan. Kiinnostavaa tuo gradutuska jota näet työssäsi, en ole siis ainoa vaan kaikki sitä vissiin kokevat. Onhan kyseessä ylivoimaisesti laajin ja isoin työ mitä yliopistossa ylipäätään tehdään. 

Gradu on vain yksi oppimisen muoto. Ohjaajan käytökseen voisi käydä kysymässä apua yliopistolta.

Olen samoissa tunnelmissa. Aihe on onneksi selkeä, mutta aineiston vähyys kalvaa sekä se, että ohjausta en omalta graduohjaajaltani saa. Kemiat eivät hänen kanssaan toimi. Yksin se on vaan puserrettava kasaan. Onni onnettomuudessa on se, että kyse ei ole elämäntyöstä, se on vain opinnäyte. Tsemppiä kaikille saman ongelman parissa painiskeleville!

Kaikki ap:n tunteet olivat aikanaan tuttuja. Jälkeepäin tajusin että minulla meni älyttömästö energiaa ja voimia hukkaan jahkailussa ja itse työ olikin suhteellisen helposti hoidettu lopulta vaikka aiheen valitsin liian vaikean. Helpoimmat graduthan ovat juuri sellaisia kuin huhtasaari plagioi. Eli kevyt tieteellinen tausta ja sitten kyselytutkimus jota analysoidaan. Loppuun päätelmät. Vielä helpompaa on tehdä kvantitatiivinen tutkimus jolloin ei tarvitse kuin tulkita ja selittää.

Itsellä ala oli eri joten jouduin tekemään laadullista tutkimusta, mutta kun työn rajauksen sai tehtyä ja pääkirjat tentittyä loppu olikin aika helppoa vaikka n. 4-5 kk menikin jatkuvassa stressissä. Yleensä vaikeinta on myös kirjoittamisen aloittaminen ja siihen ei auta kuin aloitus. Yhtä-äkkiä niitä sivuja onkin kasassa jo ihan kivasti.

Kirjoita vaan se gradu. Runno läpi. Valitse aihe, joka kiinnostaa edes vähän, niin tulee helpommin. Kirjoita vaikka kuinka paskaa, kunhan tekstiä tulee. Selvitä muotoseikat, esim. viittaukset ym. jo alkuvaiheessa kuntoon, niin ei tule niin paljoa korjaamista. Muista, että työelämässä _ketään_ ei kiinnosta sun gradu, ellei se sitten satu liittymään just siihen työhön, mitä olet hakemassa (näin käy harvoin), joten turhat paineet pois! 

Kirjoitin gradun kolmessa kuukaudessa töiden ohella. Sain eximian. Motivaation puute ja aikaansaamattomuus ovat itsestä kiinni.

Ylivoimaisella enemmistöllä on opinnäytteen kanssa jotain ongelmia. Todella monet stressaa, ei saa aikaan jne. eli yksin ette todellakaan ole! Ja onhan se myös ymmärrettävää, koska useimmat eivät tosiaan ole näin laajaa tutkielmaa tehneet aiemmin. Osittain taas esim. just gradusta kyllä rakennetaan vähän sellaista mörköä, joka on jotenkin elämää suurempi urakka, vaikka oikeasti siitä kyllä selviää, jos on opinnoistaan muutenkin selvinnyt. Yliopistolla olis tässä ja ohjauksessa paljon parannettavaa, mutta aikaa, rahaa ja motivaatiota taitaa olla vähemmän... Mikä on sinänsä erikoista, kun ottaa huomioon, että maisterit on yliopistolle todella keskeinen tulonlähde.

Itse olen välillä sivuhommina avustavana graduohjaajana, ja kiinnostaisi kuulla, millaista tukea ihmiset toivoisivat graduun? Oma kokemus kun on kuitenkin vain yksi näkökulma asiaan...

Vierailija kirjoitti:

Ylivoimaisella enemmistöllä on opinnäytteen kanssa jotain ongelmia. Todella monet stressaa, ei saa aikaan jne. eli yksin ette todellakaan ole! Ja onhan se myös ymmärrettävää, koska useimmat eivät tosiaan ole näin laajaa tutkielmaa tehneet aiemmin. Osittain taas esim. just gradusta kyllä rakennetaan vähän sellaista mörköä, joka on jotenkin elämää suurempi urakka, vaikka oikeasti siitä kyllä selviää, jos on opinnoistaan muutenkin selvinnyt. Yliopistolla olis tässä ja ohjauksessa paljon parannettavaa, mutta aikaa, rahaa ja motivaatiota taitaa olla vähemmän... Mikä on sinänsä erikoista, kun ottaa huomioon, että maisterit on yliopistolle todella keskeinen tulonlähde.

Itse olen välillä sivuhommina avustavana graduohjaajana, ja kiinnostaisi kuulla, millaista tukea ihmiset toivoisivat graduun? Oma kokemus kun on kuitenkin vain yksi näkökulma asiaan...

Mä toivoisin henkilökohtaisempaa otetta. Mä oon seilannut eri ohjaajia läpi ja oma aihe ei kiinnosta oikein ketään tai ainakin näin mä olen sen kokenut. Ja he ei oikein ehdota mitään ja tuntuu, et heitä kiinnostaa vain potentiaaliset tutkijanalut ja sellaiset, jotka tekevät gradun pohjautuen ohjaajien omiin intresseihin. Mun mielestä heille, jotka haluavat vain saada sen tehtyä tulis löytyä myös oma paikka. Sitä huomaa muutoin olevansa aika yksin aiheensa kanssa ja sit se helposti jää varmaan tekemättä, koska kuka nyt ahdistuksessa haluaa velloa siten että on täysin kykenemätön sen eteen jotain tekemään. 

Olen samaa mieltä kuin edellä kirjoittaneet, eli korkeat arvosanatavoitteet nurkkaan. Kukaan ei ikinä kysy sun gradun arvosanaa. Missään. Netistä löytyy jonkin verran tarinoita siitä, miten jopa vuosien todellinen jumi on lopulta onnellisesti voitettu. Se vaatii usein asenteen muutosta eli jos olet aiemmin ollut kunnianhimoinen tyyppi, unohda ainakin tässä asiassa se. Katso alkuun vaikkapa alla olevat tarinat:

http://blogi.ideo.fi/2014/05/gradu-neljassa-viikossa.html

http://blogi.ideo.fi/2013/05/pro-gradu-sadassa-tunnissa.html

Kurkkaa myös Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu -sivusto. Se on auttanut monia:

http://www.gradutakuu.fi/

Ospite kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin edellä kirjoittaneet, eli korkeat arvosanatavoitteet nurkkaan. Kukaan ei ikinä kysy sun gradun arvosanaa. Missään. Netistä löytyy jonkin verran tarinoita siitä, miten jopa vuosien todellinen jumi on lopulta onnellisesti voitettu. Se vaatii usein asenteen muutosta eli jos olet aiemmin ollut kunnianhimoinen tyyppi, unohda ainakin tässä asiassa se. Katso alkuun vaikkapa alla olevat tarinat:

http://blogi.ideo.fi/2014/05/gradu-neljassa-viikossa.html

http://blogi.ideo.fi/2013/05/pro-gradu-sadassa-tunnissa.html

Kurkkaa myös Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu -sivusto. Se on auttanut monia:

http://www.gradutakuu.fi/

Entä jos tavoitteena on väitöskirja? Varmaan jotain väliä on arvosanalla.

Rima alas ja kirjoittamaan. Huono valmis gradu on parempi, kuin erinomainen idea pöytälaatikossa, ainakin jos et tutkijan uralle tähtää. Ja tuskin tähtäät, jos gradukin on tuskien takana.

Tein oman graduni viime lukuvuonna vuosien pakoilun jälkeen. Selkeät välitavoitteet ja rehellisyys itselle, ohjaajalle ja kanssaseminaarilaisille auttoivat asiassa.

Itse pusken gradua töiden ohella. Käytännössä koko maisterivaihe painettu 16-8 välillä. Eipä tuo nyt sen suuremmin stressiä tuo. Asettaa itselleen järkevät aikatauluvaatimukset ja sopii niistä myös ohjaajan kanssa (välipalautteet yms.), niin alkaa tapahtua.

Ei tämän tarkoituskaan ole olla mitään leikkiä, mutta kuten edellä jo kerrottiin, eipä se viimeiseen asti hinkattu työ montaakaan ihmistä aja elämässä eteenpäin.  Toki jos tietää, ettei tule henkisesti selviämään siitä, että veti hivenen riman ali, niin sitten täytyy katsoa peiliin ja suoriutua sen mukaan.

Aihe ja sisällölle otsikot. Huomattavasti helpompi jäsennellä töitä, kun tekee aihe kerrallaan kasaan.

Itsellä samat ongelmat. Sain aiheen josta ei tiedä mitään, kaikki tutut valmistuneet, koko laitos tuntuu vieraalta, viimeeksi vuosi sitten jaanannut jotain kurssia. Gradu kannattaiis ainakin aloittaa hyvissä ajoin kun on vielä kursseja ja muuta. Itse tein kandin ja siit työhommiin, maisterivaiheen kursssit lähinnä tenttimällä. Nyt talvi vapaalla gradun vuoksi mutta ei saa aikaan aloitusta enempää. Nytkin pitäisi yksi kirja lukea ja ymmärtää kun huomenna tapaaminen gradun merkeissä ja aihe on kyllä vieras mutta sopii toisaalta työhöni. Stressaavaa. Tajuaispa amiskat mitä yliopisto oikeasti on, ne ekavuosien bileet hyvin pieni osa...

Enpä olisi uskonut, et voin saada vertaistukea, törkeen hyviä vinkkejä ja ymmärrystä täältä. Kiitos kaikille, tämä tuki merkitsee mulle hälyyttävän paljon :D

Mä oon reflektoinut ja teidän vuoksi olen tajunnut muutamia pointteja:

-valmis gradu on paras gradu

-ketään ei oikeasti kiinnosta sun gradusi ja sen aihe tulevaisuuden duuneissa

-tooodella monet muutkin ovat samassa jamassa. Gradusta on tehty mörkö ja kaikki puhuvat #graduahdistuksesta.

-tekee vaan sen saatana! runnoo läpi vaan

-rima alas

-tarpeeksi kiinnostava aihe

Vierailija kirjoitti:

Itsellä samat ongelmat. Sain aiheen josta ei tiedä mitään, kaikki tutut valmistuneet, koko laitos tuntuu vieraalta, viimeeksi vuosi sitten jaanannut jotain kurssia. Gradu kannattaiis ainakin aloittaa hyvissä ajoin kun on vielä kursseja ja muuta. Itse tein kandin ja siit työhommiin, maisterivaiheen kursssit lähinnä tenttimällä. Nyt talvi vapaalla gradun vuoksi mutta ei saa aikaan aloitusta enempää. Nytkin pitäisi yksi kirja lukea ja ymmärtää kun huomenna tapaaminen gradun merkeissä ja aihe on kyllä vieras mutta sopii toisaalta työhöni. Stressaavaa. Tajuaispa amiskat mitä yliopisto oikeasti on, ne ekavuosien bileet hyvin pieni osa...

Mulla ihan sama, laitos tuntuu niin vieraalta ja ahdistavalta, koska kaikki tutut on poissa. Toi sun tilanne on kyl ihan tyhmä kans; sait aiheen ja sun täytyy ruveta luomaan sitä motivaatiota ns.tyhjästä. Jos se olisi tavalla tai toisella vähän tutumpi tai sellainen aihe, mikä sua kiinnostaa niin silloinhan siihen olisi valmiina se motivaatio jo ja aloittaminen voisi olla helpompaa. Toisaalta valmiiksi annettu aihe varmistaa sen, että saat asianmukaista ohjausta ja tukea sen tekemiseen. Tsemppiä ihan hulluna ja kertoile miten alkaa etenemään! Eiköhän mekin sieltä laitokselta päästä pian pois :)

Heip

Täältä ilmoittautuu yksi lisää. Provinssiyliopistosta yliajalla opiskeleva +30 neitokainen. Samojen asioiden kanssa kamppailen. Perseestä koko gradu. Edessä ois suunnitelman tekoa, jota esittää semmassa.

Vierailija kirjoitti:

Heip

Täältä ilmoittautuu yksi lisää. Provinssiyliopistosta yliajalla opiskeleva +30 neitokainen. Samojen asioiden kanssa kamppailen. Perseestä koko gradu. Edessä ois suunnitelman tekoa, jota esittää semmassa.

Mä meen kans nyt esittään semmaan mun idean, josta ei ole koskaan kuullut kukaan. Sinne vaan kaikkien eteen. Perseestä :/ Sit pääsen vihdoin ideoimaan jos se hyväksytään siellä.