Mitä mieltä miehestä, joka ei halua tulla lapsensa synnytykseen mukaan vaikka pääsisi hyvinkin?

Mihin siinä miestä tarvitaan? Koko ajan toitotetaan että raskaus on naisen päätös ja se on naisen keho missä se lapsi kasvaa niin kai se nainen nyt voi sen synnyttämisenkin yksin hoitaa.

Aivan absurdi ajatus itselleni lisääntyä miehen kanssa, joka pesisi kätensä noin merkittävästä tapahtumasta. Millainen mies ja millainen isä sellainen on olevinaan?

Olen ollut mukana siskoni synnytyksessä, ja vaikka siinä itsellään melko avuton olo on kun toinen tuskissaan makaa, niin jo pelkästään se henkinen tuki on korvaamattoman tärkeää. Kyseessä on naiselle kuitenkin pelottava ja uusi tilanne, mihin konkretisoituu yhdeksän kuukauden ihmishautomona toimiminen.

Yhdessä siihen on lähdetty niin yhdessä ne epämieluisimmatkin vaiheet kestetään.

Aikoinani en ymmärtänyt, miksi puolisolleni oli niin vaikeaa tulla synnytykseen, mutta se valkeni minulle eron jälkeen. Hän ei vain kestänyt sitä, ettei ollut huomion keskipisteenä. Ensimmäiseen synnytykseen hän tavallaan ajautui mukaan ja siellä hän kohtasi kätilön, joka käski hänet pois jaloista kiikkutuoliin, kun se läsnäolo meni liian vaikeaksi. Jälkeenpäin hän muisti kaikille kertoa tästä harvinaisen tylystä kätilöstä ja myös siitä, kuinka vähälle huomiolle hän jäi siellä. Siis oikeasti, häntä olisi pitänyt paapoa ja vielä hiukan talutella, että olisi ollut hyvä. Muiden lasten synnytyksiin hän ei enää osallistunut ja tämä varmasti oli parasta kaikille. 

En tiedä, onko ap:llä samanlaista, mutta meillä tämä meni näin. Edelleen olen sitä mieltä, että jos miehelle synnytykseen tulo on vastenmielistä niin silloin on parempi pysyä poissa. En itse ole lainkaan pahoillani siitä, että mies menetti ne herkät hetket ja yllätyksekseni myös lapset ovat tähän kiinnittäneet huomiota. Isänsä arvo ei ehkä ole se suurin mahdollinen tästäkään syystä.

Miksi puhutte miehestä?? Keskenkasvuinen poika se on, jos pelkää verta etc. ja synnytystilannetta ja sairaaloita yipäätään. Kyllä mies menee paikalle ja on ensimmäisenä morjestamassa uutta tulokasta, kun mamma hänet ulos lykkää.

Ei ennusta hyvää, jos synnytykseen lähtemisestä kieltäytyy. Tulevaisuudessa minkä tahansa epämiellyttävän asian voi kermapersepoju kieltätyä tekemästä/menemästä omiin traumoihin vedoten.

Minä olen synnyttänyt kaksi lasta isän istuessa kotona ja odottaessa valmista.

Itse en kokenut minkäänlaista tarvetta miehen läsnäololle, mitä hän siellä olisi pystynytkään tekemään? Mies ei itsekään ollut halukas joten ei mitään ongelmaa.

Työskentelen terveydenhuoltoalla, ja tiedän, että kätilöt eivät mitenkään hyvällä näe synnytykseen väkisin painostettuja isiä jotka eivät sitten kestä näkemäänsä. Ylimääräisiä hoivattavia ei siihen hommaan kaivata. En myöskään ymmärrä miksi miehellä ei olisi vapaata valintaa haluaako osallistua vai ei! Varmasti mies ja isä tietää itse parhaiten mikä hänelle on ok.

On isiä, jotka odottavat salin ulkopuolella ja tulevat sitten paikalle lapsen tultua maailmaan. Eivät ole sen huonompia isä! En hyväksy naisten painostusta miehiä kohtaan tässä asiassa. 

Ihme ongelmia rakennatte! En yhtään ihmettele erojen määrää. Kunnioita miehen päätöstä.

Mun anoppi yritti moneen kertaan, ettei poikansa (mieheni) tarvitse tulla synnytykseen mukaan. Olimme mieheni kanssa yhtä mieltä, että tietysti tarvitsee. Koska miehenikin on näitä sairaalakammoisia, kätilö ohjeisti istumaan tuolilla nurkassa, kun alkaa mennä liian rajuksi. Näin toimi ja hyvin oli tyytyväinen, että tuli. Kaikkiin kolmeen synnytykseen. Anopille en anna anteeksi, että yritti vääntää väkisin miestäni pois sieltä. Eikä ollut siihen aikaan kuin alle 50v, joten ei mikään vanhan kansan tyyppi.

Jos mies ei haluisi tulla synnytykseen mukaan niin minulle se olisi selkeä merkki ettei mies halua olla isä lapselleen. Joten ero ja yksinhuoltajuus olisi ainoa vaihtoehto. Toki toivoisin, että mies olisi hyvä isä lapselle siitä huolimatta. En kuitenkaan tuon jälkeen voisi luottaa mieheen kumppanina tai vanhempana. Enkä usko että voisin koskaan antaa anteeksi sitä, että mies jättäisi minut tuossa tilanteessa yksin.

En minäkään olisi millään halunnut mennä synnytykseen, mutta oli pakko. Isä olisi voinut hoitaa sen yksin.

Jos mies ei ole mukana, hän ei samalla tavalla jaa sitä kokemusta. Iloa, että kaikki päättyi hyvin tai jos matkalla tuleekin mutkia, ei ole jakamassa sitä stressiä tai murhetta. Ilman muuta miehen pitää olla saatavilla synnytyksessä. Suurin osa synnytyksistä päättyy suunnattomaan onneen, joka pitää jakaa jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tehdään tutkimus niin väitän että miehet jotka ovat olleet mukana synnytyksessä ovat menettäneet halunsa puolisoonsa todennäköisemmin kuin ei ole olleet synnytyksessä. Se voi jopa näkyä erotilastoissa.

Tärkeintähän on miehen halut?

Entäs ne naiset, jotka ovat joutuneet ilman puolison tukea synnyttämään, samanlaisen "tutkimuksen" mukaan minua olisi v...ttanut niin, että mies olisi saanut lähteä hakemaan uutta halun kohdetta.

Eihän siellä ole pakko tuijottaa ulostuloaukkoa. Mies voi istua sun pääpuolella ja tuijottaa vaikka seinää. Napanuoraakaan ei ole pakko miehen leikata.

On luonnonvastaista,että mies(uros) on synnytyksessä mukana.Yhdenkään nisäkkään uros ei ole läsnä synnytyksessä...Mitä mies siellä tekee??? Aikaisemmin mies odotti synnytystä viereisessä huoneessa ja meni katsomaan lasta kun se on syntynyt.Itsellä 2 lasta ja ensimmäisessä synnytyksessä olin sairaalassa odotushuoneessa ja toisen synnytyksessä olin kotona ensimmäisen lapsen kanssa.

Avautumisvaihe on pitkä eikä siinä veri lennä. Siinä on hyvä olla seurana ja tukena, kun kätilökin voi joutua olemaan pitkiä aikoja muualla. En olisi halunnut olla yksin kivuissani ja peloissani, miehestä oli hurjan paljon apua. Mies oli jopa ponnistusvaiheessa mukana vaikka oli ajatellut lähtevänsä siksi aikaa pois huoneesta. Keskenkasvuisille miehenaluille synnytyksessä mukana oleminen voi olla liian rajua, mutta heidän onkin parempi olla kotona äidin helmoissa.

Tarviiko sitä naista aina pitää kädestä.  Parempi antaa miehelle vapaus valita.  Ei se synnytystilanne ole mitenkään mukava.  

Ehtiihän sitä lasta ja vaimoa hoitaa synnytyksen jälkeenkin.

Mulla on verta pelkäävä mies, jolle tulee oikeasti siitä veren näkemisestä huono olo ja ääritapauksessa saattaa jopa pyörtyä. Lapsia ei ole eikä tähän hätään olla tekemässäkään, mutta jos tehtäisiin, niin enpä haluaisi potentiaalista pyörtyjää samaan huoneeseen kun olisin synnyttämässä. Haluaisin siinä tilanteessa huomion mieluummin itselleni kuin puolison herättelyyn. Tukihenkilöksi ottaisin mieluummin vaikka äidin tai jonkun sellaisen reippaan kaverin, josta olisi oikeasti apua eikä huolta.

Olis kyllä ollut parempi, ettei mieheni olisi ollut mukana synnytyksessä. Hän keskittyi valokuvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olis kyllä ollut parempi, ettei mieheni olisi ollut mukana synnytyksessä. Hän keskittyi valokuvaamaan.

Sama täällä. Huoh

Nössö, pelkuri. Eiköhän se ole naiselle sata kertaa pahempaa. Vetäisin kilarit jos mies ei tulisi, koska synnytys pelottaa minua ja tarvitsen häntä siellä todella. Kaiken sen jälkeen mitä nainen on tehnyt kantaessaan yhteistä lasta, synnytykseen osallistuminen on vähintä mitä mies voi tehdä.

Jos etukäteen jo kammottaa, niin parempi pysyä pois. On meinaa synnytyksessä muutenkin kaikilla kädet täynnä töitä, niin pyörtyileviä miehiä tuskin tarvitaan työtaakkaa lisäämään.

Paljonko se mies siinä edes lopulta auttaa. Doula tai muu tilanteeseen perehtynyt tukihenkilö voisi olla melkeinpä parempi.