Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe ja mustasukkaisuus
14.10.2018 |
Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa lähes 2 vuotta ja meillä on yksi yhteinen vauvaikäinen lapsi. Miehellä on edellisestä (avo) liitostaan 2 lasta. Lasten äidin kanssa olivat yhdessä melkein 10 vuotta.
Mustasukkaisuus miehen menneisyydestä on kalvanut minua enemmän tai vähemmän koko yhdessä olomme ajan ja on vain korostunut nyt yhteisen lapsemme syntymän myötä. Miehen entinen suhde on alkanut vaivaamaan sen pitkän keston vuoksi ja oma taipaleemme tuntuu niin naurettavan lyhyeltä ja merkityksettömältä verrattuna siihen.
Miehen ja tämän entisen päivittäinen viestittely ja soittelu mukamas lasten asioista häiritsee myös. Välillä tuntuu että mies oikeasti keskustelee enemmän hänen kanssaan päivän aikana kuin minä.
Ulkopuolisuuden tunne rassaa siis todella...
Onko oikeasti normaalia että lasten asioista on puhuttava entisen kanssa päivittäin? Ja vaimolle ei juuri mitään lapsiin liittyvästä mainita? Kyseessä 5 ja 8-vuotiaat terveet lapset.
Kommentit (99)
Voisiko joku nyt kertoa, mitä vaarallista on siinä, että exät juttelevat keskenään? Vai oletteko niitä, joiden liitto kaatui siihen, että tulitte kolmanneksi pyöräksi ja nyt pelottaa, että entä jos palaavat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä kun lukee niin miksi ihmeessä kukaan, siis kukaan ryhtyisi uusiperhearkeen...?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.
Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Tätä kun lukee niin miksi ihmeessä kukaan, siis kukaan ryhtyisi uusiperhearkeen...?
Sellainen kyllä voi ryhtyä, joka pystyy tekemään miehelle selväksi, ettei kanna vastuuta miehen lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Ydinperheessä lapset saavat olla lapsia, ei pieniä aikuisia. Uusperheessä lasten täytyy ryhtyä kantamaan itsestään vastuuta uudella tavalla, koska vanhemmuus pitää kadottaa uuteen suhteeseen. Siksi se 7v Minttu on vastuussa siitä, että muistaa kertoa unohtuneesta takista, Kaisan synttäreistä tai siitä, että mummi on tulossa käymään ja vie huomenna kaakaolle koulun jälkeen. Lasten tulee oppia myös se, että vanhempia ei koulunkäynti saa kiinnostaa, koska se on pois uusperheeltä. Ei siis pidä tuntea huolta kokeista, jos toinen vanhempi ei niistä tiedä ja kannusta lukemaan saati kuulustele, koska se on ihan sen lapsen oma asia. Kaikki vanhemmathan tarkistavat Wilman päivittäin vai miten se nyt meni.
Lasten kanssa aikuiset sopivat pelisääntöjä jopa päivittäin, koska on olemassa sellainen outo ilmiö kuin kasvaminen. Se, mikä oli ihan OK 4v:n kanssa, ei enää toimi 7v:n kanssa, joten pelisäännöt ei ole mikään kivitauluun hakattu asia vaan muuttuva kokonaisuus.
On kamalaa, jos vanhemmat ovat vanhempia myös eron jälkeen! Kyllä silloin jo pitää tajuta, että oma etu menee lapsen edelle ja lapsi kyllä hoitaa omat asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Ydinperheessä lapset saavat olla lapsia, ei pieniä aikuisia. Uusperheessä lasten täytyy ryhtyä kantamaan itsestään vastuuta uudella tavalla, koska vanhemmuus pitää kadottaa uuteen suhteeseen. Siksi se 7v Minttu on vastuussa siitä, että muistaa kertoa unohtuneesta takista, Kaisan synttäreistä tai siitä, että mummi on tulossa käymään ja vie huomenna kaakaolle koulun jälkeen. Lasten tulee oppia myös se, että vanhempia ei koulunkäynti saa kiinnostaa, koska se on pois uusperheeltä. Ei siis pidä tuntea huolta kokeista, jos toinen vanhempi ei niistä tiedä ja kannusta lukemaan saati kuulustele, koska se on ihan sen lapsen oma asia. Kaikki vanhemmathan tarkistavat Wilman päivittäin vai miten se nyt meni.
Lasten kanssa aikuiset sopivat pelisääntöjä jopa päivittäin, koska on olemassa sellainen outo ilmiö kuin kasvaminen. Se, mikä oli ihan OK 4v:n kanssa, ei enää toimi 7v:n kanssa, joten pelisäännöt ei ole mikään kivitauluun hakattu asia vaan muuttuva kokonaisuus.
On kamalaa, jos vanhemmat ovat vanhempia myös eron jälkeen! Kyllä silloin jo pitää tajuta, että oma etu menee lapsen edelle ja lapsi kyllä hoitaa omat asiansa.
Kyllä vanhempi on vanhempi myös eron jälkeen, mutta hän ei enää ole riippuvainen eksästäön sen jälkeen. Hän pystyy itse elämään elämäänsä ja päättämään, miten haluaa lapsensa kasvattaa. Eikä hänellä pidä olla tarvetta sanella eksälle, miten lapsi pitää kasvattaa. Hän ymmärtää, että eksällä on vapaus tehdä omat valintansa, koska hän elää nyt omaa elämää, ei meidän yhteistä elämää.
Lapsi kasvaa, mutta ei päivittäin, eikä edes viikottain, ja kasvun myötä hänen tulee oppia kantamaan vastuuta asioistaan. Entä sitten, että hän unohtaa kertoa mummin tulemisesta? Entä sitten, että kokeeseen lukeminennnyt unohtui? Ei lapselle kannata opettaa samaa kontrollifriikkiyttä kuin itsellä on.
Jos on kontrolloiva ihminen parisuhteessa, niin sitä on myös eron jälkeen. Minä kyllä tunnistan ilmiön... eksäni yritti saada minua aikanaan samoihin pelisääntöihin. Esim. Hän sanoi, että lasten tulisi tehdä läksyt heti koulun jälkeen (jotta heidän uusperheensä voisi tehdä illalla mitä haluaisi). Minä en suostunut (minulle on ihan sama milloin tekevät, ja olen kasvatustieteilijä ja tiedän, ettei se ole pedagogisesti järkevää yms), niin eksä tuli linjoja pitkin. Omasta mielestään hän oli vain sopimassa yhteisiä pelisääntöjä. Minun näkökulmastani hän yritti sanella minulle, miten minun kuuluu elää. Ei, ei, ja ei.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Eli teillä on neljän aikuisen perhe. Kaikki ei tuollaista perhettä halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
No kuule. Mä ymmärrän. Kun ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Meidän perheessä on nähtävissä kaksi eri tapaa. Minun lasteni juhlissa, koulun tapahtumissa jne on läsnä minä ja heidän isänsä sekä molempien uudet kumppanit. Jouluja emne yhdessä halua viettää, mutta sulassa sovussa päätetään kaikki. Lapset voivat vapaasti valita menevätkö vaik elokuviin äidin tai äitipuolen kanssa. Sitten on miehen ja hänen eksänsä kylmä sota. Jos mitä tahansa tiukkaan sovitusta yrittää soveltaa, vastassa on yleensä jonkinlainen halveksunta tai valtataistelu. Minun kanssa ex ei halua kommunikoida ollenkaan. Haluanko viettää hänen kanssaan jouluja? Juu en. En edes vaivaista lasten syntymäpäivää, kaikki yritykset on päätyneet johonkin ala-arvoiseen sekoiluun. Että ole sinä ymmärtämättä. Mä ymmärrän et on olemassa ihmisiä jotka kykenee käsittelemään tunteitaan jne ja sitten on olemassa heitä jpille elämä on yhtä suurta taistelua ja oikeassa olemista, vaikka lapset kärsis kuinka. On kurjaa, varsinkin miehelleni ja hänen lapsilleen se kun selkeästi näkyy miten ihan eri maailmoissa mennään ja miehen lapsilla on paljon huonommat eväät kuin minun.
Siis sinusta on ymmärrettävää, että exän kanssa ei saa olla tekemisissä? Että sulle olisi ihan fine, jos nykyinen miehesi kieltäisi sun ja exäsi yhteydenpidon? Sitähän minä tuossa sanoin, etten ymmärrä. En sanonut, että kaikkien täytyy tulla juttuun, vaan sanoin, ettei sitä voi kieltää, jos se sujuu.
No ensinnäkin mieheni ei voi kieltää mua olemasta exän kanssa tekemisissä. Se on mun asia johon hällä ei ole valtaa. Ja sama toisinpäin. Mutta täytyyhän kumppanin toimia niin että ottaa huomioon puolison tunteet. Mikä perhe sellainen on jossa ei välitetä toisen tunteista. Se mikä sinkkuna oli ok ei ehkä ole enää parisuhteessa, näin myös se millainen se ex-suhde on. Elämä muuttuu ja menee eteenpäin. Kun kuviossa on sekä ex että nyx, kaikkien toiveet pitää huomioida eikä vaan laput silmillä tehdä niinkuin experheessä aikoinaan. Ja tässä kohtaa tuleekin vastaan se, että jos ex kohtelee nyxää kuin halpaa makkaraa, esin, miten puoliso voisi silloin säilyttää aktiiviset ja hyvät välit exän suuntaan? Hänenhän pitää, paitsi huolehtia lapsista, myös olla uuden kumppaninsa puolella. Ja minä myös ymmärsin että hämmästelet miksei kaikki toimi kuten te
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Ei, me halutaan olla tekemisissä. Meille on luonnollista olla tekemisissä. Kuten sanoin, meille lapset on nyt ja ovat ikuisesti yhteinen "projekti". Meillä ei ole mitään arvoihin sidottuja pelisääntöjä, jotka vaihtelee vanhemman mukaan, vaan yhdessä sovittavia. Ja aika vaikea on istua eron hetkellä alas ja sopia asioista, jotka realisoituu ehkä kymmenen vuoden päästä. Kyllä koko ajan tulee uutta sovittavaa, kuten ydinperheessäkin. Tämäpä näyttää olevan vaikea monelle ymmärtää, että eropari todella haluaa kasvattaa lapset yhdessä! Emme kasvata kumpikin erillään. Kasvatamme yhdessä. Ja myös lapset sen tietää. Se, ettei meidän parisuhde onnistunut ei tarkoita sitä, ettemmekö halua lapsillemme olla yhtenä rintamana tukena ja kasvattajina. Me emme ole Wilman tai lapsen muistin varassa, kuten eivät ole ydinperherheenkään vanhemmat. Vai pitäisittekö normaalina, että ydinperheen vanhemmat ei puhuisi lapsista keskenään? Meillä on ihan yhtä lailla jaettu vanhemmuus, kuin ydinperheessäkin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole normaalia alkaa tekemään lasta 11 kk seurustelun aloittamisesta. Siinä syy epävarmuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen exän kanssa minulla on ihan hyvät, ystävälliset välit, mutta en vain koe luonnolliseksi sitä että kommunikoisin hänen kanssaan miehen sijaan.
Tietysti on hyvä asia, että miehellä ja exällä on hyvät välit mutta mielestäni liika on liikaa. Exä ei kuulu meidän perheeseemme millään tapaa, lapset puolestaan totta kai ovat osa sitä.
Mies myös aika usein harrastaa sitä että kysyy minulta hänen exänsä kuullen että sopiiko että vahdin lapsia silloin ja silloin. Tietenkään en silloin kehtaa edes kieltäytyä, kun molemmat tietävät että olen vain kotona vauvan kanssa..
ApMitä ajattelit tehdä. Kieltää miestäsi soittamaan exälleen?
Ratsaat puhelimen säännöllisesti ja pidät saarnan, että taas olet soittanut monta kertaa viikolla exällesi.
No miehesi oppii poistamaan viestit ja puhelutiedot ja soittelee salaa. Sehän se parantaakin avioliittoanne
Tietenkään en ala kieltämään miestä soittelemasta exälleen, minkäs sille mahdan.
Aion nyt kuitenkin tästä lähtien hieman kyseenalaistaa hommaa miehelle ääneen enkä täällä palstalla, ja toivoa että mies tajuaisi itsekin ettei käyttäydy minua ja suhdettamme kohtaan reilusti.
Puhelinta en aio ratsata enää toiste, myönnän että se oli täysin yliampuvaa.
Toivoisin vain ettei exä olisi jatkuvasti ns haamuna päivittäisessä elämässämme mukana.Ap
No mutta kun hän on ja tulee olemaan siihen asti kunnes lapset ovat aikuisia. Senkin jälkeen. Miten estät sen että isä kysyy lapseltaan äidin kuulumisia tai mummon?
Entäs kun miehesi lapset saavat lapsia? Saako lastenlasten asioista soitella?
Eksästä ei pääse täysin eroon kuin vasta kuolemassa ja siltikin mies saattaa viedä äitienpäivänä kukkia haudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Tuossa kyllä kauheasti sysätään vastuuta lapselle, ettei vaan vanhempien tarvitsisi kommunikoida keskenään.
Ei lapsi muista välttämättä edes että on kokeet, ei kukaan lue wilmaa joka päivä. Mitä ihmeen pahaa on muistuttaa, toista vanhempaa jostain, kun molemmat haluaa lapsen parasta?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Tuossa kyllä kauheasti sysätään vastuuta lapselle, ettei vaan vanhempien tarvitsisi kommunikoida keskenään.
Ei lapsi muista välttämättä edes että on kokeet, ei kukaan lue wilmaa joka päivä. Mitä ihmeen pahaa on muistuttaa, toista vanhempaa jostain, kun molemmat haluaa lapsen parasta?
Eri
Yksittäisenä muistuttamisena se ei olekaan pahaa.
Pahaa on se, että avioliiton jälkeen jatkuu eronneiden välillä sama valta-asetelma kuin avioliiton aikana oli. Neuvominen jää vallankäytöksi. Ja se näkyy näissä uusperhekeskusteluissa, kun ex-vaimoja haukutaan. Hän ei itse näe vallankäyttöään, ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen, mutta me muut näemme. Ja se näkyy tässä ns. Hyväntahtoisessa muistuttamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Ei, me halutaan olla tekemisissä. Meille on luonnollista olla tekemisissä. Kuten sanoin, meille lapset on nyt ja ovat ikuisesti yhteinen "projekti". Meillä ei ole mitään arvoihin sidottuja pelisääntöjä, jotka vaihtelee vanhemman mukaan, vaan yhdessä sovittavia. Ja aika vaikea on istua eron hetkellä alas ja sopia asioista, jotka realisoituu ehkä kymmenen vuoden päästä. Kyllä koko ajan tulee uutta sovittavaa, kuten ydinperheessäkin. Tämäpä näyttää olevan vaikea monelle ymmärtää, että eropari todella haluaa kasvattaa lapset yhdessä! Emme kasvata kumpikin erillään. Kasvatamme yhdessä. Ja myös lapset sen tietää. Se, ettei meidän parisuhde onnistunut ei tarkoita sitä, ettemmekö halua lapsillemme olla yhtenä rintamana tukena ja kasvattajina. Me emme ole Wilman tai lapsen muistin varassa, kuten eivät ole ydinperherheenkään vanhemmat. Vai pitäisittekö normaalina, että ydinperheen vanhemmat ei puhuisi lapsista keskenään? Meillä on ihan yhtä lailla jaettu vanhemmuus, kuin ydinperheessäkin oli.
Viimeisestä lauseesta:
Meillä uusperheessä minun lapseni asuvat meillä koko ajan. Miehen lapset joka toinen vkl.
Joka päivä puhumme lyhyesti minun lapsistani, tyyliin mitä heille kuuluu. Siis mies kysyy minulta.
Tajusin juuri, että miehen lapsista emme puhu sanaakaan noiden kahden viikon aikana. Päivää ennen kun he tulevat, tulee todettua, että lapset tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Ei, me halutaan olla tekemisissä. Meille on luonnollista olla tekemisissä. Kuten sanoin, meille lapset on nyt ja ovat ikuisesti yhteinen "projekti". Meillä ei ole mitään arvoihin sidottuja pelisääntöjä, jotka vaihtelee vanhemman mukaan, vaan yhdessä sovittavia. Ja aika vaikea on istua eron hetkellä alas ja sopia asioista, jotka realisoituu ehkä kymmenen vuoden päästä. Kyllä koko ajan tulee uutta sovittavaa, kuten ydinperheessäkin. Tämäpä näyttää olevan vaikea monelle ymmärtää, että eropari todella haluaa kasvattaa lapset yhdessä! Emme kasvata kumpikin erillään. Kasvatamme yhdessä. Ja myös lapset sen tietää. Se, ettei meidän parisuhde onnistunut ei tarkoita sitä, ettemmekö halua lapsillemme olla yhtenä rintamana tukena ja kasvattajina. Me emme ole Wilman tai lapsen muistin varassa, kuten eivät ole ydinperherheenkään vanhemmat. Vai pitäisittekö normaalina, että ydinperheen vanhemmat ei puhuisi lapsista keskenään? Meillä on ihan yhtä lailla jaettu vanhemmuus, kuin ydinperheessäkin oli.
Viimeisestä lauseesta:
Meillä uusperheessä minun lapseni asuvat meillä koko ajan. Miehen lapset joka toinen vkl.
Joka päivä puhumme lyhyesti minun lapsistani, tyyliin mitä heille kuuluu. Siis mies kysyy minulta.
Tajusin juuri, että miehen lapsista emme puhu sanaakaan noiden kahden viikon aikana. Päivää ennen kun he tulevat, tulee todettua, että lapset tulevat.
Kauheeta. Sinua ei kiinnosta yhtään toisen lapset eikä näköjään miestäkään. Kiva sitten tulla parin viikon välein tuollaiseen.
Ihan muuten ohiksena, millainen vanhempi suostuu siihen että näkee omat lapsensa joka toinen viikonloppu. Kuukaudessa neljä päivää. Mä en suostuisi ikinä eikä kyllä mieskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Tuossa kyllä kauheasti sysätään vastuuta lapselle, ettei vaan vanhempien tarvitsisi kommunikoida keskenään.
Ei lapsi muista välttämättä edes että on kokeet, ei kukaan lue wilmaa joka päivä. Mitä ihmeen pahaa on muistuttaa, toista vanhempaa jostain, kun molemmat haluaa lapsen parasta?
EriYksittäisenä muistuttamisena se ei olekaan pahaa.
Pahaa on se, että avioliiton jälkeen jatkuu eronneiden välillä sama valta-asetelma kuin avioliiton aikana oli. Neuvominen jää vallankäytöksi. Ja se näkyy näissä uusperhekeskusteluissa, kun ex-vaimoja haukutaan. Hän ei itse näe vallankäyttöään, ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen, mutta me muut näemme. Ja se näkyy tässä ns. Hyväntahtoisessa muistuttamisessa.
Miksi tässä on se ex-vaimo tapetilla? Esim. meillä yhteydenpito on molemminpuolista. Ex-mieheni muistuttelee mua ja mä häntä. Hän kysyy mun mielipidettä ja mä hänen. Esim. eilen soiteltiin yhden lapsen lomareissusta. Yhteydenotto tuli minulta. Samoin muistutin, että kuopuksella on harkat, vaikka on syysloma (harrastusviestit tulee mulle). Edellisenä päivänä exä kyseli, että onko koulukuvat jo tilattavissa ja tilataanko yhdessä. Viikonloppuna juhlittiin esikoisen synttäreitä yhdessä.
Jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin miksi tilanteessa olisi jotain pahaa ja väärää? Tärkeintä meille on onnelliset lapset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Ei, me halutaan olla tekemisissä. Meille on luonnollista olla tekemisissä. Kuten sanoin, meille lapset on nyt ja ovat ikuisesti yhteinen "projekti". Meillä ei ole mitään arvoihin sidottuja pelisääntöjä, jotka vaihtelee vanhemman mukaan, vaan yhdessä sovittavia. Ja aika vaikea on istua eron hetkellä alas ja sopia asioista, jotka realisoituu ehkä kymmenen vuoden päästä. Kyllä koko ajan tulee uutta sovittavaa, kuten ydinperheessäkin. Tämäpä näyttää olevan vaikea monelle ymmärtää, että eropari todella haluaa kasvattaa lapset yhdessä! Emme kasvata kumpikin erillään. Kasvatamme yhdessä. Ja myös lapset sen tietää. Se, ettei meidän parisuhde onnistunut ei tarkoita sitä, ettemmekö halua lapsillemme olla yhtenä rintamana tukena ja kasvattajina. Me emme ole Wilman tai lapsen muistin varassa, kuten eivät ole ydinperherheenkään vanhemmat. Vai pitäisittekö normaalina, että ydinperheen vanhemmat ei puhuisi lapsista keskenään? Meillä on ihan yhtä lailla jaettu vanhemmuus, kuin ydinperheessäkin oli.
Viimeisestä lauseesta:
Meillä uusperheessä minun lapseni asuvat meillä koko ajan. Miehen lapset joka toinen vkl.
Joka päivä puhumme lyhyesti minun lapsistani, tyyliin mitä heille kuuluu. Siis mies kysyy minulta.
Tajusin juuri, että miehen lapsista emme puhu sanaakaan noiden kahden viikon aikana. Päivää ennen kun he tulevat, tulee todettua, että lapset tulevat.Kauheeta. Sinua ei kiinnosta yhtään toisen lapset eikä näköjään miestäkään. Kiva sitten tulla parin viikon välein tuollaiseen.
Ihan muuten ohiksena, millainen vanhempi suostuu siihen että näkee omat lapsensa joka toinen viikonloppu. Kuukaudessa neljä päivää. Mä en suostuisi ikinä eikä kyllä mieskään.
Joskus alussa kyselin mieheltä hänen lapsistaan. Ei hän tiennyt mitään. Siksi kyseleminen loppui.
Mies ei nyt ole mitään isätyyppiä. En koskaan tekisi hänen kanssaan lapsia. Ne jäisivät kokonaan minun harteilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.
Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.
Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.
Tuosta viestittelystä, kuulostaa turhalta noissa esimerkeissä.
- Molemmat vanhemmat näkevät wilman, ja tietävät, jos on koe. Vanhempi saa itse päättää, haluaako hän pakottaa lasta lukemaan kokeisiin. Eksän ei kuulu muistuttaa aikuista ihmistä.
- treenimuutoksia tulee varmaan aika harvoin. Tämä on ilmoitettava asia, eli harvoin tästä lähtee viestä.
- minttu osaa itsekin kertoa unohtaneensa takin kouluun.
- pelisäännöt on jo sovittu aiemmin, ei niitä viikottain sovita. Ja jos ei haluta yhteisiä pelisääntöjä, toisaalta niin vanhemmat saa miettiä itse. Ne ovat arvoihin sidottuja asioita, ja kumpikin saa elää oman elämänsä.Eli todellakin teette tikusta asiaa toisillenne.
Tuossa kyllä kauheasti sysätään vastuuta lapselle, ettei vaan vanhempien tarvitsisi kommunikoida keskenään.
Ei lapsi muista välttämättä edes että on kokeet, ei kukaan lue wilmaa joka päivä. Mitä ihmeen pahaa on muistuttaa, toista vanhempaa jostain, kun molemmat haluaa lapsen parasta?
EriYksittäisenä muistuttamisena se ei olekaan pahaa.
Pahaa on se, että avioliiton jälkeen jatkuu eronneiden välillä sama valta-asetelma kuin avioliiton aikana oli. Neuvominen jää vallankäytöksi. Ja se näkyy näissä uusperhekeskusteluissa, kun ex-vaimoja haukutaan. Hän ei itse näe vallankäyttöään, ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen, mutta me muut näemme. Ja se näkyy tässä ns. Hyväntahtoisessa muistuttamisessa.Miksi tässä on se ex-vaimo tapetilla? Esim. meillä yhteydenpito on molemminpuolista. Ex-mieheni muistuttelee mua ja mä häntä. Hän kysyy mun mielipidettä ja mä hänen. Esim. eilen soiteltiin yhden lapsen lomareissusta. Yhteydenotto tuli minulta. Samoin muistutin, että kuopuksella on harkat, vaikka on syysloma (harrastusviestit tulee mulle). Edellisenä päivänä exä kyseli, että onko koulukuvat jo tilattavissa ja tilataanko yhdessä. Viikonloppuna juhlittiin esikoisen synttäreitä yhdessä.
Jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin miksi tilanteessa olisi jotain pahaa ja väärää? Tärkeintä meille on onnelliset lapset!
Ei se välttämättä ex-vaimo olekaan. Minulle vaivaa aiheuttaa ex-mieheni. Juuri kontrolloimisellaan. Yrittää sanella, mitä minun pitää tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Kun puolisollasi ja hänen exällään on yhteiset lapset, joita molemmat kasvattaa ja huolehtii niin sille nyt vaan ei voi mitään, että se ex siellä taustalla on aina. Kun sinusta tulee seuraava exä , olet varmaan mielissäsi jos yhteytenne toimii yhtä hyvin lapsesi takia.