Uusperhe ja mustasukkaisuus

Eli minä ja vauvamme olemme ikuisia kakkosia??

Ap

Minulla on mies, joka oli exänsä kanssa 9 v yhdessä ja heillä on kaksi lasta, 7 ja 9. Mies juttelee puhelimessa päivittäin lastensa kanssa. Exänsä kanssa ovat hyvin niukasti yhteydessä, sopivat ehkä kerran viikossa lasten hakemiseen liittyen jotain ja vastaavaa. Ei todellakaan mitään hymiöitä viesteissä. Varmasti ap on oikeassa tuntemuksissaan, ettei mies ole ihan yli erosta vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tietysti isä haluaa kuulla lapsensa kuulumisia, mutta lapselta, ei exältä. Ja ero nyt sattuu tarkoittamaan yleensä sitä että on kaksi kotia, kaksi perhettä, eikä päivittäistä yhteyttä ole, varsinkaan jos vanhempien välit huonot. Tai niinkuin apn tapauksessa, ero jäänyt vähän vaiheeseen ja uusi perhe kärsii siitä. Minun lapsillani on huolehtiva isä, viestittelee ja soittelee heille, ei minulle. Mutta ei sekään päivittäistä ole. Eron jälkeen ja uusperheen perustaessa elämä on erilaista kuin ydinperheessä. Isänhän pitää ottaa huomioon muitakin kuin ex perhe, esim uusi puoliso ja uusi lapsi. Heidän toiveet ja tarpeet ovat tärkeitä myös.

Ja sitten se isä itkee, kun ei saa kutsua lapsen rippijuhliin tai koulun päättäjäisiin. Kun ilkeä exä on erottanut lapsen isästään, vaikka oikeastaan se isän uusi parisuhde eron teki. Kun kymmenenkin vuotta asettaa uuden puolison ja uuden lapsen edellisen liiton lasten edelle, niin saattaa joutua tilanteeseen, jossa havaitsee menettäneensä ne vanhimmat lapset.

Onko nyt oma lehmä ojassa vai mikä? Uusi puoliso tulee asettaa kauas exän edelle. Muuten uusperheestä ei tule mitään. Vasta kun ex ymmärtää pysyä siellä kaukana, on mahdollisuus asiallisiin väleihin ja luottamukseen. Lapset tietysti ovat samanarvoisia. Mutta toiset heistä elävät siinä ydinperheessä, toiset taas kahdessa kodissa. Ei se yleensä rippikutsuja riskeeraa. Varsinkaan jos lähiäiti pääsee myös erosta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Eli minä ja vauvamme olemme ikuisia kakkosia??

Ap

Niin se valitettavasti menee.

On normaalia että ex-vaimoon ollaan säännöllisesti yhteydessä silloin kun parilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Näinhän eroavia pareja juuri esim. pariterapiassa käsketään toimimaan: vaikka parisuhteenne päättyy, yhteinen kasvatusvastuu yhteisistä lapsista jatkuu kuten ennenkin.

Omituista, jos uusioperhehärdelliin ryhtyvä vaimoke ei tätä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia että ex-vaimoon ollaan säännöllisesti yhteydessä silloin kun parilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Näinhän eroavia pareja juuri esim. pariterapiassa käsketään toimimaan: vaikka parisuhteenne päättyy, yhteinen kasvatusvastuu yhteisistä lapsista jatkuu kuten ennenkin.

Omituista, jos uusioperhehärdelliin ryhtyvä vaimoke ei tätä ymmärrä.

Tuo on ideaali. Toimii jos kyseessä on kaksi tasapainoista, erillistä, vastuullista aikuista. Ja näinhän ei aina ole. Vaan ero laukaisee ihmisissä kaikki tunnevammat ja lapsuuden vaillejäämiset ja " lasten asioihin" vedoten kiusataan, kontrolloidaan, manipuloidaan, katkeroidutaan. Ja sit vielä syytetään uutta puolisoa, joka todennäköisesti haluaa vain suojella kitiaan ja itseään exän kontrolloinnilta ja kiusalta ja toivoo tasavertaista parisuhdetta kumppaninsa kanssa.

Uusperhe on eri asia, siinä on eri dynamiikka kuin ydinperheessä. Sinun on nyt vain pakko tottua siihen ajatukseen, että teidän jatkettuun perheeseen kuuluu muitakin ihmisiä, kuin sinä. sellaisia kenen kanssa ollaan yhteydessä ja käytetään aikaa. Turhaa siitä on olla mustasukkainen, se on melko lapsellista. Et voi dominoida miestä ja miehen ihmisuhteita, hänellä on täysi oikeus ylläpitää kiinteä suhdetta lapsiin ja olla myös aktiivisesti tekemisissä exän kanssa. Et voi muutenkaan alkaa järjestellä ihmisiä eri sijoille, jokaisella teillä on yksinkertaisesti eri rooli tuossa kuviossa. Sinun pitää nyt vaan kypsyä ja aikuistua. 

Vierailija kirjoitti:

On normaalia että ex-vaimoon ollaan säännöllisesti yhteydessä silloin kun parilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Näinhän eroavia pareja juuri esim. pariterapiassa käsketään toimimaan: vaikka parisuhteenne päättyy, yhteinen kasvatusvastuu yhteisistä lapsista jatkuu kuten ennenkin.

Omituista, jos uusioperhehärdelliin ryhtyvä vaimoke ei tätä ymmärrä.

Ja jos asiat ovat kypsästi ja fiksusti ex-puolisoiden välillä, eiköhän sen nyxänkin ole siinä hyvä olla, kun häntäkin kunnioitetaan ja hänet otetaan huomioon tärkeänä ihmisenä omassa perheessään. Pakko sanoa, että oma eroni oli täynnä kaikenlaista ikävää, mutta lasten ja myös itseni takia päätin toimia mahdollisimman kunnioittavasti kaikkia kohtaan. Välit lasten isään ja hänen puolisoon ovat hyvät ja arvostavat. Kenenkään energiaa ei mene hukkaan riitoihin ja katkeruuksiin. Ja aplle, emme todellakaan ole tekemisissä päivittäin. Emne edes viikottain. Luotamme toisiimme. Ja minä esim kunnioitan exäni uutta perhettä enkä halua sekaantua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe on eri asia, siinä on eri dynamiikka kuin ydinperheessä. Sinun on nyt vain pakko tottua siihen ajatukseen, että teidän jatkettuun perheeseen kuuluu muitakin ihmisiä, kuin sinä. sellaisia kenen kanssa ollaan yhteydessä ja käytetään aikaa. Turhaa siitä on olla mustasukkainen, se on melko lapsellista. Et voi dominoida miestä ja miehen ihmisuhteita, hänellä on täysi oikeus ylläpitää kiinteä suhdetta lapsiin ja olla myös aktiivisesti tekemisissä exän kanssa. Et voi muutenkaan alkaa järjestellä ihmisiä eri sijoille, jokaisella teillä on yksinkertaisesti eri rooli tuossa kuviossa. Sinun pitää nyt vaan kypsyä ja aikuistua. 

Tai etsiä kumppani joka arvostaa ap:tä ja laittaa etusijalle elämässään.

Vapaa mies etsintään. Tosin, eihän ap:kaan ole enää vapaa.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia että ex-vaimoon ollaan säännöllisesti yhteydessä silloin kun parilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Näinhän eroavia pareja juuri esim. pariterapiassa käsketään toimimaan: vaikka parisuhteenne päättyy, yhteinen kasvatusvastuu yhteisistä lapsista jatkuu kuten ennenkin.

Omituista, jos uusioperhehärdelliin ryhtyvä vaimoke ei tätä ymmärrä.

Säännöllisesti ei tarkoita joka päivä. Kerran viikossa on sopivaa.

Ei härdelliin ryhtyvä voi etukäteen tietää asioita. Urpoa olettaa jonkun tietävän kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole normaalia viestitellä eksänsä kanssa jatkuvasti. Minä en viestittele moneen kuukauteen. Mies taas viestittelee pari päivää ennen viikonloppua tyyliin ”viikonloppu ok?” ”ok”.

Jälleen kerran toistan oman teesini: uusperheet kaatuvat siihen, että isät (yleensä se on siis isä) eivät kanna vastuuta omista lapsistaan. Ja mies on sellainen otus, että mitä enemmän nainen ottaa vastuuta itselleen, sitä enemmän mies sitä vastuuta antaa. Lopulta nainen päätyy hoitamaan ja kasvattamaan miehen lapsia, uupuu, eikä enää jaksa.

Siksi miehelle pitää laittaa tiukat rajat, ettei hoida miehen lapsia. Sanoa hänelle, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat.

Mä taas olen ihan eri mieltä ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikkein onnellisimpia uusperheen äidit ja isät ja lapset ovat, kun kaikki otetaan avosylin vastaan ja hoidellaan asiat niin, että se kuka kerkii niin tekee. Typerää tehdä kaikesta ihme showta: sun lapsi, yäk en hoida, hoida itse !  Todella typerää ja se ei onnelliseksi tee siinä perheessä ketään, päinvastpoin: ihan omaan suhteeseensa kuoppaa kaivaa.

Terveisin sun lapset, mun lapset ja yhteinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tietysti isä haluaa kuulla lapsensa kuulumisia, mutta lapselta, ei exältä. Ja ero nyt sattuu tarkoittamaan yleensä sitä että on kaksi kotia, kaksi perhettä, eikä päivittäistä yhteyttä ole, varsinkaan jos vanhempien välit huonot. Tai niinkuin apn tapauksessa, ero jäänyt vähän vaiheeseen ja uusi perhe kärsii siitä. Minun lapsillani on huolehtiva isä, viestittelee ja soittelee heille, ei minulle. Mutta ei sekään päivittäistä ole. Eron jälkeen ja uusperheen perustaessa elämä on erilaista kuin ydinperheessä. Isänhän pitää ottaa huomioon muitakin kuin ex perhe, esim uusi puoliso ja uusi lapsi. Heidän toiveet ja tarpeet ovat tärkeitä myös.

Ja sitten se isä itkee, kun ei saa kutsua lapsen rippijuhliin tai koulun päättäjäisiin. Kun ilkeä exä on erottanut lapsen isästään, vaikka oikeastaan se isän uusi parisuhde eron teki. Kun kymmenenkin vuotta asettaa uuden puolison ja uuden lapsen edellisen liiton lasten edelle, niin saattaa joutua tilanteeseen, jossa havaitsee menettäneensä ne vanhimmat lapset.

Onko nyt oma lehmä ojassa vai mikä? Uusi puoliso tulee asettaa kauas exän edelle. Muuten uusperheestä ei tule mitään. Vasta kun ex ymmärtää pysyä siellä kaukana, on mahdollisuus asiallisiin väleihin ja luottamukseen. Lapset tietysti ovat samanarvoisia. Mutta toiset heistä elävät siinä ydinperheessä, toiset taas kahdessa kodissa. Ei se yleensä rippikutsuja riskeeraa. Varsinkaan jos lähiäiti pääsee myös erosta eteenpäin.

Olin se rippilapsi, jonka isä asetti uuden perheen entisen perheen lasten edelle. Sitten hän oli todella järkyttynyt, kun kutsua rippijuhliini ei tullut. Miten olikaan ex-vaimo voinut manipuoida lapset isäänsä vastaan! Kyllä se oli isä ihan itse. Ei näkynyt päoväkodin juhlissa, ei kysellyt kuulumisia, ei onnitellut kirjoituskilpailuvoitosta, ei auttanut läksyissä, ei ehtinyt mukaan harrastuksiin. Ja sitten kehtasi ihmetellä, miksi äiti oli erottanut isän lapsistaan!

Kerro miehelle, miltä sinusta tuntuu. Olen hiukan samassa tilanteessa, tosin ei yhteistä lasta. Mies ymmärtää tunteeni ja siinä samalla oivalsin, että mies kokee samaa suhteessa exääni. Puhumalla asiat selviää, jos tahtoa siihen on. Kaikkea hyvää perheellenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia että ex-vaimoon ollaan säännöllisesti yhteydessä silloin kun parilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Näinhän eroavia pareja juuri esim. pariterapiassa käsketään toimimaan: vaikka parisuhteenne päättyy, yhteinen kasvatusvastuu yhteisistä lapsista jatkuu kuten ennenkin.

Omituista, jos uusioperhehärdelliin ryhtyvä vaimoke ei tätä ymmärrä.

Tuo on ideaali. Toimii jos kyseessä on kaksi tasapainoista, erillistä, vastuullista aikuista. Ja näinhän ei aina ole. Vaan ero laukaisee ihmisissä kaikki tunnevammat ja lapsuuden vaillejäämiset ja " lasten asioihin" vedoten kiusataan, kontrolloidaan, manipuloidaan, katkeroidutaan. Ja sit vielä syytetään uutta puolisoa, joka todennäköisesti haluaa vain suojella kitiaan ja itseään exän kontrolloinnilta ja kiusalta ja toivoo tasavertaista parisuhdetta kumppaninsa kanssa.

Jouduin tilanteeseen, jossa miehen exä alkoi vainota ja vaatia, vaikka erosta aikaa. Sillä naisella ilmeisesti oli lupa yli vuosi eron jälkeen oikutella exälleen ja yrittää pilata elämä. Minkäkainen nainen toimii noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tietysti isä haluaa kuulla lapsensa kuulumisia, mutta lapselta, ei exältä. Ja ero nyt sattuu tarkoittamaan yleensä sitä että on kaksi kotia, kaksi perhettä, eikä päivittäistä yhteyttä ole, varsinkaan jos vanhempien välit huonot. Tai niinkuin apn tapauksessa, ero jäänyt vähän vaiheeseen ja uusi perhe kärsii siitä. Minun lapsillani on huolehtiva isä, viestittelee ja soittelee heille, ei minulle. Mutta ei sekään päivittäistä ole. Eron jälkeen ja uusperheen perustaessa elämä on erilaista kuin ydinperheessä. Isänhän pitää ottaa huomioon muitakin kuin ex perhe, esim uusi puoliso ja uusi lapsi. Heidän toiveet ja tarpeet ovat tärkeitä myös.

Ja sitten se isä itkee, kun ei saa kutsua lapsen rippijuhliin tai koulun päättäjäisiin. Kun ilkeä exä on erottanut lapsen isästään, vaikka oikeastaan se isän uusi parisuhde eron teki. Kun kymmenenkin vuotta asettaa uuden puolison ja uuden lapsen edellisen liiton lasten edelle, niin saattaa joutua tilanteeseen, jossa havaitsee menettäneensä ne vanhimmat lapset.

Onko nyt oma lehmä ojassa vai mikä? Uusi puoliso tulee asettaa kauas exän edelle. Muuten uusperheestä ei tule mitään. Vasta kun ex ymmärtää pysyä siellä kaukana, on mahdollisuus asiallisiin väleihin ja luottamukseen. Lapset tietysti ovat samanarvoisia. Mutta toiset heistä elävät siinä ydinperheessä, toiset taas kahdessa kodissa. Ei se yleensä rippikutsuja riskeeraa. Varsinkaan jos lähiäiti pääsee myös erosta eteenpäin.

Olin se rippilapsi, jonka isä asetti uuden perheen entisen perheen lasten edelle. Sitten hän oli todella järkyttynyt, kun kutsua rippijuhliini ei tullut. Miten olikaan ex-vaimo voinut manipuoida lapset isäänsä vastaan! Kyllä se oli isä ihan itse. Ei näkynyt päoväkodin juhlissa, ei kysellyt kuulumisia, ei onnitellut kirjoituskilpailuvoitosta, ei auttanut läksyissä, ei ehtinyt mukaan harrastuksiin. Ja sitten kehtasi ihmetellä, miksi äiti oli erottanut isän lapsistaan!

Sinulle on käynyt noin. Se ei kuitenkaan tarkoita että muissa ja esim ap:n perheessä kävis noin. Meillä ei todellakaan exille päivittäin soitella, miehen exän suuntaan on pitänyt rajat laittaa varsin kovalla kädellä, minun ex kunnioittaa muutenkin. Molemmat isät ovat silti kiinnostuneita lapsistaan ja näiden kuulumisista. Tosin miehen ex katkeroitui kun ei voinut kontrolloida perhettämme, eikä auta lapsia pitämään yhteyttä isäänsä. Puhelut harvenevat harvenemistaan tästä syystä. Kun ei vastata niin ei vastata, vaikeaa on yhteydenpito silloin vaikka kuinka olis kiinnostunut. Exällä tähän tietysti omasta mielestään hyvät syyt. Mutta isä kyllä välittää silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli minä ja vauvamme olemme ikuisia kakkosia??

Ap

Niin se valitettavasti menee.

Eikä mene, jos mies on aikuinen mies joka rakastaa puolisoaan. Ex on historiaa, ainakin pitäis olla. Joku syy siihen eroinkin on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tässä aloittajan tapauksessa on vissiin viikko ja viikko? Ja nimen omansa, puhutaan lapsen kanssa, ei exän.

Kukaan ei ole koeltänyt tärä isää puhumastata LASTEN kanssa. Mutta exän kanssa ei tarvitse JOKA PÄIVÄ puhua, viestihan riittää jos aivan on pakollinen asia.

Minä en millään ymmärrä miksi olisi koko ajan asioita joita sen exän kanssa pitää jutella.

Aloittajan kannattaa puhua miehelle ja sanoa, että häntä loukkaa tämä touhu.

Selkeästi exä tekee tikusta asiaa ja mies menee mukaan, joko ei tajua tai sitten haluaakin itse jutella exän kanssa, lasten varjolla.

Uusperheessä on juuri tärkeää ne oman perheen rajat ja oma rauha, lasten etu on, että myös tässä isän perheessä voidaan hyvin ja on hyvä tunnelma kun lapset ovat siellä.

Käsi sydämelle, ne jotka puolustavat päivittäistä yhteydenpitoa exän kanssa, onko tosiaan niin, että itsekin juttelee te exonnelliset kanssa joka päivä ja useamminkin?

Aloittajalta kysyisin, onko silloinkin kun lapset ovat teillä yhteydenpito exään myös päivittäistä?

Jos ei ole mitään erikoista tapahtunut isän luona, niin mistä asioista sille exälle täytyy raportoida koko ajan?

Miksi ne lapset eivät voi itse suoraan jutella päivän pikkutapahtumia, vailla aikuisten välikäsiä?

Älä anna asian mennä liian pitkään, koska stressaannut ja mies luulee, että hyväksyt kaikki turhat löpinät exän kanssa, koska moni asia on vai heidän keskinäistä halua jutella keskenään, vain osa on lasten asiaa.

Sanon tämän kokemuksen rintaäänellä, olin sinisilmäinen kun en ymmärränyt että näin voi olla, olin liian kiltti.

Vierailija kirjoitti:

No kun asiaa miettii niin tuskin päivittäisellä tasolla tulee esiin asiaa jonka vuoksi on PAKKO olla yhteydessä lasten toiseen vanhempaan. Mutta tilanteessa jossa erosta ja kahdesta kodista huolimatta lapsia kasvatetaan yhdessä sitä asiaa voikin tulla. Heidän välinsä ovat selvästi mutkattomat ja kohtuullisen läheisetkin, se on lapsille varmasti vain eduksi. Eroperheen lapset saavat turvallisuudentunnetta siitä kun näkevät vanhempiensa edelleen kasvattavan heitä yhdessä perheenä sen sijaan että olisi kaksi erillistä vanhempaa jotka eivät liity toisiinsa. Hienoa miehesi lapsille että heillä on tuollainen tilanne. 

Tunnista ja ymmärrä ap, että tunteissasi on kyse omista epävarmuuksistasi. Puhutko itse miehesi kanssa lapsenne asioista päivittäin? Toivottavasti puhut ja ymmärrät että ihan samaan on oikeus noiden vanhempienkin lasten kohdalla. 

Totta tämäkin, mutta itse kysyisin kuitenkin myös, soitteleeko/viestitteleekö mies myös niiden LASTEN kanssa useita kertoja viikossa, vai vain eksän?

Voi hyvin olla että kyse on vain ap:n epävarmuuksista (jotka nyt tuossa hormonien täyttämässä vauvavaiheessa ovat aika ymmärrettäviä), mutta oma elämänkokemukseni on osoittanut, että joskus kannattaa kuunnella sitä omaa intuitiota, ainakin sen verran että selvittää asian. 

Ja lisäksi: miehen ja lasten väliin ei tietenkään saa mennä vaan pitää kunnioittaa heidän suhdettaan. Toisaalta avioparin on kyettävä tekemään kompromisseja, ja jos miehen ja eksän läheiset välit ahdistavat ap:ta niin kyllä asiasta pitää vähintääkin voida puhua. Ehkä mies voisi hieman vähentää turhaa sosialisointia eksän kanssa ja viestitellä lähinnä vain lasten asioista, ja sitten vastapainoksi soitella niille lapsille useammin?

Suosittelen vaikka lyhytkestoistakin pariterapiaa, siellä saa paremmin puhuttua asiat halki.