Uusperhe ja mustasukkaisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole normaalia viestitellä eksänsä kanssa jatkuvasti. Minä en viestittele moneen kuukauteen. Mies taas viestittelee pari päivää ennen viikonloppua tyyliin ”viikonloppu ok?” ”ok”.

Jälleen kerran toistan oman teesini: uusperheet kaatuvat siihen, että isät (yleensä se on siis isä) eivät kanna vastuuta omista lapsistaan. Ja mies on sellainen otus, että mitä enemmän nainen ottaa vastuuta itselleen, sitä enemmän mies sitä vastuuta antaa. Lopulta nainen päätyy hoitamaan ja kasvattamaan miehen lapsia, uupuu, eikä enää jaksa.

Siksi miehelle pitää laittaa tiukat rajat, ettei hoida miehen lapsia. Sanoa hänelle, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat.

Mä taas olen ihan eri mieltä ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikkein onnellisimpia uusperheen äidit ja isät ja lapset ovat, kun kaikki otetaan avosylin vastaan ja hoidellaan asiat niin, että se kuka kerkii niin tekee. Typerää tehdä kaikesta ihme showta: sun lapsi, yäk en hoida, hoida itse !  Todella typerää ja se ei onnelliseksi tee siinä perheessä ketään, päinvastpoin: ihan omaan suhteeseensa kuoppaa kaivaa.

Terveisin sun lapset, mun lapset ja yhteinen lapsi.

Näin. Mutta jos kuviossa on yhtään katkeraa kiusaajapaskiaista, tuo homma ei niin vain suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mistä tämä epävarmuus ja mustasukkaisuus johtuu, suhteemme on ollut alusta asti hyvin onnellinen ja mies on aivan mahtava. Vauvamme on pian 4 kk vanha ja pelkään että harhaisuudellani ajan kohta miehen pois. Kävin läpi jopa kerran miehen puhelimen.... kamalaa tiedän! Puhelimesta ei tietenkään mitään epäilyttävää löytynyt, tosin jatkuva hymiöiden ym jatkuva käyttö hieman häiritsi.

Vauvan hoidan pääasiassa yksin, mies tuntuu olevan jatkuvasti henkisesti muualla kun puhelintaan koko ajan räplää. Mikä tarve on koko ajan viestitellä exälle? Eikö hakemisista ym voi sopia esim kerran kaksi viikossa. Aikatauluihin tulee lisäksi jatkuvia muutoksia, joiden johdosta aika usein päädyn minä yhtäkkiä hoitamaan miehen lapsia. Tunnen olevani vain joku lastenhoitaja ja piika omassa kodissani.

Ao.

Jos olisit puolisoni suhde olisi loppunut jo tuohon puhelimen selaamiseen ja muutenkin selvään luottamuspulaan.

Sama homma. Lisäksi, jos alkaisi vielä antamaan määräyksiä, monta kertaa viikossa saan olla kenenkin ihmisen kanssa tekemisissä.

Mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane, vaan pahenee. Halu hallita toista.

Vierailija kirjoitti:

Eli minä ja vauvamme olemme ikuisia kakkosia??

Ap

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia että ex-vaimoon ollaan säännöllisesti yhteydessä silloin kun parilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia. Näinhän eroavia pareja juuri esim. pariterapiassa käsketään toimimaan: vaikka parisuhteenne päättyy, yhteinen kasvatusvastuu yhteisistä lapsista jatkuu kuten ennenkin.

Omituista, jos uusioperhehärdelliin ryhtyvä vaimoke ei tätä ymmärrä.

Tuo on ideaali. Toimii jos kyseessä on kaksi tasapainoista, erillistä, vastuullista aikuista. Ja näinhän ei aina ole. Vaan ero laukaisee ihmisissä kaikki tunnevammat ja lapsuuden vaillejäämiset ja " lasten asioihin" vedoten kiusataan, kontrolloidaan, manipuloidaan, katkeroidutaan. Ja sit vielä syytetään uutta puolisoa, joka todennäköisesti haluaa vain suojella kitiaan ja itseään exän kontrolloinnilta ja kiusalta ja toivoo tasavertaista parisuhdetta kumppaninsa kanssa.

Se että ex hoitaa lastensa asioita yhdessä entisen kumppaninsa kanssa ei ole kontrollointia tai kiusaa. Kannattaisi kasvaa aikuiseksi jos niin asiadta ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Miehen exän kanssa minulla on ihan hyvät, ystävälliset välit, mutta en vain koe luonnolliseksi sitä että kommunikoisin hänen kanssaan miehen sijaan.

Tietysti on hyvä asia, että miehellä ja exällä on hyvät välit mutta mielestäni liika on liikaa. Exä ei kuulu meidän perheeseemme millään tapaa, lapset puolestaan totta kai ovat osa sitä.

Mies myös aika usein harrastaa sitä että kysyy minulta hänen exänsä kuullen että sopiiko että vahdin lapsia silloin ja silloin. Tietenkään en silloin kehtaa edes kieltäytyä, kun molemmat tietävät että olen vain kotona vauvan kanssa..

Ap

Mitä ajattelit tehdä. Kieltää miestäsi soittamaan exälleen? 

Ratsaat puhelimen säännöllisesti ja pidät saarnan, että taas olet soittanut monta kertaa viikolla exällesi.

No miehesi oppii poistamaan viestit ja puhelutiedot ja soittelee salaa. Sehän se parantaakin avioliittoanne

Ex-avokkini uusi kertoi minulle suoraan, että on mustasukkainen, kun olemme hyvissä väleissä exän kanssa. Sanoin hänelle, että on syy, miksi mies on exä ja jos olisin hänet vielä halunnut, niin emme olisi eronneetkaan.

Uusi vaimo tämän ymmärsi heti onneksi ja sen jälkeen ei ole ongelmia ollut. Olemme oikein hyvissä väleissä uuden vaimon kanssa.

Lapsia meillä ei siis ex-avokin kanssa ollut. Mutta kavereiksi jäimme. No kavereita olimme suhteessakin ja siihen se kaatuikin ja olin onnellinen, kun hän rakastui hienoon naiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tietysti isä haluaa kuulla lapsensa kuulumisia, mutta lapselta, ei exältä. Ja ero nyt sattuu tarkoittamaan yleensä sitä että on kaksi kotia, kaksi perhettä, eikä päivittäistä yhteyttä ole, varsinkaan jos vanhempien välit huonot. Tai niinkuin apn tapauksessa, ero jäänyt vähän vaiheeseen ja uusi perhe kärsii siitä. Minun lapsillani on huolehtiva isä, viestittelee ja soittelee heille, ei minulle. Mutta ei sekään päivittäistä ole. Eron jälkeen ja uusperheen perustaessa elämä on erilaista kuin ydinperheessä. Isänhän pitää ottaa huomioon muitakin kuin ex perhe, esim uusi puoliso ja uusi lapsi. Heidän toiveet ja tarpeet ovat tärkeitä myös.

Ja sitten se isä itkee, kun ei saa kutsua lapsen rippijuhliin tai koulun päättäjäisiin. Kun ilkeä exä on erottanut lapsen isästään, vaikka oikeastaan se isän uusi parisuhde eron teki. Kun kymmenenkin vuotta asettaa uuden puolison ja uuden lapsen edellisen liiton lasten edelle, niin saattaa joutua tilanteeseen, jossa havaitsee menettäneensä ne vanhimmat lapset.

Onko nyt oma lehmä ojassa vai mikä? Uusi puoliso tulee asettaa kauas exän edelle. Muuten uusperheestä ei tule mitään. Vasta kun ex ymmärtää pysyä siellä kaukana, on mahdollisuus asiallisiin väleihin ja luottamukseen. Lapset tietysti ovat samanarvoisia. Mutta toiset heistä elävät siinä ydinperheessä, toiset taas kahdessa kodissa. Ei se yleensä rippikutsuja riskeeraa. Varsinkaan jos lähiäiti pääsee myös erosta eteenpäin.

Olin se rippilapsi, jonka isä asetti uuden perheen entisen perheen lasten edelle. Sitten hän oli todella järkyttynyt, kun kutsua rippijuhliini ei tullut. Miten olikaan ex-vaimo voinut manipuoida lapset isäänsä vastaan! Kyllä se oli isä ihan itse. Ei näkynyt päoväkodin juhlissa, ei kysellyt kuulumisia, ei onnitellut kirjoituskilpailuvoitosta, ei auttanut läksyissä, ei ehtinyt mukaan harrastuksiin. Ja sitten kehtasi ihmetellä, miksi äiti oli erottanut isän lapsistaan!

Sinulle on käynyt noin. Se ei kuitenkaan tarkoita että muissa ja esim ap:n perheessä kävis noin. Meillä ei todellakaan exille päivittäin soitella, miehen exän suuntaan on pitänyt rajat laittaa varsin kovalla kädellä, minun ex kunnioittaa muutenkin. Molemmat isät ovat silti kiinnostuneita lapsistaan ja näiden kuulumisista. Tosin miehen ex katkeroitui kun ei voinut kontrolloida perhettämme, eikä auta lapsia pitämään yhteyttä isäänsä. Puhelut harvenevat harvenemistaan tästä syystä. Kun ei vastata niin ei vastata, vaikeaa on yhteydenpito silloin vaikka kuinka olis kiinnostunut. Exällä tähän tietysti omasta mielestään hyvät syyt. Mutta isä kyllä välittää silti.

Isä välittää, mutta sinä määrittelet miten saa välittää. Luuletko, että miehen lapset ajattelevat isänsä välittävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole normaalia viestitellä eksänsä kanssa jatkuvasti. Minä en viestittele moneen kuukauteen. Mies taas viestittelee pari päivää ennen viikonloppua tyyliin ”viikonloppu ok?” ”ok”.

Jälleen kerran toistan oman teesini: uusperheet kaatuvat siihen, että isät (yleensä se on siis isä) eivät kanna vastuuta omista lapsistaan. Ja mies on sellainen otus, että mitä enemmän nainen ottaa vastuuta itselleen, sitä enemmän mies sitä vastuuta antaa. Lopulta nainen päätyy hoitamaan ja kasvattamaan miehen lapsia, uupuu, eikä enää jaksa.

Siksi miehelle pitää laittaa tiukat rajat, ettei hoida miehen lapsia. Sanoa hänelle, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat.

Mä taas olen ihan eri mieltä ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikkein onnellisimpia uusperheen äidit ja isät ja lapset ovat, kun kaikki otetaan avosylin vastaan ja hoidellaan asiat niin, että se kuka kerkii niin tekee. Typerää tehdä kaikesta ihme showta: sun lapsi, yäk en hoida, hoida itse !  Todella typerää ja se ei onnelliseksi tee siinä perheessä ketään, päinvastpoin: ihan omaan suhteeseensa kuoppaa kaivaa.

Terveisin sun lapset, mun lapset ja yhteinen lapsi.

Näin. Mutta jos kuviossa on yhtään katkeraa kiusaajapaskiaista, tuo homma ei niin vain suju.

Kiusaajapaskiainen taidat olla sinä.

Älä jotka vetävät mustasukkaisuuskortin eivät takuulla ole eläneet uusperheessä jossa entiset kumppanit ovat päivittäin puhelimessa keskenään.

Miten ei normaali hmisen ahdistu tai kummastu kun on erottu ja hankittu uusi perhe ja silti entinen puoliso on päivittäin mukana uudessa parisuhteessa kolmantena pyöränä?

Tarkoitushan on ottaa etäisyyttä vanhaan, että uusi suhde vahvistuu ja tulee luottamus toisiinsa.

Jos vanha on koko ajan mukana ja kuulumisia vaihdetaan (aikuisten kesken) niin etäisyyttä ei tule vaan jäädään tavallaan junnaamaan jossa ei olla vanhassa, mutta ei uudessakaan, vaan jossain ihmeellisessä välimaastossa.

Uusi suhde ei vahvistu eikä vanhasta olla irtaannuttu.

Jos ero on tapahtunut tosiasia, niin silloin ei esillä ole edes kiinnostusta jutella toistensa kanssa jatkuvasti. Koska on jo lapsi uudetkin kumppanin kanssa niin pitäis jo siinä vaiheessa olla aikuismaisesti kaivettu eroon vanhasta, ettei jokapäiväisiä juttusessioita tarvita.

Lasten asiat eri asia, älkää verkko nyt tähän *lasten vuoksi* korttia.

Pitää erottaa mikä on todellista lasten vuoksi asiaa ja mikä sitä omaa halua vain pitää yhteyksiä exääni.

Aloittaja ei ole vainoharhainen tai mustasukkainen. Hänellä on oikeus vetää rajat omaan elämäänsä ja omaan kotiinsa. Silti voi olla hyvät välit lapsiin, mutta liikaa ei lasten nimissä omaa elämänsä saa antaa muiden mukaan mennä.

Sano suoraan miehelle, että exän kanssa juttelu ahdistaa ja on mielestäsi liian tiuhaa.

Myös lasten hoitamisesta tukee keskustella ensin sinun kanssasi eikä exän kuullen, jolloin et kehtaa kieltäytyä.

Mielestäni voit silloinkin kieltäytyä, se ei ole syy, että olet vauvan kanssa kotona hoitaa ylimääräistä. Sinun oma mielipiteesi ratkaisee jaksaako ja haluatko ja jos et jaksa tai halua, niin ei tarvitse.

Pelkästään sen vuoksi, että se exä pyytää mieheltäsi sinua hoitamaan. Voit kieltäytyä myös exän kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tietysti isä haluaa kuulla lapsensa kuulumisia, mutta lapselta, ei exältä. Ja ero nyt sattuu tarkoittamaan yleensä sitä että on kaksi kotia, kaksi perhettä, eikä päivittäistä yhteyttä ole, varsinkaan jos vanhempien välit huonot. Tai niinkuin apn tapauksessa, ero jäänyt vähän vaiheeseen ja uusi perhe kärsii siitä. Minun lapsillani on huolehtiva isä, viestittelee ja soittelee heille, ei minulle. Mutta ei sekään päivittäistä ole. Eron jälkeen ja uusperheen perustaessa elämä on erilaista kuin ydinperheessä. Isänhän pitää ottaa huomioon muitakin kuin ex perhe, esim uusi puoliso ja uusi lapsi. Heidän toiveet ja tarpeet ovat tärkeitä myös.

Kyllä minunkin ex viestittelee lapsille päivittäin mutta kyllä sen lisäksi melkein päivittäin myös minun kanssa. Ei 8-vuotias poika vielä kovin kummosia kuulumisia tekstiviestitse kirjoittele. Kyllä ne vastaykset on enempi 1-3 sanaa. Minä sitten kerron tarkemmin

Esim ex laittaa lapselle viestin ja kysyy miten "Sannan" (erittisopettaja) kanssa tänään meni?

Lapsi vastaa: hyvin

Minä kerron, että on mahdollista että pojalla on lievä hahmottamishäiriö, mutta asia ei ole kovin vakava eikä tarvitse tässä vaiheessa muuta kuin viikottaiset käynnit erityisopettajalla, jossa saa tehdä tietyt tehtävät avustettuna

Ym

Kyhyvä suhde edellyttää myös vanhempien yhteydenpitoa, ei vain lapsen ja aikuisen

Ne, jotka eivät ole eläneet uusperhearkea eivät myöskään ymmärrä sitä. Siinä on helppo huudella, mutta monet ovat sanoneet, että vasta sitten kun itse olivat uusperheen perustaneet, ymmärsivät mistä puhutaan. Ja myös niitä tuntemuksia ja vaikeuksia.

Miettikääpä sanomisianne, ydinperheelliset. Ei ole sanottu, että olisitte itsekään ikuisesti siinä ydinperheessä, mitä vain voi tapahtua.

Voi silloin ääni muuttua kellossa ja ei enää olekaan kivaa kun uusi mies roikkuu puhelimessa entisen vaimonsa kanssa?

Kuinka moni ydinperheena äiti hyväksyisi, että oma mies juttelee joka päivä jonkun entisen kumppaninsa kanssa. Ja puolustelee, että sehän on nyt ihan normaalia. Kun on niitä asioita niin paljon.

Se tunne on ihan sama uusperheen uudelle kumppanille, kun mies juttelee exänsä kanssa.

Ei uusperheen vaimon tarvitse venyä yhtään enempää miehensä käytökseen ja hyväksyä enempää kuin ydinperheenkään.

Lasten asiat ovat eri asia kuin exien keskinäinen halu jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole normaalia viestitellä eksänsä kanssa jatkuvasti. Minä en viestittele moneen kuukauteen. Mies taas viestittelee pari päivää ennen viikonloppua tyyliin ”viikonloppu ok?” ”ok”.

Jälleen kerran toistan oman teesini: uusperheet kaatuvat siihen, että isät (yleensä se on siis isä) eivät kanna vastuuta omista lapsistaan. Ja mies on sellainen otus, että mitä enemmän nainen ottaa vastuuta itselleen, sitä enemmän mies sitä vastuuta antaa. Lopulta nainen päätyy hoitamaan ja kasvattamaan miehen lapsia, uupuu, eikä enää jaksa.

Siksi miehelle pitää laittaa tiukat rajat, ettei hoida miehen lapsia. Sanoa hänelle, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat.

Mä taas olen ihan eri mieltä ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikkein onnellisimpia uusperheen äidit ja isät ja lapset ovat, kun kaikki otetaan avosylin vastaan ja hoidellaan asiat niin, että se kuka kerkii niin tekee. Typerää tehdä kaikesta ihme showta: sun lapsi, yäk en hoida, hoida itse !  Todella typerää ja se ei onnelliseksi tee siinä perheessä ketään, päinvastpoin: ihan omaan suhteeseensa kuoppaa kaivaa.

Terveisin sun lapset, mun lapset ja yhteinen lapsi.

Näin. Mutta jos kuviossa on yhtään katkeraa kiusaajapaskiaista, tuo homma ei niin vain suju.

Ja voin kertoa senkin, että kyllä meillä oli harmia existäkin tosi paljon, mutta tuskin meistä olisi tullut näin onnellisia, jos oltaisiin siinä alettu vihoittelemaan toisillemme ja lapsista. Mitähän siinä voi voittaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole normaalia viestitellä eksänsä kanssa jatkuvasti. Minä en viestittele moneen kuukauteen. Mies taas viestittelee pari päivää ennen viikonloppua tyyliin ”viikonloppu ok?” ”ok”.

Jälleen kerran toistan oman teesini: uusperheet kaatuvat siihen, että isät (yleensä se on siis isä) eivät kanna vastuuta omista lapsistaan. Ja mies on sellainen otus, että mitä enemmän nainen ottaa vastuuta itselleen, sitä enemmän mies sitä vastuuta antaa. Lopulta nainen päätyy hoitamaan ja kasvattamaan miehen lapsia, uupuu, eikä enää jaksa.

Siksi miehelle pitää laittaa tiukat rajat, ettei hoida miehen lapsia. Sanoa hänelle, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat.

Mä taas olen ihan eri mieltä ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikkein onnellisimpia uusperheen äidit ja isät ja lapset ovat, kun kaikki otetaan avosylin vastaan ja hoidellaan asiat niin, että se kuka kerkii niin tekee. Typerää tehdä kaikesta ihme showta: sun lapsi, yäk en hoida, hoida itse !  Todella typerää ja se ei onnelliseksi tee siinä perheessä ketään, päinvastpoin: ihan omaan suhteeseensa kuoppaa kaivaa.

Terveisin sun lapset, mun lapset ja yhteinen lapsi.

Näin. Mutta jos kuviossa on yhtään katkeraa kiusaajapaskiaista, tuo homma ei niin vain suju.

Ja voin kertoa senkin, että kyllä meillä oli harmia existäkin tosi paljon, mutta tuskin meistä olisi tullut näin onnellisia, jos oltaisiin siinä alettu vihoittelemaan toisillemme ja lapsista. Mitähän siinä voi voittaa ?

Mulla on vielä vaihe, jossa exän toiminnot harmittavat. Teki kaikkensa, että suhteemme miehen kanssa kariutuu ja että miehen lapset kääntyvät isäänsä vastaan. Minua kohtelee edelleen kuin ilmaa ja levittää perättömiä juoruja. En tullut heidän väliinsä, vaan olivat eronneet ennen kuin tavattiin. Jotenkin kilahti koko nainen ja olen ollut ikävässä välitilassa, koska syytön eroon. Mies yritti rauhoitella exäänsä ja jotenkin vähätteli tilanteita.

Ellei suhteemme olisi ollut vakaalla pohjalla, tuskin olisimme jatkaneet. Mies on hyvissä väleissä lastensa kanssa ja minulle he ovat tärkeä osa elämääni myös. Tuo exä ei näe mitään väärää teoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei ole normaalia viestitellä eksänsä kanssa jatkuvasti. Minä en viestittele moneen kuukauteen. Mies taas viestittelee pari päivää ennen viikonloppua tyyliin ”viikonloppu ok?” ”ok”.

Jälleen kerran toistan oman teesini: uusperheet kaatuvat siihen, että isät (yleensä se on siis isä) eivät kanna vastuuta omista lapsistaan. Ja mies on sellainen otus, että mitä enemmän nainen ottaa vastuuta itselleen, sitä enemmän mies sitä vastuuta antaa. Lopulta nainen päätyy hoitamaan ja kasvattamaan miehen lapsia, uupuu, eikä enää jaksa.

Siksi miehelle pitää laittaa tiukat rajat, ettei hoida miehen lapsia. Sanoa hänelle, että jos haluat lapsiasi nähdä, niin itse hoidat.

Mä taas olen ihan eri mieltä ja kokemuksesta voin kertoa, että kaikkein onnellisimpia uusperheen äidit ja isät ja lapset ovat, kun kaikki otetaan avosylin vastaan ja hoidellaan asiat niin, että se kuka kerkii niin tekee. Typerää tehdä kaikesta ihme showta: sun lapsi, yäk en hoida, hoida itse !  Todella typerää ja se ei onnelliseksi tee siinä perheessä ketään, päinvastpoin: ihan omaan suhteeseensa kuoppaa kaivaa.

Terveisin sun lapset, mun lapset ja yhteinen lapsi.

Näin se on, JOS mies toimii sanoin. Pointti onkin siinä, että stereotyyppinen mies EI toimi noin. Hän vain sysää omat lapsensa äitipuolen niskaan. Harva mies toimii vastavuoroisesti. Ei ne pahuuttaan sitä tee.

Kun äitipuoli suostuu tähän vastuuseen, niin hän kaivaa kuoppaansa juuri parisuhteeseen. Koska ei sitä yksipuolisuutta jaksa kuin joku emotyyppi. Toki, jos on sitä emotyyppiä, niin sen kun hoitaa koko naapuruston lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että mies on kiinnostunut lastensa asioista ja haluaa kantaa vaatuunsa lapsistaan ja olla mukana heidän elämässään. Ei ole normaalia, että mustasukkainen ap haluaa rajoittaa miehen yhteydenpitoa lapsiin ja lasten äitiin.

Kuulehan. Uusperheessä on ensiarvoisen tärkeää, että ensin keskitytään rakentamaan se uusperheen ydin, parisuhde, rauhassa, ja sen ympärille perhe. Kun tämä kasvurauha on saatu, sovitaan YHDESSÄ miten hoidetaan asiat niihin ex-elämän ihmisiin. Mikäli mies on rajaton typerys tai ex kontrollinhaluinen kiusaaja, uusperheelle voi käydä tosi huonosti. Ja se ei oke kenenkään etu, varsinkaan niiden lasten, joita tulevaisuudessa odottaa joko uusi ero tai sitten huonosti toimiva uusperhe-elämä. Ex on todellakin taustahenkilö uusperheessä. Jos ei ole, jotakin on pahasti pielessä. Päivittäinen exän kanssa kommunikointi yhtään mistään ei ole normaalia.

Sinustako sellainen tavallinen välittävä isä ei halua kuulla joka päivä lapsestaan? Mitä tämä teki, miten tällä meni?

Miten itse suhtautuisit mieheen, joka ei aamulla tai työpäivän jälkeen mitenkään huomioisi lasta, ei puhuisi tälle, ei kyselisi sitä, miten hoidossa/koulussa meni. Pitäisitkö käytöstä normaalina isäjuttuna, koska ensin tulee parisuhde ja lapsen kanssa ehtii juttelemaan viikonloppuna kahdesti kuussa.

Tietysti isä haluaa kuulla lapsensa kuulumisia, mutta lapselta, ei exältä. Ja ero nyt sattuu tarkoittamaan yleensä sitä että on kaksi kotia, kaksi perhettä, eikä päivittäistä yhteyttä ole, varsinkaan jos vanhempien välit huonot. Tai niinkuin apn tapauksessa, ero jäänyt vähän vaiheeseen ja uusi perhe kärsii siitä. Minun lapsillani on huolehtiva isä, viestittelee ja soittelee heille, ei minulle. Mutta ei sekään päivittäistä ole. Eron jälkeen ja uusperheen perustaessa elämä on erilaista kuin ydinperheessä. Isänhän pitää ottaa huomioon muitakin kuin ex perhe, esim uusi puoliso ja uusi lapsi. Heidän toiveet ja tarpeet ovat tärkeitä myös.

Ja sitten se isä itkee, kun ei saa kutsua lapsen rippijuhliin tai koulun päättäjäisiin. Kun ilkeä exä on erottanut lapsen isästään, vaikka oikeastaan se isän uusi parisuhde eron teki. Kun kymmenenkin vuotta asettaa uuden puolison ja uuden lapsen edellisen liiton lasten edelle, niin saattaa joutua tilanteeseen, jossa havaitsee menettäneensä ne vanhimmat lapset.

Onko nyt oma lehmä ojassa vai mikä? Uusi puoliso tulee asettaa kauas exän edelle. Muuten uusperheestä ei tule mitään. Vasta kun ex ymmärtää pysyä siellä kaukana, on mahdollisuus asiallisiin väleihin ja luottamukseen. Lapset tietysti ovat samanarvoisia. Mutta toiset heistä elävät siinä ydinperheessä, toiset taas kahdessa kodissa. Ei se yleensä rippikutsuja riskeeraa. Varsinkaan jos lähiäiti pääsee myös erosta eteenpäin.

Olin se rippilapsi, jonka isä asetti uuden perheen entisen perheen lasten edelle. Sitten hän oli todella järkyttynyt, kun kutsua rippijuhliini ei tullut. Miten olikaan ex-vaimo voinut manipuoida lapset isäänsä vastaan! Kyllä se oli isä ihan itse. Ei näkynyt päoväkodin juhlissa, ei kysellyt kuulumisia, ei onnitellut kirjoituskilpailuvoitosta, ei auttanut läksyissä, ei ehtinyt mukaan harrastuksiin. Ja sitten kehtasi ihmetellä, miksi äiti oli erottanut isän lapsistaan!

Sinulle on käynyt noin. Se ei kuitenkaan tarkoita että muissa ja esim ap:n perheessä kävis noin. Meillä ei todellakaan exille päivittäin soitella, miehen exän suuntaan on pitänyt rajat laittaa varsin kovalla kädellä, minun ex kunnioittaa muutenkin. Molemmat isät ovat silti kiinnostuneita lapsistaan ja näiden kuulumisista. Tosin miehen ex katkeroitui kun ei voinut kontrolloida perhettämme, eikä auta lapsia pitämään yhteyttä isäänsä. Puhelut harvenevat harvenemistaan tästä syystä. Kun ei vastata niin ei vastata, vaikeaa on yhteydenpito silloin vaikka kuinka olis kiinnostunut. Exällä tähän tietysti omasta mielestään hyvät syyt. Mutta isä kyllä välittää silti.

Isä välittää, mutta sinä määrittelet miten saa välittää. Luuletko, että miehen lapset ajattelevat isänsä välittävän.

Sitä pitää kysyä lapsilta. Ja kyllä isä ihan itse on päättänyt miten yhteyttä lapsiinsa haluaa pitää. Ja määrittelee elämänsä. Niinkuin minäkin määrittelet itse miten elämäni haluan elää. Äiti ei ole suostunut esim ylimääräisiin tapaamisiin. Ja lapset ovat harvoin puhelimella tavoitettavissa. Ihan turha yrittää syyttää minua jostain. Miehellä on omat aivot ja isyys on hänen vastuullaan, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen exän kanssa minulla on ihan hyvät, ystävälliset välit, mutta en vain koe luonnolliseksi sitä että kommunikoisin hänen kanssaan miehen sijaan.

Tietysti on hyvä asia, että miehellä ja exällä on hyvät välit mutta mielestäni liika on liikaa. Exä ei kuulu meidän perheeseemme millään tapaa, lapset puolestaan totta kai ovat osa sitä.

Mies myös aika usein harrastaa sitä että kysyy minulta hänen exänsä kuullen että sopiiko että vahdin lapsia silloin ja silloin. Tietenkään en silloin kehtaa edes kieltäytyä, kun molemmat tietävät että olen vain kotona vauvan kanssa..

Ap

Mitä ajattelit tehdä. Kieltää miestäsi soittamaan exälleen? 

Ratsaat puhelimen säännöllisesti ja pidät saarnan, että taas olet soittanut monta kertaa viikolla exällesi.

No miehesi oppii poistamaan viestit ja puhelutiedot ja soittelee salaa. Sehän se parantaakin avioliittoanne

Tietenkään en ala kieltämään miestä soittelemasta exälleen, minkäs sille mahdan.

Aion nyt kuitenkin tästä lähtien hieman kyseenalaistaa hommaa miehelle ääneen enkä täällä palstalla, ja toivoa että mies tajuaisi itsekin ettei käyttäydy minua ja suhdettamme kohtaan reilusti.

Puhelinta en aio ratsata enää toiste, myönnän että se oli täysin yliampuvaa.

Toivoisin vain ettei exä olisi jatkuvasti ns haamuna päivittäisessä elämässämme mukana.

Ap

Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.

Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.

Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.

Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.

Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.

No kuule. Mä ymmärrän. Kun ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Meidän perheessä on nähtävissä kaksi eri tapaa. Minun lasteni juhlissa, koulun tapahtumissa jne on läsnä minä ja heidän isänsä sekä molempien uudet kumppanit. Jouluja emne yhdessä halua viettää, mutta sulassa sovussa päätetään kaikki. Lapset voivat vapaasti valita menevätkö vaik elokuviin äidin tai äitipuolen kanssa. Sitten on miehen ja hänen eksänsä kylmä sota. Jos mitä tahansa tiukkaan sovitusta yrittää soveltaa, vastassa on yleensä jonkinlainen halveksunta tai valtataistelu. Minun kanssa ex ei halua kommunikoida ollenkaan. Haluanko viettää hänen kanssaan jouluja? Juu en. En edes vaivaista lasten syntymäpäivää, kaikki yritykset on päätyneet johonkin ala-arvoiseen sekoiluun. Että ole sinä ymmärtämättä. Mä ymmärrän et on olemassa ihmisiä jotka kykenee käsittelemään tunteitaan jne ja sitten on olemassa heitä jpille elämä on yhtä suurta taistelua ja oikeassa olemista, vaikka lapset kärsis kuinka. On kurjaa, varsinkin miehelleni ja hänen lapsilleen se kun selkeästi näkyy miten ihan eri maailmoissa mennään ja miehen lapsilla on paljon huonommat eväät kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme lasta, kouluiässä. Viestitellään exän kanssa melkein joka päivä. Soitellaan harvemmin. Mutta exä voi soittaa tai viestittää myös jotain, mikä ei liity lapsiin, pääosin lapsista kuitenkin. Esim. "Muistaahan Maija lukea kokeisiin? Mikolla on muuten tänään treenit jo klo 17! Minttu unohti eilen takin kouluun." Jne. Jos jotain huolta lapsista, niin enemmän viestit kulkee. Me kasvatetaan lapset yhdessä. Ihan oikeasti yhdessä. Sovitaan pelisääntöjä, mietitään kotiintuloaikoja. Asioita, joita normaalisti äiti ja isä yhdessä miettii.

Me myös juhlitaan synttärit ja joulut yhdessä. Ollaan siis vähintään 4 päivää vuodessa samassa paikassa, toki kyllä noita kertoja tulee enemmän. Ja nykyiset kumppanit on mukana! Kaikki tulemme toimeen ja se on hirmuinen rikkaus, sekä lapsille että meille aikuisille. Kukaan ei kyräile tai epäile. Exän nyxä on tervetullut mun kotiin ja päin vastoin.

Joten tästä näkökulmasta, en ymmärrä teitä, joiden mielestä exän kanssa ei saa olla tekemisissä. En mä hänen kanssa naimisissa halua olla eikä hän mun, mutta lapset yhdistää ikuisesti. Ja niin se saa olla.

No kuule. Mä ymmärrän. Kun ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Meidän perheessä on nähtävissä kaksi eri tapaa. Minun lasteni juhlissa, koulun tapahtumissa jne on läsnä minä ja heidän isänsä sekä molempien uudet kumppanit. Jouluja emne yhdessä halua viettää, mutta sulassa sovussa päätetään kaikki. Lapset voivat vapaasti valita menevätkö vaik elokuviin äidin tai äitipuolen kanssa. Sitten on miehen ja hänen eksänsä kylmä sota. Jos mitä tahansa tiukkaan sovitusta yrittää soveltaa, vastassa on yleensä jonkinlainen halveksunta tai valtataistelu. Minun kanssa ex ei halua kommunikoida ollenkaan. Haluanko viettää hänen kanssaan jouluja? Juu en. En edes vaivaista lasten syntymäpäivää, kaikki yritykset on päätyneet johonkin ala-arvoiseen sekoiluun. Että ole sinä ymmärtämättä. Mä ymmärrän et on olemassa ihmisiä jotka kykenee käsittelemään tunteitaan jne ja sitten on olemassa heitä jpille elämä on yhtä suurta taistelua ja oikeassa olemista, vaikka lapset kärsis kuinka. On kurjaa, varsinkin miehelleni ja hänen lapsilleen se kun selkeästi näkyy miten ihan eri maailmoissa mennään ja miehen lapsilla on paljon huonommat eväät kuin minun.

Siis sinusta on ymmärrettävää, että exän kanssa ei saa olla tekemisissä? Että sulle olisi ihan fine, jos nykyinen miehesi kieltäisi sun ja exäsi yhteydenpidon? Sitähän minä tuossa sanoin, etten ymmärrä. En sanonut, että kaikkien täytyy tulla juttuun, vaan sanoin, ettei sitä voi kieltää, jos se sujuu.