Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat hoitolapset pysymään niin tottelevaisina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.

Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?

Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.

TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(

Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.

No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).

No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.

No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.

No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.

Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?

Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.

Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.

En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".

Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.

Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.

Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.

Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.

Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.

Olet siis toisin sanoen sitä mieltä, että mitenkään ei saisi rangaista? Kaikessa rankaisemisessa kun vanhempi aiheuttaa harkitusti pahaa oloa lapselleen. Sitä paitsi kaikesta rankaisemisesta on varmaan joku "hirveä vääryys" keksittävissä. Aresti on eristämistä ja vapaudenriistoa, erilaiset takavarikot ovat varkaus jne.

Mun mielestä se on kamalan yksinkertaistavaa kasvatusta, jos ajatellaan niin, että kun 10-vuotias kiukuttelee kauppareissulla, rangaistuksena häntä kuritetaan kotona remmillä, jolloin seuraavalla kauppareissulla hän käyttäytyy hyvin, koska ei halua kokea rangaistusta uudelleen. Kamoon, 10-vuotias on jo iso, kyllähän sen ikäisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan siitä, että mikä häntä kiukutti ja että on ihan ok olla joskus huonolla tuulella, mutta pitäisi vähitellen oppia sitlti käyttäytymään, vaikka kiukuttaisikin jne jne.

Käytännössä teininkään kanssa ei usein pysty asioita ratkaisemaan pelkästään keskustelemalla, vaan tarvitaan myös rangaistuksia. Eikö myöskään läheskään kaikkien aikuisten.

Vierailija kirjoitti:

Kamoon, 10-vuotias on jo iso, kyllähän sen ikäisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan siitä, että mikä häntä kiukutti ja että on ihan ok olla joskus huonolla tuulella, mutta pitäisi vähitellen oppia sitlti käyttäytymään, vaikka kiukuttaisikin jne jne.

Eiköhän 10v ikäinen ole kuullut nuo muodikkaat tunnekasvatuslöpinät jo miljoonaan kertaan, eikä heilauta mihinkään suuntaan vaikka äiti sanoo, että "on ok olla huonolla tuulella". Korkeintaan se sanoo, että "äiti älä jaksa".

Perhepäivähoitajana luen lapsille joka päivä ja lapset oikein odottavat satuhetkeä, samoin satutunneilla käyttäytyvät eli keskittyvät kuuntelemaan niinkuin on tarkoituskin. Heitäkin häiritsee vilkkaat ja äänekkäät lapset, jotka "pilaavat" odotetun satutunnin. Eipä tarvitse pää punaisena huutaa, nimittäin ne ovat pienessä ryhmässä luontaisesti opittuja hyviä käytöstapoja. Kateellisten panettelua, jos omat lapset eivät osaa käyttäytyä, niin on syytä katsoo peiliin, sieltä se oppi tulee!