Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat hoitolapset pysymään niin tottelevaisina?
14.10.2018 |
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
Ja kauppakiukutteluhan saattaa olla ihan vaan väsymystä ja kuitenkin aika normaalia lapsen käytöstä sillloin tällöin. Karua, jos siitä saa selkäänsä.
Epäilenpä, että tuossa yllä kuvatussa tapauksessa uhkausta on aika harvoin tarvinnut laittaa täytäntöön, kun jo rangaistuksen mahdollisuudesta muistuttaminen on aikaansaanut tottelemisen.
Sehän on monesti se kaikenlaisten kovien rangaistusten (oli sitten ei-ruumiillisia tai ruumiillisia) hyvä puoli. Eli kun ne ovat niin "muistettavia" kokemuksia niin lähes aina pelkkä uhkaus saattaa riittää. Ei siis tarvitse rangaista lievästi joka toinen päivä jos rankaisee kovasti joka toinen kuukausi. Mikä lienee kaikkien kannalta helpoin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Olen päiväkodissa mutta vastaan että vieraskoreus. Kun käydään esim. kirjaston satutunneilla, on se lapsille aina odotettu mutta vähän jännittävä kokemus ja lapsi haluaa kuitenkin toimia lähtökohtaisesti aina oikein. Etenkin tuollaisessa vähän vieraammassa ympäristössä ryhmä pysyy aina paremmin kasassa kuin siellä tutussa päiväkodissa.
Toisaalta, ei siihen tarvita kuin se yksi lapsi joka hakee toistuvasti huomiota negaation kautta. Yksi lapsi voi hajottaa koko "ryhmäkurin" saamalla muut pelleilyyn/ kapinointiin yms. mukaan ja se on hyvin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.
Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
Ja kauppakiukutteluhan saattaa olla ihan vaan väsymystä ja kuitenkin aika normaalia lapsen käytöstä sillloin tällöin. Karua, jos siitä saa selkäänsä.
Epäilenpä, että tuossa yllä kuvatussa tapauksessa uhkausta on aika harvoin tarvinnut laittaa täytäntöön, kun jo rangaistuksen mahdollisuudesta muistuttaminen on aikaansaanut tottelemisen.
Sehän on monesti se kaikenlaisten kovien rangaistusten (oli sitten ei-ruumiillisia tai ruumiillisia) hyvä puoli. Eli kun ne ovat niin "muistettavia" kokemuksia niin lähes aina pelkkä uhkaus saattaa riittää. Ei siis tarvitse rangaista lievästi joka toinen päivä jos rankaisee kovasti joka toinen kuukausi. Mikä lienee kaikkien kannalta helpoin vaihtoehto.
Ja sinäkö olet sitä mieltä, että tällä menetelmällä kasvaa kunnollisia ja tunnollisia lapsia ja nuoria? Kahden kuukauden välein remmiä persuuksille ja siinä välissä remmillä uhkailua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.
Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.
Olet siis toisin sanoen sitä mieltä, että mitenkään ei saisi rangaista? Kaikessa rankaisemisessa kun vanhempi aiheuttaa harkitusti pahaa oloa lapselleen. Sitä paitsi kaikesta rankaisemisesta on varmaan joku "hirveä vääryys" keksittävissä. Aresti on eristämistä ja vapaudenriistoa, erilaiset takavarikot ovat varkaus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Riippuu hyvin pitkälle iästä ja toteutustavasta miten lapsi ruumiillisen kurituksen kokee. Esim. piiskan saanti on isolle noloa, mutta pienelle ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Riippuu hyvin pitkälle iästä ja toteutustavasta miten lapsi ruumiillisen kurituksen kokee. Esim. piiskan saanti on isolle noloa, mutta pienelle ei niinkään.
Tuossa puhuttiin 10-vuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakos PPH käyttää lapsilla valjaita kuljettaessa pihan ulkopuolella?
Miksei saisi?
Jotkut kokevat sen julmaksi tms. Lasta ei nykymaailmassa saisi mitenkään rajoittaa eikä pakottaa, vaan lapsen tulisi saada olla vapaa ja itsenäinen kuin taivaan lintu (vaikka sitten ison tien varressa kirmatessaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakos PPH käyttää lapsilla valjaita kuljettaessa pihan ulkopuolella?
Miksei saisi?
Jotkut kokevat sen julmaksi tms. Lasta ei nykymaailmassa saisi mitenkään rajoittaa eikä pakottaa, vaan lapsen tulisi saada olla vapaa ja itsenäinen kuin taivaan lintu (vaikka sitten ison tien varressa kirmatessaan).
Kädestä pitäminen rajoittaa lapsen liikkumista paljon enemmän kuin valjaat. Silti maantien reunaa on ihan ok kulkea kädestä pitäen, mutta valjaisiin laittaminen olisi kauhistus!
Vierailija kirjoitti:
Ryhmäpaine ja eivät ehkä pidä hoitotätiä riittävän läheisenä vastustellakseen. Nuo samat lapset todennäköisesti käyttäytyvät hyvinkin erilailla kotona.
Normaali lapsi pystyy kyllä käyttäytymään ja odottamaan. Ja ryhmässä toimiminen lisää sitä taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakos PPH käyttää lapsilla valjaita kuljettaessa pihan ulkopuolella?
Miksei saisi?
Jotkut kokevat sen julmaksi tms. Lasta ei nykymaailmassa saisi mitenkään rajoittaa eikä pakottaa, vaan lapsen tulisi saada olla vapaa ja itsenäinen kuin taivaan lintu (vaikka sitten ison tien varressa kirmatessaan).
Kädestä pitäminen rajoittaa lapsen liikkumista paljon enemmän kuin valjaat. Silti maantien reunaa on ihan ok kulkea kädestä pitäen, mutta valjaisiin laittaminen olisi kauhistus!
No joo, tiedän erityislasten, joita pitää rajoittaa paljonkin. Kukaan oikeasti tilannetta tunteva ei pidä sitä pahana - sivusta huutelijat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakos PPH käyttää lapsilla valjaita kuljettaessa pihan ulkopuolella?
Miksei saisi?
Jotkut kokevat sen julmaksi tms. Lasta ei nykymaailmassa saisi mitenkään rajoittaa eikä pakottaa, vaan lapsen tulisi saada olla vapaa ja itsenäinen kuin taivaan lintu (vaikka sitten ison tien varressa kirmatessaan).
Kädestä pitäminen rajoittaa lapsen liikkumista paljon enemmän kuin valjaat. Silti maantien reunaa on ihan ok kulkea kädestä pitäen, mutta valjaisiin laittaminen olisi kauhistus!
No joo, tiedän erityislasten, joita pitää rajoittaa paljonkin. Kukaan oikeasti tilannetta tunteva ei pidä sitä pahana - sivusta huutelijat kyllä.
Ongelma on se, että nykyään asiat tavataan hoitaa niiden sivustahuutelijoiden ehdoilla. Kunnan päivähoitotoimenjohtaja pelkää kuollakseen, että joku pöyristyjä soittaa iltapäivälehteen, kun pph on kohdellut lasta "väärin", ja niinpä esim. järjestyksestä tai turvallisuudesta tingitään merkittävästikin jottei tämän pelon aihe realisoituisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.
Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.
Olet siis toisin sanoen sitä mieltä, että mitenkään ei saisi rangaista? Kaikessa rankaisemisessa kun vanhempi aiheuttaa harkitusti pahaa oloa lapselleen. Sitä paitsi kaikesta rankaisemisesta on varmaan joku "hirveä vääryys" keksittävissä. Aresti on eristämistä ja vapaudenriistoa, erilaiset takavarikot ovat varkaus jne.
Mun mielestä se on kamalan yksinkertaistavaa kasvatusta, jos ajatellaan niin, että kun 10-vuotias kiukuttelee kauppareissulla, rangaistuksena häntä kuritetaan kotona remmillä, jolloin seuraavalla kauppareissulla hän käyttäytyy hyvin, koska ei halua kokea rangaistusta uudelleen. Kamoon, 10-vuotias on jo iso, kyllähän sen ikäisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan siitä, että mikä häntä kiukutti ja että on ihan ok olla joskus huonolla tuulella, mutta pitäisi vähitellen oppia sitlti käyttäytymään, vaikka kiukuttaisikin jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.
Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.
Olet siis toisin sanoen sitä mieltä, että mitenkään ei saisi rangaista? Kaikessa rankaisemisessa kun vanhempi aiheuttaa harkitusti pahaa oloa lapselleen. Sitä paitsi kaikesta rankaisemisesta on varmaan joku "hirveä vääryys" keksittävissä. Aresti on eristämistä ja vapaudenriistoa, erilaiset takavarikot ovat varkaus jne.
Mun mielestä se on kamalan yksinkertaistavaa kasvatusta, jos ajatellaan niin, että kun 10-vuotias kiukuttelee kauppareissulla, rangaistuksena häntä kuritetaan kotona remmillä, jolloin seuraavalla kauppareissulla hän käyttäytyy hyvin, koska ei halua kokea rangaistusta uudelleen. Kamoon, 10-vuotias on jo iso, kyllähän sen ikäisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan siitä, että mikä häntä kiukutti ja että on ihan ok olla joskus huonolla tuulella, mutta pitäisi vähitellen oppia sitlti käyttäytymään, vaikka kiukuttaisikin jne jne.
Eihän keskustelu ja kuritus välttämättä sulje toisiaan pois? Varmaan viesti menee parhaiten perille, jos heti kurittamisen jälkeen rauhallisesti keskustellaan lapsen kanssa ja tehdään selväksi, miksi rangaistiin (ja nimenomaan että rangaistiin lapsen teosta eikä siksi, että lapsessa muuten olisi mitään vikaa) ja kerrotaan, millaista käytöstä häneltä jatkossa odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.
Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.
Olet siis toisin sanoen sitä mieltä, että mitenkään ei saisi rangaista? Kaikessa rankaisemisessa kun vanhempi aiheuttaa harkitusti pahaa oloa lapselleen. Sitä paitsi kaikesta rankaisemisesta on varmaan joku "hirveä vääryys" keksittävissä. Aresti on eristämistä ja vapaudenriistoa, erilaiset takavarikot ovat varkaus jne.
Mun mielestä se on kamalan yksinkertaistavaa kasvatusta, jos ajatellaan niin, että kun 10-vuotias kiukuttelee kauppareissulla, rangaistuksena häntä kuritetaan kotona remmillä, jolloin seuraavalla kauppareissulla hän käyttäytyy hyvin, koska ei halua kokea rangaistusta uudelleen. Kamoon, 10-vuotias on jo iso, kyllähän sen ikäisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan siitä, että mikä häntä kiukutti ja että on ihan ok olla joskus huonolla tuulella, mutta pitäisi vähitellen oppia sitlti käyttäytymään, vaikka kiukuttaisikin jne jne.
Eihän keskustelu ja kuritus välttämättä sulje toisiaan pois? Varmaan viesti menee parhaiten perille, jos heti kurittamisen jälkeen rauhallisesti keskustellaan lapsen kanssa ja tehdään selväksi, miksi rangaistiin (ja nimenomaan että rangaistiin lapsen teosta eikä siksi, että lapsessa muuten olisi mitään vikaa) ja kerrotaan, millaista käytöstä häneltä jatkossa odotetaan.
Inhottavaa. Yhä on näitä kahjoja, jotka varta vasten haluavat kurittaa lapsiaan. Se on rikosilmoituksen paikka, jos lapseen käy käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjaston satutunneilla ihmetellyt... Lapset istuvat kun hoitotäti käskee ja nousevat ylös vasta kun ovat saaneet luvan. Kukaan ei väitä vastaan saati yritä karata.
Miten ihmeessä perhepäivähoitajat saavat aikaan tuon?
Tuollaista tottelevaisuutta kun katsoo niin tuntuu, kuin olisi palannut aikakoneella takaisin johonkin 80-luvulle jolloin lapset vielä pidettiin kuuliaisina kurituksella pelottelemalla.
TArkoititko että se oli jotenkin hyvä asia kun lapsia peloteltiin kurittamisella? Minusta se oli lähinnä säälittävää, kun vähän aikaa sitten kaupassa kuulin, kun jostain asiasta kiukuttelevalle n. 10-vuotiaalle tytölle sanottiin, että nyt loppuu se kiukuttelu tai saat kotona remmiä. Ja tyttö vaikeni heti, eli ilmeisesti tiesi, mitä olisi ollut odotettavissa :(
Mitä säälittävää siinä on, että ihminen tottelee, kun pelkää ikävältä tuntuvaa seuraamusta? Sehän on koko yhteiskunnan toiminnan kulmakivi, että ihmiset eivät tee vain sillä lailla kun itsestä parhaalta tuntuu, koska tietävät, että sääntöjen rikkomisella on seurauksensa.
No on se minusta aika säälittävää, että uhkaillaan noin. Ja koska uhkaus tehosi, tyttö oli siis oletettavasti myös saanut sitä kuritusta joskus. Ja vielä noin iso tyttö kyseessä (ja ei, en tietenkään hyväksy minkään ikäisten kurittamista, mutta erityisestä isomman lapsen kohdalla pitäisi pystyä puhumaan asioista).
No ei 10v ole kovin vanha. Ja oletko miettinyt sitä, että lasten kanssa ei hyvin usein nimenomaan pysty puhumaan asioista (koska lapsi ei ymmärrä sitä asiaa tai ei halua totella koska oma etu painaa vaakakupissa enemmän)? Rangaistuksiin yleensä turvaudutaan siinä vaiheessa, kun puhuminen on ensin kokeiltu ja tehottomaksi havaittu.
No en minä silti ymmärrä, miten se 10v oppisi käyttäytymään paremmin, jos hänet sitten kaupasta kotiin tultua (kun kiukkukin on varmasti mennyt viimeistään kotimatkalla ohi) kuritetaan jollain nahkaremmillä. Jotenkuten ymmärrän (en hyväksy tietenkään tätäkään) sen logiikan, että ihan pieni lapsi tehtyään jotain hengenvaarallista (esim. juoksee autotielle) saa välittömänä rangaistuksena jonkun luunapin tai vastaavan, jotta oppisi varomaan tällaista vaarallista asiaa.
No aika samalla logiikalla se 10v oppii siitä käyttäytymään paremmin kuin millä logiikalla 40v oppii olemaan ajamatta autolla liian kovaa jos on kameratolppa välähtänyt ja postissa joskus pitkän ajan päästä tullut sakkolappu.
Mutta miksi pitäisi kurittaa? Kännykkäkielto, aresti tms?
Moni kurittaa ruumiillisesti sen takia, että se koetaan esim. tehokkaammaksi menetelmäksi (muut kuritusmenetelmät eivät tunnu tehoavan kunnolla) tai sitten siksi, että se on nopeasti ohi ja asia pois päiväjärjestyksestä toisin kuin jokun päiväkausia kestävän arestin kohdalla. Toki ihan vaan tottumuksestakin voi olla kyse tai siitä, että ei juuri osata ei-ruumiillisia kuritusmenetelmiä.
Suhtaudut pelottavan neutraalisti tai jopa hyväksyvästi kurittamiseen! Onko sinulla omia lapsia? Pystyisitkö muka kurittamaan niitä jollain nahkavyöllä? Itse en voisi ikinä edes harkita mitään sellaista omille lapsille, vaikka tekisivät mitä! Ja meillä on kyllä aika tiukka kuri, mutta ei kuritusta.
En ymmärrä miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin aivan kamalan kauhistellen. Olen sen verran vanha, että omassa lapsuudessa vielä useimmat saivat selkäänsä eikä se ollut myöskään monesti mikään salaisuus lähiympäristössä, että niin tapahtui. Ei asiaa silti koettu siten, että "nyt meitä hakataan ja pahoinpidellään" tai vastaavaa vaan se oli rangaistus vaikka toki kirvelevä ja monesti nolo sellainen. Ei siihen kirvelyyn kuole niin kuin ei kuole arestin aiheuttamaan harmitukseenkaan, eikä se rangaistus ole mikään syy ajatella, että "vanhemmat eivät tästedes enää pidä minusta".
Pieni lapsikin ymmärtää oikein hyvin oman kokemuksen pohjalta sen perustavanlaatuisen eron mikä on perheväkivallan ja syystä tapahtuvan rankaisemisen välillä, mutta vahvasti tuntuu siltä, että hyvin moni aikuinen ei sitä eroa enää tiedosta.
Tekee varmaan tooodella hyvää kasvavan lapsen itsetunnolle. Eihän se ole vain se kirvely, vaan koko se kuritustilanne pylly paljaana on äärimmäisen alistava ja nöyryyttävä lapselle.
Toisaalta kurittaessa vanhempi on läsnä. Esim. jäähyttäminen, jossa lapsi eristetään vanhemmasta, saattaa olla traumaattista.
Kipu yhdistettynä vanhemman läsnäoloon ja siihen että vanhempi aiheuttaa sen kivun ei varmasti ole mitenkään lapsen edun mukaista. Se on monella tapaa todella väärin.
Lapsen hylkääminen henkisesti on myös väärin. Eli esim. että hänet suljetaan huoneeseen yksin. Mutta tässä pitää muistaa että jäähy ei ole yhtä kuin eristys. Jäähyssä lasta ei tarvitse eristää ja jättää yksin vaan aikuinen voi olla koko ajan läsnä tilanteessa. Jäähy voi olla rauhoittumista, sen ei tarvitse olla rangaistus.
Olet siis toisin sanoen sitä mieltä, että mitenkään ei saisi rangaista? Kaikessa rankaisemisessa kun vanhempi aiheuttaa harkitusti pahaa oloa lapselleen. Sitä paitsi kaikesta rankaisemisesta on varmaan joku "hirveä vääryys" keksittävissä. Aresti on eristämistä ja vapaudenriistoa, erilaiset takavarikot ovat varkaus jne.
Mun mielestä se on kamalan yksinkertaistavaa kasvatusta, jos ajatellaan niin, että kun 10-vuotias kiukuttelee kauppareissulla, rangaistuksena häntä kuritetaan kotona remmillä, jolloin seuraavalla kauppareissulla hän käyttäytyy hyvin, koska ei halua kokea rangaistusta uudelleen. Kamoon, 10-vuotias on jo iso, kyllähän sen ikäisen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan siitä, että mikä häntä kiukutti ja että on ihan ok olla joskus huonolla tuulella, mutta pitäisi vähitellen oppia sitlti käyttäytymään, vaikka kiukuttaisikin jne jne.
Eihän keskustelu ja kuritus välttämättä sulje toisiaan pois? Varmaan viesti menee parhaiten perille, jos heti kurittamisen jälkeen rauhallisesti keskustellaan lapsen kanssa ja tehdään selväksi, miksi rangaistiin (ja nimenomaan että rangaistiin lapsen teosta eikä siksi, että lapsessa muuten olisi mitään vikaa) ja kerrotaan, millaista käytöstä häneltä jatkossa odotetaan.
Inhottavaa. Yhä on näitä kahjoja, jotka varta vasten haluavat kurittaa lapsiaan. Se on rikosilmoituksen paikka, jos lapseen käy käsiksi.
En minä tahdo "varte vasten" kurittaa lapsia. Mutta silloinkin, kun kurittaminen oli sallittua, ei vanhemmat kurittaneet lapsia heitä kiduttaakseen, vaan kasvattaakseen.
Mä syyllistyn kyllä välillä samaan kotona. Kun lapset lähtee yhdessä pihalle, kaikki laittaa kurikset, vaikka vanhin ei niitä niin välttämättä tarvitsisikaan. Pukemiset sujuu helpommin, kun kaikki laittaa. Lynkatkaa vaan mut, mutta joskus asiat haluaa tehdä helpoimmin...