En onnistu saamaan ystäviä

Toki ymmärrän hyvin, ettei kaikkien kanssa natsaa ja ihmisiin tutustuminen voi olla työlästä. Tämä on silti laskenut itsetuntoani paljon.

Onko sama ilmiö muille tuttu? Tuntuu ikävältä, ettei oma seura jaksa muita kiinnostaa, vaikka toinen alkuun vaikuttaisikin sinusta tykänneet. Ja myös puhuisi siihen suuntaan, että on seurassasi viihtynyt ja haluaisi nähdä uudelleen.

Mulla on vähän sama ongelma. Ihmisiin kyllä tutustun, mutta tutuiksi ne jää. Ei oikein syvene ne ihmissuhteet vaikka yrittäisi tuttustua paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama ongelma. Ihmisiin kyllä tutustun, mutta tutuiksi ne jää. Ei oikein syvene ne ihmissuhteet vaikka yrittäisi tuttustua paremmin.

Sitä miettii tekeekö jotain väärin, mutta onhan esimerkiksi se, että sinua ei kutsuta vastavuoroisesti toisen luokse kylään yksi merkki siitä, ettei suhde ole tasapuolinen. Väkisinkään kun ei muiden luokse kylään tee mieli ängetä.

Ihmetyttää vain se, että miten ihmeessä omat tulkinnat sosiaalisista tilanteista menevät noin pahasti pieleen, että kuvittelet muiden seurassasi käyttäytymisensä perusteella yleensä olevan kiinnostuneita tutustumaan sinuun? Jos he eivät sitä kuitenkaan ole. Olen kuvitellut, että ihmisiin tutustutaan yleensä ajan kanssa, mutta minuun ei ilmeisesti haluta tutustua. Mietin tosissaan sitä, että mitä teen väärin? Onko se niin, että jo ensimmäisellä kerralla on tehtävä jotenkin aivan ilmiömäinen vaikutelma ihmisiin tai sitten tutustuminen ei enää etene mihinkään suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää vain se, että miten ihmeessä omat tulkinnat sosiaalisista tilanteista menevät noin pahasti pieleen, että kuvittelet muiden seurassasi käyttäytymisensä perusteella yleensä olevan kiinnostuneita tutustumaan sinuun? Jos he eivät sitä kuitenkaan ole. Olen kuvitellut, että ihmisiin tutustutaan yleensä ajan kanssa, mutta minuun ei ilmeisesti haluta tutustua. Mietin tosissaan sitä, että mitä teen väärin? Onko se niin, että jo ensimmäisellä kerralla on tehtävä jotenkin aivan ilmiömäinen vaikutelma ihmisiin tai sitten tutustuminen ei enää etene mihinkään suuntaan?

Todella tuttua. Minäkin olen taipuvainen nykyisin miettimään oman arvostelukykyni puutteellisuutta. Vastavierailu- ja vieraanvaraisuustapauksista olen varma, koska tiedän näiden henkilöiden kuitenkin olevan aktiivisia muiden ihmisten kanssa - minut yksinkertaisesti sijoitetaan jollekin ulkokehälle satunaiseksi tuttavaksi. Myöskään itse en ymmärrä logiikkaa. En varmasti tyrkytä seuraani tai ole yli-innokas, sen verran varovainen minusta on tullut, samoin jo lähes kammottaa oman arviointikyvyn viallisuus: minun ”hyvä yhteys” toiseen ihmiseen ei sitten ilmeisesti olekaan lähimainkaan hyvä, vaan jotakin aivan muuta, koska toisen panostus jatkoon on nolla.

Täälläkin tuttua - valitettavasti :( Syö itsetuntoa ja masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää vain se, että miten ihmeessä omat tulkinnat sosiaalisista tilanteista menevät noin pahasti pieleen, että kuvittelet muiden seurassasi käyttäytymisensä perusteella yleensä olevan kiinnostuneita tutustumaan sinuun? Jos he eivät sitä kuitenkaan ole. Olen kuvitellut, että ihmisiin tutustutaan yleensä ajan kanssa, mutta minuun ei ilmeisesti haluta tutustua. Mietin tosissaan sitä, että mitä teen väärin? Onko se niin, että jo ensimmäisellä kerralla on tehtävä jotenkin aivan ilmiömäinen vaikutelma ihmisiin tai sitten tutustuminen ei enää etene mihinkään suuntaan?

Todella tuttua. Minäkin olen taipuvainen nykyisin miettimään oman arvostelukykyni puutteellisuutta. Vastavierailu- ja vieraanvaraisuustapauksista olen varma, koska tiedän näiden henkilöiden kuitenkin olevan aktiivisia muiden ihmisten kanssa - minut yksinkertaisesti sijoitetaan jollekin ulkokehälle satunaiseksi tuttavaksi. Myöskään itse en ymmärrä logiikkaa. En varmasti tyrkytä seuraani tai ole yli-innokas, sen verran varovainen minusta on tullut, samoin jo lähes kammottaa oman arviointikyvyn viallisuus: minun ”hyvä yhteys” toiseen ihmiseen ei sitten ilmeisesti olekaan lähimainkaan hyvä, vaan jotakin aivan muuta, koska toisen panostus jatkoon on nolla.

Itsekin olen muuttunut varovaisemmiksi etten vaikuttaisi liikaa tuputtavan muille seuraani. Tuntuu silti kurjalta olla myöskin hyvin paljon itsekseen suhteessa siihen miten muiden seuraa kaipaisi. En vain oikeasti ymmärrä tarvetta käyttää kauniita korulauseita miten kiva oli nähdä, jos toinen ei sittenkään sitä oikeasti tarkoita.

Tuollainenhan on esim jenkeissä normikulttuuria ja varmaan yleinen käytöskoodi että puhutaan vain lämpimikseen miten kiva olisi nähdä uudelleen ja kutsutaan kylään mutta se ei tarkoita mitään, juuri Kiira Korpi ja joku toinen julkimo tästä puhui- jotkut harjoittaa tuota vissiin täälläkin, en ymmärrä mitä järkeä siinä on..

Vierailija kirjoitti:

Tuollainenhan on esim jenkeissä normikulttuuria ja varmaan yleinen käytöskoodi että puhutaan vain lämpimikseen miten kiva olisi nähdä uudelleen ja kutsutaan kylään mutta se ei tarkoita mitään, juuri Kiira Korpi ja joku toinen julkimo tästä puhui- jotkut harjoittaa tuota vissiin täälläkin, en ymmärrä mitä järkeä siinä on..

Olen poistellut näitä lämpimikseen puhujia sitten Facebook-kavereista. Ei tee mieli jakaa omasta elämästään tietoja sellaisille ihmisille, joita ei seurasi kuitenkaan kovin paljon kiinnosta.

Up

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

Näin olen itsekin alkanut ajatella. Pitäisi nyt vain päästä eroon tästä itsesäälissä vellomisesta. Yritykset tutustua ihmisiin vain vievät voimia, jos niissä tulee paljon pettymyksiä. Mutta ehkä ajan kanssa tulee välillä niitä myönteisiäkin yllätyksiä.

Toisinaan olen miettinyt pitäisikö vain sanoa, että nyt minä voisin välillä tulla toisen luokse kylään, kun on jo nähty minun luonani useampaan kertaan. Se voisi periaatteessa herättää toisen siihen, ettei ystävyys nykyisellään ole oikein tasapuolista. Käytännössä tuollainen toiminta tuntuu silti aika vieraalta.

Ajattelen, että jos toinen oikeasti haluaisi käyttää ystävyyteen paukkuja, niin hän mielellään kutsuisi minua kylään. Mutta tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Jotkut saattavat helposti ehdottaa tulevansa toiselle kylään. Minusta se on vähän outoa.

Itse ajattelen, että kutsun vieraita kylään silloin, jos itse arvelen jaksavani heitä ottaa vastaan (siivota, järjestellä kotona, hankkia jotain tarjottavaa). Tästä syystä en muidenkaan luokse viitsi omalla ilmoituksella ängetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Tapauksesi on erilainen - ja olet siinä päätelminesi oikeassa: et vain ole ystävällesi tärkeä. Silti on myös suuri joukko hyväksikäyttäjiä: toisen aloitteelisuutta ja vieraanvaraisuutta käytettäisiin pohjattomasti hyväksi, itse ei mitään. Ottamassa kyllä oltaisiin, mutta mitään ei annettaisi. Samaa tasoa ovat ”kaverit”, jotka ottavat yhteyttä vain silloin kun ovat jotakin vailla: tekoa tai tavaraa lainaan. Pihalle tuollaiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ilmiö. Jatka etsimistä. Jos haiskahtaa yksipuoliselta heti alussa ei se tule muuttumaan. Vastavuoroisuuden puute on yksi huonon suhteen merkki ja roolit valitettavasti lukittuu nopeasti. Heivaa ulos ja keskity niihin joilla on puheiden sijasta tekoja.

Samaa mieltä. Ihminen, joka koskaan ei panosta sinun kutsumiseesi kotiinsa, vastavuoroisuuteen, ei priorisoi sinua kovinkaan korkealle. Hän on sijoittanut sinut ulkokehälle, alitajuisesti hyväksikäytettäväksi, eikä siihen tule koskaan muutosta. Etenkin jos huomaat, että tältä ihmiseltä kyllä liikenee voimavaroja muiden ihmisten kanssa, juokse. Mieluummin vaikka yksin.

En usko mihinkään hyväksikäyttöön. Mulla on yksi tuollainen ystävä, hän on kahden lapsen äiti jolla on omakotitalossa aika paljon hommaa, vuorotyö, harrastus ja vanhoja ystäviä ja perheenjäseniä joiden kanssa viettää aikaa. Uskon, että tykkää minusta, mutta koska olen ns. uusi ystävä niin kaikki vanhat menevät mun edelle ja jos hänellä joskus jää ylimääräistä aikaa niin käyttää sen kotona yksinään kun on kerrankin mahdollisuus vaikka vaan lukea rauhassa. Olen itse jättänyt yhteydenpidon hänen kanssaan, hänelle ei ole mulle aikaa eli ei pidä mua niin tärkeänä, että järjestäisi sitä oma-aloitteisesti.

Kuulostaa siltä, että uuden ystävän sijaan olet toiselle täysin yhdentekevä ihminen.

Minulla oli nuoruudessa tuollainen ystävä. Vanhempana sai sitten hyvin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. Niin se elämä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruudessa tuollainen ystävä. Vanhempana sai sitten hyvin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. Niin se elämä opettaa.

Minkä yhteyden ajattelet noilla asioilla olevan? Jos olisi kutsunut sua kylään, ei olisi tullut kehitysvammaista lasta?