Ghoustaus, kuinka päästä yli (taas)?

Arvelen, että ghoustaavat eivätkä sano heippa, koska joko

1) ovat raukkiksia

2) haluavat jättää portin auki jos haluavatkin panna joskus vielä.

Minut on ghoustattu ennen kuin tätä termiä tai nettiä oli olemassakaan. Se haavoitti aivan järkyttävästi. Me oltiin muka menossa kihloihin ym.

Pliis älkää pilatko hyvää ketjua näillä "naiset ei saa avata haarojaan miehille, paitsi tietysti minulle, sen he ova minulle mystisellä tavalla velkaa" -kommenteilla.

Ihan mielenkiintoista lukea ihmisten kokemuksia ja kantoja ghoustaamisesta.

Ymmärrän, jos joku tekee niin nuorena ja typeränä, mutta en jaksa käsittää moista sydämettömyyttä aikuiselta.

Voiko ghostaamista mitenkään ennakoida? Minkälaiset tyypit teitä on ghostanneet?

Jos suhde on ollut oikea parisuhde, seurustelu, jossa odotetaan uskollisuutta toiselta, on ghostaaminen raukkamaista. Mutta jos kyseessä on ollut vain tapailu tai vasta parit ekat treffit, niin sehän vain kertoo kiinnostuksen puutteesta. Kyllä sen tietää, jos toinen on aidosti kiinnostunut. Turha siitä on loukkaantua, jos ei ole kiinnostusta.

Minut on kerran jätetty epäselvästi, syytä kertomatta. Olihan se alkuun kamalaa, mutta ajan myötä sain seliteltyä asian itselleni ja näin mielestäni eroavaisuudet, joita meissä oli ja olin itsekin samaa mieltä, että ei meistä olisi mitään tullut ja hyvä että toinen osasi katkaista suhteen ajoissa. Valitettavasti tämä mies sitten vajaan puolen vuoden päästä ottikin yhteyttä, tahtoi pyytää anteeksi katoamistaan ja selvittää tilanteen kanssani. Todellinen syy ja sen kuuleminen miehen omasta suusta oli paljon pahempaa kuin mitä olin miettinyt itsekseni ja romahdin pitkäksi aikaa. Hän sai mielenrauhan, minun itsetuntoni oli mennyttä.

Jonkinlainen selitys on hyvä antaa, mutta joskus on parempi jättää kertomatta. Näin jälkikäteen ajatellen olisin todellakin toivonut, että mies olisi vain kadonnut palaamatta selittelemään.

Ghostasin kerran miehen, joka ei arvostanut minua ja lisäksi olin itse oikeastaan se, joka lähes joka kerta otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Alkoi ihmetellä pari viikkoa sen jälkeen kun en enää kysellyt hänen peräänsä. Ajattelin tekeväni lähinnä palveluksen, joten kummallista, että hän kyseli edes mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vähän näyttää siltä, että naiset ghoustaavat, jos mies on liian innokas. Miehille ongelmana on, että nainen on liian passiivinen. Ghoustaamiseen on aina jokin syy. Syy tietenkin on, ettei ghoustaaja ollut tyytyväinen tilanteeseen. Teiden olisi jo aikaisemmin pitänyt erkaantua tai vähintään se olisi ollut edessä. Ghoustatun on ihan hyvä miettiä, mikä meni vikaan, kun näin tapahtui, eikä vain jäädä katkeruuteen vellomaan.

Itse ghoustasin naisen passiivisuuden takia. Kokeilen parin viikon tapailun jälkeen miten käy, jos en ole ensimmäisenä ottamassa yhteyttä. Naisesta ei enää kuulunut mitään koskaan. Voi olla, että nainen loukkaantui pahasti, koska ghoustasin, tai sitten nainen oli hyvin tyytyväinen, kun pääsi minusta eroon.

Mielenkiintoista. Itsehän olen passiivinen, jos haluan tietää miten kiinnostunut mies on, koska kokemuksen mukaan, kiinnostunut mies on aktiivinen. Jos en ole kiinnostunut, niin sanon. Miehethän tunnetusti eivät sano, mikäli haluavat pitää varalla, joten siksi pelailu. 

Tuo mitä teit, ei kuitenkaan ole ghoustaus. Ghoustaus on sitä, kun ei itse ota yhteyttä, eikä vastaa yhteydenotto yrityksiin. Jos nainen ei ole yrittänyt sinuun ottaa yhteyttä, ei ghoustausta ole tapahtunut.

Olihan teillä hetkenne mutta päästä irti jo.

Veikkailen, että minua ollaan ghostaamassa. Juttelen miehen kanssa viikoittain, mutta vähenevään päin. Teen itse vuorotyötä, ja mies reissaa paljon (plus hänellä on lapsi) joten aikataulujen sovittaminen on hankalaa. Etäisyyttäkin on jonkin verran. Olemme nyt sopineet tapaavamme loppukuusta, kun molemmilla on vapaata ja lapsi on äidillään, mutta saa nähdä. Ehkä hän on jo siirtynyt eteenpäin. Minunkin varmaan pitäisi.

Miten olette päässeet yli ghostauksesta? Minut ghostattiin todella pitkän  (>vuosi) tapailun jälkeen, enkä saa asiaa mitenkään käsiteltyä. Olen aivan rikki ja tuntuu, että elämältä putosi pohja. En uskalla enää luottaa kehenkään. Miten tästä pääsee yli vai pääseekö mitenkään?

Minuun ghostaaja otti taas yhteyttä puolen vuoden päästä, ikävöi, tekstasi solkenaan, oli innoissaan tapaamassa (mutta ei ehditty edes tavata) ja sitten ghostasi taas, aivan yhtä yhtäkkiä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Täysin selkärangatonta. Ymmärrän, jos kiinnostus lopahtaa, on elämässä vaikeaa tai ties mitä, mutta aikuinen ihminen osaa edes sen yhden lyhyen tekstarin lähettää ja kertoa tämän. En ymmärrä niitä, jotka puolustelevat ghostamista toisen käytöksellä.  Aina voi itse olla fiksu ja ilmoittaa, mikä tilanne on, vaikka toinen olisikin roikkuva psykopaatti, joiksi ghostattuja täällä epäillään. Muuta ei tarvita.

Saman kanssa kamppailen itsekin enkä oikein osaa antaa neuvoja. Ghostaaja tulee uniin jatkuvasti, kun ei asioita saatu hoidettua fiksusti. Mutta tsemppiä, et ole ainoa!

Mies huomasi, ettet ollut se, mitä hän etsii. Hänhän on voinut jo viettää aikaa toisen kanssa. Miestä tuskin ihmeemmin kiinnostaa tunnekuohusi.

Suosittelen face-to-face treffejä ja kanssakäymistä somen ja tinderin sijaan... Kyllä ihminen tulee trefeille, jos se on aidosti kiinnostunut toisesta.

Ihmiset jotka tälläistä harrastaa ovat enemmän ja vähemmän sekaisin. Yrittäkää nyt ihan järjen kanssa miettiä miten normaalijärkinen ihminen toimii eri tilanteissa, normaalit käytöstavat jne. Aivan turhaa miettiä tuollaista, koska ei voi tietää mitä sen toisen päässä liikkuu. Näitä tapauksia riittää tuolla netissä pyöriessä, ei kannata tuollaisesta ottaa mitään kohtausta. Muutenkin yleisenä ohjeena, jos tapaatte ihmisen ja heti pitää alkaa miettimään mitä ihmettä tuo nyt noin sanoi ja teki jne. Todennäköisesti on jotain ongelmia ja ne ei siitä muuksi muutu.

Pelijännämies sai jo haluamansa. Sut korkattiin ja next! Taas vedettiin yhtä nokasta.

Self respect kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?

Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.

Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.

Treffailukulttuuri ei kiinnosta.

Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.

Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:D

Täytyy tähän lisätä, että eniten on jääneet perään roikkumaan ne kaksi miestä, joiden kanssa olin sängyssä alle 2h ensitapaamisesta.

Toisen tapasin puistossa, toisen bussipysäkillä - ennestään tuntemattomia siis, eli asiaan ei liittynyt mitään Tindereitä tai muita nykyajan hapatuksia.:D  --- 

Ahaa eli oletkin trolli tai jos et, niin harvinaisen keskenkasvuinen antelias. Tottakai ne miehet joille nainen antautuu noinkin helposti, jäävät roikkumaan mielellään koska uskovat saavansa sinulta jatkossakin pinppiä ilman, että siihen tarvitsisi nähdä suurta vaivaa (eli heidän ei tarvitse kustantaa mitään illallisia, leffakäyntejä tai muutenkaan kuluttaa aikaansa helpon naisen kanssa oleskeluun.) :) Laadukkaammilta naisilta kun sitä pinperoa ei ihan noin vain saa, vaan miehen pitää tehdä oikeasti töitä sen pinpin eteen, eli tutustua. :) 

Jos joskus haluat päästä helpon naisen maineesta eroon, niin kannattaa vaihtaa paikkakuntaa, helpon naisen maine leviää nimittäin miesten keskuudessa kulovalkean tavoin... 

Hyi miten iljettävä mies. En myy seksiä jotakin leffalippua vastaan (se vasta halpuutusta olisikin). Enkä asu jossakin perähikiällä jossa mopopojat rehvastelevat naisillaan.

Mutta eihän tierynlainen mies voi ymmärtää, ettei ole kyse mistään "naiset vaan antaa" asetelmasta, että nainen myös saa. Ei tosin tuon miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanona, että suurin osa miesten tekemistä ghoustauksista johtuu naisen passiivisuudesta. Mies on aloitteellinen, mies on aktiivinen ja mies johtaa, mutta mies on myös se joka aina joustaa. Lopulta epätasapainoisessa tapailusuhteessa tulee olo, että nainen ei välitä. Nainen ei osoita mitään välittämisen merkkejä tai osoittavat, mutta odottavat että mies tekee niin ensin. Yllättävä puhelinsoitto ilman mitään asiaa tai vaikka vain yllättävään aikaan viesti, jossa on pelkästään ;), voivat olla iso positiivisia merkkejä. Näitä positiviisia merkkejä miehenä haluan nähdä. Jos niitä ei tule enkä koe naisen välittävän minusta, lopulta välittäminen naista kohtaan myös hiipuu.

Kerran olin tapaillut naista muutaman kuukauden. Mentiin aina mieleni mukaan ja naiselle sopi kaikki, jos vain aikatauluun kävi. Tämä oli aluksi ensimmäisen kuukauden oikeastaan ihan hauskaa, mutta toisen kuukauden aikana oli hiukan raskasta. Lopulta kävi niin, että en laittanutkaan viestiä kuten tavallisesti. Viikko tästä ja naiselta tulee viesti: "mitä kuuluu?". En koskaan vastannut viestiin eikä naisestakaan kuulunut mitään. Ei tässä ollut kyse munattomuudesta, vaan et en enää yksinkertaisesti välittänyt ja enkä tuntenut että minustakaan olisi välitetty.

Kuulostat siltä että tarvitset heikon itsetunnon pönkittäjää etkä kumppania. Lisäksi tuollaiset sattumanvaraiset ";)"-viestit on todella ärsyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on ghostattu vain kerran, mutta sekin kokemus oli riittävän traumaattinen. Puolen vuoden tapailun jälkeen ghostaus, syynä tietysti se että mies löysi mielenkiintoisemman, minkä sain lopulta selville somesta. Mulla meni vuosi, että käsittelin sen. Eihän ongelma ole se, että löytyy parempi -se on vain elämää- vaan kysymys on siitä, että ei koe sitä toista riittävän arvokkaana ansaitsemaan edes yhtä suoraa, rehellistä viestiä. Jättää vaan toisen miettimään että mitä tein väärin. Helppohan tässä on jälkikäteen miettiä että hyvähän se oli että pääsin tyypistä niin helposti eroon, mutta ei se silloin helpottanut, kun tilanne oli päällä. Koin kyllä olevani ihan arvoton.

Tsemppiä kaikille ghostatuille. Parempaa on luvassa!

Mulla tasan sama tarina! (Olen tuo, joka edellä kirjoitti joululomista.) Mäkin sain tietää vasta pari kuukautta katoamisen jälkeen, että se olikin löytänyt jonkun paremman ja siksi haihtunut mun elämästä. Tosi reilua jättää ilmoittamatta! Miten jollakulla on edes sydäntä tehdä noin toiselle?

Myötistä täältä, kohtalotoveri! Ja siis sillä lailla ihan oikeasti, eikä ivalla.

Lähes kaikki naiset tekee noin miehille joiden tapailua ei halua jatkaa.

Jos haluat törkeätä niin mene naimisiin ihmisen kanssa, elä sen kanssa muutama vuosi ja kun tulet töistä niin kaikki tavarat on poissa ja maistraatin kirje pöydällä jossa on laitettu ero hakuun.

Puhelinnumero on vaihdettu ja mitään tietoa ihmisestä ei ole. Seuraavan ja viimeisen kerran kun kuulet mitään ihmisestä on kun maistraatista tulee kirje että ero on astunut voimaan. Mutta koskaan et kuule sanaakaan ihmisestä ( avioehto oli joten ei ollut mitään omaisuuden jakoa).

Minulle nainen teki niin!

Tätä yleensä suositellaan naisille, joiden mies on taipuvainen väkivaltaan. Olisiko tämä ollut syy pakenemiseen?

Tinder on ollut taas reilun kuukauden ja ghostatuksi olen tullut viitisenkymmentä kertaa. 3 kertaa treffien jälkeen, loput jo heti naisen ymmärtäessä mitä työtä teen.

Mätsejä kyllä tulee, mutta onnistumisprosentti siitä eteenpäin 0%

Sama retorinen kysymys kuin aloituspostaajallakin, että paljonko pettymyksiä pitää yhden ihmisen sietää? Ja mitä sitten, kun ei siedä?

M35