Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen mielestä puhumisen aloittaminen on alentumista
13.10.2018 |
Pieni riita, väärinkäsitys, eikä mies koskaan puhu. Istutaan eri huoneissa monta päivää ja minun pitää lähestyä. Isompi kriisi - sama homma. Tänään taas yritin puhua, että mikä siinä on ettei voi tulla koskaan puhumaan ja mies vastasi ettei ala alentua ja tulla puhumaan.
En taida olla väärällä ajatuksella liikenteessä, jos ero on ainoa mahdollisuus.
Mistä lähtien kumppanille puhuminen on alentumista? Miltä teistä tuntuisi, jos mitätön riitakin, ei selviä, kun mies ei vain suostu puhua!
On vain niin avuton olo. Onko se liikaa vaadittu että puoliso haluaisi että on kaikki hyvin ja selvitetään asia? En ymmärrä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se mielenkiintoista kun miehet ei saa osoittaa mieltään millään tavalla. Naiset huutaa, paiskoo tavaroita, pitää mykkäkoulu ja kiroilee ja haukkuu, mut mies jos tekee saman, ni se on hullu psyko, josta pitää päästä eroon.
Riitelytavat on muuten varmaan yks alkeellisimmista asioista minkä kans ihmiset joutuu tekemään hirveesti töitä. Harva osaa jatkuvasti ilmaista itseään pelkästään rakentavalla tavalla. Varmaan suurin osa ihmisistä taantuu ihan lapselliselle tasolle riidellessään. Siinä se parisuhde punnitaan. Mitä sallin itseltäni ja toiselta.
Kotoa vanhemmilta se riitelytapa opitaan. Eikä se että osoittaa mieltään ole hyväksyttävää naisillekaan, kukaan ei saa heitellä tavaroita tai haukkua. Huutaa ja kiroilla saa jos on aihetta. Murjottaminen ja mököttäminen on vaan lapsellista, sen merkki ettei osaa käyttää sanoja kuten aikuisen kuuluu, menee samaan kuin se tavaroiden heittely, ne on lapsen tapoja käsitellä asioita, kas kun ei pidätä hengitystä. Ihan yhtä lailla jos nainen osoittaa mieltään lapsellisesti vuodesta toiseen, on syytä ottaa ero.
Minä en voi sietää mitään mielenosoitusta, sanoo sitten suoraan mitä on sanottavaa ja sillä selvä, en halua arvailla mitään.
Kuka sinä olet päättämään sallitun ja kielletyn tavan?! Kunpa itse kykenisin mykkäkouluun. Olis varmasti lapsille parempi.
Minä olen aikuinen sivistynyt ihminen joka osaa puhua, ei tarvitse heitellä tavaraa kuin joku apina, ja haukkuminen on vaan huonoa käytöstä, ihan yleensäkin. Kyllä se sun mykkäkoulus ahdistaisi myös lapsia, vinoon kasvaisivat nekin.
Aikuinen, sivistynyt kiroileva ja huutava? Just joo. Joillekin tuollainen ei olisi ok. Mut sehän ei sua kiinnosta. Sinä itsevaltiaana asetat omat normit etkä edes tajua ettet ole sellaiseen millään tavalla oikeutetumpi kuin kukaan muukaan?
Kerropa sinä nyt sitten, mikä on sovelias tapa riidellä, jos mikään aiemin mainituista ei ole?
-eri
Etkö ymmärtänyt siis yhtään pointtiani? Nimenomaan en ala sanelemaan jumalan asemassa mikä on oikein ja mikä väärin. Siitähän oli koko ajan kyse: armollisuudesta, koska itsekään tuskin toimii aina rakentavasti. Ollaan ymmärtäväisiä myös toisia ja toisten tapoja kohtaan, kunhan ei tuhota omaisuutta tai harjoiteta väkivaltaa. Meillä ihmisillä (ainakin suurimmalla osalla) on taipumus olla todella pöljiä riitelijöitä. En ole oikeutettu sanomaan, että oma tapani on oikeutetumpi kuin mieheni.
Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Miksi siis osallistut tähän keskusteluun? Onko sinulla antaa ap:lle jotain neuvoa, kuinka selvittää tuo kestämätön tilanne että mies vetää hyvillä mielin mykkäkoulua vuorokausikaupalla? Tulet vain sormi pystyssä paheksumaan että mikä tämä ap on ketäänt tuomitsemaan - no mikä tämä ap:n mieskään on vaimoaan kiusaamaan? Onko hänen tapansa riidellä jotenkin ihailtava, kun toivoit itsekin oppivasi pitämään mylkäkoulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä palikka pitää päässä olla vinksallaan tuollaisilla tyypeillä, jotka ratkaisevat ongelmat heittäytymällä mykäksi ja kyräileväksi prsläveksi, mutta ilmeisesti ihan helposti korjattava vika se ei ole. Itse erosin aivan liian myöhään vastaavanlaisesta tapauksesta. Kaikenlaista yritin, mutta kun ihminen ei puhu, ei kuuntele, ei ota mitään vastaan eikä anna itsestään mitään, niin paha siinä yksinään on tilanteita ratkaista.
Suosittelen sullekin eroa, mulla ainakin elämänlaatu parani tuhatkertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä palikka pitää päässä olla vinksallaan tuollaisilla tyypeillä, jotka ratkaisevat ongelmat heittäytymällä mykäksi ja kyräileväksi prsläveksi, mutta ilmeisesti ihan helposti korjattava vika se ei ole. Itse erosin aivan liian myöhään vastaavanlaisesta tapauksesta. Kaikenlaista yritin, mutta kun ihminen ei puhu, ei kuuntele, ei ota mitään vastaan eikä anna itsestään mitään, niin paha siinä yksinään on tilanteita ratkaista.
Suosittelen sullekin eroa, mulla ainakin elämänlaatu parani tuhatkertaisesti.
Meillä tuo muuttui, kun mies hoksasi, että hänen olonsa paranee kun asiat käsitellään. Hän on hyvin umpimielinen, ylimielisyyteen taipuvainen ja varmasti myös koki alentuvansa, vaikkei ehkä kehdannut sanoa ääneen. Ainoa tapa päästä muurin läpi alussa oli toisen suututtaminen niin totaalisesti, että räjähtäessään hän tuli paljastaneeksi, mitä päässä liikkuu.
Miehelle riiteleminen oli sotaa, jossa oli hyvin vähän sääntöjä. Hänelle oli ihan uutta, että riidellessäkin voi oikeasti pyrkiä yhteisymmärrykseen ja molempien mielestä hyviin asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, parisuhteessa on aina kaksi ihmistä. Kumpikin tekee virheitä. Mutta hyvin toimivassa parisuhteessa kumpikin on valmis sovintoon rauhoittumisen jälkeen, jossa rehellisesti tunnustetaan omat mokat ja pyydetään/annetaan anteeksi.
Jos toinen osapuoli ei suostu edes sopimaan ja selvittämään riitoja, eikä keskustelemaan parisuhteen tilasta, hän käyttää valtaa toiseen ja asettaa hänet epäreiluun asemaan. Vaikeneminen on toisen nöyryyttämistä ja vallankäyttöä, joka ei johda sovintoon vaan korkeintaan ongelmien lakaisemiseen maton alle tai jatkuvaan toisen simputtamiseen tämän omassa kodissaan.