Miehen mielestä puhumisen aloittaminen on alentumista

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinä olet tottunut riitelemään, ap?

Tulee erimielisyys, joko puhutaan tai mennään rauhoittumaan hetkeksi ja sitten palataan asiaan. En lähde ovet paukkuen kotoa tai mitään sellaista. Voin suuttua ja 10-30min ja asia on periaatteessa unohdettu, jos siitä puhutaan. ”anteeksi että suutuin äsken, se johtui siitä ja siitä” jne. En halua lakaista mitään maton alle.. ap

Selität sille vielä kerran, että teitä on parisuhteessa kaksi ihmistä ja sinä venyt ja teet asioita hänen miellyttämiseksi ja hyväkseen ja odotat vastavuoroisuutta. Jos joku asia on hänelle mitätön, se ei välttämättä ole sitä sinulle ja silloin on hänen vuoronsa kantaa kortta kekoon. Jos ajattelee vain itseään eikä veny yhtään, on turha odottaa, että kukaan pysyy rinnallasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinä olet tottunut riitelemään, ap?

Tulee erimielisyys, joko puhutaan tai mennään rauhoittumaan hetkeksi ja sitten palataan asiaan. En lähde ovet paukkuen kotoa tai mitään sellaista. Voin suuttua ja 10-30min ja asia on periaatteessa unohdettu, jos siitä puhutaan. ”anteeksi että suutuin äsken, se johtui siitä ja siitä” jne. En halua lakaista mitään maton alle.. ap

Kaikki ihmiset eivät pysty noin nopeasti rauhoittumaan ja pääsemään suuttumuksesta yli, mutta neljä päivää on jo ihan naurettavaa, kyllä muutama tunti on ihan maksimi, ja silloinkaan ei pitäisi mököttää, vaan normaalit asiat pitää pystyä sanomaan vihaisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo vissiin miehen kotona koskaan riidelty normaalisti, vaan vanhempansa viettäneet aina mykkäkoulua? Ymmärräthän, että jos teette lapsia niin he tulevat oppimaan tämän saman käytösmallin ja opettavat sen vastaavasti myös omille lapsilleen?

Totta. Miehen isä ei puhu ikinä ja äitinsä vain kaartelee ja mököttää. Asioista ei puhuta sielläkään suoraan. Lapsia en todellakaan tekisi tässä tilanteessa.

Mies tykkää myös kääntää kaiken minun vastuulle, että hänen käytöksensä johtuu minusta ettei hän kenenkään muun kanssa toimisi näin. Itse en tätä usko, koska muista mitä hän alussa kertoi edellisestä suhteesta, ja siellä tuli tämmöisiä tilanteita esiin. Voi, olisi pitänyt kuunnella järjen ääntä eikä vain sydäntä... miten sitä pärjää yksin? 😭 ap

Vierailija kirjoitti:

On se mielenkiintoista kun miehet ei saa osoittaa mieltään millään tavalla. Naiset huutaa, paiskoo tavaroita, pitää mykkäkoulu ja kiroilee ja haukkuu, mut mies jos tekee saman, ni se on hullu psyko, josta pitää päästä eroon.

Riitelytavat on muuten varmaan yks alkeellisimmista asioista minkä kans ihmiset joutuu tekemään hirveesti töitä. Harva osaa jatkuvasti ilmaista itseään pelkästään rakentavalla tavalla. Varmaan suurin osa ihmisistä taantuu ihan lapselliselle tasolle riidellessään. Siinä se parisuhde punnitaan. Mitä sallin itseltäni ja toiselta.

Mä ainakin odotan kaikilta ihmisiltä kykyä keskustella asioista. En ole ikinä itse heitellyt tavaroita tai pitänyt mykkäkoulua, se ei ole lainkaan rakentavaa ja suorastaan lapsellista. Välillä voi volyymit nousta ja ihmisillä tulee ylilyöntejä, se on ok, mutta päivien mykkäkoulu ja toisen jatkuva alistaminen ja naurettava puhumattomuus on täysin älytöntä. Jättäisin miehen. Tuollaista ei kenenkään tarvitse katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinä olet tottunut riitelemään, ap?

Tulee erimielisyys, joko puhutaan tai mennään rauhoittumaan hetkeksi ja sitten palataan asiaan. En lähde ovet paukkuen kotoa tai mitään sellaista. Voin suuttua ja 10-30min ja asia on periaatteessa unohdettu, jos siitä puhutaan. ”anteeksi että suutuin äsken, se johtui siitä ja siitä” jne. En halua lakaista mitään maton alle.. ap

No voit olla ylpeä itsestäsi, mut sun täytyy vaan tottua ajatukseen, että aika harva ihminen kykenee noin viilipyttymäiseen itseilmaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Selität sille vielä kerran, että teitä on parisuhteessa kaksi ihmistä ja sinä venyt ja teet asioita hänen miellyttämiseksi ja hyväkseen ja odotat vastavuoroisuutta. Jos joku asia on hänelle mitätön, se ei välttämättä ole sitä sinulle ja silloin on hänen vuoronsa kantaa kortta kekoon. Jos ajattelee vain itseään eikä veny yhtään, on turha odottaa, että kukaan pysyy rinnallasi. 

Puhuin äsken miehen kanssa TAAS kerran ja sanoin - itkin - kuinka hänen käytöksensä satuttaa. Mies sanoi siihen tuon ettei ala alentua. Edes itkeminen ei saa sitä liikahtamaan... oon vain niin rikki. Onko mitään hirveämpää kuin istua eri huoneissa viikonloppuna.. se tunne kun tiedät ettei toinen välitä miten pahalta susta tuntuu.. ap

Miksi haastat riitaa miehesi kanssa? Sinä olet ap tässä se, joka käyttää henkistä väkivaltaa haastamalla riitaa, tivaamalla ja jankuttamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinä olet tottunut riitelemään, ap?

Tulee erimielisyys, joko puhutaan tai mennään rauhoittumaan hetkeksi ja sitten palataan asiaan. En lähde ovet paukkuen kotoa tai mitään sellaista. Voin suuttua ja 10-30min ja asia on periaatteessa unohdettu, jos siitä puhutaan. ”anteeksi että suutuin äsken, se johtui siitä ja siitä” jne. En halua lakaista mitään maton alle.. ap

No voit olla ylpeä itsestäsi, mut sun täytyy vaan tottua ajatukseen, että aika harva ihminen kykenee noin viilipyttymäiseen itseilmaisuun.

Olen antanut neljä päivää. Kuinka monta päivää sinusta on OK odottaa että toinen leppyy? Ymmärrän päivän mökötyksen, jopa kahden, jos on iso riita, mutta että neljä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mielenkiintoista kun miehet ei saa osoittaa mieltään millään tavalla. Naiset huutaa, paiskoo tavaroita, pitää mykkäkoulu ja kiroilee ja haukkuu, mut mies jos tekee saman, ni se on hullu psyko, josta pitää päästä eroon.

Riitelytavat on muuten varmaan yks alkeellisimmista asioista minkä kans ihmiset joutuu tekemään hirveesti töitä. Harva osaa jatkuvasti ilmaista itseään pelkästään rakentavalla tavalla. Varmaan suurin osa ihmisistä taantuu ihan lapselliselle tasolle riidellessään. Siinä se parisuhde punnitaan. Mitä sallin itseltäni ja toiselta.

Mä ainakin odotan kaikilta ihmisiltä kykyä keskustella asioista. En ole ikinä itse heitellyt tavaroita tai pitänyt mykkäkoulua, se ei ole lainkaan rakentavaa ja suorastaan lapsellista. Välillä voi volyymit nousta ja ihmisillä tulee ylilyöntejä, se on ok, mutta päivien mykkäkoulu ja toisen jatkuva alistaminen ja naurettava puhumattomuus on täysin älytöntä. Jättäisin miehen. Tuollaista ei kenenkään tarvitse katsella.

Tässäpä se tulikin: oma tapa ei ole niin tuomittava nuin muiden. "Välillä voi volyymit nousta" (olikohan tämäkin hieman sokerikuorruterusti ilmaistu?) -joillekin tuo olisi ehdoton no no. Nämähän juontaa juurensa yleensä sieltä lapsuuden kodista, et niitä on vaikea muuttaa.

Mulla on kokemusta. Mies ei suostunut puhumaan mistään suhdeasioista. Kokeilin kaikilla keinoilla, mikään ei auttanut.

Lähdin sitten kävelemään ja otin eron. Parisuhteessa on kaksi yksilöä, jotka ovat vapaaehtoisesti yhdessä. Jos toinen ei noudata edes perussääntöjä, voit vain lähteä.

Surullista tässä oli se, että laitettuani eropaperit vetämään, mies alkoi vihdoin puhua, eikä olisi halunnut eroa. Jos olisi avannut suunsa edes 6 kuukautta aikaisemmin, ehkä jotain olisi voitu tehdä. Nyt se oli jo liian myöhäistä. Aikuista ihmistä ei voi pakottaa mihinkään, mutta jokainen aikuinen kantaa myös vastuun omista teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinä olet tottunut riitelemään, ap?

Tulee erimielisyys, joko puhutaan tai mennään rauhoittumaan hetkeksi ja sitten palataan asiaan. En lähde ovet paukkuen kotoa tai mitään sellaista. Voin suuttua ja 10-30min ja asia on periaatteessa unohdettu, jos siitä puhutaan. ”anteeksi että suutuin äsken, se johtui siitä ja siitä” jne. En halua lakaista mitään maton alle.. ap

Kaikki ihmiset eivät pysty noin nopeasti rauhoittumaan ja pääsemään suuttumuksesta yli, mutta neljä päivää on jo ihan naurettavaa, kyllä muutama tunti on ihan maksimi, ja silloinkaan ei pitäisi mököttää, vaan normaalit asiat pitää pystyä sanomaan vihaisenakin.

Tätä juuri, vaikka olisi kuinka vihainen pitäisi pystyä kommunikoimaan normaalisti ja vaikka sanoa että, hei tartten nyt aikaa. Ei se ole liikaa vaadittu.. ap

Strategiapeli <> parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinä olet tottunut riitelemään, ap?

Tulee erimielisyys, joko puhutaan tai mennään rauhoittumaan hetkeksi ja sitten palataan asiaan. En lähde ovet paukkuen kotoa tai mitään sellaista. Voin suuttua ja 10-30min ja asia on periaatteessa unohdettu, jos siitä puhutaan. ”anteeksi että suutuin äsken, se johtui siitä ja siitä” jne. En halua lakaista mitään maton alle.. ap

No voit olla ylpeä itsestäsi, mut sun täytyy vaan tottua ajatukseen, että aika harva ihminen kykenee noin viilipyttymäiseen itseilmaisuun.

Olen antanut neljä päivää. Kuinka monta päivää sinusta on OK odottaa että toinen leppyy? Ymmärrän päivän mökötyksen, jopa kahden, jos on iso riita, mutta että neljä?

Ap

Riippuu myös sun käytöksestäsi. Annatko miehelle aikaa, vai alatako tahallasi heti jankkaamaan kun huomaat, että nyt vituttaa? Ole rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta. Mies ei suostunut puhumaan mistään suhdeasioista. Kokeilin kaikilla keinoilla, mikään ei auttanut.

Lähdin sitten kävelemään ja otin eron. Parisuhteessa on kaksi yksilöä, jotka ovat vapaaehtoisesti yhdessä. Jos toinen ei noudata edes perussääntöjä, voit vain lähteä.

Surullista tässä oli se, että laitettuani eropaperit vetämään, mies alkoi vihdoin puhua, eikä olisi halunnut eroa. Jos olisi avannut suunsa edes 6 kuukautta aikaisemmin, ehkä jotain olisi voitu tehdä. Nyt se oli jo liian myöhäistä. Aikuista ihmistä ei voi pakottaa mihinkään, mutta jokainen aikuinen kantaa myös vastuun omista teoistaan.

Tätä pelkään myös että mies herää liian myöhään. Päätin kyllä äsken, että ero tulee. En pysty tähän, en pysty vaatimaan toista kommunikoimaan, jos se toinen näkee sen alentumisesta.. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selität sille vielä kerran, että teitä on parisuhteessa kaksi ihmistä ja sinä venyt ja teet asioita hänen miellyttämiseksi ja hyväkseen ja odotat vastavuoroisuutta. Jos joku asia on hänelle mitätön, se ei välttämättä ole sitä sinulle ja silloin on hänen vuoronsa kantaa kortta kekoon. Jos ajattelee vain itseään eikä veny yhtään, on turha odottaa, että kukaan pysyy rinnallasi. 

Puhuin äsken miehen kanssa TAAS kerran ja sanoin - itkin - kuinka hänen käytöksensä satuttaa. Mies sanoi siihen tuon ettei ala alentua. Edes itkeminen ei saa sitä liikahtamaan... oon vain niin rikki. Onko mitään hirveämpää kuin istua eri huoneissa viikonloppuna.. se tunne kun tiedät ettei toinen välitä miten pahalta susta tuntuu.. ap

Tätä on paha kirjoittaa tähän, mutta mies ei rakasta sinua enää. Kun rakastaa, ei todellakaan halua, että toisella on paha mieli. Ja reagoi toisen itkuun empaattisella käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haastat riitaa miehesi kanssa? Sinä olet ap tässä se, joka käyttää henkistä väkivaltaa haastamalla riitaa, tivaamalla ja jankuttamalla. 

Ehkä kuitenkaan en. Olen väsynyt tähän, totta kai vaadin tässä vaiheessa miestä puhumaan, kun ero on mielessä. Se on joko tai. Olen vuosia tätä katsellut ja antanut aikaa. Puhuttu miljoona kertaa, siitä mitä tarvitsen, mutta mies ei siihen pysty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se mielenkiintoista kun miehet ei saa osoittaa mieltään millään tavalla. Naiset huutaa, paiskoo tavaroita, pitää mykkäkoulu ja kiroilee ja haukkuu, mut mies jos tekee saman, ni se on hullu psyko, josta pitää päästä eroon.

Riitelytavat on muuten varmaan yks alkeellisimmista asioista minkä kans ihmiset joutuu tekemään hirveesti töitä. Harva osaa jatkuvasti ilmaista itseään pelkästään rakentavalla tavalla. Varmaan suurin osa ihmisistä taantuu ihan lapselliselle tasolle riidellessään. Siinä se parisuhde punnitaan. Mitä sallin itseltäni ja toiselta.

Kotoa vanhemmilta se riitelytapa opitaan. Eikä se että osoittaa mieltään ole hyväksyttävää naisillekaan, kukaan ei saa heitellä tavaroita tai haukkua. Huutaa ja kiroilla saa jos on aihetta. Murjottaminen ja mököttäminen on vaan lapsellista, sen merkki ettei osaa käyttää sanoja kuten aikuisen kuuluu, menee samaan kuin se tavaroiden heittely, ne on lapsen tapoja käsitellä asioita, kas kun ei pidätä hengitystä. Ihan yhtä lailla jos nainen osoittaa mieltään lapsellisesti vuodesta toiseen, on syytä ottaa ero.

Minä en voi sietää mitään mielenosoitusta, sanoo sitten suoraan mitä on sanottavaa ja sillä selvä, en halua arvailla mitään.

Kuka sinä olet päättämään sallitun ja kielletyn tavan?! Kunpa itse kykenisin mykkäkouluun. Olis varmasti lapsille parempi.

Ap, meillä on tämä yksi ainokainen elämä. Haluatko viettää sen kuvailemallasi tavalla kuvailemasi kaltaisen ihmisen kanssa?

Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Ja olen rivien välistä lukevinani, että haluat muutosta. Asioiden muuttaminen ei ole aina helppoa, se on joskus vaikeaa ja tuntuu pahalta. Mutta palkintona ja lopputuloksena on se asia mitä tavoittelit - olkoon se tässä tapauksessa vaikkapa sellainen elämä, missä sinua arvostetaan, rakastetaan ja tunteesi validoidaan.

Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Omaa asennettaan ja käytöstapojaan. Ja voi tehdä uusia, kipeitä, rohkeita, pelottavia, helpottavia ratkaisuja.

Kuuntele sydäntäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selität sille vielä kerran, että teitä on parisuhteessa kaksi ihmistä ja sinä venyt ja teet asioita hänen miellyttämiseksi ja hyväkseen ja odotat vastavuoroisuutta. Jos joku asia on hänelle mitätön, se ei välttämättä ole sitä sinulle ja silloin on hänen vuoronsa kantaa kortta kekoon. Jos ajattelee vain itseään eikä veny yhtään, on turha odottaa, että kukaan pysyy rinnallasi. 

Puhuin äsken miehen kanssa TAAS kerran ja sanoin - itkin - kuinka hänen käytöksensä satuttaa. Mies sanoi siihen tuon ettei ala alentua. Edes itkeminen ei saa sitä liikahtamaan... oon vain niin rikki. Onko mitään hirveämpää kuin istua eri huoneissa viikonloppuna.. se tunne kun tiedät ettei toinen välitä miten pahalta susta tuntuu.. ap

Tätä on paha kirjoittaa tähän, mutta mies ei rakasta sinua enää. Kun rakastaa, ei todellakaan halua, että toisella on paha mieli. Ja reagoi toisen itkuun empaattisella käytöksellä.

Tähän lopputulokseen olen tullut myös. Itse en pystyisi noin kylmää käytökseen. Ap