Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Kyllähän lapset saa isälle soittaa vaikka olisivat 50-vuotiaita. Isä kuuluu heidän perheeseen ja sinä et. Sinun pitää se hyväksyä. Tyttärien perhe on isä, äiti ja he. Sillä ei ole merkitystä että vanhemmat on eronneet. Sinä et liity heihin mitenkään eivätkä he ole halunneet sinua elämäänsä. Jos ei kestä ulkopuolisuutta niin kannattaa etsiä lapseton mies. Tytöt eivät voi vaihtaa isää mutta sinä voit vaihtaa miestä jos et jaksa tilannetta. Voit olla ihmisenä ihan ok mutta tuossa roolissa hyväksynnän saaminen on vaikeaa eli älä syytä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset, perheelliset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä?
Ymmärtäisin, jos isä olisi yksin tai sairas, mutta tästä nyt ei ole kysymys. Tuntuu hiukan, että tyttäret ovat mustiksi isästään. Monet eivät usko, mutta on paljonkin aikuisia lapsia, jotka eivät halua, että isällä on uusi kumppani.
Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa, ja minua ahdisti myös.
Samoin, että tyttärille puhutaan oman perheen asioita. Jos on sellaisia asioita, joita oma kumppani (nyt vaimo) ei halua kerrottavan, niin sitä toivetta pitää miehen kunnioittaa.
Olin monta kertaa huuli pyöreänä, kun mies oli puhunut meidän keskeisistä asioista (vaikka olin sanonut, etten tykkää siitä) ja keskusteli sitten niistä minun kuulteni tyttärensä kanssa.Ei ole lapsellisuutta vaimona vetää rajaa oman elämänsä suhteen.
Jotkut miehet eivät ymmärrä, että toista saattaa joku ahdistaa. *Ei se minua yhtään haittaa* ei riitä perusteluksi jos toista joku haittaa.No tottakai on hyvä että isällä ja tyttärillä on aikuisenakin lämpimät ja läheiset suhteet. Mustasukkaisuus on kokonaan tämän uuden naisen puolella. On myös täysin luonnollista, että isä puhuu asioistaan lapsilleen vaikka niihin asioihin liittyisi jokin tyttärille vieras ihminen.
Minä olen sitä mieltä, että kun ollaan parisuhteessa niin jos siinä sovitaan jotain omia asioita, joita ei ulkopuoliselle puhuta, niin se asia pitää. Niitä ei silloin puhuta, edes omille lapsilleen. Eihän ydinperheessä käännöstä pariskunnat kaikkia keskinäisiä asioitaan puhu lapsille?
Mikään ei niin suuri loukkaus kuin huomata, että kumppani on vuotanut sellaisa asioita, joskus hyvinkin henkilökohtaisia tai tärkeitä, sopimuksesta huolimatta.
Tässä.täytyy nyt huomata ydinperheelliset ja uusperheen ero. Ydinperheessä ollaan samaa perhettä ja silloin asiat ovat usein myös yhteisiä.
Uusperheessä ei tämä kuvio enää ole sama ja silloin ei myöskään asiat ole yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Tämä viimeinen lause on tyypillinen luulo niiltä, joilla ei ole kokemusta uusperheesää tai on ollut onnekasta tavata sellainen ihminen, jonka lapset hyväksyvät vanhempiensa uuden kumppanin. Ihan näin ruusuista ei elämä aina ole.
Ei ole tavatonta se, että lapset ajattelevat tai luulevat, että eihän se meidän isä/äiti nyt ketään uutta enää ota tai tarvitse, olemmehan me tässä olemassa sitä varten.
Eräs asia on myös omaisuus. On aika yleistä, että lapset eivät halua vanhemmilleen uutta kumppania, jos vanhemmilla on varakuutta. Ikäänkuin heille olisi uhkana, että omaisuudesta menee uudelle kumppanille ja vieläpä ehkä kumppanin lapsille jotain.
Rahalla on suuri valta näissäkin kuvioissa.
Höpön löpö, olen kasvanut uusperheessä ja elänyt aikuisena uusperheessä "äitipuolena". Tarkoitinkin sitä että tässä tilanteessa jossa kaikki ovat aikuisia, tämän uusperhe-elon pitäisi olla hieman helpompaa, kuin silloin kun pienet lapset kipuilevat mustasukkaisuuttaan ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Minun mielestäni tässä riittää ihan normaali peruskohteliaisuus, jolla ketä tahansa vierasta kohdellaan. Kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä ja joilla on omat elämänsä.
Eikä riitä koska kyseessä on puolisolle tärkeät ihmiset tai siis omat lapset! Kyllä heille täytyy ainakin yrittää olla mukava! Toinen juttu sitten se miten lapset itse ottavat tämän vastaan, Ap:n kirjoituksesta ei oikein selvinnyt että miten se on ollut.
- tuo aiempi kommentoija
Mielestäni tuo peruskohteliaisuus sisältää sen normaalin ystävällisen käytöksen. Kun vastapuolelta tehdään noinkin selväksi ettei sen läheisempi kanssakäyminen kiinnosta niin mielestäni on parasta tyytyä tähän, eikä ryhtyä itseään heille sen enempää tyrkyttäytymään.
Siis oletko ap ollut isän kanssa jo silloin kun tyttäret olivat vielä alaikäisiä?
Mulle kyllä riittää että tullaan toimeen miehen lasten ja sukulaisten kanssa. Ei tarvitse rakastaa. Mieheni ei myöskään painosta tai syytä minua yhteydenpitämättömyydestäni, vaan saan ihan itse päättää miten ja kenen kanssa yhteyttä pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Tuo on toisaalta ymmärrettävä tuo miehesi toive, mutta toisaalta kyllä vähän hassu ja painostava tuo, että välit pitäisi olla siinä kunnossa että sinä ja tyttäret treffailisitte keskenänne ilman miestä. Minusta mukavampi asetelma olisi se, että kaikki miehesi mukaan lukien hyväksyisivät sen että tässä on kyse aikuisista ihmisistä ja mihinkään kaveeraamiseen ei ole pakko jos ei halua. Sillä edelllytyksellä että muuten käyttäydytään toisiaan kohtaan neutraalin asiallisesti vähintäänkin. Ihan jo hyvien ja normaalien käytöstapojen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset, perheelliset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä?
Ymmärtäisin, jos isä olisi yksin tai sairas, mutta tästä nyt ei ole kysymys. Tuntuu hiukan, että tyttäret ovat mustiksi isästään. Monet eivät usko, mutta on paljonkin aikuisia lapsia, jotka eivät halua, että isällä on uusi kumppani.
Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa, ja minua ahdisti myös.
Samoin, että tyttärille puhutaan oman perheen asioita. Jos on sellaisia asioita, joita oma kumppani (nyt vaimo) ei halua kerrottavan, niin sitä toivetta pitää miehen kunnioittaa.
Olin monta kertaa huuli pyöreänä, kun mies oli puhunut meidän keskeisistä asioista (vaikka olin sanonut, etten tykkää siitä) ja keskusteli sitten niistä minun kuulteni tyttärensä kanssa.Ei ole lapsellisuutta vaimona vetää rajaa oman elämänsä suhteen.
Jotkut miehet eivät ymmärrä, että toista saattaa joku ahdistaa. *Ei se minua yhtään haittaa* ei riitä perusteluksi jos toista joku haittaa.No tottakai on hyvä että isällä ja tyttärillä on aikuisenakin lämpimät ja läheiset suhteet. Mustasukkaisuus on kokonaan tämän uuden naisen puolella. On myös täysin luonnollista, että isä puhuu asioistaan lapsilleen vaikka niihin asioihin liittyisi jokin tyttärille vieras ihminen.
Minä olen sitä mieltä, että kun ollaan parisuhteessa niin jos siinä sovitaan jotain omia asioita, joita ei ulkopuoliselle puhuta, niin se asia pitää. Niitä ei silloin puhuta, edes omille lapsilleen. Eihän ydinperheessä käännöstä pariskunnat kaikkia keskinäisiä asioitaan puhu lapsille?
Mikään ei niin suuri loukkaus kuin huomata, että kumppani on vuotanut sellaisa asioita, joskus hyvinkin henkilökohtaisia tai tärkeitä, sopimuksesta huolimatta.
Tässä.täytyy nyt huomata ydinperheelliset ja uusperheen ero. Ydinperheessä ollaan samaa perhettä ja silloin asiat ovat usein myös yhteisiä.
Uusperheessä ei tämä kuvio enää ole sama ja silloin ei myöskään asiat ole yhteisiä.
Miehen lapset eivät ole hänelle ulkopuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset, perheelliset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä?
Ymmärtäisin, jos isä olisi yksin tai sairas, mutta tästä nyt ei ole kysymys. Tuntuu hiukan, että tyttäret ovat mustiksi isästään. Monet eivät usko, mutta on paljonkin aikuisia lapsia, jotka eivät halua, että isällä on uusi kumppani.
Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa, ja minua ahdisti myös.
Samoin, että tyttärille puhutaan oman perheen asioita. Jos on sellaisia asioita, joita oma kumppani (nyt vaimo) ei halua kerrottavan, niin sitä toivetta pitää miehen kunnioittaa.
Olin monta kertaa huuli pyöreänä, kun mies oli puhunut meidän keskeisistä asioista (vaikka olin sanonut, etten tykkää siitä) ja keskusteli sitten niistä minun kuulteni tyttärensä kanssa.Ei ole lapsellisuutta vaimona vetää rajaa oman elämänsä suhteen.
Jotkut miehet eivät ymmärrä, että toista saattaa joku ahdistaa. *Ei se minua yhtään haittaa* ei riitä perusteluksi jos toista joku haittaa.No tottakai on hyvä että isällä ja tyttärillä on aikuisenakin lämpimät ja läheiset suhteet. Mustasukkaisuus on kokonaan tämän uuden naisen puolella. On myös täysin luonnollista, että isä puhuu asioistaan lapsilleen vaikka niihin asioihin liittyisi jokin tyttärille vieras ihminen.
Minä olen sitä mieltä, että kun ollaan parisuhteessa niin jos siinä sovitaan jotain omia asioita, joita ei ulkopuoliselle puhuta, niin se asia pitää. Niitä ei silloin puhuta, edes omille lapsilleen. Eihän ydinperheessä käännöstä pariskunnat kaikkia keskinäisiä asioitaan puhu lapsille?
Mikään ei niin suuri loukkaus kuin huomata, että kumppani on vuotanut sellaisa asioita, joskus hyvinkin henkilökohtaisia tai tärkeitä, sopimuksesta huolimatta.
Tässä.täytyy nyt huomata ydinperheelliset ja uusperheen ero. Ydinperheessä ollaan samaa perhettä ja silloin asiat ovat usein myös yhteisiä.
Uusperheessä ei tämä kuvio enää ole sama ja silloin ei myöskään asiat ole yhteisiä.
Jospa ap:n mies on vain kertoillut, että oltiin Pirjon kanssa lounaalla, tai muuta vastaavaa? Tai jos on vaikka huoli Pirjon tulevasta leikkauksesta, ja on sen ääneen sanonut. Pirjo ei tietysti halua että etäiset ja turhat miehen lapset saa kuulla että hänellä on leikkaus tulossa.
Jos aikuiset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä, napanuoraa ei ole katkaistu suuntaan eikä toiseen.
Tällaisessa tilanteessa uuden puolison on mahdoton toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Minun mielestäni tässä riittää ihan normaali peruskohteliaisuus, jolla ketä tahansa vierasta kohdellaan. Kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä ja joilla on omat elämänsä.
Eikä riitä koska kyseessä on puolisolle tärkeät ihmiset tai siis omat lapset! Kyllä heille täytyy ainakin yrittää olla mukava! Toinen juttu sitten se miten lapset itse ottavat tämän vastaan, Ap:n kirjoituksesta ei oikein selvinnyt että miten se on ollut.
- tuo aiempi kommentoija
Mielestäni tuo peruskohteliaisuus sisältää sen normaalin ystävällisen käytöksen. Kun vastapuolelta tehdään noinkin selväksi ettei sen läheisempi kanssakäyminen kiinnosta niin mielestäni on parasta tyytyä tähän, eikä ryhtyä itseään heille sen enempää tyrkyttäytymään.
No periaatteessa joo. Mutta minusta tästä Ap:n tekstistä ei ihan selviä että ovatko tyttäret olleet kuinka kylmäkiskoisia vai onko osa tästä hänen omassa päässään. Tai kenties miehen.
Etkö voisi edes tykätä niistä lasten sosiaalisen median päivityksistä? Varsinkin nuorille se tykkäämättä jättäminen on selvä osoitus siitä, että et pidä heistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki siitä miten naisten maailma pyörii. Kilpailu miehistä/miehestä on pääasia. Nämä kolme naista voisivat olla muuten ihan hyvin keskenään toimeentulevia, mutta nyt eivät koska pohjalla on kilpailu kuka on isämiehelle tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun ottaa käytetyn miehen. Oma moka.
Ja mistähän tuossa iässä löytää ns.käyttämättömän miehen?
Ei ole oma moka kun ap yrittänyt olla ystävällinen ja tullut torjutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi?Jos kasvaisit aikuiseksi?
Millä perusteella luulet ettei ap ole aikuinen? Eikö aikuisesta saa tuntua pahalta huono käytös?
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää toimia kuten vanhemmat toimii: olla esimerkkinä itse ensin hyvästä käytöksestä. Et voi olla heille äiti, mutta voit toimia äitipuolena. Se on sinun rooli, halusit tai et. Tai sitten voit jättää koko kuvion.
Etkö osaa lukea? Ap on käyttäytynyt hyvin, ollut ystävällinen ja tullut torjutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.
Tämä viimeinen lause on tyypillinen luulo niiltä, joilla ei ole kokemusta uusperheesää tai on ollut onnekasta tavata sellainen ihminen, jonka lapset hyväksyvät vanhempiensa uuden kumppanin. Ihan näin ruusuista ei elämä aina ole.
Ei ole tavatonta se, että lapset ajattelevat tai luulevat, että eihän se meidän isä/äiti nyt ketään uutta enää ota tai tarvitse, olemmehan me tässä olemassa sitä varten.
Eräs asia on myös omaisuus. On aika yleistä, että lapset eivät halua vanhemmilleen uutta kumppania, jos vanhemmilla on varakuutta. Ikäänkuin heille olisi uhkana, että omaisuudesta menee uudelle kumppanille ja vieläpä ehkä kumppanin lapsille jotain.
Rahalla on suuri valta näissäkin kuvioissa.
Ei mitenkään ikään kuin vaan se on ihan oikea uhka. En halua isovanhempieni perintöjen menevän vieraille ihmisille vieraaseen sukuun. En usko, että isovanhempanikaan niin olisivat tahtoneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuiset tyttäret soittelevat isälleen monta kertaa päivässä, napanuoraa ei ole katkaistu suuntaan eikä toiseen.
Tällaisessa tilanteessa uuden puolison on mahdoton toimia.
Tuskimpa soittelevat joka päivä monta kertaa. Ja jos joskus soittavat, mitä sitten? On tämä Suomi kummallinen maa, kun parisuhde on sellainen että sen toinen osapuoli saa hädin tuskin pitää yhteyttä lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla saman ikänen kun ne tyttäret.
En usko. Ja vaikka oliskin, mitä sitten? Olisiko se joku oikeutus tyttöjen tylyydelle? Ei.
Ihan normaalia, itsekin vihaan äitipuolta, patalaiskaämmä joka vahtii isäni tekemisiä. Tuli katsomaan kun isä tuli minulle muuttoavuksi, mutta ei itse tehnyt mitään vaan istui autossa.
On siellä muitakin.