Ahdistava ja ankea ihmistyyppi. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Onko työkaverisi siskoni? Hän itse ei tee virheitä ollenkaan ja kaikki positiivinen kääntyy negatiiviseksi, jos ei liity häneen jollain tapaa. Todella energiaa vievää seuraa.

Onko hän sellainen, joka kertoo, miten asiat olisivat menneet pieleen, jos hän ei olisi puuttunut niiden kulkuun? Tunnen muutaman, jotka kritisoivat suunnilleen kaikkia muita paitsi itseään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on krooninen masennus ja lapsuudenkaveri huomautti jo puolitoista vuotta sitten, että olen nykyisin ilmeetön, ei paljon hymyä näy. Hoidot eivät ole auttaneet. Psykomotorinen hidastuneisuus tekee keskustelusta hankalaa, joten pyrin olemaan tekemisissä vain muutaman ihmisen kanssa, joihin luotan ja joiden seurassa vähän rentoudun.

Ei vaan sun pitää haastaa itseäsi ja tehdä välillä jotain haastavaa. Tainnut jos supistat itseäsi mukavuusalueelle. Kohta olet maalannut itsesi nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaveri on ihan mukava ihminen, mutta vältän hieman hänen seuraansa. Hän tuntuu aina jotenkin uupuneelta ja puisevalta ja se olo tarttuu jos viettää liikaa aikaa hänen kanssaan. Pieniä annoksia.

Onko omaishoitaja? (Omaishoitajakin voi käydä töissä). Musta tuntuu että olin ulospäin vähän tuollainen omaishoitaja-aikoina.

Ei tietääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaveri on ihan mukava ihminen, mutta vältän hieman hänen seuraansa. Hän tuntuu aina jotenkin uupuneelta ja puisevalta ja se olo tarttuu jos viettää liikaa aikaa hänen kanssaan. Pieniä annoksia.

Sama ja negatiivinen, yleensä lähes kaikki on p**kaa, missään ei näe mitään hyvää.

Pahin voimia vievä ihmistyyppi on sellainen joka painaa sinua alas epäuskollaan ja vähättelyllään, sellaista ei jaksaisi kun maailma painaa jo tarpeeksi ennestäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sellaisen ihmistyypin, jonka parissa tulee välittömästi todella ahdistava, painostava, jopa pahoinvoiva olo? Ei sillä että henkilö olisi varsinaisesti mitenkään aggressiivinen tai vaikkapa voimakkaasti hienhajuinen, vaan kyseessä tietynlainen henkinen olemus ja käytös. Robottimainen, ilmeetön, persoonaton, pahimmillaan täysin huumorintajuton, mustavalkoinen ajattelu jne. Heidän ankeutensa tarttuu ja voi laukaista itsessäkin ahdistusta taikka vihaisen fiiliksen, pilaten päivän. Heidän luonaan jos käy vierailulla, tuntuu että jo ovella leijuu sellainen lyijynraskas hautajaisfiilis. Mikä se semmonen ihmistyyppi on?

Turun totuus.

Turkulainen ihmistyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tyypin, mutten minäkään osaa sitä ihmisryhmää nimetä. Naapurissa asuu tuollainen lapsiperhe, vanhemmat ja lapset molemmat tuollaisia ankeita tyyppejä. Lapsi jo ekaluokan luokkakuvasta lähtien (on lapseni luokkakaveri) hymytön ja jotenkin ilmeetön, lastenkutsuilla toinen vanhempi oli jostain monisteesta lukien ohjannut jonkun leikin ja yksi kaveri sen jälkeen kysynyt, että koska lähdetään kotiin. Meillä siis jopa lapset kiinnittäneet huomiota tähän. Molemmilla vanhemmilla sellaiset kunnollisen tunnolliset perusammatit ja lapset ihan ok-tyyppejä, ei siis tule vaikutelmaa että olisivat mitään aspergereja tai muita, mutta todella kummallisia vaan. Ilottomia. 

Ehkä joku ajattelee meistä noin. Olemme introverttejä ja ujoja, ja jäädymme vieraammassa seurassa.

Tämä minullakin tuli mieleen, että voivat olla vaan vieraammassa seurassa varautuneita. Ei voi tietää millaista heillä on, kun ovat oman perheen kesken. Monet introvertit ovat todella hyvää seuraa tutussa porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Pahin voimia vievä ihmistyyppi on sellainen joka painaa sinua alas epäuskollaan ja vähättelyllään, sellaista ei jaksaisi kun maailma painaa jo tarpeeksi ennestäänkin.

Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Mä olen varmaan tämän tyylinen. Mulla on kuormittava elämänvaihe, joka on jatkunut vuosia ja jolle en voi tehdä mitään. Se vaan jatkuu. Eipä ole paljon hauskaa kerrottavaa, valitan. Sori siitä.

No mutta onhan sinulla itselläsi aikuisena ihmisenä vastuu itsestäsi ja siitä, ettet työnnä kuormaasi muiden niskaan laukomalla tunnelman latistavia juttuja tai vähättelemällä kaikkea kivaa, jota joku edes yrittää työpaikalle tuoda.

Olen joskus miettinyt, että rakentaisin rinnakkaistodellisuuden. Kirjoittaisin etukäteen keksittyjä hauskoja ja iloisia juttuja, joita kertoisin tosina työpaikan kahvipöydässä. Mutta vielä en ole viitsinyt tehdä niin. Laiska minä! :)

Ei tarvitse kertoa hauskoja juttuja, kunhan vaan ei mölise epäkohteliaisuuksia.

Oletteko huomanneet, että vähätellä ja painaa voi sanomalla jotain positiivista ja rohkaisevaakin, jos se ei vaan sovi tilanteeseen.

Esim. kun on tehnyt parhaansa ja voimat ovat lopussa, toinen sanoo, että jos vaikka joskus yrittäisit vähän enemmän, voisit huomata, mihin pystyt. Että jos joskus edes kokeilisit testata rajojasi.

Mulla on työkaverina sellainen. Usein happamana. Silloinkin kun hän on hyvällä tuulella, ahdistaa olla hänen lähellään. Hänessä on kovasti pomon elkeitä vaikka ei ole lähellään esimiesasemaa. Suuttuu TODELLA herkästi ja keksii suuttuneena lapsellisia temppuja. Viettää pitkiä aikoja muiden työpisteillä jaarittelemassa ja saattaa suuttua jos ei noteerata (töitäkin kun pitäis tehdä). On jotenkin raskasta seuraa kaiken kaikkiaan. Vältän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariskunta, jolta ostettiin meidän edellinen asunto, sopii ap:n kuvaukseen. Ihan kamalan negatiivisia ja nyrpeitä ihmisiä. Lähinnä ihmettelen sitä, miten kaksi tuollaista tyyppiä onnistuu ikinä päätymään keskenään parisuhteeseen ja millaiset esim. ensitreffit ovat olleet, kun molemmat ovat täysin innottomia ja kaikki on heidän mielestään p*rseestä.

Tämä negatiivisuus lultavasti on se yhdistävä tekijä. Yhdessä vihaavat maailmaa, ja päivittelevät miten kaikki on p*skaa :)

Entinen siippani tapasi manailla, miten kaikki hänen ympärillään on paskaa.

Hänellä oli kuitenkin hyvä työ, meidän yhteinen koti ja lapsi, ja vaimo. Ei sellaista jaksa loputtomiin. Läksin reilun kymmenen vuoden jälkeen lopulta. Edelleen valittaa aina välillä minulle kaikenlaisesta kun osutaan kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että vähätellä ja painaa voi sanomalla jotain positiivista ja rohkaisevaakin, jos se ei vaan sovi tilanteeseen.

Esim. kun on tehnyt parhaansa ja voimat ovat lopussa, toinen sanoo, että jos vaikka joskus yrittäisit vähän enemmän, voisit huomata, mihin pystyt. Että jos joskus edes kokeilisit testata rajojasi.

Tuo on kyllä ihan helvetin kaukana "positiivisesta ja rohkaisevasta", enemmänkin tarkoituksellista v*ttuilua.

Muista myös se, että seura tekee kaltaisekseen. Esimerkiksi valittajan seurassa muutkin usein alkavat käyttäytyä samalla tavalla ja masentuneelle kerrotaan enimmäkseen huolia kuin iloisia asioita. Iloisen seurassa muuttuu omakin mieliala helpommin myönteiseksi. Hän vaikuttaa sinuun hyvin voimakkaasti ja oletko miettinyt, että sinäkin vaikutat siihen, millainen hän on seurassasi.

Itseä ei haittaa kuunnella toisten valituksia tai huolia, mutta se epäusko, kateus ja lyttääminen on jotain mikä on persiistä.