Ahdistava ja ankea ihmistyyppi. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla persoonaton. Kaikilla on oma persoona. Ei kaikkien tarvi olla mitään räväkkiä wt-mammoja.

Ehkä mä olen sitten aika wt, mutta en voi sietää sellaisia valjuja ihmisiä. Niissä ei tunnu olevan mitään, mistä ottaa kiinni. Kaikki mielenkiinto kohdistuu vain johonkin porvarillisen mitäänsanomattomiin asioihin, kuten lomailuun Euroopan suurkaupungeissa tai ruokaan. Mielipiteitä tällaisilla ihmisillä harvoin on mihinkään tai jos on, niin se on jotain Hesarista ulkoa opeteltua yleistä valtavirran mukana menemistä ja ääri-kaiken vastustamista. Mitään omia näkökulmia eivät osaa tuoda mihinkään, mitä kannattavat tai vastustavat. Jo ulkoinen olemus huokuu harmautta ja mielipiteettömyyttä, kun päästä varpaisiin kaikessa näkyy keskiluokkainen laimeus. Värit ovat mustaa, harmaata, beesiä ja muita huomiota herättämättömiä värejä, hiustyyli mahdollisimman tavallinen ja kengät joko ballerinat tai mahdollisimman tylsät nilkkurit.

Huomaatko itse kuinka mustavalkoinen ja kapeakatseinen olet? Lokeroit ja tuomitset ihmisiä tuosta vaan ulkoisten seikkojen perusteella, ja kaikki jotka ovat kanssasi eri mieltä, ovat tyhmiä ja väärässä.

Mielenkiintoista tulkintaa. En tuomitse tai lokeroi ihmisiä ulkoisten asioiden perusteella, vaan olen huomannut korrelaatiota tietynlaisen ulkonäön ja sellaisen henkisen valjuuden välillä. Kanssani eri mieltä eivät ole ainakaan pelkästään sen takia tyhmiä ja väärässä. Eri mieltä olemisesta en edes kommentissani puhunut, vaan siitä, ettei olla mitään mieltä mistään. Kolahtiko kenties pahastikin vai mistä moinen hyökkäävyys? Puhuin vain siitä, millaisten ihmisten seurasta en itse pidä, eikä tämä ole minkään sortin menetys kenellekään. Kuvaukseni kaltaiset ihmiset eivät nimittäin itsekään erityisesti tavoittele seuraani tai ystävyyssuhteita kanssani.

Aloituksen kuvaus kuulostaa porvoolaiselta. Suomen tapaisessa kylmässä pimeässä hevimetalliystävällisessä maassa tietty löytyy ilottomia ihmisiä.

Ankeimmista ankeimpia ovat aluksi hyvän vaikutelman tekevät, parhaat puolensa näyttävät "hurmaavat" persoonallisuushäröiset. Kun olet pidempään heidän kanssaan, he alkavat suhtautua sinuun kuin esineeseen. Jos sanot eriävän mielipiteen, tulee draama. Jos he eivät pysty imemään sinua kuiviin, he hylkäävät sinut. He kierrättävät lähteitään. Vanha ystävä kelpaa taas kun ollaan yksin ja tehdään av täyteen aloituksia masennuksesta ja yksinäisyydestä.

Heissä on haudan kolkkous. Maailma on velkaa heille, ja jos olet lähipiirissä, joudut koko ajan tätä velkaa lyhentämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla persoonaton. Kaikilla on oma persoona. Ei kaikkien tarvi olla mitään räväkkiä wt-mammoja.

Ehkä mä olen sitten aika wt, mutta en voi sietää sellaisia valjuja ihmisiä. Niissä ei tunnu olevan mitään, mistä ottaa kiinni. Kaikki mielenkiinto kohdistuu vain johonkin porvarillisen mitäänsanomattomiin asioihin, kuten lomailuun Euroopan suurkaupungeissa tai ruokaan. Mielipiteitä tällaisilla ihmisillä harvoin on mihinkään tai jos on, niin se on jotain Hesarista ulkoa opeteltua yleistä valtavirran mukana menemistä ja ääri-kaiken vastustamista. Mitään omia näkökulmia eivät osaa tuoda mihinkään, mitä kannattavat tai vastustavat. Jo ulkoinen olemus huokuu harmautta ja mielipiteettömyyttä, kun päästä varpaisiin kaikessa näkyy keskiluokkainen laimeus. Värit ovat mustaa, harmaata, beesiä ja muita huomiota herättämättömiä värejä, hiustyyli mahdollisimman tavallinen ja kengät joko ballerinat tai mahdollisimman tylsät nilkkurit.

Huomaatko itse kuinka mustavalkoinen ja kapeakatseinen olet? Lokeroit ja tuomitset ihmisiä tuosta vaan ulkoisten seikkojen perusteella, ja kaikki jotka ovat kanssasi eri mieltä, ovat tyhmiä ja väärässä.

Mielenkiintoista tulkintaa. En tuomitse tai lokeroi ihmisiä ulkoisten asioiden perusteella, vaan olen huomannut korrelaatiota tietynlaisen ulkonäön ja sellaisen henkisen valjuuden välillä. Kanssani eri mieltä eivät ole ainakaan pelkästään sen takia tyhmiä ja väärässä. Eri mieltä olemisesta en edes kommentissani puhunut, vaan siitä, ettei olla mitään mieltä mistään. Kolahtiko kenties pahastikin vai mistä moinen hyökkäävyys? Puhuin vain siitä, millaisten ihmisten seurasta en itse pidä, eikä tämä ole minkään sortin menetys kenellekään. Kuvaukseni kaltaiset ihmiset eivät nimittäin itsekään erityisesti tavoittele seuraani tai ystävyyssuhteita kanssani.

Samaa mieltä 20:n kanssa. Blah

Kyllä mummoni on tämmönen tyyppi ja usein olen lähtenyt sieltä pois paniikkikohtauksen saattelemana. Kaiken pitää olla täydellistä ja siistiä leivän murut otetaan ilmasta kiinni ennenkuin ehtii koskettaa pöytää. Nauraa ei saa ja jos vitsailee niin käsketään lopettaa heti paikalla. En oikein tykkää käydä jostain syystä

Pitää aina antaa elämänohjeita joita en tule noudattamaan kun päätän itse kuinka oman elämäni elän. :)

Ja kaikki mitä ostan pitää pitää salassa kun muuten saa paskaa niskaan ja tämä on ihan tosi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee ahdistava ja ankea olo taukoamatta puhuvien, tekopirteiden ihmisten kanssa. Että ihan mikä ketäkin ahdistaa.

Mutta entäs jos ne ihmiset on luonnollisesti puheliaita? Eikä mitään tekopirteitä. En tahdo kestää näitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla persoonaton. Kaikilla on oma persoona. Ei kaikkien tarvi olla mitään räväkkiä wt-mammoja.

Ehkä mä olen sitten aika wt, mutta en voi sietää sellaisia valjuja ihmisiä. Niissä ei tunnu olevan mitään, mistä ottaa kiinni. Kaikki mielenkiinto kohdistuu vain johonkin porvarillisen mitäänsanomattomiin asioihin, kuten lomailuun Euroopan suurkaupungeissa tai ruokaan. Mielipiteitä tällaisilla ihmisillä harvoin on mihinkään tai jos on, niin se on jotain Hesarista ulkoa opeteltua yleistä valtavirran mukana menemistä ja ääri-kaiken vastustamista. Mitään omia näkökulmia eivät osaa tuoda mihinkään, mitä kannattavat tai vastustavat. Jo ulkoinen olemus huokuu harmautta ja mielipiteettömyyttä, kun päästä varpaisiin kaikessa näkyy keskiluokkainen laimeus. Värit ovat mustaa, harmaata, beesiä ja muita huomiota herättämättömiä värejä, hiustyyli mahdollisimman tavallinen ja kengät joko ballerinat tai mahdollisimman tylsät nilkkurit.

Huomaatko itse kuinka mustavalkoinen ja kapeakatseinen olet? Lokeroit ja tuomitset ihmisiä tuosta vaan ulkoisten seikkojen perusteella, ja kaikki jotka ovat kanssasi eri mieltä, ovat tyhmiä ja väärässä.

Mielenkiintoista tulkintaa. En tuomitse tai lokeroi ihmisiä ulkoisten asioiden perusteella, vaan olen huomannut korrelaatiota tietynlaisen ulkonäön ja sellaisen henkisen valjuuden välillä. Kanssani eri mieltä eivät ole ainakaan pelkästään sen takia tyhmiä ja väärässä. Eri mieltä olemisesta en edes kommentissani puhunut, vaan siitä, ettei olla mitään mieltä mistään. Kolahtiko kenties pahastikin vai mistä moinen hyökkäävyys? Puhuin vain siitä, millaisten ihmisten seurasta en itse pidä, eikä tämä ole minkään sortin menetys kenellekään. Kuvaukseni kaltaiset ihmiset eivät nimittäin itsekään erityisesti tavoittele seuraani tai ystävyyssuhteita kanssani.

Samaa mieltä 20:n kanssa. Blah

Haluaisitko sä sitten osoittaa mulle, missä kohtaa sanoin vaikka kanssani eri mieltä olevia tyhmiksi? Itse näen tämän vain käytännön esimerkkinä siitä, että tietynlaiset persoonat hylkivät toisiaan luonnostaan. Joidenkin energiat eivät vain sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaveri on ihan mukava ihminen, mutta vältän hieman hänen seuraansa. Hän tuntuu aina jotenkin uupuneelta ja puisevalta ja se olo tarttuu jos viettää liikaa aikaa hänen kanssaan. Pieniä annoksia.

Onko omaishoitaja? (Omaishoitajakin voi käydä töissä). Musta tuntuu että olin ulospäin vähän tuollainen omaishoitaja-aikoina.

=

Pitäisi esim. Kakaran taka-aasiasta tajuta ettei kemiaa synny perässä aukomalla.

Tuli tässä kakrupoika pyörällä vastaan ja alkoi heti huutamaan liian vanhaksi, vääräksi (koska nyt naiset puhuvat jostain muusta kuin hänestä) vaikkei mieskohde ole kysynyt naikkosta ulkoiluttamaan luitaansa ja nahkaansa. Kakrupoikaa(tyttöä) risoo jokin.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen kuvaus kuulostaa porvoolaiselta. Suomen tapaisessa kylmässä pimeässä hevimetalliystävällisessä maassa tietty löytyy ilottomia ihmisiä.

Ankeimmista ankeimpia ovat aluksi hyvän vaikutelman tekevät, parhaat puolensa näyttävät "hurmaavat" persoonallisuushäröiset. Kun olet pidempään heidän kanssaan, he alkavat suhtautua sinuun kuin esineeseen. Jos sanot eriävän mielipiteen, tulee draama. Jos he eivät pysty imemään sinua kuiviin, he hylkäävät sinut. He kierrättävät lähteitään. Vanha ystävä kelpaa taas kun ollaan yksin ja tehdään av täyteen aloituksia masennuksesta ja yksinäisyydestä.

Heissä on haudan kolkkous. Maailma on velkaa heille, ja jos olet lähipiirissä, joudut koko ajan tätä velkaa lyhentämään.

Tämä ja ap, n kuvaama ihmistyyppi kyllä ovat kumpikin sellaisia joita kartan. Suurinosa lienee välimaastosta eli tylsiä joilla on hauskojakin juttuja tai sosiaalisia joilta löytyy empatiaa ja kykyä tukkia suunsa tarvittaessa.

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Varmaankin minä toisinaan. En ole aina ihan terve nainen. Kuormitun. Kuormitan. Kipeitä ja sokeita pisteitä jotka ei vaan muutu. Kuorta ja taitoja toki tulee iän mukana eikä kai kukaan ole valmis ja täydellinen.

Silti, vaikka murisen ja räksytänkin, olen helpottunut, kiitollinen ja mielissäni kun joku tuttu antaa hyvänpäiväntoivotukset.

Voi kun oliskin joku taika...

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan ja kaikilla on olemassaolon oikeus.

Itse päättää, onko tekemisissä. Oman ärsytyksensä kanssa.

Eix nii?

Minulla on krooninen masennus ja lapsuudenkaveri huomautti jo puolitoista vuotta sitten, että olen nykyisin ilmeetön, ei paljon hymyä näy. Hoidot eivät ole auttaneet. Psykomotorinen hidastuneisuus tekee keskustelusta hankalaa, joten pyrin olemaan tekemisissä vain muutaman ihmisen kanssa, joihin luotan ja joiden seurassa vähän rentoudun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla persoonaton. Kaikilla on oma persoona. Ei kaikkien tarvi olla mitään räväkkiä wt-mammoja.

Ehkä mä olen sitten aika wt, mutta en voi sietää sellaisia valjuja ihmisiä. Niissä ei tunnu olevan mitään, mistä ottaa kiinni. Kaikki mielenkiinto kohdistuu vain johonkin porvarillisen mitäänsanomattomiin asioihin, kuten lomailuun Euroopan suurkaupungeissa tai ruokaan. Mielipiteitä tällaisilla ihmisillä harvoin on mihinkään tai jos on, niin se on jotain Hesarista ulkoa opeteltua yleistä valtavirran mukana menemistä ja ääri-kaiken vastustamista. Mitään omia näkökulmia eivät osaa tuoda mihinkään, mitä kannattavat tai vastustavat. Jo ulkoinen olemus huokuu harmautta ja mielipiteettömyyttä, kun päästä varpaisiin kaikessa näkyy keskiluokkainen laimeus. Värit ovat mustaa, harmaata, beesiä ja muita huomiota herättämättömiä värejä, hiustyyli mahdollisimman tavallinen ja kengät joko ballerinat tai mahdollisimman tylsät nilkkurit.

Pitäisikö kannattaa persuja, jotta ei olisi valju? Harrastaa karhunmetsästystä ja halkojen hakkaamista tms.?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Mä olen varmaan tämän tyylinen. Mulla on kuormittava elämänvaihe, joka on jatkunut vuosia ja jolle en voi tehdä mitään. Se vaan jatkuu. Eipä ole paljon hauskaa kerrottavaa, valitan. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Mä olen varmaan tämän tyylinen. Mulla on kuormittava elämänvaihe, joka on jatkunut vuosia ja jolle en voi tehdä mitään. Se vaan jatkuu. Eipä ole paljon hauskaa kerrottavaa, valitan. Sori siitä.

No mutta onhan sinulla itselläsi aikuisena ihmisenä vastuu itsestäsi ja siitä, ettet työnnä kuormaasi muiden niskaan laukomalla tunnelman latistavia juttuja tai vähättelemällä kaikkea kivaa, jota joku edes yrittää työpaikalle tuoda.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Onko työkaverisi siskoni? Hän itse ei tee virheitä ollenkaan ja kaikki positiivinen kääntyy negatiiviseksi, jos ei liity häneen jollain tapaa. Todella energiaa vievää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö sellaisen ihmistyypin, jonka parissa tulee välittömästi todella ahdistava, painostava, jopa pahoinvoiva olo? Ei sillä että henkilö olisi varsinaisesti mitenkään aggressiivinen tai vaikkapa voimakkaasti hienhajuinen, vaan kyseessä tietynlainen henkinen olemus ja käytös. Robottimainen, ilmeetön, persoonaton, pahimmillaan täysin huumorintajuton, mustavalkoinen ajattelu jne. Heidän ankeutensa tarttuu ja voi laukaista itsessäkin ahdistusta taikka vihaisen fiiliksen, pilaten päivän. Heidän luonaan jos käy vierailulla, tuntuu että jo ovella leijuu sellainen lyijynraskas hautajaisfiilis. Mikä se semmonen ihmistyyppi on?

Turun totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen työkaveri, jolla ei ole IKINÄ mikään hyvin. On sinänsä ihan sosiaalinen ja puhuu kyllä asioistaan, muttei ikinä mitenkään positiivisessa valossa. Käyttäytyy myös muita kohtaan aika moukkamaisesti, vaikka varmaan kuvittelee kuuluvansa siihen ihmisryhmään joka on vain ihanan rehellinen. Kun joku tuo kahvihuoneeseen hyvää hyvyyttään Brunbergin suukkoja, tämä ottaa laatikosta yhden ja toteaa ilmeettä, että tykkää kyllä mansikan makuisista enemmän. Kun virkistyspäivänä on mahdollisuus, siis ei pakko, vaan mahdollisuus, saunoa illanvieton ohella, niin tämä toteaa, että hän ei sitten ainakaan astu jalallaankaan saunaan. 

Mä olen varmaan tämän tyylinen. Mulla on kuormittava elämänvaihe, joka on jatkunut vuosia ja jolle en voi tehdä mitään. Se vaan jatkuu. Eipä ole paljon hauskaa kerrottavaa, valitan. Sori siitä.

No mutta onhan sinulla itselläsi aikuisena ihmisenä vastuu itsestäsi ja siitä, ettet työnnä kuormaasi muiden niskaan laukomalla tunnelman latistavia juttuja tai vähättelemällä kaikkea kivaa, jota joku edes yrittää työpaikalle tuoda.

Olen joskus miettinyt, että rakentaisin rinnakkaistodellisuuden. Kirjoittaisin etukäteen keksittyjä hauskoja ja iloisia juttuja, joita kertoisin tosina työpaikan kahvipöydässä. Mutta vielä en ole viitsinyt tehdä niin. Laiska minä! :)

Veljen vaimo. Painaa mua puhelimessa lasten kuullen. Lapset ei kuule, mitä sanon. On toistavinaan kysymyksen (keksii omiaan) ja sitten sanoo jotain hirveää. Selvä narsisti. Säälin sekä lapsia että miestä.