Neuvoja miten jaksaa vauvan kanssa?
Muutettiin miehen työn vuoksi vieraalle pienelle paikkakunnalle kun olin 7:llä kuulla raskaana. Jäin äitiyslomalle omasta työpaikastani, ja tarkoitus on palata kotipaikkakunnalle kun lapsi täyttää kolme, ja silloin siis palaan omaan työhöni. Nyt vauva on 4 kk. Vauvan kanssa sujuu ihan kivasti, mutta päivät on todella yksinäisiä. Mies antaa kaiken aikansa uudelle työlleen. En tunne täältä ketään. Olen yrittänyt käydä perhekerhossa, mutta siellä ei oikein ole ketään muita, joskus on ollut muutama muu, mutta heillä on paljon isommat lapset ja halusivat näköjään vain jutella keskenään kun olivat jo hyviä kavereita ilmeisesti, yritin jutella heille mutta eivät oikein vaikuttaneet kiinnostuneilta tutustumaan. Naapurissa ei tunnu asuvan pienten lasten äitejä. Neuvolan ilmoitustaulullakaan ei ollut mitään kerho- tai muskarijuttua, kun yritin sellaista etsiä. En ole tottunut olemaan kaikkia päiviä yksin vaan minulla on vaativa ja sosiaalinen työ, jossa olen viihtynyt todella hyvin kun siellä on koko ajan ihmisiä ympärillä. Yksinäisyys ahdistaa ja uuvuttaa, pelkään kohta masentuvani siihen että päivät toistaa toisiaan samanlaisina eikä ole ketään jolle jutella paitsi vauva.
Ilmeisesti minun pitää nyt oppia jaksamaan vauvan kanssa vain kaksin, illat mies on kyllä kotona tosin. Ja hyväksyä että täältä ei kai seuraa saa. Ja siis asutaan täällä vielä melkein kolme vuotta.. Osaisiko kukaan neuvoa ideoita miten kuluttaa päivät vauvan kanssa kaksin siten että ei oltaisi vain sisällä tai vain kävelyllä? Ja miten jaksaa tätä yksinäisyyttä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Palaat vauvan kanssa omalle paikkakunnalle ja mies tulee käymään viikonloppuisin.
Ei meillä ole siellä enää asuntoa edes. Ja muutin tänne ihan omasta päätöksestäni, en miehen painostamana. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki muuttaa, koska kuitenkin jään muutamaksi vuodeksi omasta työstä pois, ja sovittiin, että palataan takaisin kotipaikkakunnalle sitten kun palaan töihin kun lapsi täyttää kolme. En minä voi nyt tästä lähteä ja pettää lupaustani miehelle ja viedä häneltä lasta kauaksi niin, että näkisi lastaan vain viikonloppuisin. Ap
Siihen tottuu. Äidin elämä on usein aika junnaavaa ja yksi näistä.
Me käytiin kerran kuussa pitkä viikonloppu jossain. Se auttoi kun pääsi säännöllisin väliajoin muualle.
Olisiko sulla ystäviä muualla? Nythän olisit vapaa kuin taivaan lintu kyläilemään.
Alat vaan rakentaa sosiaalista verkostoa. Etsi Facebookista kaikki paikkakunnan ryhmät, ja etsintäkuuluta muita samassa tilanteessa olevia. Tehkää kahvila- tai vaunukävelytreffit. Etsi tietoa kaikesta perhe- ja pikkulapsitoiminnasta paikkakunnalla, ja käy vaan ahkerasti. Vaatii aika paljon vaivaa, mutta muuten tulee kyllä todella pitkät kolme vuotta.
Haasteiden puutteeseen suosittelen avoimen yliopiston nettikursseja, niistä saa vähän haastetta aivoille.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen työ määräaikainen vai miten voitte palata takaisin?
Miehen työnantaja on iso firma, joka toimii useilla paikkakunnilla. Hän on ollut siellä aika pitkään töissä, ja nyt tämä uusi pesti on siis sellainen, että täällä pienellä paikkakunnalla tarvittiin osaamista, jota miehelläni on, ja hänelle ehdotettiin, että lähtisi tänne toimipisteeseen muutamaksi vuodeksi työnkiertoon. Eli työnantaja on siis sama yhä, mutta työnkuva ja paikkakunta uusi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu. Äidin elämä on usein aika junnaavaa ja yksi näistä.
Me käytiin kerran kuussa pitkä viikonloppu jossain. Se auttoi kun pääsi säännöllisin väliajoin muualle.
Olisiko sulla ystäviä muualla? Nythän olisit vapaa kuin taivaan lintu kyläilemään.
On minulla ystäviä kolmen tunnin matkan päässä siellä meidän kotipaikkakunnalla. Ei kuitenkaan mitään paikkaa yöpyä siellä (ystävien pienien asuntojen sohvalla en voi vauvan kanssa yöpyä) eli pitäisi olla sitten vauvan kanssa hotellista yötä. Tietenkin joskus voin niinkin tehdä, mutta ei minulla sellaiseen ole kovin usein rahaa kun en nyt työssä ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voitko aloittaa jonkin harrastuksen?
Voin, mutta sen pitää olla sellainen, jossa vauva voi olla mukana. En ole sellaista vielä keksinyt muuta kuin joku suunnistus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Alat vaan rakentaa sosiaalista verkostoa. Etsi Facebookista kaikki paikkakunnan ryhmät, ja etsintäkuuluta muita samassa tilanteessa olevia. Tehkää kahvila- tai vaunukävelytreffit. Etsi tietoa kaikesta perhe- ja pikkulapsitoiminnasta paikkakunnalla, ja käy vaan ahkerasti. Vaatii aika paljon vaivaa, mutta muuten tulee kyllä todella pitkät kolme vuotta.
Haasteiden puutteeseen suosittelen avoimen yliopiston nettikursseja, niistä saa vähän haastetta aivoille.
Tämä on niin pieni paikkakunta, että ei täällä ole mitään facebookin äitiryhmiä tai sellaisia. Lähimpään isoon kaupunkiin on bussilla matkaa tunti, siellä varmaan olisi jotain lapsi-äiti-kerhoja enemmän kuin täällä. Kun siis täällä ei ole oikein mitään muuta kuin tuo yksi perhekerho. Täytyy selvittää sen isomman kaupungin tarjontaa, voisin sinne ainakin kerran viikossa mennä vaikka bussimatka noin pitkä onkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu. Äidin elämä on usein aika junnaavaa ja yksi näistä.
Me käytiin kerran kuussa pitkä viikonloppu jossain. Se auttoi kun pääsi säännöllisin väliajoin muualle.
Olisiko sulla ystäviä muualla? Nythän olisit vapaa kuin taivaan lintu kyläilemään.
On minulla ystäviä kolmen tunnin matkan päässä siellä meidän kotipaikkakunnalla. Ei kuitenkaan mitään paikkaa yöpyä siellä (ystävien pienien asuntojen sohvalla en voi vauvan kanssa yöpyä) eli pitäisi olla sitten vauvan kanssa hotellista yötä. Tietenkin joskus voin niinkin tehdä, mutta ei minulla sellaiseen ole kovin usein rahaa kun en nyt työssä ole. Ap
Pääsiskö joku ystäväsi piipahtamaan teillä? Tai entä jos menisitte yhdessä matkalle? Sirottele sinne tänne kaikkea tällaista extraa. Pienen vauvan kanssa kun on vielä helppo liikkua.
Pliide, anna se pois, että sillä on edes jonkinlainen tulevaisuus. Sun kanssa sitä ei ole.
Olen siis hyväksynyt sen, että en täältä juuri seuraa löydä vaan pitää keksiä tapa miten jaksaa yksin vauvan kanssa. Ihan sellaista jokapäiväistä tekemistä, koska arkea ei jaksa vain sen varassa että kerran kuussa käy jollain hotelliviikonlopulla muualla. Siihen kaipaisin ideoita. Mitä esim. harrastuksia voisi olla sellaisia, että niitä voi tehdä vaikka joka päivä vauvan kanssa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Pliide, anna se pois, että sillä on edes jonkinlainen tulevaisuus. Sun kanssa sitä ei ole.
:D
Miksi vauvalla ei mielestäsi ole minun kanssa tulevaisuutta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat vaan rakentaa sosiaalista verkostoa. Etsi Facebookista kaikki paikkakunnan ryhmät, ja etsintäkuuluta muita samassa tilanteessa olevia. Tehkää kahvila- tai vaunukävelytreffit. Etsi tietoa kaikesta perhe- ja pikkulapsitoiminnasta paikkakunnalla, ja käy vaan ahkerasti. Vaatii aika paljon vaivaa, mutta muuten tulee kyllä todella pitkät kolme vuotta.
Haasteiden puutteeseen suosittelen avoimen yliopiston nettikursseja, niistä saa vähän haastetta aivoille.
Tämä on niin pieni paikkakunta, että ei täällä ole mitään facebookin äitiryhmiä tai sellaisia. Lähimpään isoon kaupunkiin on bussilla matkaa tunti, siellä varmaan olisi jotain lapsi-äiti-kerhoja enemmän kuin täällä. Kun siis täällä ei ole oikein mitään muuta kuin tuo yksi perhekerho. Täytyy selvittää sen isomman kaupungin tarjontaa, voisin sinne ainakin kerran viikossa mennä vaikka bussimatka noin pitkä onkin. Ap
Ei tarvitse olla mikään äitiryhmä, jokaisella paikkakunnalla lienee edes jonkinlainen ryhmä, joka kokoaa paikallisia asukkaita. Kannattaa myös huudella Facebookin Vauva 2018-ryhmässä (oletan että sellainen löytyy, kaikilla muilla vuosilla ainakin on) josko sieltä löytyisi lähiseudun väkeä. Käytä vaan rohkeasti kaikki mahdolliset lähteet.
Juttele neuvolassa ja sano terkalle, että sähköpostiosoitteesi saa antaa, jos joku muukin pikkuvauvan äiti on seuraa vailla.
Missäpäin olet, löytyiskö palstalta lähiseudun äitejä?
Jos se on sinun eka vauva niin et varmaan vielä ole huomannut miten fiksuja ja hauskoja vauvat ovat. Seuraa sen muutosta ja kehitystä. 4kk jälkeen vauva alkaa oppiin paljon ja nopeeta. :)
Mutta kaikessa yksinäisyydessä on syvimmillään hyvä tulla sinuiksi ensin itsen kanssa. Olla itsensä Bestis. Sen jälkeen on helpompi saada muita elämäänsä.
Mikä se sun lähin isompi paikkakunta on? :)
Ei sen seuran muuten tartte olla just joku nelikuisen vauvan äiti. Itse tykkään vanhuksista. Niillä on aikaa, ne on leppoisia ja päivisin kotona. Käyn usein yhden naapurin mummelin luona kutomassa.
Mene mukaan esim. Lionseihin, kirkon toimintaan tma. Ei tarvitse olla lapsiperhetoimintaa.
Toinen idea on verkostoitua muiden äitien kanssa verkossa. Vaikka joka päivä voit chattailla tai soittaa, kunensin tutustut.
Missä päin asut? Jos oot etelä- Suomesta, voin joskus tavata sua meidän 5-vuotiaan kanssa.
Palaat vauvan kanssa omalle paikkakunnalle ja mies tulee käymään viikonloppuisin.