Karu tosiasia

Siipirikkoa kartetaan. Jos ihminen on heikoilla vaikka ilman omaa syytään, ei hän vedä ketään puoleensa. Onni on silloin uskolliset ja rakastavat läheiset, jotka eivät hylkää hädässä.
Tämä ei ole kaunista eikä se ole oikein. Mutta niin se on. Eläimet tekevät samoin: heikko hylätään, jopa nokitaan hengiltä.
On toki yleviä yksilöitä, organisaatioita ja yhteiskunnan systeemejä, jotka toimivat luonnonlakia vastaan ja auttavat siipirikkoa.
Siipirikko saa kuitenkin yleensä turvautua itseensä. On löydettävä voima ja keinot auttaa itse itseään. Kun taas on vahvoilla, kelpaa muiden joukkoon.

Kuulostaako ikävältä?
Sanoinhan että totuus on karu.
Toki nykyajan ihminen tietää, että siipirikon hylkiminen on väärin ja epämoraalista. Tämä on lisäsyy siipirikon vihaamiselle: se osoittaa ihmiselle, että hän ei olekaan ihan niin "hyvä ihminen" kuin mielellään luulee olevansa. Kukapa sellaista haluaa itsessään huomata?

Elämä on raadollista ja ihmiset toimivat pohjimmiltaan itsekkäästi oma etu päällimmäisenä.
Kun tämän tajuaa ja hyväksyy, alkaa pitää itse itsestään huolta, ja hyväksyy itsensä ja muut sellaisina säälittävinä ja epätäydellisinä tunareina kuin me olemme.
Ja elämä muuttuu helpommaksi.