Pettymyksen käsitteleminen parisuhteessa
Mies petti luottamukseni pahasti. Ei siis ollut uskoton, mutta muulla tavoin erittäin paha luottamuksen pettäminen.
Katuu kyllä, mutta nyt kun teosta on viikko, on jo itse ihan normaalilla mielellä. Ei siis mitenkään hyvittele tms. Kysyttäessä on kyllä sanonut katuvansa, mutta se ei näy käytöksessä mitenkään.
Itse en kuitenkaan ole vielä näin lyhyessä ajassa "ok", vaan pysyvät jäljethän tämä jättää ja uudelleenrakentaminen vie aikaa. Asiaa ei helpota se, että mies itse on näin pian täysin normaali, sanoo kyllä kysyttäessä ymmärtävänsä että teki väärin ja katuu, mutta ei itse puhu asiasta tai tosiaan hyvittele yhtään mitenkään, elää ihan normaalisti, tuijottaa telkkaria jne.
Parhaat vinkit siihen, miten pystyn käsittelemään pettymyksen?
Kommentit (47)
No niin, nyt sitten pidät linjastasi kiinni etkä ala sen perään huutelemaan yhtään. Ikinä. Teet vain sen mitä lupasit ja se siitä sitten loppuelämäksi.
Vois tuollaisesta miehen reagoinnista päätellä että ei se teidän parisuhde sille mitenkään kauhean tärkeä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vois tuollaisesta miehen reagoinnista päätellä että ei se teidän parisuhde sille mitenkään kauhean tärkeä ole.
Jep, en tiedä onko kyse siitä ettei kiinnosta vai siitä että on niin h**vetin ylpeä, että pitää tuosta ylimielisestä asenteesta loppuun asti kiinni. No, ihan sama mistä johtuu, minä alan nyt käynnistää toipumisprosessin, ei enää kiinnosta. Aikani kyselin ja tuin ja väännyin joka mutkalle, en enää.
Googlaa välttelevä kiintymyssuhde. Se on yleisin kiintymystapa suomalaisilla miehillä. Tyypin välttelevä suhtautuminen ei tarkoita sitä etteikö sen stressikäyrä olisi korkealla vaan nimenomaan se on korkealla. Se ei vaan osaa handlata sitä muuten kuin vetäytymällä. Eikä tämä tarkoita sitä että sun pitäisi sellaista sietää. Mutta selittää ehkä vähän tyypin käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa välttelevä kiintymyssuhde. Se on yleisin kiintymystapa suomalaisilla miehillä. Tyypin välttelevä suhtautuminen ei tarkoita sitä etteikö sen stressikäyrä olisi korkealla vaan nimenomaan se on korkealla. Se ei vaan osaa handlata sitä muuten kuin vetäytymällä. Eikä tämä tarkoita sitä että sun pitäisi sellaista sietää. Mutta selittää ehkä vähän tyypin käyttäytymistä.
Mites tuo puhdas ilkeily? Kuuluuko sekin tuohon? Voiko ihminen oikeasti terveellä tavalla välittää, jos on ilkeä? Kunhan kyselen, jos osaisit sanoa :) Takaisin en kyllä ole ottamassa, mutta ihan hyvä minunkin oppia tästä jatkoa ja elämääni ajatellen.
Tuommonen käytös vois kertoa myös siitä, että miestä hävettää. Hän on toiminut typerästi, mokannut, kiukutellut ja on edelleen raukkamainen. Nyt ehkä hävettää sen verran, ettei osaa muutakaan. Ja on aihettakin. Onnittelut, että pääsit moisesta. Ajan myötä käytös olisi vain pahentunut.
nimim. kokemusta on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vois tuollaisesta miehen reagoinnista päätellä että ei se teidän parisuhde sille mitenkään kauhean tärkeä ole.
Jep, en tiedä onko kyse siitä ettei kiinnosta vai siitä että on niin h**vetin ylpeä, että pitää tuosta ylimielisestä asenteesta loppuun asti kiinni. No, ihan sama mistä johtuu, minä alan nyt käynnistää toipumisprosessin, ei enää kiinnosta. Aikani kyselin ja tuin ja väännyin joka mutkalle, en enää.
Totta. Oon sitä mieltä että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja sitä rataa, mutta lopulta sietokyvyllä on rajat. Varsinkin jos vastapuoli ei edes selkeästi yritä, vaan viskoo sontaa päin näköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vois tuollaisesta miehen reagoinnista päätellä että ei se teidän parisuhde sille mitenkään kauhean tärkeä ole.
Jep, en tiedä onko kyse siitä ettei kiinnosta vai siitä että on niin h**vetin ylpeä, että pitää tuosta ylimielisestä asenteesta loppuun asti kiinni. No, ihan sama mistä johtuu, minä alan nyt käynnistää toipumisprosessin, ei enää kiinnosta. Aikani kyselin ja tuin ja väännyin joka mutkalle, en enää.
Totta. Oon sitä mieltä että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja sitä rataa, mutta lopulta sietokyvyllä on rajat. Varsinkin jos vastapuoli ei edes selkeästi yritä, vaan viskoo sontaa päin näköä.
Sepä se. Tajusin, että ei hemmetti mä olen käynyt läpi suunnilleen jokaisen eri parisuhdemetodin siitä, miten selvitä ikävistä asioista suhteessa. Olen myös ollut yrittämättä, koska joskus sekin voi olla parempi. Mutta mikään ei ole auttanut, koska mies ei ole yrittänyt yhtään mitään. Sanoo eka, että katuu jos sekoilee, mutta sitten kuitenkin vaan makaa kuin vetelä lahna sohvalla ja jos yrität yhtään puhua ikävistä asioista, niin alkaa ilkeillä ja haukkua ja kiukutella. Miten tuollaisen kanssa voi rakentaa tervettä, vuorovaikutteista suhdetta? Ei mitenkään.
Miehellä on ongelmia, mm. alkoholiongelma. Sellaisen kanssa ei voi rakentaa toimivaa suhdetta, eikä se rakastamalla parane. Ei kannata tukea miehen toimintaa hyväksymällä per.seilyä. Voit silti rehellisesti kertoa miehelle, että rakastat häntä (jos niin on), mutta ettet voi olla hänen kanssaan kyseisistä syistä. Sitten pysyt lujana ja annat miehelle mahdollisuuden muuttua. Huom, jos jatkat sen kanssa, se ei muutu.
Vaikka mies on niin kuin ei välittäisi, hän saattaa silti siellä solmujensa sisällä välittää. Jos tuot ilmi omat rajasi välittävällä tavalla, tällä saattaa olla merkitystä hänelle kuitenkin ja kannustaa tekemään itselleen jotain. Ei sun silti tarvi ottaa sitä takaisin, vaikka se parantaisi tapansa, jos et halua etkä lupaa sellaista. Ei se varmaan paha tyyppi ole, vaillinainen ja rikkinäinen vain. Älä riko itseäsi sen kanssa.
Ymmärrän siinä mielessä, että itse tykkään olla riidan jälkeen mahdollisimman normaalisti, koska muuten se riita pitkittyy ja jään jumiin siihen pettymyksen tunteeseen. Toki pitää antaa tilaa itselle käsitellä niitä tunteita, mutta mulla itsellä helpottaa se normaali käyttäytyminen sen käsittelemisen kanssa.
Mutta tässä oli kyllä niin törkeää käyttäytymistä miehen osalta tuo ilkeily ja välinpitämättömyys. Tollanen katoamistemppu ei todellakaan ole asia mitä voisi sivuuttaa tolla tavalla ja leikkiä sen jälkeen että kaikki on normaalisti. Mä olisin tehnyt saman ja lähtenyt samantien. Sikana tsemppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa välttelevä kiintymyssuhde. Se on yleisin kiintymystapa suomalaisilla miehillä. Tyypin välttelevä suhtautuminen ei tarkoita sitä etteikö sen stressikäyrä olisi korkealla vaan nimenomaan se on korkealla. Se ei vaan osaa handlata sitä muuten kuin vetäytymällä. Eikä tämä tarkoita sitä että sun pitäisi sellaista sietää. Mutta selittää ehkä vähän tyypin käyttäytymistä.
Vaikuttaa mielenvikaiselta diagnoosilta. Halutaan siis pitää toinen koko ajan etäällä, mutta silti lähellä?
En kyllä usko, että tuo hirveän yleistä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän siinä mielessä, että itse tykkään olla riidan jälkeen mahdollisimman normaalisti, koska muuten se riita pitkittyy ja jään jumiin siihen pettymyksen tunteeseen.
En kutsuisi sellaista tilannetta riidaksi, jossa mikään ei ole suhteessa vialla, vaan kaikki kukoistaa, kunnes mies alkaa sekoilla. Mielestäni se ei ole riita, vaan miehen omia ongelmia, joilla satuttaa toista osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa välttelevä kiintymyssuhde. Se on yleisin kiintymystapa suomalaisilla miehillä. Tyypin välttelevä suhtautuminen ei tarkoita sitä etteikö sen stressikäyrä olisi korkealla vaan nimenomaan se on korkealla. Se ei vaan osaa handlata sitä muuten kuin vetäytymällä. Eikä tämä tarkoita sitä että sun pitäisi sellaista sietää. Mutta selittää ehkä vähän tyypin käyttäytymistä.
Vaikuttaa mielenvikaiselta diagnoosilta. Halutaan siis pitää toinen koko ajan etäällä, mutta silti lähellä?
En kyllä usko, että tuo hirveän yleistä olisi.
Erään tutkimuksen mukaan tosiaan yleisin kiintymystyyli suomalaisilla miehillä. Kiinnostuneille lisätietoa: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mies on niin kuin ei välittäisi, hän saattaa silti siellä solmujensa sisällä välittää.
Että välittää, mutta silti ei saa edes eron aikana tai ennen sitä (kun menee jo huonosti) sanottua mitään muuta kuin "Jaa" tai ilkeiltyä? Luulisi, että jossain vaiheessa ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi jotain, jos ei haluaisi suhteen päättyvän. Vaikuttaa siltä, ettei tajua omaa osaansa missään, vaan nytkin varmaan uskottelee itselleen, että suhde päättyi koska "ei vaan sovittu toisillemme" tai "kasvettiin erilleen".
(ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mies on niin kuin ei välittäisi, hän saattaa silti siellä solmujensa sisällä välittää.
Että välittää, mutta silti ei saa edes eron aikana tai ennen sitä (kun menee jo huonosti) sanottua mitään muuta kuin "Jaa" tai ilkeiltyä? Luulisi, että jossain vaiheessa ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi jotain, jos ei haluaisi suhteen päättyvän. Vaikuttaa siltä, ettei tajua omaa osaansa missään, vaan nytkin varmaan uskottelee itselleen, että suhde päättyi koska "ei vaan sovittu toisillemme" tai "kasvettiin erilleen".
(ap)
Kuulostaako tämä yhtään tutulta: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla petti luottamuksen? Nyt on kyllä avattava vähän tarkemmin jotta pystyy kommentoimaan.
Ratkesi dokaamaan ja katosi tavoittamattomiin. Ei liittynyt minuun tai suhteeseen, otti vaan joku "piru" vallan ja veti dokaamisen läskiksi, näin tapahtunut pari kertaa vuodessa. Ehdin jo soittaa sairaalat läpi, kunnes kolmantena päivänä ilmestyi krapulassa.
En ottaisi kertomasi perusteella edes takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kyllä sanoin suoraan, että aika outoa että kehtaa vittuilla tuollaisen jälkeen, että eikös ennemmin pitäisi katua, niin hoki vaan "en tiiä, en tiiä" kuin joku teini.
On mahdotonta katua sellaista, mitä "ei tiiä" eli ymmärrä.
Jos rikon vahingossa maljakon, en pysty mitenkään katumaan sitä., sehän on vahinko. Ukkokultasi varmaankin kokee, että hänelle tapahtui myös vahinko. Se, että hän lupaa, ettei niin tapahdu enää koskaan, on tietysti sama kuin lupaisi, ettei ensi vuonna tähän aikaan sada vettä. Mistä hän voisi tietää, ettei tapahdu, kun hän ei edes ymmärrä, mitä hänen pitäisi tehdä asian eteen.
"En tiiä" on ihan kelpo vastaus silloin kun se on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis kyllä sanoin suoraan, että aika outoa että kehtaa vittuilla tuollaisen jälkeen, että eikös ennemmin pitäisi katua, niin hoki vaan "en tiiä, en tiiä" kuin joku teini.
On mahdotonta katua sellaista, mitä "ei tiiä" eli ymmärrä.
Jos rikon vahingossa maljakon, en pysty mitenkään katumaan sitä., sehän on vahinko. Ukkokultasi varmaankin kokee, että hänelle tapahtui myös vahinko. Se, että hän lupaa, ettei niin tapahdu enää koskaan, on tietysti sama kuin lupaisi, ettei ensi vuonna tähän aikaan sada vettä. Mistä hän voisi tietää, ettei tapahdu, kun hän ei edes ymmärrä, mitä hänen pitäisi tehdä asian eteen.
"En tiiä" on ihan kelpo vastaus silloin kun se on totta.
Mutta kun hän ei käytä tätä silloin, kun ei tiedä, vaan silloin kun alkaa kiukutella. Eli lopettaa vastaamasta (eli alkaa tuijottaa seinää/puhelinta kuin minua ei edes olisi olemassa) ja/tai hokee kaikkeen vaan "en tiiä en tiiä en tiiä" edes kuuntelematta.
No, ei ole onneksi enää minun mieheni, aaaaaaah, olen vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mies on niin kuin ei välittäisi, hän saattaa silti siellä solmujensa sisällä välittää.
Että välittää, mutta silti ei saa edes eron aikana tai ennen sitä (kun menee jo huonosti) sanottua mitään muuta kuin "Jaa" tai ilkeiltyä? Luulisi, että jossain vaiheessa ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi jotain, jos ei haluaisi suhteen päättyvän. Vaikuttaa siltä, ettei tajua omaa osaansa missään, vaan nytkin varmaan uskottelee itselleen, että suhde päättyi koska "ei vaan sovittu toisillemme" tai "kasvettiin erilleen".
(ap)
Kuulostaako tämä yhtään tutulta: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
Kyllä kuulostaa, kiitos linkistä. Tuolla tiedolla ei vain yksinkertaisesti tee mitään parisuhteessa, jos/kun miestä itseään ei kiinnosta yhtään tällaiset asiat tai niiden korjaaminen.
(ap)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa välttelevä kiintymyssuhde. Se on yleisin kiintymystapa suomalaisilla miehillä. Tyypin välttelevä suhtautuminen ei tarkoita sitä etteikö sen stressikäyrä olisi korkealla vaan nimenomaan se on korkealla. Se ei vaan osaa handlata sitä muuten kuin vetäytymällä. Eikä tämä tarkoita sitä että sun pitäisi sellaista sietää. Mutta selittää ehkä vähän tyypin käyttäytymistä.
Vaikuttaa mielenvikaiselta diagnoosilta. Halutaan siis pitää toinen koko ajan etäällä, mutta silti lähellä?
En kyllä usko, että tuo hirveän yleistä olisi.
Erään tutkimuksen mukaan tosiaan yleisin kiintymystyyli suomalaisilla miehillä. Kiinnostuneille lisätietoa: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…
.
Tuon tutkimustuloksen perusteella täytyy ihmetellä, että miten tämä kansa ylipäätään päätyy parisuhteisiin ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt lopettaa suhteen tänään, en jaksa enää. Ihan v***n törkeää käytöstä että ensin itse sekoilee ja pettää luottamuksen ja sitten minun älyäni epäillään jne. Ja siis tosiaan minä en ole tehnyt mitään, meillä ei mene huonosti muuta kuin tämän takia. Mutta nyt riitti nämä reissut, haistakoon ******, mutta on itselläni asiat sen verran hyvin ja paljon kavereita, että saan kyllä halutessani paljon parempaa. Mutta en taida nyt ihan hetkeen haluta minkäänlaista parisuhdetta. Mulle riitti, ihan pimeä äijä.
Hölö hölö ja höpönlöpö.
Sanoisin, että kannattaa höllätä otetta sillä tavalla, että älä soita sairaaloihin tms. Ihmisillä on kuitenkin itsemääräämisoikeus ja jos joku haluaa mokailla tai sössiä omat asiansa, hänellä on sihen oikeus vaikka se tuntuukin ikävältä katsoa vierestä. Jäikö mieheltä jokin sinulle välttämätön asia (laskujen maksu, lasten hoito, ruokaostosten teko) tekemättä tämän katoamisen vuoksi? Tunteet ovat toki tärkeitä, mutta se että on katto pään päällä ja ruokaa edessä, on vielä tärkeämpää. Jos miehen poissaolo vaarantaa nämä jutut, se on jo oikeasti paha juttu.